Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

hhgfdh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Todellakin.

Sosiaalisella miehellä on laaja kaveripiiri ja paljon erilaisia menoja. Eli sinusta sosiaalisen miehen tulee hylätä kaverinsa ja menonsa, jotta voisi alkaa käymään naisen kanssa yhdessä jossain?

Tämä on todellakin naisille tyypillistä. Se mies halutaan jolla on jo kaikkea.

Ei toki sitä miestä joka nimen omaan haluaisi käydä naisen kanssa jossain ilman tarvetta hylätä miljoonaa kaveriaan ja harrastuksiaan naisen takia.

Ei, tällainen mies ei kiinnosta.

Minä löysin muuten oikein hyvän miehen, mutta hänellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia, eikä hän juuri käy ulkona. Hänestä ei ollut kaveriksi minun harrastuksiin, koska vaikka hän lähti mukaan, hän ei siellä puhu kenellekään muulle mitään kuin minulle.

Hän katsoo elokuvia, mutta kotona. Hän on töissä, etänä kotona. Hän kuntoilee, kotinurkilla. Hän pelaa netissä, tietenkin kotoa käsin.

Käy aika ahdistavaksi olla hänelle kaikki sosiaalinen elämä... ja hän on surkeana kun seurustelen ystävien tai sukulaisten kanssa ilman häntä, kun pitäisi olla hänen seurana.

Ajan kanssakaan ei ole alkanut viihtyä kenenkään muun kuin minun kanssa.

Kiltti ja komea on, mutta...

Tuo on sitten jo vaikeampi ongelma, jos ei ole sosiaalisia taitoja tuon vertaa. Hänen tapauksessaan se kotiin linnoittautuminen johtunee aika pitkälti tuosta. Varmaan monella muullakin. Esimerkiksi minulla taas ei, vaikka kotityyppi olenkin. Exä sanoi, että minut voi heittää mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen ja olen kuin kala vedessä.

Kuivalla maalla sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Menevyys nostaa statusta. Naisille status on tärkeä. Naisille menevyys on siis merkittävä juttu.

Ei sen kummempaa.

Tänmöinen asia pitäisi olla iha itsestään selvyys. Vaikka myönnettäköön, itselläni meni myös nuorena jonkin aikaa tajuta tämä.

Olin yhtälailla "ihan kunnollinen ja kiva" mies kaikkien mielestä, mutta se jokin aina uupui että naiset olisivat katselleet "sillä silmällä". Rumakaan en ollut ja ole edelleenkään.

Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.

Kun rupesin hankkimaan muitakin harrastuksia kun videopelaamisen, käymään tapahtumissa ja yhteisissä illan istujaisissa jne systemaattisesti - sen kotona kököttämisen sijaan niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Kotoa ei kukaan tosiaan tule edes some aikana noutamaan työ tai parisuhteeseen - kun rupesin elämään kunnolla tapasin Koskimelonta kurssilla mukavan naisen, nykyisen kihlattuni. Ensi kesälle on taas jo muutama reissu suunniteltu, lappiin lähdetään melomaan ja Norjassakin olisi tarkoitus piipahtaa.

Suosittelen oman elämän "eskimo käännöstä" myös muille, itse en ole katunut.

Toki mahdollisuudet kumppanin löytämiseen paranevat paljonkin, jos on paljon liikkeellä, se on selvä. Sinulla kävi hyvä tuuri! Mutta tässä puhuttiin vähän eri asiasta, eli miehen imagosta menevyyden suhteen ja miten se vaikuttaa kumppanin löytämiseen.

On kaverin isosiskon ex mies törkeen komee ja ISOLLA varustuksella.miinuksena et ei ole akateemisesti koulutettu.N31

Vierailija kirjoitti:

gsdfgsdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

En ole ikinä nähnyt, että kukaan kieltäisi miestä tuomitsemasta naista etukäteen. Naisille tätä neuvoa tyrkytetään joka tuutista. Johtuu kai siitä että mies on aikuinen, jolle kukaan ei halua sanoa miten pitää toimia. Naiseen taas suhtaudutaan holhoavasti kuin lapseen ja kaikki katsovat oikeudekseen kertoa naiselle miten kuuluu elää.

En haluaisi miestä jonka persoonallisuus ja käytös muuttuu täysin ympäristön vaikutuksesta. Ei sellaisella ole oikeaa persoonallisuutta.

Eihän siinä persoona muutu miksikään, vaan se mitä tehdään. Ihan sama mies minä olen yksin kotona kuin kumppanin kanssa matkallakin. Minua ei vain huvita matkailla yksin. Onko tämä niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

hhgfdh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Todellakin.

Sosiaalisella miehellä on laaja kaveripiiri ja paljon erilaisia menoja. Eli sinusta sosiaalisen miehen tulee hylätä kaverinsa ja menonsa, jotta voisi alkaa käymään naisen kanssa yhdessä jossain?

Tämä on todellakin naisille tyypillistä. Se mies halutaan jolla on jo kaikkea.

Ei toki sitä miestä joka nimen omaan haluaisi käydä naisen kanssa jossain ilman tarvetta hylätä miljoonaa kaveriaan ja harrastuksiaan naisen takia.

Ei, tällainen mies ei kiinnosta.

Minä löysin muuten oikein hyvän miehen, mutta hänellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia, eikä hän juuri käy ulkona. Hänestä ei ollut kaveriksi minun harrastuksiin, koska vaikka hän lähti mukaan, hän ei siellä puhu kenellekään muulle mitään kuin minulle.

Hän katsoo elokuvia, mutta kotona. Hän on töissä, etänä kotona. Hän kuntoilee, kotinurkilla. Hän pelaa netissä, tietenkin kotoa käsin.

Käy aika ahdistavaksi olla hänelle kaikki sosiaalinen elämä... ja hän on surkeana kun seurustelen ystävien tai sukulaisten kanssa ilman häntä, kun pitäisi olla hänen seurana.

Ajan kanssakaan ei ole alkanut viihtyä kenenkään muun kuin minun kanssa.

Kiltti ja komea on, mutta...

Tuo on sitten jo vaikeampi ongelma, jos ei ole sosiaalisia taitoja tuon vertaa. Hänen tapauksessaan se kotiin linnoittautuminen johtunee aika pitkälti tuosta. Varmaan monella muullakin. Esimerkiksi minulla taas ei, vaikka kotityyppi olenkin. Exä sanoi, että minut voi heittää mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen ja olen kuin kala vedessä.

Kuivalla maalla sinä olet.

Onko sinun paha olla?

fsdfsdfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsdfgsdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

En ole ikinä nähnyt, että kukaan kieltäisi miestä tuomitsemasta naista etukäteen. Naisille tätä neuvoa tyrkytetään joka tuutista. Johtuu kai siitä että mies on aikuinen, jolle kukaan ei halua sanoa miten pitää toimia. Naiseen taas suhtaudutaan holhoavasti kuin lapseen ja kaikki katsovat oikeudekseen kertoa naiselle miten kuuluu elää.

En haluaisi miestä jonka persoonallisuus ja käytös muuttuu täysin ympäristön vaikutuksesta. Ei sellaisella ole oikeaa persoonallisuutta.

Eihän siinä persoona muutu miksikään, vaan se mitä tehdään. Ihan sama mies minä olen yksin kotona kuin kumppanin kanssa matkallakin. Minua ei vain huvita matkailla yksin. Onko tämä niin vaikeaa?

Ehkä tässä näkyy se, että mies hakee naista itseään, mutta nainen taas hakee pikemminkin miehen kautta saatavia etuja, on se sitten statusta tai vaikkapa persoonallisuutta kun sitä ei naisella itsellään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.

Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.

Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?

Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.

Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.

By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.

En ymmärrä. Ihan oikeasti, en ymmärrä. Mistä ihmeen vaatimuksista puhut? Joo, se pump-tunneilla käyvä nainen netissä voi luetella kriteereinään, että miehen pitää harrastaa laitesukellusta ja matkailua - so? Siirry seuraavaan profiiliin. Niin minäkin tein, kun nettideittailin ja näin miehen profiilin, jossa hän haki esimerkiksi naisellista tai kaunista naista. Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa. Täysin riippumatta siitä, millainen itse on ja mitä tekee. Anna niiden pump-naisten jäädä rauhassa etsimään pitkää, tummaa, lihaksikasta maailmanmatkailijaa ja etsi sellainen nainen, joka etsii sinun kaltaistasi miestä. Jos netistä ei löydy niin tee samoin kuin minä tein: unohda netti.

Miksi ei saisi hakea naisellista naista? Miesmäistäkö pitäisi hakea? Koetko olevasi miesmäinen, kun sana naisellinen ei kuvaa sinua?

fsdfsdfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsdfgsdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

En ole ikinä nähnyt, että kukaan kieltäisi miestä tuomitsemasta naista etukäteen. Naisille tätä neuvoa tyrkytetään joka tuutista. Johtuu kai siitä että mies on aikuinen, jolle kukaan ei halua sanoa miten pitää toimia. Naiseen taas suhtaudutaan holhoavasti kuin lapseen ja kaikki katsovat oikeudekseen kertoa naiselle miten kuuluu elää.

En haluaisi miestä jonka persoonallisuus ja käytös muuttuu täysin ympäristön vaikutuksesta. Ei sellaisella ole oikeaa persoonallisuutta.

Eihän siinä persoona muutu miksikään, vaan se mitä tehdään. Ihan sama mies minä olen yksin kotona kuin kumppanin kanssa matkallakin. Minua ei vain huvita matkailla yksin. Onko tämä niin vaikeaa?

Koska itsekin tästä aiheesta aiemmin sinun tai jonkun muun kanssa "vänkäsin" niin vänkäänpä edelleen: minusta tuo on edelleenkin eri asia. Minä halusin miehen, jolle matkustaminen itsessään on "intohimo". Miehen, joka on reissannut paljon, viihtyy reppureissuilla, on kielitaitoinen, ei mene sormi suuhun uusissa tilanteissa, nauttii uusien matkojen suunnittelemisesta, innostuu uusista kohteista jne.

(Pelkkä matkustaminen ei olisi tietenkään käytännössä noussut kynnyskysymykseksi, paitsi jos meidän toiveemme matkustamisesta olisivat olleet täysin erilaiset, eli toinen olisi halunnut vain Tallinnan risteilyille tai kylpylälomille Suomeen ja toinen patikoimaan Tatravuorille, mutta yritän nyt selventää omaa ajatteluani. Miesystäväni ei suhtaudu matkustamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Kyllä hän matkustelee, on matkustellut paljon ja työskennellyt ulkomailla ja matkustelee edelleen myös muiden kuin minun kanssani, mutta ei ehkä enää innostu yhtä paljon uusista kohteista ja matkojen suunnittelusta kuin minä. Se, ettei hän ole ihan yhtä innostunut kuin minä, ei siis ole kynnyskysymys.)

Esimerkkini koski nyt vain matkustamista intohimon kohteena, mutta yhtä lailla kyse voisi olla jostain muustakin tekemisestä.

gdfdsfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.

Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.

Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?

Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.

Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.

By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.

En ymmärrä. Ihan oikeasti, en ymmärrä. Mistä ihmeen vaatimuksista puhut? Joo, se pump-tunneilla käyvä nainen netissä voi luetella kriteereinään, että miehen pitää harrastaa laitesukellusta ja matkailua - so? Siirry seuraavaan profiiliin. Niin minäkin tein, kun nettideittailin ja näin miehen profiilin, jossa hän haki esimerkiksi naisellista tai kaunista naista. Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa. Täysin riippumatta siitä, millainen itse on ja mitä tekee. Anna niiden pump-naisten jäädä rauhassa etsimään pitkää, tummaa, lihaksikasta maailmanmatkailijaa ja etsi sellainen nainen, joka etsii sinun kaltaistasi miestä. Jos netistä ei löydy niin tee samoin kuin minä tein: unohda netti.

Miksi ei saisi hakea naisellista naista? Miesmäistäkö pitäisi hakea? Koetko olevasi miesmäinen, kun sana naisellinen ei kuvaa sinua?

Voi elämänkevät taas lukutaidon puutetta! Missä ihmeessä minä sanoin, ettei saa hakea naisellista naista? Ihan oikeasti, lukisitte joskus kommentit, joihin vastaatte. Tottakai saa hakea naisellista naista! Jokainen saa hakea aivan mitä haluaa!

Minulla on oma mielikuvani siitä, millaista naista mies hakee, jos hän hakee naisellista, ja se ei ole positiivinen mielikuva. Siksi en koskaan vastannut miehille, jotka hakivat naisellista naista. Sitähän minä yritin selittää; kun löysin sanan tai kriteerin, johon en kokenut sopivani, siirryin seuraavaan profiiliin. So simple.

Monella tuonikäisellä miehellä on vastassa ongelma. Nainen joko löysi sen nuorempana pariutuneen kumppanin, tai eron jälkeen ei halua enää uutta. Aikainen lintu madon nappaa.

Tunnen yhden. En kylläkään ole varma etsiikö naista, väittää etteivät naiset ole hänestä kiinnostuneita. Mutta ei ole totta.

Yleisen mittapuun mukaan tavallisen näköinen, pituus lienee alle 175cm, tavallisessa työssä. Mies on kuitenkin superfiksu, huumorintajuinen ja keskustelutaitoinen. Siististi pukeutunut ja sen oloinen että asiat kunnossa.

Jostain syystä ei koskaan tee aloitteita, vaikka on sosiaalisesti taitava. Naiset eivät uskalla tehdä aloitteita koska miehellä on legioona huippukauniita naisia ystävinä ja niistä joku aina mukana raflassa. Kysyin joskus löytyykö Tinderistä tai nettitreffeiltä, ei kuulemma välitä kumastakaan.

Minulle mies todellakin kelpaisi, mutta viimeksi kun juonin tanssimaan pyytämistä niin tyyliin 185cm/60kg superpuuma tuli kymmenen sentin koroissaan halailemaan, niin minä pieni ja pyöreähkö katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle :/

185cm/60kg superpuuma? Öö, mitä?

Ei sellaisia ole olemassakaan. Laajenna skaalaa: 15-65v. Silloin voi pari löytyä, tosin noista ääripäistä. Tuo on juuri se syy miksi naiset tykkäävät vanhemmista miehistä tai ovat puumia ihan lapsiin sekaantumiseen asti.

Tiedän, eli minä. Ainoo vaan, että aion pysyäkin sinkkuna. En osta lehmää (liian työlästä hommaa) , jos tarvitsen silloin tällöin lasin maitoa.

Hölmöläiset seurustelee ilman syytä.

Reipas Mies kirjoitti:

Parisuhdemarkkinoilla heikko suorituskyky on yleensä myös huono asia. Mies suorittaa iskemistyötä jotenkin- nainen valkkaa siitä tarjotusta valikoimasta "kiinnostavimman" eli parhaan shown sillä hetkellä.

Kilttikunnonmies on siinä asiassa lähinnä altavastaaja kun lähtökohtaisesti iskemistyö on miehen tehtävissä Suomen parisuhdekulttuurissa ellei kyseessä ole miehistä pienin eliitti jota piirittää suurin osa seuraa hakevista kaikista naisista. Some on sekä mahdollisuus että rajoitus. Oli miten hyvä ruuneberoimaan kirjallisesti, livenä pitää onnistua myöskin.

Useinkaan ei ole tarpeen , kuten miehiltä, naisilta juurikaan löytyä rohkeutta ja show-taituruutta sosiaalisesti. Meikkaa, stailaa ja mene tarjolle sopivaan paikkaan käyt-sä-täällä-usein miehiä alkaa löytyä juttusille, you name it. Tuolla näkee umpiujoja naisia onnellisina sormuksineen. Mutta ne ujot kiltittavismiehet, ikisinkkuja löytyy mistä vain ilman vakavia puutteita elämän sisällössä.

Ujous on siinäkin myrkyllinen asia miehelle itselleen että jos ei tee mitään aloitteita, ei tule saamaan naisilta sitä responssiakaan edes pakkien muodossa. Moni ujomies onkin jäänyt turvaan sinne omalle mukavuusalueelleen jossa ei voita eikä häviä sosiaalisestikkaan. Todellisuus on erilainen kun ymmärtää että ujous on vain mielentila. Kuin auton käsijarru joka yrittää estää ettei auto karkaa parkki ruudusta. Mutta miksi jarrutella silloin kuin pitäisi painaa lisää kaasua?

Ujouden voittaminen lähtee omasta sisäisestä energiasta johon ehkä kaivataan ulkoisiakin muutoksia. Kun alkaa päästä tasapainoon itsensä kanssa voi ujouden kanssa elää vapautuneemmin. En väitä että umpi-ujosta tulee vaatteiden vaihdolla kuin Sarasvuo, vaan että alkaa itse määräämään ujouttaan eikä ujous itseään.

Suurin osa naisista tahtonee löytää miehen kumppanikseen omilla preferensseillä joka on jollain tapaa voittaja elämässään. Pieni osa naissista sen elämänkaraiseman särmikkään tilapäisen looserin jonka voisi rakastaa paremmaksi. Voitto sekin! Nollasumma-looserismies, harvoille.

Itse pääsin ujoudesta eroon lähtemälle ulkomaille. Oli jotenkin tosi vapauttavaa, kun ei tuntenut ketään, ja voisi jopa luoda itselleen aivan uuden identiteetin - mähän voin olla täällä ihan kuka tahansa. Mitä väliä miten toimin, kukaan ei saa ikinä tietää. Kävin paljon ulkona, lähestyin naisia ja heitin niille tyhmää läppää ja ne nauroi mun jutuille. Saatiin jonkinlainen "normaali yhteys" ihan helposti. Suomessa en saa suuta auki enkä todellakaan handlaa mitään small talkia. Aloin aina tilaisuuden tullen varailla lentoja milloin mihinkin kun halvalla sai ja olin siellä jotenkin "parempi versio itsestäni" ja se ujous jäi suomeen. Täällä on vieläkin vähän vaikeaa ja ujous tulee aina välillä päälle, mutta ei ollenkaan siinä mittakaavassa kuin silloin 3-4 vuotta sitten, ennen kuin otin tämän matkustelun harrastuksiini. 

Ja en siis missään maksullisissa käynyt, vaan ihan tavallisissa baareissa ja tinderiä käytin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa vähän ikärajaa arvon naiset.

Olen hyvässä työssä oleva M26, on omistusasunto, auto, kaverit ja haaveilen perhe-elämästä. Henkisesti aivan täysin kypsä isäksi. Urheilen paljon, mutta en ole hairahtanut mihinkään fitness-soopaan. Tykkään laittaa ruokaa, enkä vietä jokaista viikonloppua baareissa. Yhdenillan juttua minusta ei saa. Maailman komein mies en ole koskaan ollut, enkä tule olemaankaan. Ulkonäköäni kuvailisin normaaliksi.

Ikäluokassani olevat naiset tuntuvat hakevan lähinnä kauniita kuvia instagramiin ja kilpailevan siitä kuka kaataa eniten miehiä. Se ei nappaa.

Käykää rohkeasti jutulle myös nuorempien miesten kanssa, ei sitä voi tietää millainen helmi sieltä löytyy.

Tsemppiä miehen hakuun!

On hyvät syyt miksi naisia epäilyttää nuorempi mies kumppanina.

Tuppaa nimittäin olemaan niin että kun naisilla on vielä sinkkukausi päällä niin monikin hyvä mies on ilman naista. Mutta siinä 25-30v välillä niistä kunnollisista vielä pariutumattomista miehistä tuleekin kysyntää.

Monelle käynyt niin että nainen on sitten vaihtunut nuorempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa.---

Niin saakin, ei siitä ole kysymys. Minäkin saan ostaa itselleni Ferrarin ja rakennuttaa kartanon Alpeille. Kokonaan toinen asia on, onko minulla moiseen järkeviä edellytyksiä (tällä hetkellä).

Naisten ylisuuret luulot itsestään yhdessä ylimitoitettujen miehille asetettujen vaatimusten kanssa aiheuttavat yhteiskunnallisen ongelman. Tämä ongelma aiheutuu siitä, että yhteiskunnan tukien ja tasa-arvon ansiosta naiset ovat mieluummin sitten joko a) yksin tai b) alistuvat osaksi tavoittelemansa eliittimiehen haaremia.

Siinä vaiheessa kun yhden ja saman vuoden aikana viides 160-senttinen Kelan täti tai Alkon myyjä sanoo yhden treffin jälkeen "ei ole kipinää" on selvää, että jotain on pielessä. Asianmukainen tutustuminen kelpaa minulle aina, mutta ura, kaverit ja harrastukset ne on jo minullakin. En todellakaan aio ryhtyä samanlaisiin viihdytysoperaatioihin treffeillä kuin silloin joskus 18-vuotiaana lukiolaiskollina. Eikä pitäisi kyllä sen yli 35-vuotiaan kaupan kassankaan moista vaatia. Terveisin "esimiesasemassa työskentelevä luonnontieteiden maisteri".

Jos sinä et saa pesää niin se ei ole yhteiskunnan ongelma vaan omasi.

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa vähän ikärajaa arvon naiset.

Olen hyvässä työssä oleva M26, on omistusasunto, auto, kaverit ja haaveilen perhe-elämästä. Henkisesti aivan täysin kypsä isäksi. Urheilen paljon, mutta en ole hairahtanut mihinkään fitness-soopaan. Tykkään laittaa ruokaa, enkä vietä jokaista viikonloppua baareissa. Yhdenillan juttua minusta ei saa. Maailman komein mies en ole koskaan ollut, enkä tule olemaankaan. Ulkonäköäni kuvailisin normaaliksi.

Ikäluokassani olevat naiset tuntuvat hakevan lähinnä kauniita kuvia instagramiin ja kilpailevan siitä kuka kaataa eniten miehiä. Se ei nappaa.

Käykää rohkeasti jutulle myös nuorempien miesten kanssa, ei sitä voi tietää millainen helmi sieltä löytyy.

Tsemppiä miehen hakuun!

Sinä et tunne kyllä ikäluokkasi naisia ollenkaan. Tuo kuvailemasi otanta koskee varmaan jotain alle 10% ikäluokasta.

T: 26v mies

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsdfgsdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

En ole ikinä nähnyt, että kukaan kieltäisi miestä tuomitsemasta naista etukäteen. Naisille tätä neuvoa tyrkytetään joka tuutista. Johtuu kai siitä että mies on aikuinen, jolle kukaan ei halua sanoa miten pitää toimia. Naiseen taas suhtaudutaan holhoavasti kuin lapseen ja kaikki katsovat oikeudekseen kertoa naiselle miten kuuluu elää.

En haluaisi miestä jonka persoonallisuus ja käytös muuttuu täysin ympäristön vaikutuksesta. Ei sellaisella ole oikeaa persoonallisuutta.

Eihän siinä persoona muutu miksikään, vaan se mitä tehdään. Ihan sama mies minä olen yksin kotona kuin kumppanin kanssa matkallakin. Minua ei vain huvita matkailla yksin. Onko tämä niin vaikeaa?

Koska itsekin tästä aiheesta aiemmin sinun tai jonkun muun kanssa "vänkäsin" niin vänkäänpä edelleen: minusta tuo on edelleenkin eri asia. Minä halusin miehen, jolle matkustaminen itsessään on "intohimo". Miehen, joka on reissannut paljon, viihtyy reppureissuilla, on kielitaitoinen, ei mene sormi suuhun uusissa tilanteissa, nauttii uusien matkojen suunnittelemisesta, innostuu uusista kohteista jne.

(Pelkkä matkustaminen ei olisi tietenkään käytännössä noussut kynnyskysymykseksi, paitsi jos meidän toiveemme matkustamisesta olisivat olleet täysin erilaiset, eli toinen olisi halunnut vain Tallinnan risteilyille tai kylpylälomille Suomeen ja toinen patikoimaan Tatravuorille, mutta yritän nyt selventää omaa ajatteluani. Miesystäväni ei suhtaudu matkustamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Kyllä hän matkustelee, on matkustellut paljon ja työskennellyt ulkomailla ja matkustelee edelleen myös muiden kuin minun kanssani, mutta ei ehkä enää innostu yhtä paljon uusista kohteista ja matkojen suunnittelusta kuin minä. Se, ettei hän ole ihan yhtä innostunut kuin minä, ei siis ole kynnyskysymys.)

Esimerkkini koski nyt vain matkustamista intohimon kohteena, mutta yhtä lailla kyse voisi olla jostain muustakin tekemisestä.

Minä taas joskus 17-vuotiaana ostin kitaran ihan sillä mielellä, että soittajamiehet saa naisia. Hurahdin kuitenkin siihen soittimeen aivan totaalisesti ja löysin aivan uusia juttuja äänestä, rytmistä, melodioista jne. ja se avasi aivan kokonaan uuden maailman, pääsin soittamaan johonkin taidenäyttelyn avajaisiinki ja olin niin innoissani siitä soittamisestä, etten edes huomannut niitä hipster-tyttöjä jotka olivat flirttailleet minulle keikan aikana. Vasta kun kaverit huomautti että mikä miestä vaivaa, niin tajusin kuvion. 

Aito intohimo on seksikästä ja jäljittelemätöntä. Näin se menee. 

Nykyään aika menee työn ja perheen parissa eikä tule soiteltua, mutta lession learned ns. kantapään kautta. 

m30