Sairaanhoitajaksi vai insinööriksi 34-vuotiaana toistaiseksi lapsettomana? Mielipiteitä

Olen hyvinkin ahkera, mutta edellistä (luonnontieteellistä) alaa opiskellessani huomasin, että mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän arvostan muitakin asioita kuin työtä ja uran luomista.

Mulla on elämässä niin paljon muutakin tekemistä kuin tehdä uraa.

Se ei silti tarkoita, että olisin laiska.

Vierailija kirjoitti:

Inssille tiedoksi että sairaanhoitaja ei ole koskaan valmis työhönsä. Joka paikassa on omat hommansa, jotka pitää vaan opetella plus että alan haasteet kasvavat jatkuvasti, kiitosta et saa, mutta paskaa sataa kyllä niskaan tasaisesti.

Ei kukaan olekaan sillä tavalla valmis. Mutta te siellä sairaanhoitajakoulussa käsittääkseni käyttö asioita läpi hyvin konkreettisellakin tavalla, harjoitteluissa perehdytte tiettyihin asioihin ja käyttö terveyden läpi osa-alue kerrallaan. Näin olen käsittänyt. Ja te osaatte ne taidot voidaksenne valmistua ja mennä töihin. Insinööreillä se on erilaista. Insinööri hankkii itse harjoittelunsa ja voi suorittaa sen vaikka hanttihommissa. Sitten tekee opparin vaikkapa tekemällä nettigallupin, "tykkäätkö sinisistä vai punaisista piuhoista". Koulussa on opiskeltu jotain vähän sinne päin, mutta työelämässä käytettävät työkalut eivät ole oikeasti tulleet tutuiksi. Insinööristä ei voi koskaan tietää, mitä hän osaa, vai osaako mitään. Ne, jotka osaa jo jotakin, on todennäköisesti suorittaneet laadukkaan harjoittelun jossakin yrityksessä.

Kumpikin työ käy raskaaksi, jos alalle ei sovellu. Nykyään ei oikein sellaisia leppoisia stressittömiä töitä olekaan. Eli ehdottaisin, että ap hakeutuu ammatinvalintapsykologille, jos itsestä molemmat tuntuvat yhtä sopivilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

AMK-inssin tutkinto on kyllä oikeasti aika käytännönläheinen, ehkä liiankin käytännönläheinen. Osa suorituspisteistä kertyy sertifikaatteihin valmistavista kursseista ja ne sertifikaatit ovat yllättävänkin "kuumaa tavaraa" työmarkkinoilla.

T. Se laiska Mensatason AMK-inssi

P.S. Itseäni suorastaan häiritsi se liiallinen käytännönläheisyys ja liian helppo (lukiotasoinen) matematiikka. Joten jatkoin Aaltoon/TKK:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

Mutta onneksi sote-uudistus muuttaa tämänkin asian, ja sairaanhoitajat pääsevät pois kvtesin vankilasta. Ihan ekana taitaa lähteä muutama viikko vuosilomaa, ja sitten pääsee neuvottelemaan palkastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

Saan insinöörien palkkatilaston joka vuosi kotiini, sinun lukusi on jostakin kokeneempien insinöörien kohdalta. Ei vastavalmistuneen / vähäistä työkokemusta omaavan. Noista summista voivat miespuoliset kaverinikin vasta haaveilla.

Sairaanhoitajallakin on koulusta päästyään ainoastaan perusvalmiudet alkaa opettelemaan työtään ja monessa paikassa työ on vaativaa asiantuntijatyötä,esim. teho, heräämöt, valvonnat, akuutit osastot ja työhön kasvetaan osaamisen lisääntyessä ja jatkuvasti opiskellaan uutta. Vastuu on kova ja virheiden tekeminen voi olla tappavaa, päätöksiä on tehtävä eikä todellakaan voi joka päätöksestä(mitä lääkettä.milloinkin annetaan) soittaa lääkärille. Työllistymismahdollisuudet hyvät ja julkisella puolella työt ei lopu. sh vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

AMK-inssin tutkinto on kyllä oikeasti aika käytännönläheinen, ehkä liiankin käytännönläheinen. Osa suorituspisteistä kertyy sertifikaatteihin valmistavista kursseista ja ne sertifikaatit ovat yllättävänkin "kuumaa tavaraa" työmarkkinoilla.

T. Se laiska Mensatason AMK-inssi

P.S. Itseäni suorastaan häiritsi se liiallinen käytännönläheisyys ja liian helppo (lukiotasoinen) matematiikka. Joten jatkoin Aaltoon/TKK:lle.

Raksainssi? Omalla alallani oli tarjolla tasan yksi sertifikaatti, ja sekin piti itse maksaa. Kurssit koostuivat luonnontieteestä, jolla ei mitään suoraa yhteyttä alaan, + teoreettisista oman alan diipadaapakursseista, joista ei jäänyt mitään työnantajalle tarjottavaa käteen. Oikeasti työelämäkähtöisiä kursseja oli vaan muutama, niillä päästiin kokeilemaan CAD-piirrustusta ja SAP:ia.

En tiedä noille aloille hakemisesta juurikaan, mutta jos vain mahdollista, niin hae ensi keväänä molempiin? Voihan olla, että pääset vain toiseen, ja voihan olla, että siinä hakuprosessissakin huomaa jos toinen aloista tutnuukin paljon kiinnostavammalta. Toki sitten ymmärrän, että vain toinen pitää valita, jos noille on vaativat pääsykokeet joihin ei voi lukea yhtä aikaa. Tai voisitko katsella molempien alojen kurssitarjontaa ja miettiä, kummat opinnot tuntuvat kiinnostavammilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

Mutta onneksi sote-uudistus muuttaa tämänkin asian, ja sairaanhoitajat pääsevät pois kvtesin vankilasta. Ihan ekana taitaa lähteä muutama viikko vuosilomaa, ja sitten pääsee neuvottelemaan palkastaan.

Onneksi, sillä kvtes on ollut alalle ja palkkaukselle tappiollinen. kilpailu on hyvästä, jos sen myötä alalle hakeutuu motivoitunutta ja osaamistaan kehittävää porukkaa. Työn arvostus nousee, kun palkka ja asiantuntijuus paranevat.

P.s. Lomat ja työsuhde-edut kuuluvat myös palkkaneuvotteluihin ;)

Inssi, jos tärkeää ei-fyysinen työ ja säännöllinen työaika. Sh:lla noi riippuu siitä mihin paikkaan pääsee töihin.

Ite olin 31v, kun aloin opiskeleen raksainssiks. Nyt reilu vuosi töissä ja oon tykänny. Valmistumisen jälkeen mahdollisuus monenlaisiin töihin (toki suuntautuminen vaikuttaa) ja halutessa on myös mahdollisuuksia edetä urallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

Mutta onneksi sote-uudistus muuttaa tämänkin asian, ja sairaanhoitajat pääsevät pois kvtesin vankilasta. Ihan ekana taitaa lähteä muutama viikko vuosilomaa, ja sitten pääsee neuvottelemaan palkastaan.

Onneksi, sillä kvtes on ollut alalle ja palkkaukselle tappiollinen. kilpailu on hyvästä, jos sen myötä alalle hakeutuu motivoitunutta ja osaamistaan kehittävää porukkaa. Työn arvostus nousee, kun palkka ja asiantuntijuus paranevat.

P.s. Lomat ja työsuhde-edut kuuluvat myös palkkaneuvotteluihin ;)

Hienoa, jos tästä saadaan positiivinen kierre aikaiseksi. Onnea vain palkkaneuvotteluihin kaikille uusina työntekijöinä yksityiselle sektorille siirtyville sairaanhoitajille. Mutta kannattaa muistaa, että yleensä yksityisellä puolella ensisijainen tavoite on tehdä voittoa omistajille. Jos työvoima on liian kallista tai laskusuhdanne iskee, joudutaan yt-kierrokselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti insinööriksi.

Sairaanhoitajan työ on todella raskasta ja siitä saatava korvaus olematon. Työ vaativaa, kuluttavaa eikä kiitosta saa. Etenemimahdollisuuksia ei juuri ole. Arvostus huonoa. Asiakaskunta jatkuvasti haastavampaa. Ala erittäin hierarkinen ja työhyvinvointi huonoa.

Insinöörit saavat usein palkkaa jo opiskeluaikoina harjoitteluistaan. Insinöörit työskentelevät enimmäkseen yksityisellä puolella ja jollet ihan raksalle mene, niin aika valkokauluksista hommaa on tiedossa ja sh:n verrattuna vastavalmistuneen lähtöpalkka +1500 euroa parempi, vaikka samantasoinen koulutus.

Minun palkkani vastavalmistuneena insinöörinä oli tänä vuonna 2400 €. Se on hieman alhainen, mutta keskimääräinen on liiton tilastojen mukaan pyörinyt siinä 2700€ hujakoilla. Näytä minulle se +1500? Sairaanhoitaja osaa asiat x ja voi mennä oitis tarjoamaan itseään johonkin. Insinööri ei opi koulussa juuri mitään käytännöllistä, jolla olisi oikeaa arvoa heti työelämässä. Insinöörin harjoittelut ovat usein paikallisia, joo. Mutta monen täytyy aloittaa hyvin matalalta. Ja yksityisellä puolella kun ollaan, työpaikan saannissa ja palkkaneuvotteluissa on ihan viidakon lait! Se on kovaa kilpailua ja itsensä myymistä.

Perustan tietoni tilastoihin alavertailuista. Insinööriksi palkkasi on kovin alakanttiin. Sairaanhoitaja ei voi mennä todellakaan joka paikkaan töihin, vaan osaamisensa ja kokemuksen mukaan. Yksityisen puolen etu on päästä etenemään ja parempiin tienesteihin. Parempi kuin osaamisen, kokemuksen ja motivaation tasapäistävä kvtes. Kunnat ja valtio maksavat aina minimipalkan, vaikka olisikin jo mitä osaamista, opintoja ja työvuosia takana.

Mutta onneksi sote-uudistus muuttaa tämänkin asian, ja sairaanhoitajat pääsevät pois kvtesin vankilasta. Ihan ekana taitaa lähteä muutama viikko vuosilomaa, ja sitten pääsee neuvottelemaan palkastaan.

Onneksi, sillä kvtes on ollut alalle ja palkkaukselle tappiollinen. kilpailu on hyvästä, jos sen myötä alalle hakeutuu motivoitunutta ja osaamistaan kehittävää porukkaa. Työn arvostus nousee, kun palkka ja asiantuntijuus paranevat.

P.s. Lomat ja työsuhde-edut kuuluvat myös palkkaneuvotteluihin ;)

Hienoa, jos tästä saadaan positiivinen kierre aikaiseksi. Onnea vain palkkaneuvotteluihin kaikille uusina työntekijöinä yksityiselle sektorille siirtyville sairaanhoitajille. Mutta kannattaa muistaa, että yleensä yksityisellä puolella ensisijainen tavoite on tehdä voittoa omistajille. Jos työvoima on liian kallista tai laskusuhdanne iskee, joudutaan yt-kierrokselle.

Tähän voisi vielä lisätä, että sote-uudistukselta odotetaan kolmen miljardin säästöjä. Olisi kiva kuulla, mistä tämä henkilö, joka ajattelee alan palkkojen nousevan yksityistämisen myötä, suunnittelee säästöjen tulevan.