Pääsykokeista luopuminen on tie elitistymiseen lopullisesti.

Mun siskolta meni kirjoitukset penkin alle, mutta hän jaksoi panostaa pääsykokeisiin ja pääsi sisään oikikseen. Eräs lääketieteen professori kirjoitti Hesarissa, että hän ei olisi ikinä päässyt lääketieteelliseen ilman pääsykokeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattu tuo uskovaisedustus täälläkin esim lääkiksessä. Onkohan ohjeistettu ottamaan heitä jopa? Tai sisäpiiriin vuotaa pääsykokeet?

Uskovaiset ei dokaa ja hillu kylillä/somessa p*skapalstoilla kaikkea vapaa-aikaansa. Enemmän aikaa lukea ja freesimmät aivot kuin monella ei-niin-kovin-uskovaisella.

Kiitos, ei kestä,

Terveisin Sherlock

Ai ai, kaikessa rehellisyydessään niin jäätävä kommentti. Kiitos, Sherlock. Tulee tässä kieltämättä itse kullekin peiliin katsomisen paikka (montakos tuntia siitä onkaan kun päätin vain pistäytyä AV:lla...)

Vierailija kirjoitti:

Uudistuksessa on vielä yksi ongelma, jota ei ketjussa mainittu: minkä arvosanan perusteella hakijat valitaan.

Esimerkiksi psykologiaan on niin paljon hakijoita, ettei välttämättä pelkkä L psykasta riitä! Joten porukkaa pitää laittaa järjestykseen esim. matematiikan, äidinkielen, englannin, ruotsin... arvosanojen perusteella.

Lisäksi on paljon aineita, joiden kohdalla on vaikea sanoa, mitä aineita pitäisi painottaa. Millä YO-kokeilla valitaan vaikkapa seuraaville aloille: arkkitehtuuri, liikuntatieteellinen, oikeustiede (jos pelkkä yhteiskuntaoppi, niin sama ongelma kuin psykologian kanssa), tietojenkäsittelytiede, viestintä ja journalismi, puheterapia...

Esim. puheterapeutiksi voitaisiin valita äidinkielen arvosanan perusteella, mutta millä perusteella L:n saanut sopii alalle paremmin kuin M:n saanut? Melkein sama kuin valittaisiin opiskelijat musiikin arvosanan perusteella. Olisihan sekin eräs tapa laittaa hakijat järjestykseen.

Kuvaamasi valintaongelma on mahdollinen ainakin joillakin aloilla, jos pääsykokeista luovutaan. Ratkaisuna voisi olla ylioppilastutkinnon uudistaminen siten, että laudaturin yläpuolelle lisättäisiin vielä yksi arvosanaporras, johon ainekohtaisesti pääsisi noin pari prosenttia kirjoittajista. Tällöin kokeisiin tulisi sisältyä vaativuustasoltaan sellaisiakin tehtäviä, joiden perusteella myös huippujen välille saadaan eroja.

Ja entä jos ei yhtään tiedä lukion alussa mihin haluaa opiskelemaan. Ottaako varoiksi kaikki kurssit ettei tule poissulkeneeksi jotain alaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole alaluokkaisista ja köyhistä perheistä enää asiaa yliopistoon. Paikat menevät eliittilukioiden kasvateille.

sinne pääsee kuka vaan jos ka on yli 9.  Ei se tarkoita että' jos on köyhät vanhemmat niin lapsi on tyhmä. 

Mikä estää korottamasta lukion arvosanoja ja YO-arvosanoja aikuisena siinä kuin lukemasta pääsykokeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole alaluokkaisista ja köyhistä perheistä enää asiaa yliopistoon. Paikat menevät eliittilukioiden kasvateille.

sinne pääsee kuka vaan jos ka on yli 9.  Ei se tarkoita että' jos on köyhät vanhemmat niin lapsi on tyhmä. 

Ei pääse. Eliittilukioiden rajat on 9,5 ja yliopistoon pääsee kympin oppilaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeintä minusta on se että se paine valuu aina vain alemmas. Pitää päästä hyvään yläkouluun ja pitää päästä hyvään lukioon. Jo nyt Helsingin lukioiden pääsyrajat on sietämättömät. Meillä lapsen keskiarvo on nyt 9,5 ja silti joutuu miettimään, että riittääkö tääkään. Haaveilee kahdesta lukiolinjasta, joille on pääsykoe. Uskaltaako sellaisiin hakea? Entä miten pitäisi parhaiten optimoida? Stressaa.

T. Ysiluokkalaisen äiti

Olen käynyt eliittilukion. Omat lapseni laittaisin mieluummin keskitason lukioon. Olen nähnyt 9.5 keskiarvon oppilaita, joilla 3-kymppisinä on opinnot kesken ja mt-diagnoosi. Olen myös nähnyt kasin oppilaita, jotka 25-vuotiaina ovat diplomi-insinöörejä ja lääkäreitä.

Jos haluaa esim. lääkäriksi, niin sinne katsotaan tällä hetkellä neljää ainetta: äidinkieli, vieras kieli + 2 seuraavista: matematiikka, fysiikka, kemia, biologia. Tässä ei sinänsä ole mitään ylivoimaista. Ylivoimaista on se, että perfektionistit uupuvat Laudatur-kilpailussa, kun pitää tehdä "uusi Suomen ennätys, 15 ällää!!!"

Vaatimukset vaihtelevat aloittain ja huonoa on se, että tällä hetkellä lukiossa olevat eivät vielä varmasti tiedä, mihin aineisiin pitäisi keskittyä. Jos taas lukio on jo käyty, eikä ole kirjoittanut tarvittavia aineita, niin sitten uusimaan/täydentämään ja mahdollisesti iltalukion kursseille.

En kannatta pääsykokeiden poistamista, yritän tässä vain keksiä joitakin ns. selviytymismahdollisuuksia. 

Helsingissä ongelma on se että ei ole keskitason lukioita. On vain huippulukiot ja luuserilukiot. Meillä sitten vielä se, että kaikki lähilukiot on noita kovan keskiarvon lukioita. Ei kamalasti hotsita panostaa kahden tunnin koulumatkoihin, jotta pääsee lukioon jonka raja on 7,25.

OK, tuo on harmi. Nuoren kannalta varsinkin se on kurjaa, jos joutuu jo yläasteella tavoittelemaan lähes hölmöjä keskiarvovaatimuksia, jotta voi jatkaa lähilukiossa (jonne ehkä kaveripiirikin suuntaa). Koulussa on kuitenkin yli 10 ainetta, joten on ihan älytöntä, että melkein kaikesta pitäisi tulla kymppiä.

Mutta jatko-opintojen kannalta lukiolla ei ole väliä. Jos johonkin lukioon on pääsyraja joku 9,3, niin on selvä että sieltä kirjoitetaan KESKIMÄÄRIN huipputuloksia. Todennäköisesti samat huiput kirjoittaisivat yhtä hyvin myös jostain muusta koulusta, ja ehkä pienemmällä stressillä.

Esim. viime kevään kaksi "huippuylioppilasta", molemmilla 8 laudaturia, olivat Lohjan Yhteislyseosta, jonne pääsee 7,0 keskiarvolla. Lohjalta kirjoitti myös pari vuotta sitten 16-vuotias poika 10 laudaturia!

Jatkan sen verran, että minulla on sellainen käsitys että ainakin jotkut näistä huippuylioppilaista tulevat suht perinteisistä (uskovaisista) perheistä. Lapset ja nuoret ehdottomasti ovat eriarvoisessa asemassa, mutta mielestäni lähinnä yhdestä syystä: eheistä, kannustavista perheistä tulevat pärjäävät parhaiten.

Huippulukiot, asuinpaikka, vanhempien varallisuus ja preppauskurssit eivät ole oleellisia. Oppimateriaaleja, kertauskirjoja ym. voi lainata ilmaiseksi kirjastosta, netistä löytyy valtavasti aineistoa (esim. Youtubessa on loistavat historian ja yhteiskuntaopin luentovideot). Jos kotona on lukurauha eikä kännitappeluita ja lapset opetetaan ahkeriksi ja oma-aloitteisiksi, niin tällaisten perheiden vesat menestyvät.

Tietysti tämä tarkoittaa juuri sitä, että nuoret ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Kannustavia vanhempia ja hyvää kotikasvatusta kun ei osteta millään rahalla. Huono-osaisemmilla on myös enemmän masennusta ym. aikuisenakin, joten voi mennä vuosia että nuori aikuinen saa elämänsä kuntoon. 

Se 16-vuotias kuuluu lahkoon, kotikoulussa opiskeli ennen lukiota.

Nuo viimekeväiset pojat on käyneet ihan normikoulut. Ainakin tosien isä kyllä uskovainen.

OK. Joskus oli joku juttu siitä, että lääkikseen hakeutuu paljon uskovaisia. Jos katson omia opiskelutovereitani, niin olen täysin varma että lääkiksessä/hammaslääkiksessä on erittäin kova uskovaisedustus (valtaväestöön verrattuna). Kuitenkaan nämä nuoret eivät välttämättä ole mistään rikkaista perheistä. Lisäksi sellaiset nuoret, jotka harrastavat kilpaurheilua, näyttäisivät pärjäävän myös "opiskelukisassa". 

Onkohan salaisuutena jokin työn ja itsekurin korostaminen, ja vähemmän telkkaria ja videopelejä? 

"Heh" - Seuraava menee nyt hieman ohi aiheen, mutta on vaihteeksi mukava kun joku on tuonut esille jotain myönteistä(kin) uskovaisista, koska tällä palstallahan heitä tavataan monesti halveksia. (- Tosin en ole varma onko, ueamman halveksunnan takana yksi ja sama trolli). - Monelle tuntuu olleen myös kokonaan vierasta, että ihminen voi olla samanaikaisesti uskossa, tai ainakin uskonnollinen ja toimia (luonnon)tieteen parissa, esimerkiksi toimimalla lääketieteellisen tutkimuksen parissa.   

Löytyisi muuten tytöillekin hyviä roolimalleja. Esim. maailman vaikutusvaltaisin nainen, kristillisdemokraattien Angela Merkel, on kvanttikemian tohtori. Suomessakin KD-puolueessa paljon menestyneitä, korkeasti koulutettuja naisia (vihreät valitsivat taas kerran miehen puheenjohtajakseen, vaikka vaativat lisää naisjohtajia). Eli tasa-arvonkaan kannalta perinteiset uutteruutta ja itsekuria korostavat arvot eivät ole ristiriidassa. Valtakulttuuri kannustaa nykyään heikkoon itsekuriin, esim. impulsiiviseen rahan ja ajan käyttöön. 

 

Tämä (ehkä kiusallinen) tosiasia pitäisi muistaa: menestyminen vaatii enemmän ahkeruutta ja itsekuria kuin ÄLYÄ. En ole täysin samaa mieltä siitä, että älykkäimmät pitää saada parhaisiin jatko-opintoihin. Älykkyys ei takaa mitään.

Itsellä korkea ÄO ja yliopisto-opinnot takkusivat aluksi pahoin heikon itsekurin vuoksi!

Niin tytöt kuin pojat tarvitsevat hyviä roolimalleja, jotka voivat ainakin minusta olla kumpaa sukupuolta tahansa. Itselleni erityinen fanitus kulttuuri on aina ollut hivenen vieras. Mutta, mutta mitä olen ollut huomaavinani, niin harvassa alkavat olla ne opiskelupaikat korkeakouluissa ja yliopistoissa, joissa on selkeä mies enemmistö. Tytöt, nuoret naiset ovat valloittaneet paikat. - Olisi mielenkiintoista tietää, että millaisia sankareita ja idoleita heillä on ja on ollut.    

Niinhän siinä käy, että lopuksi koulutuskin tuohotaan.

Noh, ehkä se onkin nykymuodossaan aikansa elänyt - ennen pitkää Google kehittää tilalle jotain toimivaa.

Oppia ikä kaikki kirjoitti:

Mikä estää korottamasta lukion arvosanoja ja YO-arvosanoja aikuisena siinä kuin lukemasta pääsykokeisiin?

Kyse ei ole vain korkeitten arvosnojen metsästämisestä vaan paljossa muustakin. - Kuten pelko siitä, että kuinka nuorena täytyy tai täytyisi tetää, mitä haluaisi tehdä tuevaisuudessa? - Koska lähtökohatan on kai se, ettei välivuosia tulevaisuudessa tulisi useta vain sikis, että täytyisi korottaa n. kappaletta yo-arvosanoja mahd. useamman vuodenajan. - Miten isoiksi kasvaa lukioiden ja ammattikoulujen erot?   - Vain muutaman esimerkin antaakseni.

Aivan kauheata katsella lasten kavereita, kun lukevat vuosia vain pääsykokeisiin. Siis neljä vuotta ilman mitään tulosta.Aivan hukkaan mennyttä nuoruutta.  Aina työpaikassakin jotain oppii, vaikka olisi se pienempi palkka vaikka.  Toivottavasti loppuu kaikki pääsykokeet. Ei niitä ollut ennenvanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. En kuitenkaan halua hirveästi lietsoa kauhukuvia, nuoret ovat muutenkin huolissaan. YO-arvosanoja voi kuitenkin korottaa myöhemmin ja kirjoittaa uusia aineita. Ilmeisesti uusimismahdollisuuksia ollaan myös lisäämässä. Nythän hyväksytyn kokeen voi uusia vain kerran.

Itse siis kannatan vanhaa pääsykokeilla sisään -mallia, mutta ei silti ole hyvä lannistaa nuoria päivittelemällä sitä, että nyt ei sitten pääsekään mihinkään kun on jo yläasteella tuhonnut tulevaisuutensa, kun keskiarvo ei riitä hyvään lukioon. 

On paljon helpompaa lukea pääsykoekirjat kuin yrittää korottaa esim viiden aineen yo-arvosanoja!!!!! Kaikki ei pärjää esim kielissä tai matikassa mutta pääsykokeiden vuoksi ei tarvitse olla monilahjakkuus!!! Olisi karmeaa alkaa kerrata ja opiskella niin monia aineita, jos vanhempana viisastuisikin ja haluaisi yliopistoon!!!