Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä saa elämään sisältöä? Onko lasten hankkiminen ainoa keino?
Rönsy toisesta keskustelusta:
[quote]Ystävilläni alkaa suurimmalla osalla olla lapsia ja ei niitten päivät kuulosta samanlaisilta. Tuntuu, että koko ajan on jotain meneillään. Kun nähdään ja kysytään, mitä oot hommaillut, niin tuntuu, että niillä äideillä on tapahtunut vaikka mitä; on ollut neuvolaa, synttärijuhlia, muskarin juhlia, lastenteatteria, vaatekutsuja, retkiä ja ties mitä ja arjessakin tuntuu jatkuvasti olevan kaikkea meneillään ja kaikki mitä ne kertoo niiden lapsista...en voi mitään, mutta kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin oma ja lapsettomien kavereitteni elämä: joo, no töissä oon ollut, no eipä sinne erityistä, sitä samaa, joo salilla oon käynyt ja joskus uimassa ja lenkillä. Joskus mun elämä tuntuu niin merkityksettömältä ja harmaalta, että itku pääsee, tätäkö tää elämä vaan on?
Mä en ole vela, en vauvakuumeilija...en mä tiedä mikä olen. Enkä tiedä mitä pitäs tehdä, miehen kanssa on vaan sovittu aiemmin, että katsotaan hetki kerrallaan ja päätetään sitten kun aika on. Miehen veli tuli just isäksi ja siitä kai tuo miehen vauvahaaveilu alkoi. Kerro sinä mitä pitäisi sitten tehdä, että elämä tuntuisi joltain muulta kuin harmaalta arjelta joka ikinen päivä. Ja en sitten tykkää matkustelusta, inhoan sitä, että sitä on turha ehdottaa piristykseksi. En jaksa opiskella, eikä mulla ole mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita. Minkäänlaisesta bailaamisesta en välitä, konserteissa käydään silloin tällöin ja joskus mennään hotelliin viikonlopuksi, mutta ei siinä kyllä mitään hohtoa ole, eipä se paljon kotioloista poikkea. Millä saada sitten arkeen hehkua ja mitkä olis oikein niitä kohokohtia?[/quote]
Minun on aika vaikea vastata tähän kysymykseen, koska olen niitä hmisiä, joiden mielestä maailmassa on paljon enemmän opittavaa, nähtävää, koettavaa ja tehtävää kuin mitä elämässä ehtii tehdä. Olen jatkuvasti opiskelemassa jotakin uutta taitoa, ja mielenkiinnonkohteita on minulla kymmeniä. Arkipäivistäkin vähintään pari kolme tuntia päivässä menee siihen, että testailen uusia reseptejä, kirjoitan novellia, luen historiaa, pelaan lautapelejä kavereideni kanssa tai syvennyn muuhun antoisaan puuhaan.
Mutta kysytään yleisöltä. Mitä ehdottaisi tälle kysyjälle? Onko vanhemmuus hänenlaiselleen ihmiselle ainoa tapa kokea elämä mielekkääksi? Pystytkö samastumaan kohokohtien puutteeseen?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä , en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
Arvelisin, että tuollaiset kokemukset lautapelien tai vastaavien harrastusten tiimoilta ovat melko harvinaisia. En ollenkaan tarkoita vähätellä. Se, että saa tunnekokemuksia harrastamisesta, on hieno ominaisuus, josta on varmasti paljon iloa. Pelasin itse pariskunnittain nuorena bridgeä ja jossain vaiheessa tuli pelattua lautapelejäkin ihan säännöllisesti, mutta ei kyllä ollut lähelläkään tuollaiset fiilikset.
Ihmiset haluavat kokea tunteita, kokea olevansa elossa. Raskaus, synnytys, imetys, vanhemmuus ovat mielettömiä kokemuksia ja siksi niitä varmaan havitellaan.
Ei kai tässä tarvitse ajatella, että kumpikaan olisi huonompi tai että nämä olisivat edes vaihtoehtoja.
Suosittelen kuitenkin, että jos ei tunne paloa harrastuksiin tai työhönsä, kannattaa niitä lapsia laittaa, jos se yhtään kiinnostaa. Mutta kuten sanottu, lapsia ei kannata tehdä, jos ei niitä oikeasti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä , en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
Arvelisin, että tuollaiset kokemukset lautapelien tai vastaavien harrastusten tiimoilta ovat melko harvinaisia. En ollenkaan tarkoita vähätellä. Se, että saa tunnekokemuksia harrastamisesta, on hieno ominaisuus, josta on varmasti paljon iloa. Pelasin itse pariskunnittain nuorena bridgeä ja jossain vaiheessa tuli pelattua lautapelejäkin ihan säännöllisesti, mutta ei kyllä ollut lähelläkään tuollaiset fiilikset.
Ihmiset haluavat kokea tunteita, kokea olevansa elossa. Raskaus, synnytys, imetys, vanhemmuus ovat mielettömiä kokemuksia ja siksi niitä varmaan havitellaan.
Ei kai tässä tarvitse ajatella, että kumpikaan olisi huonompi tai että nämä olisivat edes vaihtoehtoja.
Suosittelen kuitenkin, että jos ei tunne paloa harrastuksiin tai työhönsä, kannattaa niitä lapsia laittaa, jos se yhtään kiinnostaa. Mutta kuten sanottu, lapsia ei kannata tehdä, jos ei niitä oikeasti halua.
Niin, vaikea sanoa, kuinka harvinaista on pitää omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan merkityksellisinä. Kyllähän maailma on väärällään intohimoisia harrastajia. Omakin ystäväpiiriini koostuu pääosin hyvin intohimoisista ihmisistä, ja nekin jotka eivät ole muusikkoja, kuvataiteiljoita tai kirjoittajia, voivat olla esimerkiksi aktivisteja, yrittäjiä tai hc-nörttejä. Mielenkiintoista porukkaa.
Vielä tätäkin yleisempää on kaiketi se, että saa harrastuksistaan ja intohimonkohteistaan ainakin jonkin verran säväyttäviä kokemuksia, jos ei nyt hetikohta ole valmis luopumaan urasta purjehduksen tai bändin vuoksi. Kysyjältä puuttuivat myös nämä kokemukset. Mikään ei oikein kiinnosta tai innosta.
Ihanko oikeasti on olemassa ihmisiä, joiden elämä on perustavanlaatuisella tavalla tyhjää ja merkityksetöntä, ja jotka vain odottavat mahdollisuutta hankkia lapsi ja alkaa vihdoin elää täyteläistä elämää? Luulin tämän olevan myytti. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Voisin itsekin tehdä lapset ihan vaan että saisin sisältöä, ei tämä ravintoloissa pyöriminen ja maailmalla matkustelu kovin kaksista loppujen lopuksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekin tehdä lapset ihan vaan että saisin sisältöä, ei tämä ravintoloissa pyöriminen ja maailmalla matkustelu kovin kaksista loppujen lopuksi ole.
Koska maailma tarjoaa tosiaan nämä kolme vaihtoehtoa... Mikä joidenkin ihmisten mielikuvistusta oikein vaivaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä , en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
Arvelisin, että tuollaiset kokemukset lautapelien tai vastaavien harrastusten tiimoilta ovat melko harvinaisia. En ollenkaan tarkoita vähätellä. Se, että saa tunnekokemuksia harrastamisesta, on hieno ominaisuus, josta on varmasti paljon iloa. Pelasin itse pariskunnittain nuorena bridgeä ja jossain vaiheessa tuli pelattua lautapelejäkin ihan säännöllisesti, mutta ei kyllä ollut lähelläkään tuollaiset fiilikset.
Ihmiset haluavat kokea tunteita, kokea olevansa elossa. Raskaus, synnytys, imetys, vanhemmuus ovat mielettömiä kokemuksia ja siksi niitä varmaan havitellaan.
Ei kai tässä tarvitse ajatella, että kumpikaan olisi huonompi tai että nämä olisivat edes vaihtoehtoja.
Suosittelen kuitenkin, että jos ei tunne paloa harrastuksiin tai työhönsä, kannattaa niitä lapsia laittaa, jos se yhtään kiinnostaa. Mutta kuten sanottu, lapsia ei kannata tehdä, jos ei niitä oikeasti halua.
Niin, vaikea sanoa, kuinka harvinaista on pitää omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan merkityksellisinä. Kyllähän maailma on väärällään intohimoisia harrastajia. Omakin ystäväpiiriini koostuu pääosin hyvin intohimoisista ihmisistä, ja nekin jotka eivät ole muusikkoja, kuvataiteiljoita tai kirjoittajia, voivat olla esimerkiksi aktivisteja, yrittäjiä tai hc-nörttejä. Mielenkiintoista porukkaa.
Vielä tätäkin yleisempää on kaiketi se, että saa harrastuksistaan ja intohimonkohteistaan ainakin jonkin verran säväyttäviä kokemuksia, jos ei nyt hetikohta ole valmis luopumaan urasta purjehduksen tai bändin vuoksi. Kysyjältä puuttuivat myös nämä kokemukset. Mikään ei oikein kiinnosta tai innosta.
Ihanko oikeasti on olemassa ihmisiä, joiden elämä on perustavanlaatuisella tavalla tyhjää ja merkityksetöntä, ja jotka vain odottavat mahdollisuutta hankkia lapsi ja alkaa vihdoin elää täyteläistä elämää? Luulin tämän olevan myytti. ap
Sinä käyt nyt yksin tuota "voi voi kun ei tunne intohimoa mitään kohtaan, niin kai sitä paremman puutteessa voi lapsiakin pusata" -debattia.
Me muut kun emme puhu samasta asiasta.
Edelleen et näy ymmärtävän sitä, että nyt oli puhe rakkaudesta ja kiintymyksestä eikä merkityksellisyydestä. Totta kai harrastuksesta voi tykätä ja sitä pitää tärkeänä, mutta silti jos kysyt joltakin äidiltä, kumman hän mieluummin pelastaisi uppoavasta veneestä, lautapelin vai lapsensa, niin...
Eli harrastukset ovat aika pinnallisia verrattuna suhteeseen omaan lapseen. Tai koska et siitä puolesta mitään tiedä, niin mieti suhdetta puolisoosi (oliko sinulla sellainen?).
That's all.
16, jolla on siis moniakin intohimoisia mielenkiinnon kohteita, mutta joka silti tajuaa ison eron lapsien ja vaikkapa puolison JA harrastusten välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Oletko ikinä rakastanut ketään?
Niinpä.
16
Moni tässä jo sanoikin sen olennaisen: elämän sisältöä ovat oivallukset ja tunteet.
Ei se, mistä niitä saa. Keinot eivät ole sama asia kuin sisältö.
Esimerkiksi olen harrastanut innolla ratsastusta 34 vuotta, lapsesta lähtien, ja minulla on kaksi omaa hevosta - silti olen varma, että ilman hevosiakin olisin onnellinen. Hankkisin vaan uuden harrastuksen. Tai keskittyisin jäljelle jääviin muihin harrastuksiini. Mielenkiintoa ja oivalluksia saa monesta asiasta.
Mutta jos mieheni tai lapseni kuolisi, uutta en niin vain saisi tilalle. Menettäisin ainutkertaisen rakkauden lähteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Oletko ikinä rakastanut ketään?
Niinpä.
16
Okei, no jos et osaa selitää asiaa, koetetaan esimerkin kautta. Miksi mainitsemani myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne ja kiintymys eivät ole "ihmisten välisiä tunteita" mutta rakastaminen on? En aidosti ymmärrä dikotomiaasi. ap
Etsi käsiisi Pam Groutin kirja E2 !
Siitä on kovasti ajattelemisen aihetta ja oman näköistä sisältöä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Oletko ikinä rakastanut ketään?
Niinpä.
16
Okei, no jos et osaa selitää asiaa, koetetaan esimerkin kautta. Miksi mainitsemani myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne ja kiintymys eivät ole "ihmisten välisiä tunteita" mutta rakastaminen on? En aidosti ymmärrä dikotomiaasi. ap
Se, että tunnet kiintymystä historian kirjasta lukemaasi suurten katovuosien ahdistamaa naista kohtaan ei ole ihmisten välinen tunne.
Tai myötätunto lautapelissä hävinnyttä kaveria kohtaan ei sekään ole oikeastaan mikään todellinen tunne - toveruutta ja yhteenkuuluvuutta toki voit tuntea.
Nyt oli siis puhe rakkaudesta, kumppanuudesta lähimpiäsi kohtaan.
Itse et vastannut, oletko koskaan rakastanut ketään. Ilmeisesti et, mikä selittää tämän ketjusi oikein hyvin.
16
Mulla ei oo lapsia, mutten silti ehdi koskaan esim. maata sohvalla ja katsoa telkkaa. Ei mulla ole edes aikataulutettuja harrastuksia tai sikapitkää työmatkaa, mut ei silti ehdi tulla aika pitkäksi koskaan. Ja tuntuu etten ikinä ehdi siivota, käydä leffassa, lukea tarpeeksi kirjoja, matkustaa joka paikkaan, kehittää itseäni, jne. :-)
T.N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Oletko ikinä rakastanut ketään?
Niinpä.
16
Okei, no jos et osaa selitää asiaa, koetetaan esimerkin kautta. Miksi mainitsemani myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne ja kiintymys eivät ole "ihmisten välisiä tunteita" mutta rakastaminen on? En aidosti ymmärrä dikotomiaasi. ap
Se, että tunnet kiintymystä historian kirjasta lukemaasi suurten katovuosien ahdistamaa naista kohtaan ei ole ihmisten välinen tunne.
Tai myötätunto lautapelissä hävinnyttä kaveria kohtaan ei sekään ole oikeastaan mikään todellinen tunne - toveruutta ja yhteenkuuluvuutta toki voit tuntea.
Nyt oli siis puhe rakkaudesta, kumppanuudesta lähimpiäsi kohtaan.
Itse et vastannut, oletko koskaan rakastanut ketään. Ilmeisesti et, mikä selittää tämän ketjusi oikein hyvin.
16
Turha sinun minulle on suuttua, jos et pysty selittämään, mitä käyttämilläsi sanoilla oikein tarkoitat. Veikkaan, että taidat olla aika yksin sen ajatuksen kanssa, että pelikavereina toimivia ystäviä kohtaan tunnettu myötätunto tai yhteenkuuluvuus ei ole "oikea tunne".
Olen rakastanut ja rakastan. Pitäydyn silti yleisesti hyväksytyssä tunteen määritelmässä enkä koe tarvetta keksiä omiani. ap
Komppaan numeroa 16. Mun serkku oli vähän tylsistyny ja allapäin, ja muutti sitten hetken mielijohteesta Italiaan. Se opetteli kielen ja vaikka ei sillä ole vaimoa, se sanoo nauttivansa elämästä kovasti. Sillä on kiva kämppä, ruoka on hyvää ja se on saanu paljon uusia ystäviä, ja kaikenlaista tekemistä tuntuu riittävän, matkustelua ja muuta. Mutta kyllä mä tiiän ettei se voi koskaan olla yhtä onnellinen kun mä. Jotenkin tulee vaan sellanen olo, kun se selittää niistä reissuistaan, että ihan oikeesti se vaan haluis oikeita ihmistenvälisiä tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Oletko ikinä rakastanut ketään?
Niinpä.
16
Okei, no jos et osaa selitää asiaa, koetetaan esimerkin kautta. Miksi mainitsemani myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne ja kiintymys eivät ole "ihmisten välisiä tunteita" mutta rakastaminen on? En aidosti ymmärrä dikotomiaasi. ap
Se, että tunnet kiintymystä historian kirjasta lukemaasi suurten katovuosien ahdistamaa naista kohtaan ei ole ihmisten välinen tunne.
Tai myötätunto lautapelissä hävinnyttä kaveria kohtaan ei sekään ole oikeastaan mikään todellinen tunne - toveruutta ja yhteenkuuluvuutta toki voit tuntea.
Nyt oli siis puhe rakkaudesta, kumppanuudesta lähimpiäsi kohtaan.
Itse et vastannut, oletko koskaan rakastanut ketään. Ilmeisesti et, mikä selittää tämän ketjusi oikein hyvin.
16
Turha sinun minulle on suuttua, jos et pysty selittämään, mitä käyttämilläsi sanoilla oikein tarkoitat. Veikkaan, että taidat olla aika yksin sen ajatuksen kanssa, että pelikavereina toimivia ystäviä kohtaan tunnettu myötätunto tai yhteenkuuluvuus ei ole "oikea tunne".
Olen rakastanut ja rakastan. Pitäydyn silti yleisesti hyväksytyssä tunteen määritelmässä enkä koe tarvetta keksiä omiani. ap
No et näytä pitäytyvän.
Jankutat koko ajan omaa agendaasi siitä, miten lautapelit ovat yhtä hyvä tunteiden lähde kuin oma lapsi. Ei siinä mitään, sinulle varmaan onkin.
Totta kai kavereihin ja ystäviin voi tuntea kiintymystä, niinhän minä juuri tuossa sanoin, jos ymmärrät lukemaasi. Tietenkin kiintymyskin on tunne, muttei sellainen syvä ihmisten välinen tunne, jota tunnetaan kaikkein lähimpiä ihmisiä kohtaan.
Minä yritin vääntää sinulle rautalangasta, että elämässä on muunkinlaista sisältöä kuin tiedollinen ja älyllinen.
Ei näy menevän jakeluun.
Olkoon, moni muu tässä ketjussa kumminkin on sanonut ihan samaa. Ehkä sinäkin sen joskus ymmärrät, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17/ap, antoisuus on yksi asia, tunteet toinen. Nyt puhutaan kahdesta eri aspektista. Tiedollisesta ja älyllisestä SEKÄ sitten tunne-elämää rikastuttavasta.
Itsekin historiaa harrastavana ymmärrän hyvin, mitä oivalluksia ja älyllistä virkistystä hyvä historiakirja antaa. Mutta se ei silti anna tunne-elämyksiä.
Joten siinä mielessä joku voi kutsua harrastuksia "vain" ajankuluksi, vaikka tokihan ne mielenkiintoisia ja antoisia ovatkin.
16
Kyllä minä ainakin saan vaikkapa niiden lautapelien pelaamisesta todella syvällisiä tunnekokemuksia, en vain älyllistä mielihyvää. Koen mm. yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa, onnistumisen riemua, myötätuntoa ja kiihtymystä. Eipä kai tuohon harrastukseen muuten motivoituisikaan. ap
No joo, tarkoitin ihmisten välisiä tunteita. En niinkään tuollaisia. Ihminen saa toki vaikkapa onanoinnista tunne-elämyksiä ;-D
16
Mikä on "ihmisten välinen tunne" ja miten se eroaa tavallisista tunteista? ap
Oletko ikinä rakastanut ketään?
Niinpä.
16
Okei, no jos et osaa selitää asiaa, koetetaan esimerkin kautta. Miksi mainitsemani myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne ja kiintymys eivät ole "ihmisten välisiä tunteita" mutta rakastaminen on? En aidosti ymmärrä dikotomiaasi. ap
Se, että tunnet kiintymystä historian kirjasta lukemaasi suurten katovuosien ahdistamaa naista kohtaan ei ole ihmisten välinen tunne.
Tai myötätunto lautapelissä hävinnyttä kaveria kohtaan ei sekään ole oikeastaan mikään todellinen tunne - toveruutta ja yhteenkuuluvuutta toki voit tuntea.
Nyt oli siis puhe rakkaudesta, kumppanuudesta lähimpiäsi kohtaan.
Itse et vastannut, oletko koskaan rakastanut ketään. Ilmeisesti et, mikä selittää tämän ketjusi oikein hyvin.
16
Turha sinun minulle on suuttua, jos et pysty selittämään, mitä käyttämilläsi sanoilla oikein tarkoitat. Veikkaan, että taidat olla aika yksin sen ajatuksen kanssa, että pelikavereina toimivia ystäviä kohtaan tunnettu myötätunto tai yhteenkuuluvuus ei ole "oikea tunne".
Olen rakastanut ja rakastan. Pitäydyn silti yleisesti hyväksytyssä tunteen määritelmässä enkä koe tarvetta keksiä omiani. ap
En ole tuo jolle vastasit. Pakko on vain sanoa, että jos ystäväni isä kuolee, tunnen myötätuntoa. Mutta jos hän häviää pelissä niin enpä tunne juuri mitään. Peli on vain peli, oikea elämä on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan numeroa 16. Mun serkku oli vähän tylsistyny ja allapäin, ja muutti sitten hetken mielijohteesta Italiaan. Se opetteli kielen ja vaikka ei sillä ole vaimoa, se sanoo nauttivansa elämästä kovasti. Sillä on kiva kämppä, ruoka on hyvää ja se on saanu paljon uusia ystäviä, ja kaikenlaista tekemistä tuntuu riittävän, matkustelua ja muuta. Mutta kyllä mä tiiän ettei se voi koskaan olla yhtä onnellinen kun mä. Jotenkin tulee vaan sellanen olo, kun se selittää niistä reissuistaan, että ihan oikeesti se vaan haluis oikeita ihmistenvälisiä tunteita.
Tämä hymyilytti. :) Hyvin pelattu. -ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia ja oikein että ihmiset tekevät lapsia saadakseen elämäänsä sisältöä. Sehän tarkoittaa että lapselle on tulevan vanhemman elämässä tilaa ja oma paikka. Miksi niitä lapsia sitten muka tehdään? Onko niistä maailmassa pulaa? Itsekkäistä syistä ihmiset lisääntyvät joka tapauksessa. Pääasia että muksu tulee hoidettua.
Ja on kyllä ihan himmeätä verrata omaa lasta johonkin lautapeliin. Onkohan tällä himopelaajalla Asperger?
Onneksi joillekin elämänsisällöksi riittää maksimaalisen normaaliuden tavoittelu.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa lievältä masennukselta, jos mikään ei innosta ja mistään ei saa elämäänsä kohokohtia.