Lue keskustelun säännöt.
Roikkuva tuttu
27.09.2017 |
Tapasin yhden harrastuksen/kurssin kautta erään naisen, jonka kanssa oli ihan mukava jutella harrastuspaikassa. Hän kaivoin numeroni kurssin listalta ja laittoi WhatsAppia. Sekin oli ihan ok. Välillä hän rasitti, koska hänen perusasenteensa on negatiivinen. Hän kehuu esimerkiksi haukkumalla itseään tai kertomalla olevansa negatiivisella kauilla kateellinen. Huomasin myös nopeasti, että hän rakastaa liioittelua ja mietin jopa onko puolet jutuistaan suoraa valehtelua. Hän halusi olla samaa mieltä kanssani kaikesta ja vaihtoi mielipidettään joskus kesken lauseen. Hän puhuu muista paljon pahaa ja hänellä on työpaikoillaan aina jonkun kanssa riitaa ja häntä aina loukataan. Osaan laskea 1+1 ja tajuan, ettei kaikissa muissa voi aina olla vikaa. Suoraan sanottuna hän ei ole minun kuppini teetä ja olin hänelle vain kohteliaan ystävällinen kurssin ajan.
No, kurssi loppui ja nyt tuosta naisesta on tullut riesa.
Hän jostain syystä luulee, että olemme oikein kunnon ystäviä. Hän laittelee sellaisia liian läheisiä viestejä, olen hyvin kiusaantunut niistä viesteistä. Hän pyytelee minua kahville ja drinksuille ja sanoo syyksi ettemme ole nähneet pitkään aikaan. Saatoin käydä hänen kanssaan kahvilla ja neljän päivän päästä hän jo pyyteli taas, kun "emme ole nähneet ainakaan x päivään!" En näe edes oikeita ystäviäni niin usein. Huomaan, ettei tällä naisella ole läheisiä ystäviä enkä anteeksi vain yhtään ihmettele miksi. Kemiamme eivät kohtaa yhtään ja hän kertoo kaikille miten olemme sydänystäviä. Ei se minua niinkään haittaa, siinähän muut luulevat, mutta minua ahdistaa hänen käytöksensä.
Mitä voin tehdä loukkaamatta häntä?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin yhden harrastuksen/kurssin kautta erään naisen, jonka kanssa oli ihan mukava jutella harrastuspaikassa. Hän kaivoin numeroni kurssin listalta ja laittoi WhatsAppia. Sekin oli ihan ok. Välillä hän rasitti, koska hänen perusasenteensa on negatiivinen. Hän kehuu esimerkiksi haukkumalla itseään tai kertomalla olevansa negatiivisella kauilla kateellinen. Huomasin myös nopeasti, että hän rakastaa liioittelua ja mietin jopa onko puolet jutuistaan suoraa valehtelua. Hän halusi olla samaa mieltä kanssani kaikesta ja vaihtoi mielipidettään joskus kesken lauseen. Hän puhuu muista paljon pahaa ja hänellä on työpaikoillaan aina jonkun kanssa riitaa ja häntä aina loukataan. Osaan laskea 1+1 ja tajuan, ettei kaikissa muissa voi aina olla vikaa. Suoraan sanottuna hän ei ole minun kuppini teetä ja olin hänelle vain kohteliaan ystävällinen kurssin ajan.
No, kurssi loppui ja nyt tuosta naisesta on tullut riesa.
Hän jostain syystä luulee, että olemme oikein kunnon ystäviä. Hän laittelee sellaisia liian läheisiä viestejä, olen hyvin kiusaantunut niistä viesteistä. Hän pyytelee minua kahville ja drinksuille ja sanoo syyksi ettemme ole nähneet pitkään aikaan. Saatoin käydä hänen kanssaan kahvilla ja neljän päivän päästä hän jo pyyteli taas, kun "emme ole nähneet ainakaan x päivään!" En näe edes oikeita ystäviäni niin usein. Huomaan, ettei tällä naisella ole läheisiä ystäviä enkä anteeksi vain yhtään ihmettele miksi. Kemiamme eivät kohtaa yhtään ja hän kertoo kaikille miten olemme sydänystäviä. Ei se minua niinkään haittaa, siinähän muut luulevat, mutta minua ahdistaa hänen käytöksensä.Mitä voin tehdä loukkaamatta häntä?
"ei ole minun teekuppini".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
No mulle on aina ollut tärkeää elämässä kohdella kanssaihmisiä kunnioittavasti, ja kunnioitukseen kuuluu toisen ihmisen tunteiden huomiointi. Mielestäni suora ystävällinen puhe asioiden laidasta toimii aina ellei vastapuolella ole joku psykopaatti. Näin olen toiminut itse aina ja "hylännyt" exänikin aina niin että ovat voineet säilyttää kasvonsa ja itsearvostuksensa eikä mieleen ole jäänyt avoimia kysymyksiä ja epätietoisuutta. Sama epätoivotuissa ystävyyssuhteissa. Toki tämä vaatii taitoa käsitellä ihmisiä, mutta jokainen voisi opetella. Helpompaahan se on vältellä mutta ei se toisen kunnioitusta ole. Vihamieheni voisi sanoitta hyljätä jos tarkoitukseni olisi satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
No mulle on aina ollut tärkeää elämässä kohdella kanssaihmisiä kunnioittavasti, ja kunnioitukseen kuuluu toisen ihmisen tunteiden huomiointi. Mielestäni suora ystävällinen puhe asioiden laidasta toimii aina ellei vastapuolella ole joku psykopaatti. Näin olen toiminut itse aina ja "hylännyt" exänikin aina niin että ovat voineet säilyttää kasvonsa ja itsearvostuksensa eikä mieleen ole jäänyt avoimia kysymyksiä ja epätietoisuutta. Sama epätoivotuissa ystävyyssuhteissa. Toki tämä vaatii taitoa käsitellä ihmisiä, mutta jokainen voisi opetella. Helpompaahan se on vältellä mutta ei se toisen kunnioitusta ole. Vihamieheni voisi sanoitta hyljätä jos tarkoitukseni olisi satuttaa.
Annatko esimerkin, miten sinä ilmaisisit kunnioittavasti ja toisen tunteet huomioiden, että toinen on perusasenteeltaan negatiivinen, kateellinen, liioittelee, mahdollisesti jopa valehtelee, mielistelee, puhuu muista paljon pahaa, hänellä on työpaikallaan aina jotain riitaa jonkun kanssa ja kokee nämä loukkauksena sekä hänen mielestään kaikissa muissa on aina vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
No mulle on aina ollut tärkeää elämässä kohdella kanssaihmisiä kunnioittavasti, ja kunnioitukseen kuuluu toisen ihmisen tunteiden huomiointi. Mielestäni suora ystävällinen puhe asioiden laidasta toimii aina ellei vastapuolella ole joku psykopaatti. Näin olen toiminut itse aina ja "hylännyt" exänikin aina niin että ovat voineet säilyttää kasvonsa ja itsearvostuksensa eikä mieleen ole jäänyt avoimia kysymyksiä ja epätietoisuutta. Sama epätoivotuissa ystävyyssuhteissa. Toki tämä vaatii taitoa käsitellä ihmisiä, mutta jokainen voisi opetella. Helpompaahan se on vältellä mutta ei se toisen kunnioitusta ole. Vihamieheni voisi sanoitta hyljätä jos tarkoitukseni olisi satuttaa.
Annatko esimerkin, miten sinä ilmaisisit kunnioittavasti ja toisen tunteet huomioiden, että toinen on perusasenteeltaan negatiivinen, kateellinen, liioittelee, mahdollisesti jopa valehtelee, mielistelee, puhuu muista paljon pahaa, hänellä on työpaikallaan aina jotain riitaa jonkun kanssa ja kokee nämä loukkauksena sekä hänen mielestään kaikissa muissa on aina vikaa?
Sanoisin vaikka että "olet ihmisenä kiva ja meillä on ollut hyviäkin hetkiä (valkoinen valhe mutta kunnioittava aloitus) mutta olen huomannut, että olemme ihmisinä sen verran erilaisia etten löydä yhteisiä puheenaiheita enkä usko ystävyytemme syvenemiseen tai että sitä kannaisi jatkaa. Ehdottaisin että olisimme vain tekemisissä työasioissa (tai muu pakollinen) koska olet kuitenkin ammattilainen ja tehokas työkaveri.
/
Aikani on rajallinen yksityiselämän syistä johtuen, ja kuinka ikävää se onkaan minulla ei ole mahdollisuutta kuin läheisimpiin ihmissuhteisiin.
Ajattelen että löydät toisaalta sellaisen ystävyyssuhteen jossa kumpikin pystyy panostamaan yhtä paljon."
Huom! Tärkeää on ettei jätä _mitään toivoa_ että ystävyys voisi jatkua eli ei esim.mitään "katotaan myöhemmin" tai "ollaan joskus yhteydessä".
Vähän sellainen hampurilaismalli. Alkuun positiivista, väliin selkeästi viesti että yhteydenpito on ohi ja loppuun vielä jotain mukavaa siitä toisesta. Muista, että narsistiinkin toimii parhaiten kehu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
No mulle on aina ollut tärkeää elämässä kohdella kanssaihmisiä kunnioittavasti, ja kunnioitukseen kuuluu toisen ihmisen tunteiden huomiointi. Mielestäni suora ystävällinen puhe asioiden laidasta toimii aina ellei vastapuolella ole joku psykopaatti. Näin olen toiminut itse aina ja "hylännyt" exänikin aina niin että ovat voineet säilyttää kasvonsa ja itsearvostuksensa eikä mieleen ole jäänyt avoimia kysymyksiä ja epätietoisuutta. Sama epätoivotuissa ystävyyssuhteissa. Toki tämä vaatii taitoa käsitellä ihmisiä, mutta jokainen voisi opetella. Helpompaahan se on vältellä mutta ei se toisen kunnioitusta ole. Vihamieheni voisi sanoitta hyljätä jos tarkoitukseni olisi satuttaa.
Annatko esimerkin, miten sinä ilmaisisit kunnioittavasti ja toisen tunteet huomioiden, että toinen on perusasenteeltaan negatiivinen, kateellinen, liioittelee, mahdollisesti jopa valehtelee, mielistelee, puhuu muista paljon pahaa, hänellä on työpaikallaan aina jotain riitaa jonkun kanssa ja kokee nämä loukkauksena sekä hänen mielestään kaikissa muissa on aina vikaa?
Sanoisin vaikka että "olet ihmisenä kiva ja meillä on ollut hyviäkin hetkiä (valkoinen valhe mutta kunnioittava aloitus) mutta olen huomannut, että olemme ihmisinä sen verran erilaisia etten löydä yhteisiä puheenaiheita enkä usko ystävyytemme syvenemiseen tai että sitä kannaisi jatkaa. Ehdottaisin että olisimme vain tekemisissä työasioissa (tai muu pakollinen) koska olet kuitenkin ammattilainen ja tehokas työkaveri.
/
Aikani on rajallinen yksityiselämän syistä johtuen, ja kuinka ikävää se onkaan minulla ei ole mahdollisuutta kuin läheisimpiin ihmissuhteisiin.
Ajattelen että löydät toisaalta sellaisen ystävyyssuhteen jossa kumpikin pystyy panostamaan yhtä paljon."
Huom! Tärkeää on ettei jätä _mitään toivoa_ että ystävyys voisi jatkua eli ei esim.mitään "katotaan myöhemmin" tai "ollaan joskus yhteydessä".Vähän sellainen hampurilaismalli. Alkuun positiivista, väliin selkeästi viesti että yhteydenpito on ohi ja loppuun vielä jotain mukavaa siitä toisesta. Muista, että narsistiinkin toimii parhaiten kehu.
Eli sinäkin valehtelisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
No mulle on aina ollut tärkeää elämässä kohdella kanssaihmisiä kunnioittavasti, ja kunnioitukseen kuuluu toisen ihmisen tunteiden huomiointi. Mielestäni suora ystävällinen puhe asioiden laidasta toimii aina ellei vastapuolella ole joku psykopaatti. Näin olen toiminut itse aina ja "hylännyt" exänikin aina niin että ovat voineet säilyttää kasvonsa ja itsearvostuksensa eikä mieleen ole jäänyt avoimia kysymyksiä ja epätietoisuutta. Sama epätoivotuissa ystävyyssuhteissa. Toki tämä vaatii taitoa käsitellä ihmisiä, mutta jokainen voisi opetella. Helpompaahan se on vältellä mutta ei se toisen kunnioitusta ole. Vihamieheni voisi sanoitta hyljätä jos tarkoitukseni olisi satuttaa.
Annatko esimerkin, miten sinä ilmaisisit kunnioittavasti ja toisen tunteet huomioiden, että toinen on perusasenteeltaan negatiivinen, kateellinen, liioittelee, mahdollisesti jopa valehtelee, mielistelee, puhuu muista paljon pahaa, hänellä on työpaikallaan aina jotain riitaa jonkun kanssa ja kokee nämä loukkauksena sekä hänen mielestään kaikissa muissa on aina vikaa?
Sanoisin vaikka että "olet ihmisenä kiva ja meillä on ollut hyviäkin hetkiä (valkoinen valhe mutta kunnioittava aloitus) mutta olen huomannut, että olemme ihmisinä sen verran erilaisia etten löydä yhteisiä puheenaiheita enkä usko ystävyytemme syvenemiseen tai että sitä kannaisi jatkaa. Ehdottaisin että olisimme vain tekemisissä työasioissa (tai muu pakollinen) koska olet kuitenkin ammattilainen ja tehokas työkaveri.
/
Aikani on rajallinen yksityiselämän syistä johtuen, ja kuinka ikävää se onkaan minulla ei ole mahdollisuutta kuin läheisimpiin ihmissuhteisiin.
Ajattelen että löydät toisaalta sellaisen ystävyyssuhteen jossa kumpikin pystyy panostamaan yhtä paljon."
Huom! Tärkeää on ettei jätä _mitään toivoa_ että ystävyys voisi jatkua eli ei esim.mitään "katotaan myöhemmin" tai "ollaan joskus yhteydessä".Vähän sellainen hampurilaismalli. Alkuun positiivista, väliin selkeästi viesti että yhteydenpito on ohi ja loppuun vielä jotain mukavaa siitä toisesta. Muista, että narsistiinkin toimii parhaiten kehu.
Eli sinäkin valehtelisit.
En valehte omassa elämässäni koska jokaisesta ihmisestä löytyy myös hyvää. Annoin vain esimerkin sinulle tilanteeseen jossa näet ihmisessä vain negatiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Kaikki eivät ole eivätkä halua olla totuudentorvia, jotka sanovat suoraan asioita, joista tietävät toisen loukkaantuvan. Jos sinä olet tällainen totuudentorvi, niin ole aivan rauhassa.
No mulle on aina ollut tärkeää elämässä kohdella kanssaihmisiä kunnioittavasti, ja kunnioitukseen kuuluu toisen ihmisen tunteiden huomiointi. Mielestäni suora ystävällinen puhe asioiden laidasta toimii aina ellei vastapuolella ole joku psykopaatti. Näin olen toiminut itse aina ja "hylännyt" exänikin aina niin että ovat voineet säilyttää kasvonsa ja itsearvostuksensa eikä mieleen ole jäänyt avoimia kysymyksiä ja epätietoisuutta. Sama epätoivotuissa ystävyyssuhteissa. Toki tämä vaatii taitoa käsitellä ihmisiä, mutta jokainen voisi opetella. Helpompaahan se on vältellä mutta ei se toisen kunnioitusta ole. Vihamieheni voisi sanoitta hyljätä jos tarkoitukseni olisi satuttaa.
Annatko esimerkin, miten sinä ilmaisisit kunnioittavasti ja toisen tunteet huomioiden, että toinen on perusasenteeltaan negatiivinen, kateellinen, liioittelee, mahdollisesti jopa valehtelee, mielistelee, puhuu muista paljon pahaa, hänellä on työpaikallaan aina jotain riitaa jonkun kanssa ja kokee nämä loukkauksena sekä hänen mielestään kaikissa muissa on aina vikaa?
Sanoisin vaikka että "olet ihmisenä kiva ja meillä on ollut hyviäkin hetkiä (valkoinen valhe mutta kunnioittava aloitus) mutta olen huomannut, että olemme ihmisinä sen verran erilaisia etten löydä yhteisiä puheenaiheita enkä usko ystävyytemme syvenemiseen tai että sitä kannaisi jatkaa. Ehdottaisin että olisimme vain tekemisissä työasioissa (tai muu pakollinen) koska olet kuitenkin ammattilainen ja tehokas työkaveri.
/
Aikani on rajallinen yksityiselämän syistä johtuen, ja kuinka ikävää se onkaan minulla ei ole mahdollisuutta kuin läheisimpiin ihmissuhteisiin.
Ajattelen että löydät toisaalta sellaisen ystävyyssuhteen jossa kumpikin pystyy panostamaan yhtä paljon."
Huom! Tärkeää on ettei jätä _mitään toivoa_ että ystävyys voisi jatkua eli ei esim.mitään "katotaan myöhemmin" tai "ollaan joskus yhteydessä".Vähän sellainen hampurilaismalli. Alkuun positiivista, väliin selkeästi viesti että yhteydenpito on ohi ja loppuun vielä jotain mukavaa siitä toisesta. Muista, että narsistiinkin toimii parhaiten kehu.
Eli sinäkin valehtelisit.
En valehte omassa elämässäni koska jokaisesta ihmisestä löytyy myös hyvää. Annoin vain esimerkin sinulle tilanteeseen jossa näet ihmisessä vain negatiivisia asioita.
En ole ap. Tuo sun lavea selityksesi olisi aloittajan tapauksessa täyttä tuubaa, mutta ehkä hän voisi kuitenkin kokeilla tuota. Jospa hän saisi sillä tämän henkilön yhteydenotot loppumaan.
Toivon sydämestäni kaikille, että kohtaavat AP:n kuvaileman ystävän<3 Ja hän sitten nolaa teidät oikein kunnolla<3 Ahdistelee<3 Elämästänne selvästi puuttuu vielä tämä jokin<3 Hän tulee muuttamaan käsitystänne<3 Tai mikäs siinä jos jaksatte hänen pelleilyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon sydämestäni kaikille, että kohtaavat AP:n kuvaileman ystävän<3 Ja hän sitten nolaa teidät oikein kunnolla<3 Ahdistelee<3 Elämästänne selvästi puuttuu vielä tämä jokin<3 Hän tulee muuttamaan käsitystänne<3 Tai mikäs siinä jos jaksatte hänen pelleilyään.
Kaikki häiriköt saa karistettua kun on tarpeeksi pokkaa. Ei tarvii feidaa...
Aika paljon kyllä olette olleet tekemisissä, kun tiedät hänestä kaiken tuon kertomasi. Ihmettelee varmaan, kun yhtäkkiä ei seura kelpaakaan. Kerroit, että hänen kanssaan oli kiva jutella ja sitten, että kemiat eivät kohdanneet yhtään. Hän taisi olla tuolla kurssilla sinulle oikeasti hyväkin tuttu, ja hän kuvitteli siksi, että teistä tulikin hyviä kavereita. Vaikutat jotenkin ambivalentilta. Kirjoitustyylissäkin on jotakin erikoista ja epäjohdonmukaisuutta. Onhan tuollainen pommittaminen toki ärsyttävää, mutta hänellä ei taida olla nyt ihan käsitystä siitä, missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täällä olisi jätetty yksinäinen- termi pois niin varmasti ainakin osa jankkauksista olisi jäänyt pois. Ap kuvaili tuttavansa olevan negatiivininen, juoruilija, riidanhaluinen ja mitä vielä. Ehkä hänellä on joskus ollut läheisiä ystäviä mutta ne ovat näistä syystä jääneet pois. Miksi häntä pitäisi yksinäisyyden takia "jotenkin" sääliä, jos lähinnä itse karkoittaa ihmiset ympäriltään huonolla käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä olisi jätetty yksinäinen- termi pois niin varmasti ainakin osa jankkauksista olisi jäänyt pois. Ap kuvaili tuttavansa olevan negatiivininen, juoruilija, riidanhaluinen ja mitä vielä. Ehkä hänellä on joskus ollut läheisiä ystäviä mutta ne ovat näistä syystä jääneet pois. Miksi häntä pitäisi yksinäisyyden takia "jotenkin" sääliä, jos lähinnä itse karkoittaa ihmiset ympäriltään huonolla käytöksellään.
Siis jotenkin "sääliä" ei "jotenkin" sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen henkilö kuulostaa ihan minulta. Saanko hänen numeron ap :'Ddd
On todella vaikea kuvitella että itse ajautuisin tuollaiseen tilanteeseen mutta jos ajautuisin niin suoraan sanottuna asia ei hetkauttaisi mua mitenkään. Vaikea kuvitella että juuri tuo tyyppi tai moni muukaan olisi niin vastenmielinen että siitä pitäisi välttämättä erikseen hakeutua eroon. Toki en itsekään ole mikään ihQ-jee-tyylinen ihminen niin siksi ehkä ymmärrän niitä ihmisiä joilla on tarve myös purkaa pahaa oloaan. Jos en enää jaksaisi kuunnella niin sitten vaan en lukisi niitä viestejä enää? Antaisin vaan pitää bestiksenään itseäni, ei ole multa pois eikä mulla nyt muutenkaan ole tarvetta jaotella ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
Joo ja tulkaa nyt vaan sanomaan että mä olen tuo ihminen tai että mulla on jotain muita pahoja ongelmia elämässäni kun en yhdy tähän teidän harrastamaan mollaamiseen ja pahan puhumiseen, se on ihan teistä itsestänne lähtöisin oleva maailmankuva.
Vierailija kirjoitti:
Nro 5 jatkaa ap:lle:
Tuo viimeinen lauseesi on aika kuvaava. Minulle alkoi tulla samoja tuntemuksia tämän oman tuttuni kanssa ja toivoin ettei hän kävisi esim. samalla kampaajalla tai muissa paikoissa jossa voi kertoilla asioita minusta. Koska tästä hän oli jäänyt kiinni jo muutamia kertoja. Hän myös arvosteli hyvää ystävääni jonka oli työyhteydessä sattumalta tavannut. Selvästi yrittäen laittaa kiilaa väliimme.
Ja en aina innostunut siitä kun hän kertoi miten oli "mainostanut" minua työni puolesta muille tutuilleen ja kertonut sitä ja tätä. Siis minulle ventovieraille henkilöille, joiden asioista sain minäkin aina laveasti kuulla. Ja tietenkin hän korosti miten kaikki olivat kieroja, ilkeitä tai yrittivät hänen miestään yms.
Omasta mielestäni ystävyys kehittyy erilaisten yhteisten kokemusten kautta vuosien saatossa. Ja se on aina vapaaehtoista ja molemminpuolista yhteydenpitoa. Ei lyöttäytymistä toisen piireihin tai samoihin harrastuksiin yllättäin ilmestymistä. Puhumattakaan siitä, että lyödään kiilaa "ystäväksi valitun" henkilön ja muiden väliin.
Aivan kuin puhuisit äidistäni.
Hän puhuu omista kaveistaan ja tuttavistaan aivan kuin olisivat minunkin ystäviäni vaikka en olisi heitä koskaan tavannut.
Minun ystävistäni utelee ja haukkuu heitä. Myös naapureideni asiat kiinnostavat häntä hirveästi ja on hän heidänkin minulle haukkunut.
Miehellenikin hän saattaa rähjätä ystävistäni, ihan omaan mielikuvitukseensa pohjauvia juttuja pitää ainoana oikeana todellisuutena.
Ja haukkuu minua hulluksi ja omituiseksi kun en halua puhua ilkeästi tai juoruta muista ihmisistä, enkä kuunnella sitä negatiivista kitinää. Olen hänen mielestään kylmä enkä välitä muista ihmisistä.
Sekin minussa kuulemma on vikana että en tykkää puhua ikävistä asioista. Eli en halus spekuloida muiden, usein minulle tuntemattomien ihmisten elämää ja miettiä mitä kaikkea he tekevät väärin ja huonosti..
Täällä kovasti peräänkuulutetaan sitä että näiden takertujien kanssa pitäisi jotenkin keskustella siitä miksi "suhde" päättyy ja ladella näille valkoisia valheita siitä miten huippu tyyppejä nämä ovat ettei näille tule paha mieli. Miksi?
Moni tuntuu unohtavan että nämä eivät ole ystävyyssuhteita. Jos vaihdan pari sanaa salilla silloin tällöin jonkun kanssa ja tämä kaivaa minut facesta ja alkaa pommittamaan viesteillä niin miksi olisin tälle suht vieraalle tyypille mitään velkaa? Tai töissä joku alkaa tuppautumaan iholle ja kärkkymään jotai kahvitreffejä tai vastaavaa? Käyttäydyn toki edelleenkin kohteliaasti tiettyyn pisteeseen saakka, mutta etäisemmin, jos en ihmistä elämääni halua. Sama koskee myös kaikkia muita ihmissuhteita. Jokaisella on oikeus määritellä omat rajansa eikä kukaan ole ystävyyttään velkaa toiselle. Ihan järjetön idea että alkaisin pitämään jotain viikkopalavereja stalkkajieni kanssa koska olen heille velkaa rehellisen selityksen siitä miksi en tahdo heitä elämääni.
Toinen juttu on se, että nämä takertujat eivät yleensä pelaa ihan täydellä pakalla. Normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu ihminen ei jää kelaamaan päiväkausiksi miksi se mammaryhmän Mirkku ei lähtenytkään kahville vaan vetosi kiireeseensä tai miksi se työpaikan Tanja ei lähtenyt tänään lounaalle vaikka kahvihuoneessa naurettiin aamulla päivän lööpeille. Nämä takertujat ovat usein sellaisia lukevat väärin ihmisten ystävällisyyden ja alkavat lataamaan hirveästi odotuksia suhteille, joita toinen osapuoli pitää pinnallisina moikkaus-suhteina. Näitä ihmisiä on niin miehissä kuin naisissa. Nämä nais-takertujat toimivat ihan samalla tavalla kuin romanttisessa mielessä stalkkaavat miehet.
Noilla omilla stalkkaaja naisilla ja miehillä on aina ollut joku yhteinen luonteenpiirre jota on todella vaikea selittää. Kaikki kokevat olevansa oikeutettuja ihmissuhteeseen kanssani, ovat todella nopealla tahdilla alkaneet tunkea lonkeroitaan elämääni, esittävät ulkopuoleisille olevansa lähempiä kuin ovat, mielistelevät todella pinnallisesti, ovat mustasukkaisia kaikista muista kontakteista ja vaativat jatkuvasti huomiota.
Sitten kun noita alkaa karsia elämästään alkaa uhriutuminen, syyllistäminen, maanittelu ym.
Jotkut raivostuvat koska se valittu ystävä ei hyppääkkään tähän rooliin johon takertuja oli hänet valinnut.
Helpompi ja turvallisempi vaihtoehto on se feidaaminen. Itse olen alkanut kiertää kaukaa ihmiset joissa havaitsen tiettyjä luonteenpiirteitä. Toki olen ystävällinen vieraille edelleenkin, mutta heti jos näen tiettyjä varoitusmerkkejä katkaisen yhteydenpidot kokonaan.
Tässä unohtuu nyt teiltä "täydellisiltä" ihmisiltä ettei kaikki takertujat ole jotain hulluja mielipuolia vaan voivat olla ihan fiksuja eivätkä jää sitä murehtimaan tai jotenkin psykolla tavalla kostamaan jos päätätte suhteen. Joillakin voi olla vaan tyyliin aspergerpiirteitä joiden vuoksi eivät osaa aina lukea muita ihmisiä mutta ei se tee heistä mitään verenhimoisia kostajia. Vai olisko toi kosto lähinnä teidän oma tapanne toimia jos joku teidät feidaisi ja siksi kuvittelette että kaikki tekisi niin?
Vierailija kirjoitti:
Tässä unohtuu nyt teiltä "täydellisiltä" ihmisiltä ettei kaikki takertujat ole jotain hulluja mielipuolia vaan voivat olla ihan fiksuja eivätkä jää sitä murehtimaan tai jotenkin psykolla tavalla kostamaan jos päätätte suhteen. Joillakin voi olla vaan tyyliin aspergerpiirteitä joiden vuoksi eivät osaa aina lukea muita ihmisiä mutta ei se tee heistä mitään verenhimoisia kostajia. Vai olisko toi kosto lähinnä teidän oma tapanne toimia jos joku teidät feidaisi ja siksi kuvittelette että kaikki tekisi niin?
Ja heti miinusta ;D
Ettei vaan olisi tämä ap:n kuvailema tuttu löytänyt keskustelun ja täällä puolustelemassa omaa käytöstään. Ainakin selkeästi yhden henkilön kirjoittamia jankkauksia.