Roikkuva tuttu
Tapasin yhden harrastuksen/kurssin kautta erään naisen, jonka kanssa oli ihan mukava jutella harrastuspaikassa. Hän kaivoin numeroni kurssin listalta ja laittoi WhatsAppia. Sekin oli ihan ok. Välillä hän rasitti, koska hänen perusasenteensa on negatiivinen. Hän kehuu esimerkiksi haukkumalla itseään tai kertomalla olevansa negatiivisella kauilla kateellinen. Huomasin myös nopeasti, että hän rakastaa liioittelua ja mietin jopa onko puolet jutuistaan suoraa valehtelua. Hän halusi olla samaa mieltä kanssani kaikesta ja vaihtoi mielipidettään joskus kesken lauseen. Hän puhuu muista paljon pahaa ja hänellä on työpaikoillaan aina jonkun kanssa riitaa ja häntä aina loukataan. Osaan laskea 1+1 ja tajuan, ettei kaikissa muissa voi aina olla vikaa. Suoraan sanottuna hän ei ole minun kuppini teetä ja olin hänelle vain kohteliaan ystävällinen kurssin ajan.
No, kurssi loppui ja nyt tuosta naisesta on tullut riesa.
Hän jostain syystä luulee, että olemme oikein kunnon ystäviä. Hän laittelee sellaisia liian läheisiä viestejä, olen hyvin kiusaantunut niistä viesteistä. Hän pyytelee minua kahville ja drinksuille ja sanoo syyksi ettemme ole nähneet pitkään aikaan. Saatoin käydä hänen kanssaan kahvilla ja neljän päivän päästä hän jo pyyteli taas, kun "emme ole nähneet ainakaan x päivään!" En näe edes oikeita ystäviäni niin usein. Huomaan, ettei tällä naisella ole läheisiä ystäviä enkä anteeksi vain yhtään ihmettele miksi. Kemiamme eivät kohtaa yhtään ja hän kertoo kaikille miten olemme sydänystäviä. Ei se minua niinkään haittaa, siinähän muut luulevat, mutta minua ahdistaa hänen käytöksensä.
Mitä voin tehdä loukkaamatta häntä?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa ihmeessä miten päästä tuollaisesta ap:n kuvailemasta ihmisestä eroon?
Miten se sitten pitäisi tehdä?
Se on nyt aika monta kertaa sanottu tässä että sanoo vaan sille suoraan tai sitten ei enää ikinä sano yhtään mtn. Oletko vähän vajaa?
Eihän sille siis yhtään mitään voi jos on niin valovoimainen että kaikki vaan vainoaa, siis ei auta vaikka mkten päin olisi. Tänhän sä ap halusit kuulla.
Ei tuohon auta muu kuin lakata pitämästä yhteyttä. Et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos joudut jossain tätä ihmistä tapaamaan (esim harrastuksissa) ja hän ottaa vastaamattomuutesi puheeksi, sanot vain, ettei sulla ole ollut aikaa.
Minusta henkilö kuulosti lähinnä aktiiviselta tyypiltä, kun taas aloittaja kuulosti kohtuullisen kriittiseltä ja oikeastaan haluttomalta ottamaan edes selvää, millainen tämä ihminen on. "Emmä kun ei noikaan" jne.
Niin tai näin, jos jonkun kanssa ei halua olla ystävä, niin sittenhän voi pitää palaverin ja ilmoittaa tämän asian toiselle kera syiden. Ei sen kummempaa. Sosiaaliset temput kuten radio hiljaisuudet sun muut naurettavat pelleilyt voi unohtaa heti, ovat vain toisen nöyryyttämistä. Toki jos haluaa olla täysi sadisti eikä kunnioita toista sen vertaa, että kertoisi rehdisti, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin lakata pitämästä yhteyttä. Et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos joudut jossain tätä ihmistä tapaamaan (esim harrastuksissa) ja hän ottaa vastaamattomuutesi puheeksi, sanot vain, ettei sulla ole ollut aikaa.
Tämähän on valehtelua. Miksi tämä toinen osapuoli ansaitsisi sellaista? Kylläpä ihmiset aina koittavat mennä sieltä, mistä aita on matalin. :-/
Perseestä kaikki, jotka ei osaa suoraan sanoa.
Minulla ei Kaijaeinari ole sinulle aikaa. Haethan juttuseuraa muualta. Harrastuksessa nähdään jne.
Vittumainen paskanjauhaja ap. on. Ihan varmasti jauhanut roikkujasta ties kuinka monelle.
Osa narsismiin taipuvaisista naisista keksii tällaisia juttuja kun on saanut hieman sosiaalista statusta...
hohhhoiiii...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin lakata pitämästä yhteyttä. Et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos joudut jossain tätä ihmistä tapaamaan (esim harrastuksissa) ja hän ottaa vastaamattomuutesi puheeksi, sanot vain, ettei sulla ole ollut aikaa.
Tämähän on valehtelua. Miksi tämä toinen osapuoli ansaitsisi sellaista? Kylläpä ihmiset aina koittavat mennä sieltä, mistä aita on matalin. :-/
Pieni valkoinen valhe on yleensä parempi kuin sanoa suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta henkilö kuulosti lähinnä aktiiviselta tyypiltä, kun taas aloittaja kuulosti kohtuullisen kriittiseltä ja oikeastaan haluttomalta ottamaan edes selvää, millainen tämä ihminen on. "Emmä kun ei noikaan" jne.
Niin tai näin, jos jonkun kanssa ei halua olla ystävä, niin sittenhän voi pitää palaverin ja ilmoittaa tämän asian toiselle kera syiden. Ei sen kummempaa. Sosiaaliset temput kuten radio hiljaisuudet sun muut naurettavat pelleilyt voi unohtaa heti, ovat vain toisen nöyryyttämistä. Toki jos haluaa olla täysi sadisti eikä kunnioita toista sen vertaa, että kertoisi rehdisti, mistä on kyse.
Lisättäköön vielä, että itse kirjoitan tämän myös siitä näkökulmasta, että tällä hetkellä aavistelen, että yhdellä kaverillani on jonkinlainen ongelma minun kanssani, vaikka viimeksi nähdessämme olikin hyvillä mielin. Erinäisellä temppuilulla ja vastaamattomuudella henkilö aiheuttaa aivan tarpeetonta arpomista, taakkaa ja pähkintää päiviini, joten paljon mieluummin kuulisin vaikka senkin, että henkilö suorastaan vihaa minua ja pistäisin tämän jälkeen henkilön suruprosessiin ja mappiin ö. Kun ei tiedä, mistä on kyse, mieli on hyvä keksimään kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia selityksiä hiljaisuudelle ym. Juuri näitä, että ehkä hänellä on kiire tai ehkä hän on väsynyt jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin lakata pitämästä yhteyttä. Et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos joudut jossain tätä ihmistä tapaamaan (esim harrastuksissa) ja hän ottaa vastaamattomuutesi puheeksi, sanot vain, ettei sulla ole ollut aikaa.
Tämähän on valehtelua. Miksi tämä toinen osapuoli ansaitsisi sellaista? Kylläpä ihmiset aina koittavat mennä sieltä, mistä aita on matalin. :-/
Pieni valkoinen valhe on yleensä parempi kuin sanoa suoraan.
Minun on vaikeata kyllä tajuta, kuka siinä voittaa. Viesti ei mene edelleenkään perille sille, jota huijataan ("aa, okei, soittele, kun sulla on aikaa") tai vaihtoehtoisesti kumpikin tajuaa valheen valheeksi, jolloin tässäkään on vaikeata nähdä mitään hyvää.
Mulle tuli ihan fyysisesti huono olo kun luin tätä ketjua. Että jotkut ovat valmiita feidaamalla hylkäämään toisen ihmisen ja vain siksi, että eivät viitsi nähdä sen verran vaivaa että kasvattaisivat selkärangan ja sanoisivat suoraan. Sen sijaan luulevat että feidaaminen loukkaa vähemmän?! Sehän se vasta satuttaa ja on tosi halventavaa ja epäkohteliasta. Ei ole edes selityksen arvoinen. Kyllä on sosiaalisesti taitamatonta porukkaa ja vielä näin paljon. Usko osaan koko naissukupuolta menee tämän ketjun myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin lakata pitämästä yhteyttä. Et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos joudut jossain tätä ihmistä tapaamaan (esim harrastuksissa) ja hän ottaa vastaamattomuutesi puheeksi, sanot vain, ettei sulla ole ollut aikaa.
Tämähän on valehtelua. Miksi tämä toinen osapuoli ansaitsisi sellaista? Kylläpä ihmiset aina koittavat mennä sieltä, mistä aita on matalin. :-/
Pieni valkoinen valhe on yleensä parempi kuin sanoa suoraan.
Minun on vaikeata kyllä tajuta, kuka siinä voittaa. Viesti ei mene edelleenkään perille sille, jota huijataan ("aa, okei, soittele, kun sulla on aikaa") tai vaihtoehtoisesti kumpikin tajuaa valheen valheeksi, jolloin tässäkään on vaikeata nähdä mitään hyvää.
Tämä toinen osapuoli voittaa, koska ei nk menetä kasvojaan. Oikea syyhän on, että ko henkilö on perusasenteeltaan negatiivinen, kateellinen, liioittelee, mahdollisesti jopa valehtelee, mielistelee, puhuu muista paljon pahaa, hänellä on työpaikallaan aina jotain riitaa jonkun kanssa ja kokee nämä loukkauksena sekä hänen mielestään kaikissa muissa on aina vikaa. Vaikka henkilö onkin ikävä tyyppi, en silti läväyttäisi päin naamaa totuutta.
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Ihmissuhteen hiipuminen on eria asia kuin systemaattinen välttely tai yhteydenpidon yksipuolinen lopettaminen seinään. Aikuinen ihminen puhuu suoraan ja osaa tehdä myös sen toista kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Kyllä.
Ja sitten syytettäisiin lasta kiusaajaksi.
Siinä se todellinen syy tulikin. Seurausten pelossa ei uskalleta kohdata toista ja puhua suoraan. "Aikuisetkin" käyttäytyvät kuin päiväkotilapsi, surullista.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ihan fyysisesti huono olo kun luin tätä ketjua. Että jotkut ovat valmiita feidaamalla hylkäämään toisen ihmisen ja vain siksi, että eivät viitsi nähdä sen verran vaivaa että kasvattaisivat selkärangan ja sanoisivat suoraan. Sen sijaan luulevat että feidaaminen loukkaa vähemmän?! Sehän se vasta satuttaa ja on tosi halventavaa ja epäkohteliasta. Ei ole edes selityksen arvoinen. Kyllä on sosiaalisesti taitamatonta porukkaa ja vielä näin paljon. Usko osaan koko naissukupuolta menee tämän ketjun myötä.
Itsekin ihmettelen, että tästä edelleen jankataan. Nimenomaan siitä syystä, että joku ihmettelee miten ap:n kuvailemia tilanteita voi tulla eteen. Sosiaalisesta taitamatonta porukkaa on valitettavasti ap:n tuttu, ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan juuri menettää kasvonsa jos tulee hyljätyksi ilman sanoja. Lisäksi sellainen traumatisoi loppuiäksi.
Eikä traumatisoi. Varmasti jokaisella on elämässään ollut ihmissuhteita, jotka ovat vain hiipuneet pois. Kuinka moni oikeasti on vielä kuuskymppisenäkin tekemisissä päiväkotiaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Tai edes yläasteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa? Ja sinäkö luulet, että tuon totuuden lataaminen päin naamaa olisi parempi vaihtoehto? Pitäisikö lapsillekin opettaa sanomaan toiselle suoraan, miksi ei halua olla tämän kanssa?
Ihmissuhteen hiipuminen on eria asia kuin systemaattinen välttely tai yhteydenpidon yksipuolinen lopettaminen seinään. Aikuinen ihminen puhuu suoraan ja osaa tehdä myös sen toista kunnioittaen.
Aikuinen ihminen ymmärtää, että ihmissuhteet päättyvät ilman, että tarvitsee olla tilivelvollinen syistä. Muutetaan, vaihdetaan työpaikkaa, lähdetään opiskelemaan, lopetetaan harrastus jne jne jne. Aloittajan kohdalla kurssi loppui ja se on ihan riittävä syy siihen, ettei tarvitse enää pitää yhteyttä entiseen kurssikaveriinsa. Jos jossain vielä sattuisi tapaamaan - kuten tuolla jo aiemmin sanoin - voi asian mahdollisesti tultua puheeksi sanoa, ettei ole aikaa. Aloittajalla on varmasti muutakin elämää kuin tämä entinen kurssikaveri, joten "ei ole aikaa" ei välttämättä ole edes suoranainen valhe. Aikuinen ymmärtää, ettei entisille kurssikavereille tarvitse olla enää aikaa.
Kertokaa ihmeessä miten päästä tuollaisesta ap:n kuvailemasta ihmisestä eroon?
Miten se sitten pitäisi tehdä?