Roikkuva tuttu

Älä tapaa sitä muuten kuin pakollisissa yhteksissä,pidä puheenaiheet kevyinä ja torju kaikki kutsut. Kun pidempään tätä jatkat,niin kyllä se lopettaa. Eri asia jos annat toivoa lähtemällä vaikka joskus säälistä kahville tai juttelemalla henkilökohtaisuuksia. Voi olla että hän pahoittaa mielensä tai sitten jo unohtaa sinut, kun on löytänyt uuden uhrin. Sellaista se elämä on.

Eräs kaverini valitteli kerran useammasta rasittavasta henkilöstä joiden kanssa on aikanaan ystävystynyt, mutta joiden kanssa ei enää vuosien päästä ole juteltavaa. Kehotin samaan kuin ap:ta. Ei kuitenkaan voinut koska koki olevansa niin tärkeä näille ihmisille. Kyseessä oli siis ihan normaaleja aikuisia ihmisiä,ei mitään äärisyrjäytyneitä yksinäisiä. Ilmeisesti oletti että heidän maailmansa kaatuu,jos tämä tuttu ei siinä enää ole mukana. Jostain syystä tämä henkilö myös tuntui suurentelevan meidän tuttavuuttamme ja sen läheisyyttä. Eli ongelma oli lähinnä hänen omassa päässään ja tarpeessaan kokea itsensä erityiseksi ja tärkeäksi.

Tuli tästä kertomuksesta mieleen tämä kun kaikille vähän sellaisille yksinäksille yms sanotaan että pitää mennä harrastuksiin ja siellä olla tosi aloitteellinen tutustumaan ihmisiin. Itsehän harrastan joogaa ja siellä ainakin olisi tosi väkinäistä jos joku tulisi puhumaan jotain että moi mä oon miia lähdetäänkö kahville :D

Mutta varmaan sitten osa tekee jotain tuollaista ja sitten joku aina suostuu tai jotenkin reagoi siihen ja sitten siitä syntyy tuommoista väkinäistä ja epätervettä mitä ap kuvaili. Tämän takia vähän ihmettelen miksi yksinäisille ehdotetaan tuota kun se niiden ongelma ei useinkaan tällä tavoin parane eikä varsinkaan me syyt mitkä johti yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpidon vähentäminen on kaikista paras keino. Ei lopettaa kuin seinään vaan vähitellen. Paras keino tämä on siksi, että ihmissuhteiden hiipuminen on normaalia. Sitä tapahtuu meille kaikille koko elämämme ajan. Viimeisenä päivänä työpaikalla sovitaan, että pidetään yhteyttä. Ehkä saatetaan vielä pari kertaa kysellä kuulumisia tai jopa tavatakin, mutta siihen se jää. Tulee uudet työkaverit ja entiselle työpaikalle uusi työntekijä. Valmistumisen jälkeen opiskeluporukka hajoaa. Hoitovapaan jälkeen äitikaverit jäävät. Ystävätkin muuttavat toiselle puolelle maata tai maapalloa ja näin ensin tapaamiset ja sen jälkeen muukin yhteydenpito vähenee. 

Kyllä juuri näin, normaalien ihmisten kanssa. Mutta ongelma on juuri se, että takertujat eivät ymmärrä tätä. He eivät anna ystävyyssuhteen hiipua.

En muista numeroani, mutta ole se joka yritti häivyttää kaukaisen sukulaisen. Ei onnistunut. Piti sanoa suoraan, ja vaikka kuinka pehmensin viestiä, käytin hampurilaismallia yms. henkilö suuttui.

Mitä pahaa siinä on että henkilö suuttui? Eikö se ole vaan hyvä niin pääsit tyypistä eroon? Onko sun vaikea kestää toisen suuttumusta jos mielestäsi feidaaminen on parempi ratkaisu? Jos näin on kyse on sun vaikeudesta kohdata asioita ja jopa itsekästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä kertomuksesta mieleen tämä kun kaikille vähän sellaisille yksinäksille yms sanotaan että pitää mennä harrastuksiin ja siellä olla tosi aloitteellinen tutustumaan ihmisiin. Itsehän harrastan joogaa ja siellä ainakin olisi tosi väkinäistä jos joku tulisi puhumaan jotain että moi mä oon miia lähdetäänkö kahville :D

Mutta varmaan sitten osa tekee jotain tuollaista ja sitten joku aina suostuu tai jotenkin reagoi siihen ja sitten siitä syntyy tuommoista väkinäistä ja epätervettä mitä ap kuvaili. Tämän takia vähän ihmettelen miksi yksinäisille ehdotetaan tuota kun se niiden ongelma ei useinkaan tällä tavoin parane eikä varsinkaan me syyt mitkä johti yksinäisyyteen.

Pitääkin valita sellainen harrastus, jossa toisten kanssa puhuminen ja yhdessä tekeminen on koko harrastuksen idea. Ei suinkaan sellaista harrastusta, jossa ollaan ryhmässä, mutta ei kuitenkaan kommunikoida muiden kanssa vaan tehdään yksin asioita 

Daniella?

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä kertomuksesta mieleen tämä kun kaikille vähän sellaisille yksinäksille yms sanotaan että pitää mennä harrastuksiin ja siellä olla tosi aloitteellinen tutustumaan ihmisiin. Itsehän harrastan joogaa ja siellä ainakin olisi tosi väkinäistä jos joku tulisi puhumaan jotain että moi mä oon miia lähdetäänkö kahville :D

Mutta varmaan sitten osa tekee jotain tuollaista ja sitten joku aina suostuu tai jotenkin reagoi siihen ja sitten siitä syntyy tuommoista väkinäistä ja epätervettä mitä ap kuvaili. Tämän takia vähän ihmettelen miksi yksinäisille ehdotetaan tuota kun se niiden ongelma ei useinkaan tällä tavoin parane eikä varsinkaan me syyt mitkä johti yksinäisyyteen.

Tämä toimii hyvin lasten kohdalla mutta aikuisilla on eri juttu kun yleensä paikka sosiaalisessa hierarkiassa on jo sillä tavalla vakiintunut. Yksinäiset ovat niitä jotka tuppaavat jäämään ulkopuolelle tilanteessa kuin tilanteessa. Aikuisena on muutoinkin tosi vaikea saada ihan oikeita ystäviä eikä vain tuttuja. Harrastuksessa saadut tutut jää monasti sinne harrastukseen ja unohtuvat kun harrastus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Daniella?

Jessica, Jossu, Sandra-Josefiina, Mariella, Bellariina, Larafiina mitä näitä pissisten nimiä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ihmeessä miten päästä tuollaisesta ap:n kuvailemasta ihmisestä eroon?

Miten se sitten pitäisi tehdä?

(Mitä ihmettä tässä ketjussa tapahtuu? Henna oletko se sinä?)

Anyways, itse toimisin kuten ap, ja jos/kun ei toimisi, niin laittaisin viestin, että "elän tällä hetkellä kiireistä vaihetta, enkä ehdi tavata ketään uusia ihmisiä. Kiitos yhteydenpidosta ja hyvää jatkoa!"

Tälle jankkaajalle: olen pahoillani kokemuksistasi, mutta et sinäkään voi määrätä muiden ihmisten tunteita ja toimintatapoja. Ap:n toiminnasta ja viimeistään tuosta minun ehdottamastani viestistä NORMAALI ihminen tajuaa, että ap ei halua tavata häntä. Ymmärrän, että kaikki eivät tajua, mutta koita sinä ymmärtää, että muut elävät sellaisessa sosiaalisessa todellisuudessa, jossa suoraan sanominen ("en halua olla yhteydessä sinuun, ole hyvä ja lopeta viestit") on valtava loukkaus ja se on tosi vaikea asia useimmille. Monesti tuntuu että ihmiset joilla on jotain häikkää olettavat, että "normaalit" ovat yli-ihmisiä, joiden täytyy pystyä mihin tahansa sosiaalisesti ja emotionaalisesti. Ei se niin ole, kaikki ovat omalla tavallaan epätäydellisiä etkä voi vaatia ketään lukemaan ajatuksiasi ja toimimaan omia opittuja käyttäytymismallejaan vastaan.

Selkärangaton jankkaajahan se siinä taas. Yritä edes kehittää niitä sosiaalisia taitojasi.

Mulla on työkaverina sellainen erikoinen persoona joka aina riitaantuu jonkun kanssa, sitten alkaa roikkua jossain toisessa tyypissä ja lyöttäytyy tämän "ystäväksi". En oikein osaa sanoa mikä hänessä on, mutta joku outo juttu. Sitten kun ne sukset menee ristiin, hän välttelee eikä puhu mitään. Itse olen joutunut katkaisemaan välit tähän henkilöön, koska alkoi olla häiriöksi, en saanut työrauhaa. Kävi puuttumassa minunkin asioihin esim. pomolle selittämässä minun menoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen outo. Olen friikiksi sanottu. Mulla on ollut vaikeuksia löytää ystäviä.

Mutta mä en ole tämä AP:n kuvauksen kaltainen ihminen! Ja mä tunnistin tämän ihmistyypin, se on olemassa. Se on inhottava riesa! Ja mun ei tarvitse loukkaantua tästä. Tämä ei mun sosiaalisiin ongelmiini liity millään tapaa, että AP tässä pyysi apua tilanteeseensa ja muutama muu kertonut vertaiskokemuksia.

Voisitko sinäkin helvetin spämmääjä jo ymmärtää, että tämä ei ole mikään outojen ihmisten syrjintä / puolustustaistelu, vaan tässä puhutaan tästä yhdestä tietystä ihmistyypistä, joka mm. matkii, nolaa, feikkaa, vainoaa, ahdistaa ja ei jätä hyvällä rauhaan!

Ap sai apua. Sanottiin, että älä vastaa sille, älä esitä että olet sen ystävä. Mikä vika siinä oli? Mitä muuta olisi voinut sanoa? Että ap on maailman täydellisin ihminen kun joku haluaa kovasti olla sen kanssa ystävä?

Noinhan ap on toiminut (jos luitte) ettei vastaa ja on etäinen, eikä ole auttanut.

Surullinen ketju. En tiedä, minkä ikäisistä on kyse. On itsellänikin ollut tilanteita, joissa seuraani on hakeuduttu, mutta en anna signaaleja siihen suuntaan, että minuun kannattaa tutustua. Kyllä se on kerrasta ymmärretty.

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Eli sinäKIN seurausten pelossa ja omaa pelkuruuttasi pidät välttelyä parempana vaihtoehtona. Se on kasvun paikka sulla vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Minimoit tosiasiassa vain omat vahinkosi, et sen toisen osapuolen.

Kukaan ei jää roikkumaan keneenkään, ellei itse anna sille tilaa. Parempi sanoa ja ilmaista kaikkiaan asia suoraan kuin kommentoida vauvasivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Kelle tämä sun vastaava tuttava oikein juorusi jos se oli kuin tuo ap:n tuttu jota ap ei edes tuntenut kunnolla, eli ei ollut mitään yhteisiä kavereita. Ja jos olisikin niin kyllähän ne nyt näkee tuollaisesta ihmisestä ettei se ole vakaa. Tässä oli myös puhetta ettei sillä varmaan ole ketään kelle se juoruaisi jos sillä ei ole ystäviä. Muutenkin ihan kuka tahansa voi susta tälläkin hetkellä juoruta etkä sä voi sille yhtään mitään etkä ehkä saa edes koskaan tietää. Normaalit ihmiset ei sellaisia edes murehdi. Sulla on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Eli sinäKIN seurausten pelossa ja omaa pelkuruuttasi pidät välttelyä parempana vaihtoehtona. Se on kasvun paikka sulla vielä.

On pelkkää hurskastelua väittää, että kaikki ihmiset haluaisivat tietää, mikä heissä on vikana. Eivät halua. Mulla ei olisi mitään ongelmaa sanoa päin naamaa, mitä kenestäkin ajattelen, mutta suoraan sanominen nyt vaan on meidän kulttuurissamme epäkohteliasta eikä kuulija todennäköisesti kuitenkaan haluaisi, että sanoisin suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Eli sinäKIN seurausten pelossa ja omaa pelkuruuttasi pidät välttelyä parempana vaihtoehtona. Se on kasvun paikka sulla vielä.

On pelkkää hurskastelua väittää, että kaikki ihmiset haluaisivat tietää, mikä heissä on vikana. Eivät halua. Mulla ei olisi mitään ongelmaa sanoa päin naamaa, mitä kenestäkin ajattelen, mutta suoraan sanominen nyt vaan on meidän kulttuurissamme epäkohteliasta eikä kuulija todennäköisesti kuitenkaan haluaisi, että sanoisin suoraan. 

Eihän suoraan sanominen herranjesta sitä tarkoita että luettelisit sen toisen viat! Vaikutat kyllä sosiaalisesti kömpelöltä. Meidän kulttuurissamme on tapana olla sillä tavalla suoraselkäinen, ettei valheellisesti anna ymmärtää sellaista mitä toinen voi tulkita ystävyydeksi.

Mulle tulee tästä ketjusta mieleen Minttiksen tai jonkun vastaavan kirjailijan yritys kirjoittaa useaa eri persoonaa. Pieleen vaan menee, kun kaikissa pohjalla sama outo pakkomielle, että ap nauttii tilanteesta ja on teinipissis.