Roikkuva tuttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Kelle tämä sun vastaava tuttava oikein juorusi jos se oli kuin tuo ap:n tuttu jota ap ei edes tuntenut kunnolla, eli ei ollut mitään yhteisiä kavereita. Ja jos olisikin niin kyllähän ne nyt näkee tuollaisesta ihmisestä ettei se ole vakaa. Tässä oli myös puhetta ettei sillä varmaan ole ketään kelle se juoruaisi jos sillä ei ole ystäviä. Muutenkin ihan kuka tahansa voi susta tälläkin hetkellä juoruta etkä sä voi sille yhtään mitään etkä ehkä saa edes koskaan tietää. Normaalit ihmiset ei sellaisia edes murehdi. Sulla on ongelma.

Kiitos, itselläni ei ole ongelmaa, vaan ymmärrystä että ihmiset kohtaavat elämänsä aikana erilaisia tilanteita ja ihmisiä. Kaikista ihmisistä ei myöskään otsassa lue miten nämä kenties tulevat jatkossa käyttäytymään, esim. tunne-elämän vakaus/epävakaus ei ensimmäisellä tapaamiskerralla välttämättä välity. Kommentoin yleisellä tasolla siihen miten aina ei ole mahdollista käyttäytyä "käytöksen kultaisen käsikirjan mukaan" tällaisten ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Minimoit tosiasiassa vain omat vahinkosi, et sen toisen osapuolen.

Juuri näin. Välillä sen terveen itsekkyyden tajuaa vasta myöhemmin. Taidat olla tämä ketjun jankkaaja, joten jätän asian tähän, kun et suostu ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Minimoit tosiasiassa vain omat vahinkosi, et sen toisen osapuolen.

Juuri näin. Välillä sen terveen itsekkyyden tajuaa vasta myöhemmin. Taidat olla tämä ketjun jankkaaja, joten jätän asian tähän, kun et suostu ymmärtämään.

Etpä sinäkään kovin ymmärtäväiseltä vaikuta muiden näkemyksille kun vaan itsepäisesti jyräät omaa näkemystäsi tänne ja se on näköjään mielestäsi ainoa oikea.

Näin ap hoidat asian korrektisti: kun henkilö seuraavan kerran ottaa suhun yhteyttä, pahoittelet, että hän on ymmärtänyt aiemman  ystävällisyytesi väärin, kerrot, että sinulla on jo oma ystäväpiirisi etkä kaipaa uusia ystäviä, toivot, että hän löytäisi itselleen seuraa ja ystäviä jostain muualta sekä toivotat hyvää jatkoa. Sen jälkeen et enää vastaa hänen yhteydenottoihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

Ap:n tuttavalla oli kenties jonkinlainen pakkomielle tai ainakin riippuvuus ap:n seurasta. Hän oli aloituksen mukaan myös negatiivinen ja usein eri ihmisten kanssa riidoissa. Tällainen henkilö voi olla henkisesti epävakaa tai mitä lie. Itselläni oli vastaava tuttava ja kerroin suoraan, että haluan päättää "tuttavuuden/kaveruuden." Hän ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin. Tästä alkoi pahanpuhuminen, juoruilu ja mustamaalaaminen pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Voi olla, että tämän olisin välttänyt sillä, että olisin vedonnut kiireisiin tai pikkuhiljaa etääntynyt hänestä.

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot.

Minimoit tosiasiassa vain omat vahinkosi, et sen toisen osapuolen.

Juuri näin. Välillä sen terveen itsekkyyden tajuaa vasta myöhemmin. Taidat olla tämä ketjun jankkaaja, joten jätän asian tähän, kun et suostu ymmärtämään.

Yhhyh et kyl vaikuta kovin terveeltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

[...]

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot

Minun pointtini tuossa oli se, että täällä annetaan kuva, että tämä vastaamattomuus ym. on täysin validi sosiaalinen tapa. Että ihan hyviin käytöstapoihin kuuluu se. Ja että näin ne ystävyyssuhteet päätetään oikeaoppisesti eikä mennä juttusille. No, tämähän on kaikki valetta. Kyse on siitä, että haluaa päästä helpoimmalla eikä halua avata fiinisti tilannetta toiselle. Koska sehän olisi oikeastaan aika epämiellyttävää kasvokkain.

Toiseksi tässäkään tapauksessa emme tiedä, mikä tätä toista osapuolta lopulta loukkaa ja mikä ei. Tässähän vain oletetaan asioita - mielestäni oman edun nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, jos tämä ns. feidaaminen (vit mikä sana) on niin diskreetti ja kunniallinen tapa päättää ystävyyssuhde (ainaki toiselle se on ollut ystävyyttä), niin kertokaa toki, mistä käytöksen kultaisesta kirjasta minäkin voin tämän neuvon lukea? Harvempi psykologi tai terapeutti opastaisi näin, sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Täällä on tainnut olla tasan yksi, joka on myöntänyt, että jep, vähentäisi vain yhteydenpitoa, mutta vain siksi, koska hänellä on sosiaalisia puutteita toistaiseksi eikä osaisi hoitaa asiaa toisin. Pisteet sinulle! Olet asian ytimessä ja todellakin tuolla asenteella varmasti jonakin päivänä osaat puhua jämäkästi suoraankin.

Ehkä kun sitä elämää elää, tapaa erilaisia ihmisiä ja solmii erilaisia ihmissuhteita niin tajuaa myös, että aina elämä ei mene sen mainitsemasi kultaisen käsikirjan mukaan. Jos kaveruus olisi alunperinkään ollut kultaisen käsikirjan mukaista nin ap:n tuskin tarvitsisi miettiä välien katkaisua. On niin helppo päteä kultaisilla käsikirjoilla ja miten itse on diskreetti ja toimii selkärankaisesti.

[...]

Siksi mielestäni todella naurettavaa antaa yleispäteviä ohjeita miten jokaisessa ihmissuhteessa kuuluu toimia. Tottakai hienoa olisi, jos kaveruuden voisi yhteisymmärryksessä päättää. Mutta aina se ei valitettavasti näin mene, jolloin on vain parempi minimoida vahingot

Minun pointtini tuossa oli se, että täällä annetaan kuva, että tämä vastaamattomuus ym. on täysin validi sosiaalinen tapa. Että ihan hyviin käytöstapoihin kuuluu se. Ja että näin ne ystävyyssuhteet päätetään oikeaoppisesti eikä mennä juttusille. No, tämähän on kaikki valetta. Kyse on siitä, että haluaa päästä helpoimmalla eikä halua avata fiinisti tilannetta toiselle. Koska sehän olisi oikeastaan aika epämiellyttävää kasvokkain.

Toiseksi tässäkään tapauksessa emme tiedä, mikä tätä toista osapuolta lopulta loukkaa ja mikä ei. Tässähän vain oletetaan asioita - mielestäni oman edun nimissä.

Täysin samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaas nyt. Kaikki me ollaan erilaisia. Kaikki on jonkun toisen mielestä outoja. Joillakin meillä on aivan surkea itsetunto. Mutta vielä kamalampaa on se että osa käyttää sitten hyväkseen näitä huonoitsetuntoisia pönkittääkseen omaa egoaa. Sitä joko ollaan reilusti ystäviä tai ei olla ja se tulee tehdä toisellekin selväksi. Niin yksinkertaista.

Aamen. Kenenkään kanssa ei kenenkään tarvitse olla ystävä jos ei halua. Silloin on reilua tehdä asia selväksi eikä jättää toista nolosti roikkumaan ja luulemaan että on löytänyt hyvän ystävän kun ei ole.