Miten eroon järjettömästä vauvan kaipuusta?
Mää oon jo päättänyt, että vauvoja en enää halua. Tää päätös pitikin hyvin niin kauan, kun olin vielä naimisissa. Kaksi vuotta sitten erosin ja nyt olen seurustellut puolivuotta ihanan miehen kanssa. Suhde kehittyy hyvään suuntaan ja rakastamme toisiamme tosi paljon.
Jatkon varmaan arvaattekin..
Tässä kierrossa luulin, että olen raskaana eli siis kuvittelin jo kaikki raskausoireet. Kuvittelin miltä tuntuisi elää taas vauvan kanssa. Tää varmaan johtui siitä, että olemme harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä ja hyvin pieni toive oli, että olisin raskaana..
Mutta sitten järkikäteen asiat..
Olen 45v, minulla on jo kolme lasta ja miehellä kaksi, kaikki teinejä tai täyssikäisiä. Yhteen voisimme muuttaa aikasintaan vasta 1,5 vuoden päästä. Elämä on nyt helppoa ja yhteistä aikaa on hyvin.
Eli miten eroon tästä vauvakuumeesta? saisi taas järkikullan takaisin ja osaisi nauttia elämästä ilman vauvahaavetta? Ja nauttia uudesta rakkaudesta ja siitä mitä on jo tähän asti saavutettu?
Kommentit (30)
No ajattele niin, että tuossa iässä jos ylipäätään onnistuisit tulemaan raskaaksi, on kaikenlaisten komplikaatioiden ja esim. vauvan vammaisuuden riski paljon suurempi, myös sun oma kroppa kestäisi raskautta ja palautuisi siitä todennäköisesti huomattavasti heikommin kuin nuorempana. Puhumattakaan siitä, että eläisit vauvan kanssa hyvin paljon kahdestaan jos kumppanin kanssa yhteen muuttaminen ei ole mahdollista vielä pitkään aikaan.
Sanot, että elämä on nyt helppoja, lapset isoja ja yhteistä aikaa paljon. Siinä parhaat järkisyyt olla yrittämättä mitään vauvaa.
Mä en edes enää haluaisi vauvaa itselle, mutta on niin hullu vauvakuume, että jopa joskus alan kulkea lastenvaunujen perässä nähdäkseni niissä vauvoja mahd kauan. Olen päätellyt, että tämä on luonnon järjestämä mummovauvakuume. Että omat lapsenlapset olisivat nyt pieniä ja olisi intoa hoitaa niitä. Ainoa vaan, että niitä ei ole odotettavissa heti... oma lapsi on vielä alle 10 v...
Eiköhän sinun/teidän "lapsikiintiö" ole jo täytetty, joten on aika nauttia ihan omasta elämästä. Rakkaus on ihmeellistä, se saa aikaa erilaisia tunteita, kuten tuo mainitsemasi lapsen saaminen. Teille parasta lienee se, että ukko käy polilla pistämässä piuhat poikki (hänellä varmaankin on liikaa ikää isäksi), niin saatte ihan rauhassa "treenata" lapsen tekoa ja nauttia toisistanne. Kaupassa on myytävänä nukkeja jotka itkevät ja vaativat hoitoa, hankkikaa sellainen.
Sain ekan lapseni 35 vuotiaana, seurauksena kroppa otti aika askeleen terveydessä, eikä hyvään suuntaan. Synnytyksen jälkeen mm. hammasjuuri tulehtui ja hammas piti poistaa, jatkuva hiivatulehdusten sarja, hiukset todella huonossa kunnossa. Kädet aivan älyttömän kipeät vauvan ja nyt taaperon kanniskelusta. Tässä nyt vain muutamia mainitakseni. Vaikka pieniä juttuja, silti ikävää, etten ole enää terveenä. Joo, en ole tekemässä toista lasta, en usko, että keho kestää toista raskautta.
Mä voisin lainata sulle murrosikäistä tyttöä vaikka pariksi viikoksi. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin lainata sulle murrosikäistä tyttöä vaikka pariksi viikoksi. Toimii.
Sorry, aamusilmät. Ei siis toimi teillä.
Mä olen samanikäinen kuin sinä ap ja mulla on kanssa vauvakuume. Meillä vain yksi lapsi oikeastaan anopin toiveesta. Nyt olen tajunnut muutamien seikkojen takia että oli tyhmää totella anoppia. Ehkä sitä vauvaa voisi vielä yrittää.
Hormonien joutsenlaulu.
Ei niitä ole pakko kuunnella.
Mitä mies sanoo?
Minä sain esikoiseni 40-vuotiaana ja olin ja olen edelleen ihan huippukunnossa. Ei mitään ongelmaa. Olen varmasti monella tapaa parempi äitinäkin nyt kypsemmällä iällä.
Sun varmaan kannattaa jutella läheistesi esim. omien lastesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No ajattele niin, että tuossa iässä jos ylipäätään onnistuisit tulemaan raskaaksi, on kaikenlaisten komplikaatioiden ja esim. vauvan vammaisuuden riski paljon suurempi, myös sun oma kroppa kestäisi raskautta ja palautuisi siitä todennäköisesti huomattavasti heikommin kuin nuorempana. Puhumattakaan siitä, että eläisit vauvan kanssa hyvin paljon kahdestaan jos kumppanin kanssa yhteen muuttaminen ei ole mahdollista vielä pitkään aikaan.
Sanot, että elämä on nyt helppoja, lapset isoja ja yhteistä aikaa paljon. Siinä parhaat järkisyyt olla yrittämättä mitään vauvaa.
Olen yrittänytkin ajatella järkevästi ja noi kaikki mitä kirjoitit on niin totta ja km riski olisi myös tosi suuri siis, jos enää raskaaksi onnistuisi tulemaan. Olen kokenut kerran km ja se oli elämäni pahimpia kokemuksia.
Järkisyitä on paljon, mutta miten saada järki ja tunne samaan päähän ja vielä niin, että järkisyyt määräisi miten toimitaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoo?
Minä sain esikoiseni 40-vuotiaana ja olin ja olen edelleen ihan huippukunnossa. Ei mitään ongelmaa. Olen varmasti monella tapaa parempi äitinäkin nyt kypsemmällä iällä.
Sun varmaan kannattaa jutella läheistesi esim. omien lastesi kanssa.
Mies on sitä mieltä, että ei enää vauvaa halua, mutta kuitenkaan ei käytä ehkäisyä eli taitaa tasapainoilla samojen tunteiden kanssa.
On sanonut, että jos raskaaksi tulisin lapsi olisi kuitenkin rakkaudesta tehty.
Kunnon ehkäisy pitäisi ottaa käyttöön ja tehdä luopuminen sitä kautta. Mies oli jo menossa lääkäriin vasektomiaa varten ja sanoin, että päätös on hänen. Perui kuitenkin ajan muutamaa tuntia ennen.
Lapsille puhuminen tuntuisi jotenkin oudolle ja muutenkin minusta tuntuisi vaikealle puhua tästä kenellekkään, edes ystäville. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes enää haluaisi vauvaa itselle, mutta on niin hullu vauvakuume, että jopa joskus alan kulkea lastenvaunujen perässä nähdäkseni niissä vauvoja mahd kauan. Olen päätellyt, että tämä on luonnon järjestämä mummovauvakuume. Että omat lapsenlapset olisivat nyt pieniä ja olisi intoa hoitaa niitä. Ainoa vaan, että niitä ei ole odotettavissa heti... oma lapsi on vielä alle 10 v...
Näin se varmaan on :D
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanikäinen kuin sinä ap ja mulla on kanssa vauvakuume. Meillä vain yksi lapsi oikeastaan anopin toiveesta. Nyt olen tajunnut muutamien seikkojen takia että oli tyhmää totella anoppia. Ehkä sitä vauvaa voisi vielä yrittää.
Kiva kuulla, että en ole ainut. Oletko puhunut asiasta miehen kanssa ja mitä mieltä hän on? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes enää haluaisi vauvaa itselle, mutta on niin hullu vauvakuume, että jopa joskus alan kulkea lastenvaunujen perässä nähdäkseni niissä vauvoja mahd kauan. Olen päätellyt, että tämä on luonnon järjestämä mummovauvakuume. Että omat lapsenlapset olisivat nyt pieniä ja olisi intoa hoitaa niitä. Ainoa vaan, että niitä ei ole odotettavissa heti... oma lapsi on vielä alle 10 v...
Näin se varmaan on :D
Mummokuume :D odotan mielenkiinnolla käykö itselleni niin. Kun olen 45, lapseni on 23. (Ja jos käy, kuinka osaan pitää suuni kiinni. "Omaa" vauvakuumetta en ole koskaan sairastanut. :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin lainata sulle murrosikäistä tyttöä vaikka pariksi viikoksi. Toimii.
Sorry, aamusilmät. Ei siis toimi teillä.
:D juu ei ehkä toimisi:D. Murkkuikäisiä on ja vielä on hermot hyvin kestänyt :D ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes enää haluaisi vauvaa itselle, mutta on niin hullu vauvakuume, että jopa joskus alan kulkea lastenvaunujen perässä nähdäkseni niissä vauvoja mahd kauan. Olen päätellyt, että tämä on luonnon järjestämä mummovauvakuume. Että omat lapsenlapset olisivat nyt pieniä ja olisi intoa hoitaa niitä. Ainoa vaan, että niitä ei ole odotettavissa heti... oma lapsi on vielä alle 10 v...
Eiii ihana! Mummovauvakuume :D!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanikäinen kuin sinä ap ja mulla on kanssa vauvakuume. Meillä vain yksi lapsi oikeastaan anopin toiveesta. Nyt olen tajunnut muutamien seikkojen takia että oli tyhmää totella anoppia. Ehkä sitä vauvaa voisi vielä yrittää.
Kiva kuulla, että en ole ainut. Oletko puhunut asiasta miehen kanssa ja mitä mieltä hän on? Ap
Mies nyt ei ole vielä ainakaan suostunut vauvaan mutta on alkanut miettimään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanikäinen kuin sinä ap ja mulla on kanssa vauvakuume. Meillä vain yksi lapsi oikeastaan anopin toiveesta. Nyt olen tajunnut muutamien seikkojen takia että oli tyhmää totella anoppia. Ehkä sitä vauvaa voisi vielä yrittää.
Kiva kuulla, että en ole ainut. Oletko puhunut asiasta miehen kanssa ja mitä mieltä hän on? Ap
Mies nyt ei ole vielä ainakaan suostunut vauvaan mutta on alkanut miettimään asiaa.
Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen asiasta ja toivottavasti anopin mielipide ei ratkaise miehesi mielipidettä, tsemppiä! Ap
-Tulisit olemaan vaihdevuosissa samaan aikaan kuin lapsesi olisi murrosiässä.
-Olisit samanikäinen, kuin muiden lasten mummot.
-Todennäköisyys saada vammainen lapsi kasvaa iän myötä, tuossa iässä riskit ovat jo aika korkeat.
-Mieti yövalvomiset.
Siinäpä muutama syy.
Olen itse vanhan äidin lapsi, äitini kuoli kun olin 15v.
Mieti kuinka ihanaa on nukkua 10 tunnin unia putkeen. Sillä lähtee.