Vaimo ei rakasta, ei halua seksiä eikä ehkä ole koskaan halunnutkaan...
Me ollaan oltu 12 vuotta yhdessä ja edetty sikäli tyypillisellä kaavalla että ensin rakastuttiin kiihkeästi, vietettiin paljon aikaa pariskuntana ja sitten tuli lapset ja talonrakennukset ym. kuvioihin ja arki muuttui. Kuitenkin tuossa vielä muutama kuukausi sitten elin sellaisessa (harhaisessa?) käsityksessä että kunhan tästä lapset vähän kasvaa ja saadaan enemmän aikaa niin voidaan taas panostaa siihen kahdenkeskiseen aikaan ja tekemiseen ja sen seurauksena taas mm. seksielämän suhteen olisi aktiivisempaa.
Mitään suuria riitoja meillä ei ole ollut eikä erimielisyyksiä isoista asioista ja ollaan molemmat joustettu puolin ja toisin isommissa ja pienemmissä asioissa. Sen takia myös rakastan vaimoani niin paljon. Nyt viimeiset pari kuukautta olemme sitten olleet todella pahassa kriisissä. Mulle on tehty selväksi että hän ei halua seksiä, eikä tunteita enää ole ja että ei hän ole oikein koskaan siitä seksistä niin nauttinutkaan. Ollaan käyty pariterapiassa ja sen aikana ja meidän kahden välisissä keskusteluissa tämä on toistettu niin että mun on pakko kai vain alkaa hyväksymään se tosiasia. Pariterapiassa olemme toki oppineet sen että tällaisia kausia tulee ja pitkissä parisuhteissa pitää hyväksyä se, jotta suhde kestää. Viime viikkoina vaimo on viihtynyt heikosti kotona. Tekee pitkiä päiviä ja viihtyy muutenkin iltamenoissa ja harrastuksissa. Näinä pitkinä yksinäisinä iltoina olen lapset nukkumaan saateltuani pohtinut asiaa yksikseni ja kuvitellut suurennelleeni näitä pelkoja mutta nyt kun ne on niin selkeästi ja useampaan tuotu esille, olen ihan romuna.
En usko että on toista miestä mutta voi sekin olla totuus. Mun ei ole mitenkään erityisen vaikea tehdä uusia tuttavuuksia ja toisinaan tulee tällaisia pieniä ihastumisia jotka ovat molemminpuolisia mutta pettämisen tielle en ole lähtenyt. Jotenkin nyt tuntuu siltä että on niin väärin että en saa vastarakkautta siltä ihmiseltä jolta kaikkein eniten haluaisin, en tiedä tuleeko se muuttumaan ja kuinka kauan pitää olla valmis odottamaan?
Vielä jokin aika sitten haaveilin siitä että palataan entiseen mutta jos se entinenkin on ollut toispuoleista niin haluanko palata siihenkään? Vaimo sanoo toivovansa että tunteet palaa mutta ei toisaalta ole kiinnostunut esimerkiksi panostamaan kahdenkeskiseen aikaan tai oikein mihinkään niin jotenkin se tuntuu ihan turhalta höpinältä. Nyt tänään mietin ensimmäistä kertaa että on ihan mahdollista että ero tulee ja kysyn itseltäni paraneeko se odottamalla vai ei?
Kommentit (23)
50/50 muuttuuko. Ei voi oikeasti ulkopuoliset tietää minkään vertaa.
Jos vaimo ei halua panostaa ja jatkuu pidempään, niin sopikaa avoin suhde sinun osaltasi tai erotkaa.
Me ollaan oltu 12 vuotta yhdessä ja edetty sikäli tyypillisellä kaavalla että ensin rakastuttiin kiihkeästi, vietettiin paljon aikaa pariskuntana ja sitten tuli lapset
Eli olihan se römpsä ainakin alussa kuuma... :D Mitä sitten tapahtui?
Harhahan se on, että parisuhteen voi laittaa tauolle talonrakennus- ja lastenkasvatusprojektien ajaksi ja sitten virvoittaa myöhemmin.
Jos olisit vähän viitsinyt tutustua aiheeseen, sinulle olisi aika pian selvinnyt, että tyypillisesti lapsen hankkiminen romahduttaa parisuhdetyytyväisyyden ja siitä ei ole paluuta, ennen kuin nuorin lapsi muuttaa pois kotoa.
Ihmiset hankkivat lapsia, koska vanhemmuus on heille tärkeämpää kuin parisuhde. Jos parisuhde on tärkeämpi, on irrationaalista hankkia lapsia.
Ja vastauksena kysymykseesi: ei parane odottamalla. Vaimosi on jo kirjautunut ulos suhteesta.
Eihän se hyvä ole, jos esim. talon rakennus on monta vuotta mennyt parisuhteen edelle. Ei talo saa olla tärkeämpi kuin yhteinen aika.
Usein olen ihmetellyt esim. sitä työnjakoa, että mies rakentaa ja nainen kokkaa ja siivoaa. Minusta pitäisi siivota yhdessä, kokata yhdessä ja rakentaa yhdessä. Ihmisten pitäisi haluta tehdä noita yhdessä.
Oletko kysynyt, miksi vaimo ei ole nauttinut seksistä?
Sitä mäkin vähän ihmettelen että mihin ne halut on vaimon puolelta kadonneet koska kyllä hän oli myös aktiivinen alkuun. Nyt sanoo ettei ole seksuaalinen ihminen eikä ole ollutkaan, mikä ei ole siinä mielessä totta että kyllä hän alussa oli myös aktiivinen ehdottamaan seksiä.
Ei se talonrakennus tätä suhdetta ole pilannut. Se ei kovin kauaa kestänyt mutta kolme lasta jne. niin kyllä siinä alkaa yhteinen aika olla vähissä ihan pakostakin. Itse haluaisin nimenomaan panostaa siihen että tehtäisiin yhdessä mutta kun ei...
Avoin suhde mua ei oikein innosta koska mulle rakkaus on sitä että ajattelen vilpittömästi toisen parasta ja saan toisen onnesta oman onneni. Jos lähdettäisiin sellaiseen "järkevään" suhteeseen että pidetään perhe kasassa mutta unohdetaan parisuhde niin varmasti se olisi jatkuvaa kädenvääntöä siitä kenen velvollisuutena lapset milloinkin on ja sitä en halua koska en halua heidän kokevan olevansa tiellä.
Melko kummallisia vastauksia olet saanut koska tunnetusti raskaita eroon johtavia asioita suhteessa on lapsen saaminen ja talon rakentaminen. Tavallisesti ilman lasta olevat parit eroaa myös, tähän voi verrata.
On upeaa että ajattelee näin pitkälle kuten ap, moni saisi ottaa sinusta mallia.
Entä mitä tapahtuu jos tästäkin puhuisitte? Ehkä vaimo myös on ajatellut onko elämää ilman että asuisitte saman katon alla?
Te vaikutatte suhteen hallinnan kanssa kuitenkin niin järkevältä että lapset hoidatte ja he tietävät -> kerrotte ettei ero johdu heistä vaan välillä aikuiset muuttuu.
Se että vaimo on joskus ollut kiihkeä ja aloitteellinen ei tarkoita että olisi sitä aina. Jos on töissä illalla niin on kurjaa jos mietit ettei hän halua viettää aikaa kanssasi mutta aikaa pitäisi raivata teille välillä, olet siinä oikeassa.
Kirjoitit kauniisti ja varmasti rakkautta teillä on ollut, moni ei odota noin kuten sinä. Onnea jatkossa
Hankala tilanne, mutta mikäänhän ei ole ihan toivotonta eikä mahdotonta. Minusta teidän tulisi yhdessä miettiä millaisessa tulevaisuudessa haluatte elää ja miten menette sitä kohti, miten te rakennatte sen. Yrittäkää miettiä toistenne näkökannoista asiaa. Toinen haluaa seksiä ja yhdessäoloa, toinen ei. Millaista se on molempien tahoilta katsottuna.
Ap, olet ihana mies <3. Kaikkea hyvää ja toivottavasti asiat selviävät parhain päin.
Kun mulla tulee se fiilis että' en enää halua jotain miestä, niin se kestää loppuelämän. Näin kävi lapseni isän kanssa. Kauan yritin antautua hänelle, mutta viimein vihelsin pelin poikki. En vain kyennyt enää näkemään hätä seksuaalisessa mielessä mitenkään. Eilen illalla jouduin torjumaan jo periaatteessa sovitun, ja aloitetun seksiin lämmittelyn. En vain kyennyt, ja nyt mietin että tässäkö se nyt oli? Toisaalta mulla oli miljoona häiritsevää asiaa päässä, ja olemme tänään lähdössä kahdestaan aikuisten lomalle pariksi päiväksi, joten sekin stressaa.
Ymmärrän siis vaimoasi, mikäli hänellä on tuo mitta sinun kanssasi ns. täynnä. Kipinän olisi tullut säilyä koko ajan, ei se sieltä enää löydy (siis toivottavastai vaimollasi löytyy, minulla ei eää löytyisi).
Minä olen pitkissä suhteissa _aina_ kyllästynyt seksiin jossain vaiheessa. Vaikka kuinka yrittäisi kokeilla uusia asioita ja vaikka mitä vippaskonsteja seksielämän piristykseksi, niin ei vaan kiinnosta seksi saman miehen kanssa enkä voi sille mitään. Nykyään en seurustele lainkaan.
Kuulostat kelpo mieheltä. Liitossa on monenlaisia jaksoja. Ne vaan pitää elää läpi. Teillä ongelmat ovat kuitenkin pieniä. Ei alkoholia, pettämistä, väkivaltaa, rikollisuutta. Mieti tilannetta noita vasten.
Tuo, että vaimo viihtyy paremmin töissä, harrastuksissa ja iltameinoissa kuin kotona, on mielestäni huolestuttava merkki. Taitaa mielessä olla toinen mies tai sitten haku päällä. Been there, done that.
Ap vaikuttaa rakastavalta ja sympaattiselta kaverilta. Toivottavasti asiat järjestyvät pian. Vaimolta voisi ehkä ihan suoraan kysyä onko kuvioissa toinen mies tai tunteita toista miestä kohtaan. Ei tietenkään myönnä, mutta aina se reaktiokin jotain kertoo. Toinen kysymys voisi olla se, että erotaanko siis vai pysytäänkö yhdessä? Ehkä nämä on kysyttykin jo monta kertaa..
Onko suhteessanne ollut pettämistä, alkoholi-ongelmaa, peliongelmaa, väkivaltaa tms?
Voisiko mitta olla täynnä vaimollasi jostain syystä, voisi kyllä käytös kertoa sen. Ota selvää, miksi.
Vaimosihan tuntee sinun kaikki puolesi ja piirteesi, tilanteenne, sekä myöskin suhteenne menneisyyden polut. Olisi kiinnostavaa lukea mitä ja miten oma vaimosi kirjoittaisi tänne.
Jos päätätte jatkaa yhdessä, miettikää miksi. Jos päätätte erota, miettikää miksi.
Kun mulla on tullut se seksimitta täyteen eksien kanssa, niin olen kyllä hhalunnut silti seksiä, mutta muiden kanssa vain, en enää mieheni. Noissa on kyllä käynyt aina niin, että syy miksi en miestä ole enää halunnut, on johtunut miehestä, ei minusta. Mies on yhtäkkiä ollut iltaisin pääkipuinen, tai olisi halunnut vain suorittaa yhdynnän. Itse kun tarvitsen seksiin virittäytymistä(siis tykkään pikahommistakin, mutta silloin se virittäytymisen taso on jatkuvasti korkealla, jolloin pikahommiin on kova palo myös, kuten kaikkeen muuhunkin seksijuttuun) Lisäksi minä pidän siitä että seksi kestää ja siinä on välivaiheita. Voin hyvin harrastaa vaikka koko päivän. Jos tulisi tilanne että saisin lapsen ja tuollaista pitkää seksiä olisi luvassa seuraavan kerran joskus 6v päästä, niin en todellakaan jaksaisi odottaa vaan järjestäisin sitä sitten jonukn toisen kuin meiheni kanssa. Nykyisen miehen kanssa on seksi-into lopahtaut myös, mutta nyt kyse ei ole miehestä, vaan minusta itsestäni. Elämäntilanne on kertakaikkiaan niin rankka että seksihalut ovat kaikonneet lähes kokonaan. Ollaan sovittu miehen kanssa että pyritään rakastelemaan heti kun minulla vähänkään viisari värähtelee, mutta tosiasiassa se viisari värähtelee ihan miten sattuu, ja aina on joko hän tai minä töissä, lapseni juuri tulossa kotiin, tai hänen lapsensa viikonloppukylässä, ja päiväaika jolloin pyörivät jaloissa. Olen jo heittämässä pyyhettä kehään, ja olen miehellekin sanonut, että jos parisuhdeaika ja seksiaika jää kaiken muun jalkoihin, niin sitten on varmaan vain pakko hyväksyä että seksiä ei ole. En minä pysty syttymään sillä sekunnilla kun olisi ehkä 5 min aikaa seksiin, vaan kaipaan nimen omaan sitä pitkää hellimistä ja olemista hetkessä, ja virittäytymistä tunnelmaan. Erota en silti halua, eikä mieskään. Tokihan sitä voisi ehdottaa että hän voisi käydä hoitamassa seksihommat muualla, kun minä "en anna", mutta toisaalta jos hän kykenee järjestämään tuollaista seksiaikaa jollekin toiselle, mutta ei miun kanssani, niin ehkä olisi sitten parempikin erota.
Vierailija kirjoitti:
Harhahan se on, että parisuhteen voi laittaa tauolle talonrakennus- ja lastenkasvatusprojektien ajaksi ja sitten virvoittaa myöhemmin.
Jos olisit vähän viitsinyt tutustua aiheeseen, sinulle olisi aika pian selvinnyt, että tyypillisesti lapsen hankkiminen romahduttaa parisuhdetyytyväisyyden ja siitä ei ole paluuta, ennen kuin nuorin lapsi muuttaa pois kotoa.
Ihmiset hankkivat lapsia, koska vanhemmuus on heille tärkeämpää kuin parisuhde. Jos parisuhde on tärkeämpi, on irrationaalista hankkia lapsia.
Ja vastauksena kysymykseesi: ei parane odottamalla. Vaimosi on jo kirjautunut ulos suhteesta.
Totta. Monet naiset kuvittelevat että voivat kadota mamma-maahan vuosiksi ja mies odottaa heitä.
Meillä on 4 lasta ja olemme itse rakentaneet 2 taloa ja olemme yhä onnellisina yhdessä. Tärkeintä molemmissa asioissa on se että pelisäännöt tehdään selviksi ja niistä pidetään kiinni. Oli kyse sitten omasta ajasta tai parisuhdeajasta. Jos noita ei ole parisuhde ajautuu väistämättä 0-tilaan ja edelleen vieraantumiseen toisesta. Olemme pitäneet huolta siitä että olemme halunneet rakastella vähintään kerran viikossa ja päässeet välillä kaksinkin reissuun tai muuten vaan oleskelemaan.
ei parane