Lue keskustelun säännöt.
Hölmöjä kysymyksiä "lapsiperhearjesta". Suunnittelemme lasta ja mietin, että
26.09.2017 |
Voisiko siitä vauva- ja pikkulapsiajasta selvitä ilman värikkäitä muovisia kippoja ja purnukoita? Minulla on tarkka sisustusmaku, ja kaiken pitäisi olla valkoista. Eikö lapsi voisi syödä ihan arabian teema-lautaselta? Voisiko vauva-ajasta selvitä ilman kantoliinaa ja hoitolaukkua? Kävisikö hoitolaukuksi mikä tahansa kassi siis tarkoitan? Jne.. Saanette kiinni ideasta.
Onko oikeasti välttämätöntä hankkia kotiin kaikenlaista "vauvan näköistä" värikästä ja muovista? En pidä siitä millaisia ne trendit on tällä hetkellä. Enkä pidä "vauvatarvikkeista" koska en tykkää ostaa juuri ikinä juuri mitään, vaan esim. hoitolaukuksi kai kelpaisi joku muuhun tarkoitukseen viisi vuotta sitten ostamani laukku? En pidä siitä ajatuksesta, että vauvaa ja taaperoa ja hänen hoitamista varten tarvittaisiin niin paljon erikoistarvikkeita, erikoisastioita, erikoislaukkuja jne.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihan oikeasti hanki lasta. Se ei sovi sinulle.
Ai lapsi ei sovi minulle, jos en pidä vauvantarvikkeista?
Ei niitä tarvinnut vauvaa varten sata vuotta sitten, miksi nyt tarvisi?
Ap.
On tainnut tutkimustieto lapsen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin perustan luomisesta vauvaiässä vähän lisääntyä ja kehittyä sadassa vuodessa...
Miten aiot tukea tätä jos lapsi ei edes opi tunnistamaan värejä, vain valkoisen kun teillä ei muuta ole? Pienen lapsen huomio kiinnittyy aina mahdollisimman värikkääseen ja tykkäävät eri äänistä. Mites sitten jos kaikki on tylsää valkoista ja lapsi ei oikein kiinnostu mistään? Mitä kaikkia kehitysvaiheita jää välistä ja taitoja oppimatta koska lapsille sopivat lelut ja tarvikkeet ei sovi sisustukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko mennä vaikka terapiaan, jos kirkkaat värit aiheuttavat ahdistusta? En tarkoita pahalla, mutta ei kuulosta normaalilta.
Meidän koti on enimmäkseen valkoinen, mutta jotenkin lapset ovat oppineet erittäin aikaisin (1-2 v) nimeämään värit. Eikä vain päävärejä, vaan myös harvinaisempia. Vinkki: meillä on ollut useita väreistä kertovia kirjoja. Lisäksi ulkoillessa on juteltu: ruoho on vihreää ja ohi ajava auto punainen.
Jos ei pysty sietämään toisten ihmisten tarpeita, kuten esimerkiksi pienen vauvan aistiärsykkeiden tarvetta, niin ei kannata lasta hankkia.
Pienen lapsen aivotoiminta tarvitsee ärsykkeitä värien, muotojen ja tuoksujen muodoissa.
En itsekään riemukirjavaa rakasta, mutta silti on hyvä muistaa että ne kipot, leikkimatot ja muut ovat lapsen tavaroita ja hänen käytössään, niiden kuuluisi olla ensisijaisesti hänelle mieleen. Yleensä ne lapselle mieluisimmat on minulle kauhistus, mutta mitä siitä, enhän minä niitä tavaroita käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me minimoitiin vauvakrääsä. Ihan vain sen takia, että en halunnut ostaa kamalaa määrää tarvikkeita, jotka ovat käytössä vain vähän aikaa. Hoitolaukkuna minulla oli/on edelleen hyväksi todettu reppu. Kantoliinaa tai -reppua emme ostaneet, sillä en olisi kuitenkaan voinut selkäongelmieni takia kantaa kovin isoa lasta. Muovisia astioita meillä ei ollut yksiäkään. Pentikin keraamisia lautasia ja arabian muumiastioita. Niillä pärjäsi siihen asti, kunnes lapsi vähän alle neljävuotiaana alkoi syödä meidän kanssa samoista astioista. Haarukkoja veitsiäkin saa sellaisina ihan tavallisina, mutta pienempinä. Ei tarvinnut ostaa ikean värikkäitä muovisia. Lapsi on kyllä saanut värikkäitä vaatteita ja leluja, mutta kaikki se muovinen oheiskrääsä ollaan pidetty koko ajan minimissä ihan noin ekologisistakin syistä.
Täällä on muuten taas ihme tahallaan väärin ymmärtämistä liikkeellä. Ei se tarkoita, ettei jaksaisi lapsen kanssa, jos ei halua riemumielin roudata kotiaan täyteen kaiken maailman oheiskrääsää. Me ei tarvittu sitteriä tai leikkimattoa, vaikka moni tuttu pyöritteli silmiään sille, ettei hankittu niitä. Itkuhälytin oli meille ihan turha ostos, sillä lapsi nukkui joko liikkuvissa vaunuissa tai sisällä. Meillä lapsi ei ole koskaan tarvinnut monia ulkoiluvaatteita, vaikka monessa muussa perheessä lapsilla tuntuu olevan ainakin kahdet. Minusta on ihan tervettä, että lasta miettivä miettii samalla myös kulutustaan ja mitä oikeasti tarvitsee. Ja tosissaan, minulle ei ole vieläkään selvinnyt miksi pitäisi olla erillinen hoitolaukuksi määritelty laukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihan oikeasti hanki lasta. Se ei sovi sinulle.
Ai lapsi ei sovi minulle, jos en pidä vauvantarvikkeista?
Ei niitä tarvinnut vauvaa varten sata vuotta sitten, miksi nyt tarvisi?
Ap.
On tainnut tutkimustieto lapsen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin perustan luomisesta vauvaiässä vähän lisääntyä ja kehittyä sadassa vuodessa...
Miten aiot tukea tätä jos lapsi ei edes opi tunnistamaan värejä, vain valkoisen kun teillä ei muuta ole? Pienen lapsen huomio kiinnittyy aina mahdollisimman värikkääseen ja tykkäävät eri äänistä. Mites sitten jos kaikki on tylsää valkoista ja lapsi ei oikein kiinnostu mistään? Mitä kaikkia kehitysvaiheita jää välistä ja taitoja oppimatta koska lapsille sopivat lelut ja tarvikkeet ei sovi sisustukseen?
Me varmasti käymme vauvan kanssa myös esimerkiksi ulkona, joten hän ei suinkaan näe vauva-aikana pelkkää valkoista. Lisäksi tykkään lukea tuttujen lapsille kuvakirjoja ym, joten varmasti niitä luen myös omalle vauvalle. Niissä on paljon värejä. En ole sulkemassa vauvaa johonkin valkoiseen palloon, jossa hän ei ikinä näe yhtään väriä. Hullu ajatuskin. Ja kommenteissani kerron inhoavani värillisiä muovijuttuja. Kyllä minulla silti voi kotona olla esim. violetti orkidea ikkunalaudalla, vaikka inhoankin värikkäitä muoveja. Lisäksi minä mieheni emme toki pukeudu vain valkoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihan oikeasti hanki lasta. Se ei sovi sinulle.
Ai lapsi ei sovi minulle, jos en pidä vauvantarvikkeista?
Ei niitä tarvinnut vauvaa varten sata vuotta sitten, miksi nyt tarvisi?
Ap.
On tainnut tutkimustieto lapsen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin perustan luomisesta vauvaiässä vähän lisääntyä ja kehittyä sadassa vuodessa...
Miten aiot tukea tätä jos lapsi ei edes opi tunnistamaan värejä, vain valkoisen kun teillä ei muuta ole? Pienen lapsen huomio kiinnittyy aina mahdollisimman värikkääseen ja tykkäävät eri äänistä. Mites sitten jos kaikki on tylsää valkoista ja lapsi ei oikein kiinnostu mistään? Mitä kaikkia kehitysvaiheita jää välistä ja taitoja oppimatta koska lapsille sopivat lelut ja tarvikkeet ei sovi sisustukseen?
Me varmasti käymme vauvan kanssa myös esimerkiksi ulkona, joten hän ei suinkaan näe vauva-aikana pelkkää valkoista. Lisäksi tykkään lukea tuttujen lapsille kuvakirjoja ym, joten varmasti niitä luen myös omalle vauvalle. Niissä on paljon värejä. En ole sulkemassa vauvaa johonkin valkoiseen palloon, jossa hän ei ikinä näe yhtään väriä. Hullu ajatuskin. Ja kommenteissani kerron inhoavani värillisiä muovijuttuja. Kyllä minulla silti voi kotona olla esim. violetti orkidea ikkunalaudalla, vaikka inhoankin värikkäitä muoveja. Lisäksi minä mieheni emme toki pukeudu vain valkoiseen.
Tämän kirjoitti siis tämän ketjun aloittaja, unohdin allekirjoittaa viestin. Ap.
Ei vauva välitä minkä näköisistä astioista syötät ta minkä näköisiin vaatteisiin puet. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että ennen pitkää lapselle kehittyy oma tahto etkä voi pukea enää niin kuin sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä hupaisaa: vauva ei kehity jos ei saa riemunkirjavia muoviroinia.
Ihan oikeasti: koko maailma on vauvan lelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D
No joo. Mä en ole koskaan tajunnut hoitolaukun ideaa. Kai se on se että siinä on kivoja taskuja mihin saa kamat järjestykseen. Mikä tahansa sopivan kokoinen laukku ajaa saman asian.
Teema-astiat joudut laittamaan sivuun hetkeksi siinä vaiheessa kun lapsi opettelee syömään itse. On meinaan iso riski että lentää lautanen lattialle.
Tosin jos mielestäsi kaiken pitää olla valkoista niin harmaita hiuksia tulet saamaan enemmän tai vähemmän. Lapset meinaan sotkee, enemmän tai vähemmän..
Ei haittaa jos teema-lautanen menee rikki, niitä olen ostellut eurolla kirppikseltä useita. Ovat siis edullisempia kuin värikkäät muoviset kipot, ja ei kai niitä nyt sentään joka päivä hajoa.
Tahrat ei haittaa. Inhoan muovisia värikkäitä asioita. Ap.
Sinun pitää liimata ne posliinilautaset kiinni pöytään tai pitää lautasesta herkeämättä kiinni, se kun lentää lattialle sekunnin murto-osassa. Itse mieluummin nostin muovilautasen lattialta mitä pesin niitä pieniä posliinin palasia. Lattialla ei voi olla niin pientä murua etteikö lapsi sen löytäisi ja laittaisi suuhun. En osaa kuvitellakaan, mitä teräväreunainen posliinin palanen saa lapsen suolistossa aikaan.
Minä sain lapsille viisi kappaletta posliinisia lasten lautasia lahjaksi (siis niitä, jossa on ne kääntyneet reunat). Kaksi vilkasta lasta käytti niitä päivittäin viisi vuotta ja tippuivat useasti lattialle. Vain yksi meni rikki (tietysti tuurilla se ainoa muumikuvioinen, jonka hinta oli jossain vaiheessa melkein 100 €). :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä lahjatulvaa voi olla vaikea välttää. Ja lapselle tosiaan kehittyy jossain vaiheessa se oma maku, ja hän vaan ehkä haluaa kolmevuotiaana syödä siltä sinun vihaamalta vaaleanpunaiselta muoviselta barbielautaselta eikä miltään muulta.
Mutta vauva-aikana ei tarvitse ostaa värikästä muovia jos ei halua. Vauva ei välitä minkä värisessä kassissa kuskaat varavaippoja. Pottakin voi luultavasti olla muunkin värinen kuin punainen, tai en sitten tiedä...
Ongelmaksi kyllä muodostuu neuroottisuutesi, jos se oikeasti on niin paha että värillinen muovi aiheuttaa sinulle ahdistuskohtauksia. Onneksi kuitenkin käynee niin että vauvan tultua perheeseen sinulla piisaa riittävästi ahdistuksen aiheita ja mietittävää siinäkin, että värillinen muovi alkaa tuntua pienimmältä pahalta...
Mua lähinnä ahdistaisi kaikki ne kemikaalit, joita muovilautaset ja -lelut sisältävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni vauva ei yleensä näe kovin hyvin. Vahvat kontrastit ovat tärkeitä näön kehitykselle. Kirkkaat värit auttavat hahmottamaan esineiden muotoja ja kokoja. Valkoinen lautanen jossa on vaaleaa maissivelliä valkoisella pöytäliinalla ei erotu lapsen silmiin kovin hyvin, erityisesti jos hänellä on vähänkään näössä ongelmaa.
Kun tyttäreni oli pieni meillä oli kivilattiat. Minkäänlainen posliini/saviastia ei olisi pysynyt ehjänä tippuessaan pöydältä lattialle. Ja ne tippuvat. Monet kerrat.
Meillä on lapset syöneet vauvasta asti posliiniastioista, juoneet lasisista juomalaseista ja käyttäneet teräsaterimia. En muista yhdenkään astian menneen koskaan rikki. Tuttavat kyllä on pyöritelleet silmiään, että miten uskallatte. Ite aattelen, että ne on ihmislapsia - siis kykeneviä oppimaan kauniit ruokailutavat.
En myöskään koskaan hankkinut hoitolaukkua, kävelytuolia, hyppykiikkua, lelukaarta, tuttipulloja, vaipparoskista, hoitopöytää, silikonilusikoita, konttauskypärää, ammetukea, mobilea, potkuautoa enkä äänteleviä leluja.
En voi sille mitään, mutta monista yleisesti käytetyistä lastentarvikkeistä välittyy mulle sellainen olo että lapsi on jotenkin vammainen ja hänet pitä topata ja kääriä muoviin ja antaa tukku apuvälineitä käyttöön, kun muutenhan voi vaikka tulla itku tai pipi. Ap ei ole itsekeskeinen vaan järkevä ja ekologinen. Lapsi ei todellakaan tarvitse ympärilleen kallista ja valtavaa muovista jätevuorta. Meidänkin isoäidit ovat kasvattaneet lapsensa ihan hyvin ilman nykyajan krääsää.
Ja vielä vinkki ap:lle: jos tosiaan tahdot minimoida vauvakrääsän, imetä. Vältyt pullokaaokselta keittiössä ja folioidulta pahvijätteeltä.
Ja teille, jotka olette sitä mieltä, että muovikrääsä kuuluu lapsuuteen: ei se kuulu. Meidän aikuisten tehtävänä olisi opettaa lapsille järkevää kuluttamista.
Ne Teemat on olleet meillä käytössä ihan alusta asti. Niitä ei lapsi saanut heiteltyä kun ovat painavampia ja pysyvät paikoillaan paremmin. Hoitolaukut on usein tosi isoja ja semmoinen on täytenä tosi painava. Mulla on reppu joka menee kasaan ja Marimekon se perus läppälaukku käytössä.
Itse en niin välitä mutta muutama kaveri on osannut sisustaa ja pitää kotinsa juuri niin kuin haluaa lapsista huolimatta. Se vaatii enemmän yritteliäisyyttä ja joitain juttuja pitää etsiä pidempään jotta löytyy mieleinen.
Älä hanki. Lapsiperheissä pn aina sotkuista. Lapsi levittää tavaroita ja leluja ympäriinsä etkä ehdi siivota samas vauhtia. Jos ehdit korjata lelut niin vähintään seinässä on soseiset kädenjäljet.
No melko harmonisella värimaailmalla pääsnee niin kauan, kunnes lapsi alkaa isompana protestoimaan (jos siis alkaa). Ei täysin valkoisena, mutta onhan noita vauvatarvikkeita niin moneen makuun että luulisi löytyvän jokin vaihtoehto jos ei rahasta ole kiinni. Eikä kaikkea mahdollista todellakaan ole pakko hankkia. Mutta on sitä paljon tarpeellistakin ja lapsen kasvaessa tulee tarve myös leluille, kirjoille ym. Toki eipä niissäkään ainoat vaihtoehdot ole muutama valkoinen puulelu tai tupa täynnä kirjavaa muovia.
Vastauksena siis, ei, ei ole pakko hankkia hirvittävää, kirjavaa muovista tavaravuorta. Eikä ole väärin haluta sellaista välttää järkevissä määrin.
Mutta kyllä se lapsen tulo silti kotona näkyy ja kuuluu ja tuntuu - ja vanhemman tehtävä on joustaa lapsen tarpeiden mukaan.
Mutta kyllä niissä tavaroissa valinnan ja harkinnan varaa on.
Ps. Tutustupa oikeasti laadukkaisiin kantoliinamerkkeihin. Kauniita kuin korut ja löytyy vaikka millaiseen makuun. Ei todellakaan niissä(kään) ainoa vaihtoehto ole jokin silmiä särkevä väripläjäys.
Jos ei joku jo maininnut, niin esimerkiksi Bloomingvillen valikoimasta löytyy neutraalin värisiä, joskaan nyt ei täysin ympärivalkoisia melamiiniastioita. Eivät siis ole "värikkäitä muovikippoja", joita lapsesta riippuen käytetään kaiketi vähintään ensimmäiset kaksi vuotta mutta eivät myöskään mene sirpaleiksi tipahdettuaan lattialle.
Vauvoille on myynnissä beigejä ja harmaitakin leluja ja leikkimattoja, vaatteita saa täysin valkoisenakin. Kirkkaat värit kyllä kiehtovat vauvaa ja auttavat silmiä (ja aivoja) kehittymään. Vauvan näkökyvyllä valkoisessa ympäristössä olisi vähän saman näköistä kuin hyvinkin kaihin peittämillä silmillä katseleminen. Ei kovinkaan mielenkiintoista.
Hoitolaukuksi tosiaan kelpaa mikä tahansa, käytä vaikka pikkulaukkua ja vaunujen tavarakoria/taskuja vauvan tavaroiden mukana kuljettamiseen. Hoitolaukuissa on kiinnitysmahdollisuus vaunujen työntöaisaan ja yleensä paljon taskuja tavaroiden järjestyksessä pitämiseen. Minä päädyin käyttämään läppärisalkkua, kehtaa mieskin kanniskella sitä mukanaan :D.
On kyllä tylyä jos lapsikodissa ei saa olla mitään lapsen leluja. Vauvoille nyt vielä saa niitä värittömiä mutta taaperoille ja leikki-ikäisille ei tuollaista tarjontaa taida olla? Ja entäs kun lapsi itse osaa kertoa millaiset vaatteet ja lelut haluaisi, sivuutetaanko lapsen toiveet ja mieltymykset tyystin ja lahjoiksi saadut tavarat menevät romukoppaan?
Hoitolaukusta ensin sen verran... itselläni on kolme lasta ja kälylläni neljä. Kumpikin teki saman huomion, ensimmäisen kohdalla rahtasi mukanaan jos jonkinlaista krääsää, viimeisen kohdalla riitti että käsilaukussa oli pari vaippaa ja joku puhdas varavaate.
Eli ei ole pakko hankkia mitään tiettyä tavaraa. Ja oli tämä sitten provo tai ei, niin lähipiirissäni on yksi tällainen äiti, jolla on aina viimeisen päälle koti. Lasten kaikki tavarat ovat omissa huoneissaan. Myöskään värikkäitä askarteluja tai piirustuksia ei esim. keittiöstä löydy, muutamia valikoituja sisustukseen sopivia kyllä. Olen tuntenut tämän perheen vuosia ja ihan täysipäisiä lapsia niistä on kasvanut ja äiti on yksi eniten lapsilleen omistautunut äiti mitä tiedän. Aktiivinen lasten harrastuksissa, ruokkii vaikka koko kylän lapset, aina järjestämässä koulun tapahtumia jne. Mutta koti ja vaatteet ovat aina kuin suoraan lehden sivuilta (vaikka tekisi yllätyskyläilynkin).