Hölmöjä kysymyksiä "lapsiperhearjesta". Suunnittelemme lasta ja mietin, että

Varmasti tarvikkeita löytyy myös oikean sävyisinä. Astioina meillä on valkoiset arabian lautaset,muumimukeja jne..ja tähän asti kaikki ovat pysyneet ehjinä. Meillä on sisustuksessa harmaata ja valkoista,joten sitterit ostettiin harmaana ja lasten huonetta sisustettiin sen mukaan.Joka ainutta lasten vempainta ei tarvitse ostaa,mutta siinä vaiheessa kun lapsi syntyy,on sisustus usein se murheista pienin.Neuroottisuus on kyllä pahasta,missä asiassa tahansa.Ja kannattaa myös muistaa se asia,että ystäväsi ja sukulaisesi roudaavat teille tavaraa joka synttäreillä,jouluna ja juhannuksena. Lisäksi lapset kasvavat ja esim. meidän kahdella päiväkoti-ikäisellä on jättivuori vaatteita.Lapset tahtovat joka kauppareissulla jotain lelua ja krääsää.Vaikka useimmiten ei mitään ostetakkaan,on lapselle joskus mukavaa ostaa jotain viihdytettäkin. 

Minä kyllä sanoisin, että älkää hankkiko lasta. Ensinnäkin, jos kaikki on kotona valkoista, se ei kauaa sellaisena pysy, kun lapsi alkaa sotkea. Mitäs sitten jos vauvalta tulee puklu? Tekstistäsi saa käsityksen, että vauva lentää samantien pihalle, kun on kehdannut tuhota kotisi siisteyden. Tekstistä saa hirveän itsekkään kuvan. Tokihan vauva pärjää ilman kaikkea värikästä, mutta vauvat pitävät väreistä ja niistä sinun mielestäsi kamalista vauva "roinista". Entäpä sitten, kun lapselle pitäisi leluja hankkia? Ne vasta värikkäitä ovatkin.

Kyllä minullakin oli sellaisia ajatuksia että lapselle vain neutraaleja vaatteita, ei leluja olohuoneeseen, enkä kyllä pidä niistä muovikipoistakaan.

Fast forward 10 vuotta ja kolme lasta:

Vanhimmat valitsevat itse vaatteensa, siis kaupassa ja aamulla. Arvaa onko valkoista ja beigeä. Oma tahto ja maku niille kehittyy eikä se läheskään aina ole sama kuin äidillä ja isällä.

Lelut on saatu melkein takaisin omiin huoneisiin nyt kun nuorin on 4. 10 vuotta niissä kuitenkin on kahlattu. Ja joka jouluna ja synttärinä tulee uusia muovihirvityksiä vaikka on toivottu ettei tavaroita. Lapset kiintyvät joka karvaolentoon eikä niitä voi laittaa pois ikinä. Myös kaikki kindermunasta tulleet yllätykset ja niiden palaset ovat tärkeitä. Kävyt, kivet ja kepit. Naru ja napit.

Muoviastiat heitin juuri pois. Ne saatiin aikoinaan jostain ja ne olivat kaikkien lasten suosikkileluja vauva-aikaan. Koska olivat värikkäitä ja muovisia. On meilläkin puupalikoita ja brion klassikkokoiraa ja palikkalaatikkoa. Niillä on ollut tosi kätevä tehdä koloja lattiaan ja sisaruksen otsaan.

Eli juuh ne asiat ei aina mene niinkuin suunnittelee. Aika lailla kaikki periaatteet ovat karisseet paitsi että ei saa lyödä.

Meillä ainakin lapsi söi ihan samoista astioista kuin me, heti alusta asti. En ostanut kaappeja täyteen niitä kauheita kippoja. Yksi kippo on mennyt rikki tässä melkein neljän vuoden aikana, mutta senkin rikkoi lapsen isä. 

Hoitolaukkua minulla ei ollut, käytin marimekon mustaa olkalaukkua. Enkä alkanut heti alusta asti roudaamaan joka kauppareissulla jotain ihme lelua lapselle, lapselle riitti että hänen kanssaan vietti aikaa ja antoi vaikka sen ihan saman lelun hänelle millä leikki useimmiten. Kun niitä lelujahan ihmiset kuitenkin toivat kun tulivat katsomaan vauvaa. Kantoliina oli ihan kauheaa käyttää, myin sen pois. Kantoreppua lainasin kaverilta, ja se kyllä oli mukavampi mutta en saanut koskaan aikaiseksi ostaa omaa. Seuraavalle voisin tätä harkita.

En usko että lapseni on sen omituisempi kuin muut lapset, vaikka ei ollutkaan kaikkea mahdollista moskaa ja semmosta "mitä on pakko olla". Lapsen oma huone on hänen oman mielensä mukaan sisustettu, hän tykkää superheroes-jutuista ja keltaisesta väristä. Ei meillä silti ole olohuoneessa automattoa, lelukoria ja seinillä ryhmä hau -tauluja. Tämäkin on varmaan huono jonkun mielestä tietenkin :D

En jaksanut lukea ketjua.

Kaikki kaupasta ostettava on ihmisten keksimää. Sinä voit tehdä vauvalle vaikka itse kaikkea kiinnostavaa, esteettistä.

Väreistä pienet tykkäävät joten pelkkä valkoinen on heille tylsä.

Mutta voit tehdä ja ostaa sisustukseesi sopivia

Vauvan leluja.

Kauniita puuleluja on runsaasti.

Hassu aloitus.

Ei, ei ole mikään pakko. Minä inhoan myös muovikippoa ja kuppia, on niitä kertynyt mutten tykkää käyttää. Kolme lasta kasvatin ihan syöden teema-lautasilta ja juoden Iittalan lasista. Lapset ei hajottaneet mitään, itse hajotin tiskatessa.

Tuohon hoitolaukkuun sen verran, että monelle sopii heittää pieni eväs ja vaihtovaippa omaan käsilaukkuun. Ne on sitten siellä käsveskassa vaikka äiti on viettämässä vapaailtaa :)

Miettiminen kannattaa aloittaa siitä, että kuka sen lapsen kanssa useimmin liikkuu, onko hänellä laukussa tilaa. Kuinka usein liikutaan, eli pakataanko joka reissu erikseen vai onko ulko-ovella jatkuvasti lähtövalmis kassi. Kokemuksesta oppii, kuinka paljon tarvii vaihtovaatetta mukaan eli onko lapsi aina niskakakassa vai siistimpi tapaus.

Meillä toimi vaateliikkeen pieni muovipussi :)

Jos AP:ta epämääräisesti ahdistaa värit talossa, niin ehkä siihen kannattaa etsiä jotain terapiaa. Mutta jos kyse oli vain tiukasta sisustuksellisesta mieltymyksestä, niin eiköhän sen kanssa pysty luovimaan ihan hyvin, vaikka olisi lapsia. Ihmiset ehkä pitää vähän outona kun huomaavat että kaikki on valkoista ja yhden perheenjäsenen mielen mukaan, mutta onhan sitä pahempiakin asioita.

Ja eikö joku vuosi sitten ollut suosittukin sisustus-/lapsiperhebloggari, joka puki koko perheen tyylikkäästi mustavalkoiseen, aina. Mun mielestä se ei ole ihailemisen arvoista toimintaa, siinä on otettu itseisarvoksi joku jonka pitäisi tukea muuta elämää. Eli että se kaunis oman maun mukainen koti ja oman maun mukaiset kauniit vaatteet pitää yllä tietynlaista positiivista mielentilaa ja se on mahdollista toteuttaa niin että monenlaisille vaikutteille ja ympäristöille annetaan arvoa, vaikka pidetäänkin tiukkaa linjaa kotona, mutta ei sen pitäisi mennä niin että ahdistaa ja ihnhottaa tavalliset kamat ja ei kestä mitään mikä ei vastaa sitä omaa makua.

Silloin pitäisi vähintäänkin tutkia tarkkaan mikä on se asia jota sillä oman maun mainostamisella haluaa viestittää ja onko se oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia. Mikä on se juttu joka sulle tapahtuu jos olet väärin pukeutunut tai kotonasi on joku vääränlainen asia. Ne kotona kasvavat lapset ainakin omaksuvat niitä arvoja väkisinkin, ja saattavat sitten itse tuskailla aikanaan tai miksei jo aika nuorenakin, että kun on tällainen pakottava tarve olla just tietynlainen, koska muut tavat on inhottavia ja vääriä ja huonoja. Vaikka ei sen pitäisi pinnallisista seikoista olla kiinni. voi vaikeuttaa kaverisuhteita jopa jos muut lapset huomaa.

Veikkaan kyllä, että viimeistään lapsen toisen ikävuoden jälkeen et enää jaksa. Pienelle vauvalle on aika hyvin tarjolla monenlaista ihan neutraalia kamaa, lelutkin voi olla sisustusesine. Mutta todella natsi joudut olemaan, jos aiot hallita synttärilahjat ja muut vähän isommalta lapselta. Miettisin myös että minkälaisen viestin annat sukulaisille, jos teille ei kelpaa heidän maun mukaiset lahjat esimerkiksi, että onko se linjan pito sen arvoista. No, riippuu toki olosuhteista onko tällaista ongelmaa.

Hyvin moni pienen tytön vanhempi esimerkiksi on sitä mieltä, että ei sitä ällöpinkkiä sitten meille, mutta höllää linjaa hyvin nopeasti kun toteaa että perustavaroissa sitä on eniten saatavilla ja se muksukin on hulluna siihen. Ikävää olisi jos lapsi on vetänyt päälleen kaikki karmeimmat glitterhörsöröyhelönsä ollakseen keijuprinsessa, ja vanhempi vaan kiristelee hampaita ja toivoo että kukaan ei näe. Taikka pienelle pojalle ei sitten mitään ällömonsterisynkkyyksiä vaan reipasta perusväriä ja klassisia yhdistelmiä, mutta sama juttu, lapsi itse haluaa toisenlaista ja kaupoista saa just sitä.

Eiköhän se teilläkin hyvin mene, saatat ihan huomaamattasi leppyä niille väreillekin, kun opit katsomaan maailmaa toisesta näkövinkkelistä. Onnea matkaan :)