Lapsi laitetaan vaihtamaan luokkaa hyvien koululaistaitojen vuoksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin aikoinaan yritettiin tuollaista. Oppilaiden ja vanhempien mekastamisen takia ideasta luovuttiin ja lopulta kun mikään ei auttanut, yksi pahimmista siirrettiin tarkkikselle. Lähtökohta tosin oli että asiasta lähdettiin keskustelemaan vanhempainillassa porukalla joten kovaäänisimmät vanhemmat saivat olla yhdessä ns opettajaa vastaan. Teillä taitaa olla vaan valikoitu epäonnisimmat ja yritetään suorittaa tehtävä mahdollisimman vähin äänin. Uskon että siirtoa ei tapahdu jos pysyt tiukasti mielipiteessä ettei lastasi missään nimessä siirretä. Koulu ei halua mielellään riidellä kovaäänisesti vaan nopean hiljaisen hyväksynnän vanhemmilta jotka ei osaa sanoa vastaan tai jotka ei näe mitään ongelmaa asiassa. Tsemppiä ja pysy kovana.

Joo, kyllä tämä tässä pari päivää pohdittuani on vahvasti päätynyt siihen lopputulemaan, että lapsi ei vaihda. Haetaan vaikka siirtoa kakkoselle tms tai loppuviimeeksi kotiopetus. Taitojen puolesta hän kuitenkin osaa jo kolmosenkin asioita (isoveli on kolmannella ja pikkuveli lukee ja laskee sujuvasti hänen tehtäviään).

Ap

Siis mitä ihmettä? Nythän suunnittelet itse luokan vaihtoa, eli tekisit lapselle karhunpalveluksen. Miksi siirto kakkoselle tai kotiopetus? Miksi ei voi jäädä omalle luokalleen? Ykkös ja kakkosluokan pointti ei ole taidot, vaan sosiaalinen kehitys. Älä nyt herran jumala vie lapseltasi kavereita, kun itse juuri aloituksessasi kysyt mielipiteitä luokan vaihdosta. Järki käteen nyt. Olet jotenkin sokea.

No on se kakkoselle hyppääminenkin parempi kuin tuo ehdotettu ratkaisu.

Kuka pakottaa siirtämään yhtään mihinkään? Eikö lapselle tärkeintä ole juuri samalla luokalla pysyminen? Jos luokkaa ei hajoiteta kokonaan, kukaan rehtori ei voi pakottaa perhettä suostumaan siirtoon. Ja miksi ihmeessä vanhempi harkitsisi siirtämään kakkoselle, jossa lapsi olisi vielä ulkopuolisempi, koska on myös eri ikäinen ja eri taidot? Typerää keskustelua.

Äh, ne ovat niitä viime käden ratkaisuja, jos väkisin runnovat muutoksen. Periaatteessa koulu kyllä saa niin tehdä, ei sitä mikään laki estä. Mieluummin sitten rauhalliseen porukkaan vanhempien seuraan kuin häiriköiden tueksi.

Ap

Ei näin. Sinä et nyt ymmärrä. Tuon ikäisen lapsen tärkein asia on päästä porukoihin sisään. Oppia toimimaan ryhmässä, tulla toimeen muiden kanssa, viettää aikaa kavereiden kanssa (esim välitunnit). Jos otat tuon ikäisen lapsen kotiin "rauhalliseen porukkaan vanhempien seuraan", teet suuren virheen. Lapsesi tulee kärsimään, hänestä tulee vielä sisäänpäinkääntyneisempi ja jos oppii olemaan vain järkevien vanhempien kanssa, ei hän tule pärjäämään lasten kanssa, sitten kun menee takaisin kouluun. Isommat lapset ovat vielä pahempia, kuin nämä sinun mielestäsi ekaluokan "häiriköt".Koulumaailma on julma, on parempi tottua olemaan siellä, kuin välttelemään sitä. Vai aiotko opettaa koko peruskoulun hänelle itse? Tuskinpa. Jos lapsesi väkisin siirrettäisiin, nostat ensinnäkin suuren haloon. Ja toiseksi jos epäonnistut siinä, niin lapsesi näkee koulussa välitunneilla edelleen vanhoja kavereitaan. Miksi ottaisit ne pois häneltä? Hän putoaa yksinäiseksi sieluksi, ja sillä ei tässä maailmassa pärjää, vaikka olisi kuinka fiksu ja taitava. Sitä paitsi ekaluokan häiriköt eivät voi olla kovin pahoja, paljon pahempi meno on jo vaikka kolmos tai nelosluokkalaisilla. Miksi siis ottaisit lapsen pois koulusta nyt, kun koulunkäynti on vielä helppoa (eka ja tokaluokka on todella helpot), ja mutkatonta. 

Olen tästä eri mieltä. Jos lapsi oikeasti ahdistuu ikävässä luokassa, ei hänen herkkiä ekoja kouluvuosiaan kannata pilata sellaisella. Kaikki eivät opi sosiaalisiksi pakottamalla vaan uusiin porukoihin.

Ja ystäviä voi nähdä vapaa-ajalla ja harrastuksissa.

Tämä on niin kaksipiippuinen juttu! Tunnen pari ihmistä, joiden lapset ovat olleet kotikoulussa. Otos on siis todella liian pieni, mutta ihan helpolla eivät ole lapset elämässä pärjänneet. Vanhemmat ovat kyllä olleet joustavia ja jos lapsi on halunnut kouluun, hän on päässyt. Osa lapsista on sitten ollut pidempään tai aina kotikoulussa ja on vaikea sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana. Eli oliko lapsi ensin niin erikoinen, että kotikoulua pidettiin parempana vaihtoehtona vai muuttuiko lapsi kotikoulussa erikoiseksi, mutta tosiaan aika takkuista on elämä näillä joillain. Ja jos lapsen kanssa tulee mitään ongelmia, sosiaali- ja terveydenhuollon puolelta ollaan HETI syyttämässä kotikoulua ja laittamassa lasta normikouluun. Toisen tuttavani vakavasti psyykkisesti oireillut lapsi laitettiin nyt ekaa kertaa elämässään normikouluun - yläkouluun. Kyyti on aika kylmää :( .

Toisaalta suhtaudun varsin kriittisesti tähän, miten koulussa opitaan sosiaaliset taidot. Itse opin koulussa kyynisyyden ja sen, että olen ala-arvoinen ihminen. Suomessa on vallalla ihmeellinen usko siihen, että kun laitetaan iso lauma keskenkasvuisia yhteen valvomatta, tuloksena ovat kypsästi kehitellyt sosiaaliset suhteet. Viidakon laki siellä vallitsee.

Kaiken kaikkiaan ap:n tapauksessa tekisin KAIKKENI, että siirto ei toteudu ja jos toteutuu, tekisin edelleen KAIKKENI, että lapsi sopeutuu uuteen luokkaan. En pidä tästä ajatuksesta, että lasten maailma on julma ja that's it, kyllä siihen täytyy aikuisten voida vaikuttaa! Riskit siinä kotikoulussa ovat kuitenkin aika kovat. Toisekseen eivät ne kaikki "häiriköt mölisijät" ole mitään väkivaltaisia kiusaajia. Oma lapseni oli koulun aloittaessaan hiljainen ja kiltti, myöhemmin hän (Asperger) on muuttunut mölyäväksi häiritsijäksi, mutta ei tosiaan vedä toisia turpaan tai ala haukkumaan. Lapset aika harvoin ovat hyviksiä ja pahiksia, vaikka käytännössä ymmärrän oikein hyvin, että lapseni käytös häiritsee muita ja asiaa pyritään kyllä hoitamaan.

Suomen kouluja kehutaan maailmalla, ja tässä näkyy totuus. Häirikköjä ei saada kuriin, ja kilteille lapsille kostetaan.

Valitettavasti koulu päättää miten opetus järjestetään eli koulu voi sotkea luokkia tarpeen (mielihalunsa) mukaan. Toki tälläisten muutosten pitäisi olla ihan viimeinen keino. Ja toisaalta ei näiden levottomien oppilaiden ongelmat siitä mihinkään katoa, että heidät siirretään toiseen luokkaan tai toisesta luokasta siirretään pari "mallioppilasta" heidän ryhmäänsä.

Saisitko kerättyä koko luokan vanhemmat yhdeksi rintamaksi ja ehdottaisitte, että luokkia ei sekoitettaisi kesken lukuvuoden. Vaan tämä levoton luokka saisi tukea (esim. enemmän avustajatunteja). Tarvittaessa sitten toisen luokan alussa luokat sekoitettaisiin (silloin kunnolla sekaisin, niin että molemmille luokille tulisi suunnilleen puolet nykyiseltä A luokalta ja puolet B luokalta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Koululla on aika vapaat kädet päättää luokkajaosta, eikä oppilaalla ole lakiin perustuvaa oikeutta olla juuri tietyn luokan oppilaana. Käytännössä kuitenkin voi heittäytyä hankalaksi, valittaa, kirjelmöidä, soittaa rehtorin esimiehelle ja esimiehen esimiehelle ja pitää melua asiasta. Tällainen väsytystaktiikka voi onnistua, tai sitten ei. Voit myös (uhata) ottaa lapsen kotiopetukseen.

Rakentavammin voisi lähestyä asiaa niin, että etsii kaikille osapuolille parempaa ratkaisua kuin nyt ehdotettu. Voisiko pojan paras kaveri siirtyä myös? Voit myös vaatia pojalle erityistä tukea siirron toteutumisen jälkeen, jotta varmistetaan että hän pääsee mukaan uuden luokan kuvioihin ja saa kavereita.

Käytännössä kiltit ja hyvät oppilaat on peruskoulussa aika laajasti valjastettu ns. heikomman aineksen tukioppilaiksi, suuri osa vastentahtoisesti ja ilman, että asiasta on lainkaan oppilaan huoltajien kanssa juteltu. Mun kiltit ns. kympin tytöt laitetaan aina villien ja häiriköiden pariksi, koska uskotaan, että

a) kiltti tyttö rauhoittaa häirikön - tätä ei todellisuudessa tapahdu vaan häirikkö saa viereensä ns. pehmeän kohteen jota on helppo kiusata

b) kympin tyttö pystyy oppimaan asiat vaikka parina on heikkotasoinen häirikkö - meillä näin onkin, mutta vain siksi että käymme kotona läpi asiat, joita lapset eivät koulussa häiriköinnin takia ole pystyneet opiskelemaan

c) kiltti kympin tyttö toimii mielellään apuopettajana ja tukiopettaa viereensä istutettua häirikköä - todellisuudessa se kiltti oppilas kärsii hiljaisesti ja hänen oma opiskelumotivaationsa laskee kuin lehmän häntä

Itse olen ryhtynyt säästämään, jotta voin kustantaa lastenlasteni koulunkäynnin yksityisessä koulussa, joita toivon mukaan on siihen mennessä tullut Suomeenkin.

Rakentava haluan nimenomaan olla, en vaan usko että parhaiden kavereiden vanhemmat olisivat kovin iloisia, joa ehdottaisin näiden siirtymistä. Oikeasti itkettää vaan, en tiedä mitä tehdä.

Ap

Sun ei tarvi olla rakentava, eikä ymmärtäväinen. Sun tehtäväsi on pitää sun lapsen puolia ja tässä tapauksessa olla suostumatta vaihtoon. Tuo ylempi lainaus on niin totta siitä, että luokat pyörivät häiriköiden ehdoilla ja normaalit, sosiaaliset, kiltit lapset joutuvat olemaan näiden häiriköiden tukioppilaita. Mulla tulee paha olo jo siitä, kuinka pehmeästi suhtaudut tähön asiaan. Kasvata nyt selkäranka itsellesi ja lakkaa nyyhkimästä. Sun lapsen tehtävä ei ole tasapainottaa mitään, vaan koulun tehtävä on löytää häiriköille sellaiset tukitoimet, että ne toimii.

Tällainen mä olen ja niin on lapsikin. Rakentava ikävissäkin olosuhteissa.

Ap

Pakko kommentoida tähän hieman ikävästi. Opetat lapsellesi omia heikkouksiasi. Olet itse lammas, ja opetat lastasi lampaaksi. Opettele kasvattamaan selkäranka. Miksi et uskalla nostaa metakkaa ja sanoa rehtorille että "Ei käy!". Miksi annat koulun kohdella perhettäsi noin? Varmasti kykenet omilla toimillasi vaikuttamaan lopputulokseen. Mutta jos nyyhkit vaan kotona, ja harkitset lapsen ottamista kotikouluun "suojaan", olet sokea lammas.

Kun se ei käy on ihan sanahelinää, jos rehtori asian päättää. Huutamalla ja vaatimalla eivät kaikki asiat ratkea, vaikka tässä ketjussa moni niin tuntuu ajattelevankin.

Ajatteletteko te oikeasti, että taviksella on jotain valtaa virkamiesten päätöksiin? Pitää olla melko vahvakin lainrikkomus, että niiden oikeasti on pakko toimia (esim rehtorin esimiehen)

Meteliä tottakai kannattaa pitää, ensin rakentavasti, sitten tiukemminkin tarpeen vaatiessa. Mutta lopulta on vain kyse siitä, kokeeko rehtori helpommaksi itselleen perua päätöksen ja etsiä jonkun muun kiusattavan perheen vai pitääkö päänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko vielä linjoilla? Ehdota rehtorille että vaihdetaan ekaluokan OPEA! Eikö tuossa ole nimenomaan ongelmana se, että OPE ei osaa laittaa levotonta luokkaa kuriin? Laittaisivat esim. jonkun miesopen johtamaan luokkaa, heillä on usein parempi auktoriteetti ja levottomat pojat saadaan helpommin kuriin. Jotkut eläkeikää lähestyvät naisopet ovat valitettavasti joskus jo pudonneet ns. kelkasta, eivätkä osaa pitää kuria.

Voi mikä järkyttävä, paikkaansapitämätön yleistys!! Valitettavasti ne miesopettajat ovat yleensä niitä, joiden luokat ovat aivan levällään. Miksikö? Siksi, että miesopettajat vetävät opetustaan niin "ihanan rennosti" ts. eivät suunnittele opetusta lainkaan. Miesopettajien luokissa on yhtäkkiä tosi paljon häiriköitä, koska siellä ei ole mitään struktuuria päivän toimissa ja kaikki on vaan rentoilua. Tällaisessa luokassa sitten oppilaat alkavat oirehtimaan, koska he eivät tiedä miten pitäisi olla ja mitä tehdä. Seuraavaksi ihmetelläänkin oppilashuollossa, että miten siellä miesopettajan luokassa onkin niin paljon häiriökäyttäytymistä ja ratkaisuksi ehdotetaan opettajan vaihtoa tai oppilaiden vaihtoa. Ja kas, kun opettaja vaihtuu, luokka onkin aivan kuosissa, mutta miesopettajan seuraavassakin luokassa on yllättäen paljon häiriköitä. Mutta ap:n ongelmaan... Älä suostu vaihtoon, rinnakkaisluokkaan täytyy saada resurssiopettaja tai erityisopettaja olemaan häiriköiden kanssa.

T. Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ekaluokkalaiset yleensä saavat vielä helposti uusia kavereita ja ystäviä, mutta minun mielestäni olisi silti reilua, jos lapsenkin mielipide olisi otettu huomioon. Opettajien olisi kannattanut mieluummin siirtää kokonainen kaveriporukka toiselle luokalle, niin kenenkään ei tarvitsisi luopua kavereistaan.

Minä jouduin vaihtamaan kesken yläasteen luokkaa. Tulin kyllä toimeen uusien luokkakavereideni kanssa, mutta silti minulla oli usein yksinäinen olo. Parhaat kaverini oli siirretty toiselle luokalle, ja uudessa luokassani tunsin taas oloni usein tunkeilijaksi, vaikka minua kohdeltiin ihan ystävällisesti. Siinä vaiheessa kuitenkin kaikille oli ehtinyt jo muodostua omat tiiviit kaveriporukkansa, joiden joukkoon olisi ollut vaikeaa päästä.

Tätä minäkin pelkään eniten. Samalta luokalta siirtyy toinenkin poika ja pari tyttöä, mutta he eivät kukaan ole lapseni hyviä kavereita.

Ap

Joo, älä missään nimessä suostu. Ihan asiallisesti ja ystävällisesti ilmoita, että olet sitä mieltä, että lapsesi on paras jäädä vanhaan luokkaan.

nimim. myös herkän ja kiltin pojan, jolle on ollut äärimmäisen tärkeää olla vanhojen kaveriensa kanssa samalla luokalla, äiti.

Vierailija kirjoitti:

Öö? Opettaja ei pärjää ykkösten kanssa? Onko nykyään jo ykköset muka niin hirveitä? Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja ja kyllä itse muistan lämmöllä niitä ihania ykkösiä ja kakkosia, he olivat aina niin innokkaita ja suloisia ja vilkkaatkin vielä täysin aikuisen ohjailtavissa. Vasta kolmosella alkoi näkyä oikeasti hankalaa käytöstä. Poislukien selkeästi sellaiset, joilla oli joku oppimisen vaikeus, mutta se taas oli syy saada avustaja luokkaan.

Tätä minäkin pohdin, että ei voi opettaja olla kovin ammattitaitoinen, jos ei ykkösten kanssa pärjää.

Ekaluokan opettajana minua on lyöty, purtu, heitetty esineillä, puskettu päällä, huoriteltu (tyttöoppilaan toimesta), yritetty heittää tuolilla jne... Olen todellakin pätevä työhöni ja luokassani olen auktoriteetti ja luokassani on hyvä työrauha. Totuus on kuitenkin se, että nykyään ns. normaalioppilaan statuksella olevissa lapsissa on erittäin sairaita lapsia ja tähön päälle vielä ne, jotka ovat erityisoppilaan statuksella. Ekaluokka voi opettajasta huolimatta ola aivan apinatarha.

Joko rehtorista kuulit, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin aikoinaan yritettiin tuollaista. Oppilaiden ja vanhempien mekastamisen takia ideasta luovuttiin ja lopulta kun mikään ei auttanut, yksi pahimmista siirrettiin tarkkikselle. Lähtökohta tosin oli että asiasta lähdettiin keskustelemaan vanhempainillassa porukalla joten kovaäänisimmät vanhemmat saivat olla yhdessä ns opettajaa vastaan. Teillä taitaa olla vaan valikoitu epäonnisimmat ja yritetään suorittaa tehtävä mahdollisimman vähin äänin. Uskon että siirtoa ei tapahdu jos pysyt tiukasti mielipiteessä ettei lastasi missään nimessä siirretä. Koulu ei halua mielellään riidellä kovaäänisesti vaan nopean hiljaisen hyväksynnän vanhemmilta jotka ei osaa sanoa vastaan tai jotka ei näe mitään ongelmaa asiassa. Tsemppiä ja pysy kovana.

Joo, kyllä tämä tässä pari päivää pohdittuani on vahvasti päätynyt siihen lopputulemaan, että lapsi ei vaihda. Haetaan vaikka siirtoa kakkoselle tms tai loppuviimeeksi kotiopetus. Taitojen puolesta hän kuitenkin osaa jo kolmosenkin asioita (isoveli on kolmannella ja pikkuveli lukee ja laskee sujuvasti hänen tehtäviään).

Ap

Siis mitä ihmettä? Nythän suunnittelet itse luokan vaihtoa, eli tekisit lapselle karhunpalveluksen. Miksi siirto kakkoselle tai kotiopetus? Miksi ei voi jäädä omalle luokalleen? Ykkös ja kakkosluokan pointti ei ole taidot, vaan sosiaalinen kehitys. Älä nyt herran jumala vie lapseltasi kavereita, kun itse juuri aloituksessasi kysyt mielipiteitä luokan vaihdosta. Järki käteen nyt. Olet jotenkin sokea.

No on se kakkoselle hyppääminenkin parempi kuin tuo ehdotettu ratkaisu.

Kuka pakottaa siirtämään yhtään mihinkään? Eikö lapselle tärkeintä ole juuri samalla luokalla pysyminen? Jos luokkaa ei hajoiteta kokonaan, kukaan rehtori ei voi pakottaa perhettä suostumaan siirtoon. Ja miksi ihmeessä vanhempi harkitsisi siirtämään kakkoselle, jossa lapsi olisi vielä ulkopuolisempi, koska on myös eri ikäinen ja eri taidot? Typerää keskustelua.

Rehtori.

Eli jos ei pysty estämään siirtoa niin sitten mieluummin kakkoselle tai kotiin. Ja kotonakin voi opiskella niin että siirtyy vuosiluokan yli ja esim ensi syksynä pyrkii sitten johonkin kunnon kouluun kolmoselle.

Kunnon kouluun??? Teillä ekaluokkalaisten(?) vanhemmilla on naiivi näkemys kouluista. Luuletteko että nykypäivänä on kouluja, joissa ei ole yhtäkään häirikköä? Suurin osa lapsista on nykyään keskittymishäiriöisiä ja kännykkäaddikteja, tai peliaddikteja. Ei se auta, vaikka kierrättäisi lasta Suomen jokaikisessä koulussa. Ellet sitten muuta ihan maalle, jossa on luokassa 10 oppilasta. Järki käteen nyt näissä päätöksissä. Tietenkään tuon ikäistä ei repäistä koulusta pois, vaan annetaan olla. Jos jo ennestään liian kiltti oppilas opiskelee vuoden kotona, ja palaa sitten koulumaailmaan, miten luulet että hän sopeutuu kolmosluokalle? Surkeasti.

Minä olen aineenopettaja.

Lapseni ovat ysillä ja kutosella. Molemmat rauhallisella luokalla. Eivät tod lähikoulussa.

Pk-seudulla on koulut todella jo eriytyneet. Ihan turha kuvitella muuta.

Kouluissa oli eroja jo joskus 90-luvulla, jolloin itse kävin ala- ja yläasteen levottomissa kouluissa (kommentoinkin tuonne aiemmin jo). Käsittääkseni kyse on siitä, että jos alueella on paljon perheitä, joissa on ongelmia, näkyy tämä koulun oppilasaineksessa (vähän inhottavan kuuloinen sana, mutta sitä kai käytetään). Toisenlaisilla, rauhallisemmilla asuinalueilla oppilaisaineskin on yleensä rauhallisempaa, koska kotona olot ovat paremmat eivätkä lapset pura pahoinvointiaan koulussa muihin. Jokaisessa koulussa tietenkin on omat häirikkönsä, mutta toisissa kouluissa niitä on enemmän kuin toisissa. Itse olin kouluissa, joissa näin jälkikäteen ajateltuna oli varmaan melkoisen paljon pahoinvoivia lapsia, koska ne sijaitsivat lähiössä, jossa oli vähävaraisuutta ja muita ongelmia. Kyllä se koulunkäyntiä häiritsi, jos opettaja joutui käyttämään tunnista huomattavan osan saadakseen muutaman häirikön kuriin tai jos hyvien numeroiden tavoitteleminen ja saaminen nähtiin jotenkin nolona. Itse vain olin niin tottunut siihen, etten edes oikein tiennyt muusta ennen kuin menin toisen kaupunginosan hyvämaineiseen lukioon, jossa menestyminen ja oppiminen olivat tavoiteltava ja hyvä asia myös oppilaiden itsensä mielestä.

Kätevää vaihtaa vain muutama, niin vanhemmat eivät saa joukkovoimaa vastustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Joko rehtorista kuulit, ap?

Ei, en ole kuullut. Ehkä välttelee yhteydenottoa ensi viikkoon, tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kätevää vaihtaa vain muutama, niin vanhemmat eivät saa joukkovoimaa vastustamiseen.

Tämäkin pointti, totta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Koululla on aika vapaat kädet päättää luokkajaosta, eikä oppilaalla ole lakiin perustuvaa oikeutta olla juuri tietyn luokan oppilaana. Käytännössä kuitenkin voi heittäytyä hankalaksi, valittaa, kirjelmöidä, soittaa rehtorin esimiehelle ja esimiehen esimiehelle ja pitää melua asiasta. Tällainen väsytystaktiikka voi onnistua, tai sitten ei. Voit myös (uhata) ottaa lapsen kotiopetukseen.

Rakentavammin voisi lähestyä asiaa niin, että etsii kaikille osapuolille parempaa ratkaisua kuin nyt ehdotettu. Voisiko pojan paras kaveri siirtyä myös? Voit myös vaatia pojalle erityistä tukea siirron toteutumisen jälkeen, jotta varmistetaan että hän pääsee mukaan uuden luokan kuvioihin ja saa kavereita.

Käytännössä kiltit ja hyvät oppilaat on peruskoulussa aika laajasti valjastettu ns. heikomman aineksen tukioppilaiksi, suuri osa vastentahtoisesti ja ilman, että asiasta on lainkaan oppilaan huoltajien kanssa juteltu. Mun kiltit ns. kympin tytöt laitetaan aina villien ja häiriköiden pariksi, koska uskotaan, että

a) kiltti tyttö rauhoittaa häirikön - tätä ei todellisuudessa tapahdu vaan häirikkö saa viereensä ns. pehmeän kohteen jota on helppo kiusata

b) kympin tyttö pystyy oppimaan asiat vaikka parina on heikkotasoinen häirikkö - meillä näin onkin, mutta vain siksi että käymme kotona läpi asiat, joita lapset eivät koulussa häiriköinnin takia ole pystyneet opiskelemaan

c) kiltti kympin tyttö toimii mielellään apuopettajana ja tukiopettaa viereensä istutettua häirikköä - todellisuudessa se kiltti oppilas kärsii hiljaisesti ja hänen oma opiskelumotivaationsa laskee kuin lehmän häntä

Itse olen ryhtynyt säästämään, jotta voin kustantaa lastenlasteni koulunkäynnin yksityisessä koulussa, joita toivon mukaan on siihen mennessä tullut Suomeenkin.

Rakentava haluan nimenomaan olla, en vaan usko että parhaiden kavereiden vanhemmat olisivat kovin iloisia, joa ehdottaisin näiden siirtymistä. Oikeasti itkettää vaan, en tiedä mitä tehdä.

Ap

Sun ei tarvi olla rakentava, eikä ymmärtäväinen. Sun tehtäväsi on pitää sun lapsen puolia ja tässä tapauksessa olla suostumatta vaihtoon. Tuo ylempi lainaus on niin totta siitä, että luokat pyörivät häiriköiden ehdoilla ja normaalit, sosiaaliset, kiltit lapset joutuvat olemaan näiden häiriköiden tukioppilaita. Mulla tulee paha olo jo siitä, kuinka pehmeästi suhtaudut tähön asiaan. Kasvata nyt selkäranka itsellesi ja lakkaa nyyhkimästä. Sun lapsen tehtävä ei ole tasapainottaa mitään, vaan koulun tehtävä on löytää häiriköille sellaiset tukitoimet, että ne toimii.

Tällainen mä olen ja niin on lapsikin. Rakentava ikävissäkin olosuhteissa.

Ap

Pakko kommentoida tähän hieman ikävästi. Opetat lapsellesi omia heikkouksiasi. Olet itse lammas, ja opetat lastasi lampaaksi. Opettele kasvattamaan selkäranka. Miksi et uskalla nostaa metakkaa ja sanoa rehtorille että "Ei käy!". Miksi annat koulun kohdella perhettäsi noin? Varmasti kykenet omilla toimillasi vaikuttamaan lopputulokseen. Mutta jos nyyhkit vaan kotona, ja harkitset lapsen ottamista kotikouluun "suojaan", olet sokea lammas.

Kerrotkos vielä, mitä ihmeen väliä sillä on, jos sanon Ei käy? Tottakai sanon, mutta ei koulu ole velvollinen reagoimaan siihen mitenkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Koululla on aika vapaat kädet päättää luokkajaosta, eikä oppilaalla ole lakiin perustuvaa oikeutta olla juuri tietyn luokan oppilaana. Käytännössä kuitenkin voi heittäytyä hankalaksi, valittaa, kirjelmöidä, soittaa rehtorin esimiehelle ja esimiehen esimiehelle ja pitää melua asiasta. Tällainen väsytystaktiikka voi onnistua, tai sitten ei. Voit myös (uhata) ottaa lapsen kotiopetukseen.

Rakentavammin voisi lähestyä asiaa niin, että etsii kaikille osapuolille parempaa ratkaisua kuin nyt ehdotettu. Voisiko pojan paras kaveri siirtyä myös? Voit myös vaatia pojalle erityistä tukea siirron toteutumisen jälkeen, jotta varmistetaan että hän pääsee mukaan uuden luokan kuvioihin ja saa kavereita.

Käytännössä kiltit ja hyvät oppilaat on peruskoulussa aika laajasti valjastettu ns. heikomman aineksen tukioppilaiksi, suuri osa vastentahtoisesti ja ilman, että asiasta on lainkaan oppilaan huoltajien kanssa juteltu. Mun kiltit ns. kympin tytöt laitetaan aina villien ja häiriköiden pariksi, koska uskotaan, että

a) kiltti tyttö rauhoittaa häirikön - tätä ei todellisuudessa tapahdu vaan häirikkö saa viereensä ns. pehmeän kohteen jota on helppo kiusata

b) kympin tyttö pystyy oppimaan asiat vaikka parina on heikkotasoinen häirikkö - meillä näin onkin, mutta vain siksi että käymme kotona läpi asiat, joita lapset eivät koulussa häiriköinnin takia ole pystyneet opiskelemaan

c) kiltti kympin tyttö toimii mielellään apuopettajana ja tukiopettaa viereensä istutettua häirikköä - todellisuudessa se kiltti oppilas kärsii hiljaisesti ja hänen oma opiskelumotivaationsa laskee kuin lehmän häntä

Itse olen ryhtynyt säästämään, jotta voin kustantaa lastenlasteni koulunkäynnin yksityisessä koulussa, joita toivon mukaan on siihen mennessä tullut Suomeenkin.

Rakentava haluan nimenomaan olla, en vaan usko että parhaiden kavereiden vanhemmat olisivat kovin iloisia, joa ehdottaisin näiden siirtymistä. Oikeasti itkettää vaan, en tiedä mitä tehdä.

Ap

Sun ei tarvi olla rakentava, eikä ymmärtäväinen. Sun tehtäväsi on pitää sun lapsen puolia ja tässä tapauksessa olla suostumatta vaihtoon. Tuo ylempi lainaus on niin totta siitä, että luokat pyörivät häiriköiden ehdoilla ja normaalit, sosiaaliset, kiltit lapset joutuvat olemaan näiden häiriköiden tukioppilaita. Mulla tulee paha olo jo siitä, kuinka pehmeästi suhtaudut tähön asiaan. Kasvata nyt selkäranka itsellesi ja lakkaa nyyhkimästä. Sun lapsen tehtävä ei ole tasapainottaa mitään, vaan koulun tehtävä on löytää häiriköille sellaiset tukitoimet, että ne toimii.

Tällainen mä olen ja niin on lapsikin. Rakentava ikävissäkin olosuhteissa.

Ap

Pakko kommentoida tähän hieman ikävästi. Opetat lapsellesi omia heikkouksiasi. Olet itse lammas, ja opetat lastasi lampaaksi. Opettele kasvattamaan selkäranka. Miksi et uskalla nostaa metakkaa ja sanoa rehtorille että "Ei käy!". Miksi annat koulun kohdella perhettäsi noin? Varmasti kykenet omilla toimillasi vaikuttamaan lopputulokseen. Mutta jos nyyhkit vaan kotona, ja harkitset lapsen ottamista kotikouluun "suojaan", olet sokea lammas.

Kerrotkos vielä, mitä ihmeen väliä sillä on, jos sanon Ei käy? Tottakai sanon, mutta ei koulu ole velvollinen reagoimaan siihen mitenkään.

Ap

Esimerkiksi uhkaat saman tien raportoimista iltalehteen ja Hesarin mielipidepalstalle. Yllättävän nopeasti he suostuvat pyyntöihisi (siis rehtori). Kova kovaa vasten. Tällaisissa asioissa pitää osata olla luja, miksi he muuten edes kuuntelisivat sinua. Jos oltaisiin jossain muussa maassa, tuosta voisi vaikka nostaa syytteen, että hiljaista lasta rankaistaan laittamalla hänet häirikköluokalle. Koulut ja rehtorit olettavat että vanhemmat eivät uskalla nostaa haloota, sen takia tekevät tällaiset muutokset hissukseen ja mahdollisimman nopeasti. Mutta totuusthan on se, että suurin osa suomalaisista vanhemmista ovat hissukoita, eivätkä uskalla vastustaa mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko vielä linjoilla? Ehdota rehtorille että vaihdetaan ekaluokan OPEA! Eikö tuossa ole nimenomaan ongelmana se, että OPE ei osaa laittaa levotonta luokkaa kuriin? Laittaisivat esim. jonkun miesopen johtamaan luokkaa, heillä on usein parempi auktoriteetti ja levottomat pojat saadaan helpommin kuriin. Jotkut eläkeikää lähestyvät naisopet ovat valitettavasti joskus jo pudonneet ns. kelkasta, eivätkä osaa pitää kuria.

Voi mikä järkyttävä, paikkaansapitämätön yleistys!! Valitettavasti ne miesopettajat ovat yleensä niitä, joiden luokat ovat aivan levällään. Miksikö? Siksi, että miesopettajat vetävät opetustaan niin "ihanan rennosti" ts. eivät suunnittele opetusta lainkaan. Miesopettajien luokissa on yhtäkkiä tosi paljon häiriköitä, koska siellä ei ole mitään struktuuria päivän toimissa ja kaikki on vaan rentoilua. Tällaisessa luokassa sitten oppilaat alkavat oirehtimaan, koska he eivät tiedä miten pitäisi olla ja mitä tehdä. Seuraavaksi ihmetelläänkin oppilashuollossa, että miten siellä miesopettajan luokassa onkin niin paljon häiriökäyttäytymistä ja ratkaisuksi ehdotetaan opettajan vaihtoa tai oppilaiden vaihtoa. Ja kas, kun opettaja vaihtuu, luokka onkin aivan kuosissa, mutta miesopettajan seuraavassakin luokassa on yllättäen paljon häiriköitä. Mutta ap:n ongelmaan... Älä suostu vaihtoon, rinnakkaisluokkaan täytyy saada resurssiopettaja tai erityisopettaja olemaan häiriköiden kanssa.

T. Ope

Heh, näin on käynyt juuri lapsillani. Ekatokan opettivat mukavat, mutta aika jämptit naiset, kolmannelle tuli miesopettaja. Yhtäkkiä luokasta tuli tosi levoton. Opettaja on tosi mukava, mutta luullakseni se rauhallisuuden vaaliminen vaatii jatkuvaa puuttumista jo ihan pieniinkin juttuihin, jotta ne häiriöt eivät vain kasva. Esimerkki: ekoilla luokilla ei todellakaan saanut haukkua ketään, myöhemmin se on ihan ok opettajankin kuullen. Ja kohta heiluvat nyrkit, kun se henkinenkin väkivalta oli ok. Puhumattakaan sitten siitä, että miesopettaja ymmärtäisi tyttöjen vaivihkaisia kiusaamiskuvioita, tapaukset rehottavat vuosikausia, vaikka vanhemmat ottavat kerta toisensa jälkeen kouluun yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Koululla on aika vapaat kädet päättää luokkajaosta, eikä oppilaalla ole lakiin perustuvaa oikeutta olla juuri tietyn luokan oppilaana. Käytännössä kuitenkin voi heittäytyä hankalaksi, valittaa, kirjelmöidä, soittaa rehtorin esimiehelle ja esimiehen esimiehelle ja pitää melua asiasta. Tällainen väsytystaktiikka voi onnistua, tai sitten ei. Voit myös (uhata) ottaa lapsen kotiopetukseen.

Rakentavammin voisi lähestyä asiaa niin, että etsii kaikille osapuolille parempaa ratkaisua kuin nyt ehdotettu. Voisiko pojan paras kaveri siirtyä myös? Voit myös vaatia pojalle erityistä tukea siirron toteutumisen jälkeen, jotta varmistetaan että hän pääsee mukaan uuden luokan kuvioihin ja saa kavereita.

Käytännössä kiltit ja hyvät oppilaat on peruskoulussa aika laajasti valjastettu ns. heikomman aineksen tukioppilaiksi, suuri osa vastentahtoisesti ja ilman, että asiasta on lainkaan oppilaan huoltajien kanssa juteltu. Mun kiltit ns. kympin tytöt laitetaan aina villien ja häiriköiden pariksi, koska uskotaan, että

a) kiltti tyttö rauhoittaa häirikön - tätä ei todellisuudessa tapahdu vaan häirikkö saa viereensä ns. pehmeän kohteen jota on helppo kiusata

b) kympin tyttö pystyy oppimaan asiat vaikka parina on heikkotasoinen häirikkö - meillä näin onkin, mutta vain siksi että käymme kotona läpi asiat, joita lapset eivät koulussa häiriköinnin takia ole pystyneet opiskelemaan

c) kiltti kympin tyttö toimii mielellään apuopettajana ja tukiopettaa viereensä istutettua häirikköä - todellisuudessa se kiltti oppilas kärsii hiljaisesti ja hänen oma opiskelumotivaationsa laskee kuin lehmän häntä

Itse olen ryhtynyt säästämään, jotta voin kustantaa lastenlasteni koulunkäynnin yksityisessä koulussa, joita toivon mukaan on siihen mennessä tullut Suomeenkin.

Rakentava haluan nimenomaan olla, en vaan usko että parhaiden kavereiden vanhemmat olisivat kovin iloisia, joa ehdottaisin näiden siirtymistä. Oikeasti itkettää vaan, en tiedä mitä tehdä.

Ap

Sun ei tarvi olla rakentava, eikä ymmärtäväinen. Sun tehtäväsi on pitää sun lapsen puolia ja tässä tapauksessa olla suostumatta vaihtoon. Tuo ylempi lainaus on niin totta siitä, että luokat pyörivät häiriköiden ehdoilla ja normaalit, sosiaaliset, kiltit lapset joutuvat olemaan näiden häiriköiden tukioppilaita. Mulla tulee paha olo jo siitä, kuinka pehmeästi suhtaudut tähön asiaan. Kasvata nyt selkäranka itsellesi ja lakkaa nyyhkimästä. Sun lapsen tehtävä ei ole tasapainottaa mitään, vaan koulun tehtävä on löytää häiriköille sellaiset tukitoimet, että ne toimii.

Tällainen mä olen ja niin on lapsikin. Rakentava ikävissäkin olosuhteissa.

Ap

Pakko kommentoida tähän hieman ikävästi. Opetat lapsellesi omia heikkouksiasi. Olet itse lammas, ja opetat lastasi lampaaksi. Opettele kasvattamaan selkäranka. Miksi et uskalla nostaa metakkaa ja sanoa rehtorille että "Ei käy!". Miksi annat koulun kohdella perhettäsi noin? Varmasti kykenet omilla toimillasi vaikuttamaan lopputulokseen. Mutta jos nyyhkit vaan kotona, ja harkitset lapsen ottamista kotikouluun "suojaan", olet sokea lammas.

Kerrotkos vielä, mitä ihmeen väliä sillä on, jos sanon Ei käy? Tottakai sanon, mutta ei koulu ole velvollinen reagoimaan siihen mitenkään.

Ap

Esimerkiksi uhkaat saman tien raportoimista iltalehteen ja Hesarin mielipidepalstalle. Yllättävän nopeasti he suostuvat pyyntöihisi (siis rehtori). Kova kovaa vasten. Tällaisissa asioissa pitää osata olla luja, miksi he muuten edes kuuntelisivat sinua. Jos oltaisiin jossain muussa maassa, tuosta voisi vaikka nostaa syytteen, että hiljaista lasta rankaistaan laittamalla hänet häirikköluokalle. Koulut ja rehtorit olettavat että vanhemmat eivät uskalla nostaa haloota, sen takia tekevät tällaiset muutokset hissukseen ja mahdollisimman nopeasti. Mutta totuusthan on se, että suurin osa suomalaisista vanhemmista ovat hissukoita, eivätkä uskalla vastustaa mitään...

Ehkä sanoma voisi napata tästä jo jutunaiheen, niinhän ne muutenkin täältä niitä napsivat? Tärkeä asia yleiselläkin tasolla, eikä tästä voi vaieta enää kovin kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Koululla on aika vapaat kädet päättää luokkajaosta, eikä oppilaalla ole lakiin perustuvaa oikeutta olla juuri tietyn luokan oppilaana. Käytännössä kuitenkin voi heittäytyä hankalaksi, valittaa, kirjelmöidä, soittaa rehtorin esimiehelle ja esimiehen esimiehelle ja pitää melua asiasta. Tällainen väsytystaktiikka voi onnistua, tai sitten ei. Voit myös (uhata) ottaa lapsen kotiopetukseen.

Rakentavammin voisi lähestyä asiaa niin, että etsii kaikille osapuolille parempaa ratkaisua kuin nyt ehdotettu. Voisiko pojan paras kaveri siirtyä myös? Voit myös vaatia pojalle erityistä tukea siirron toteutumisen jälkeen, jotta varmistetaan että hän pääsee mukaan uuden luokan kuvioihin ja saa kavereita.

Käytännössä kiltit ja hyvät oppilaat on peruskoulussa aika laajasti valjastettu ns. heikomman aineksen tukioppilaiksi, suuri osa vastentahtoisesti ja ilman, että asiasta on lainkaan oppilaan huoltajien kanssa juteltu. Mun kiltit ns. kympin tytöt laitetaan aina villien ja häiriköiden pariksi, koska uskotaan, että

a) kiltti tyttö rauhoittaa häirikön - tätä ei todellisuudessa tapahdu vaan häirikkö saa viereensä ns. pehmeän kohteen jota on helppo kiusata

b) kympin tyttö pystyy oppimaan asiat vaikka parina on heikkotasoinen häirikkö - meillä näin onkin, mutta vain siksi että käymme kotona läpi asiat, joita lapset eivät koulussa häiriköinnin takia ole pystyneet opiskelemaan

c) kiltti kympin tyttö toimii mielellään apuopettajana ja tukiopettaa viereensä istutettua häirikköä - todellisuudessa se kiltti oppilas kärsii hiljaisesti ja hänen oma opiskelumotivaationsa laskee kuin lehmän häntä

Itse olen ryhtynyt säästämään, jotta voin kustantaa lastenlasteni koulunkäynnin yksityisessä koulussa, joita toivon mukaan on siihen mennessä tullut Suomeenkin.

Rakentava haluan nimenomaan olla, en vaan usko että parhaiden kavereiden vanhemmat olisivat kovin iloisia, joa ehdottaisin näiden siirtymistä. Oikeasti itkettää vaan, en tiedä mitä tehdä.

Ap

Sun ei tarvi olla rakentava, eikä ymmärtäväinen. Sun tehtäväsi on pitää sun lapsen puolia ja tässä tapauksessa olla suostumatta vaihtoon. Tuo ylempi lainaus on niin totta siitä, että luokat pyörivät häiriköiden ehdoilla ja normaalit, sosiaaliset, kiltit lapset joutuvat olemaan näiden häiriköiden tukioppilaita. Mulla tulee paha olo jo siitä, kuinka pehmeästi suhtaudut tähön asiaan. Kasvata nyt selkäranka itsellesi ja lakkaa nyyhkimästä. Sun lapsen tehtävä ei ole tasapainottaa mitään, vaan koulun tehtävä on löytää häiriköille sellaiset tukitoimet, että ne toimii.

Tällainen mä olen ja niin on lapsikin. Rakentava ikävissäkin olosuhteissa.

Ap

Pakko kommentoida tähän hieman ikävästi. Opetat lapsellesi omia heikkouksiasi. Olet itse lammas, ja opetat lastasi lampaaksi. Opettele kasvattamaan selkäranka. Miksi et uskalla nostaa metakkaa ja sanoa rehtorille että "Ei käy!". Miksi annat koulun kohdella perhettäsi noin? Varmasti kykenet omilla toimillasi vaikuttamaan lopputulokseen. Mutta jos nyyhkit vaan kotona, ja harkitset lapsen ottamista kotikouluun "suojaan", olet sokea lammas.

Kerrotkos vielä, mitä ihmeen väliä sillä on, jos sanon Ei käy? Tottakai sanon, mutta ei koulu ole velvollinen reagoimaan siihen mitenkään.

Ap

Esimerkiksi uhkaat saman tien raportoimista iltalehteen ja Hesarin mielipidepalstalle. Yllättävän nopeasti he suostuvat pyyntöihisi (siis rehtori). Kova kovaa vasten. Tällaisissa asioissa pitää osata olla luja, miksi he muuten edes kuuntelisivat sinua. Jos oltaisiin jossain muussa maassa, tuosta voisi vaikka nostaa syytteen, että hiljaista lasta rankaistaan laittamalla hänet häirikköluokalle. Koulut ja rehtorit olettavat että vanhemmat eivät uskalla nostaa haloota, sen takia tekevät tällaiset muutokset hissukseen ja mahdollisimman nopeasti. Mutta totuusthan on se, että suurin osa suomalaisista vanhemmista ovat hissukoita, eivätkä uskalla vastustaa mitään...

Ei vanhempien tehtävän pitäisikään olla päättää koululle kuuluvia asioita, mutta tosiasia on, että toisin kuin Suomessa monesti luullaan, ei kunnassa tehdä päätöksiä mitenkään sen mukaan, mikä on lapsille hyväksi tms. Esimerkiksi lapseni koulu oli homekoulu, tutkimustuloksia oli pimitetty ja kaupunki vedätti minkä kerkesi. Sitten me vanhemmat nostimme asian esiin, tiedotusvälineisiin jne., ja yllättäen siirtotilat löytyivät paikasta, joka aiemmin oli todettu "aivan mahdottomaksi vaihtoehdoksi". Sanomalehdissä asia toki uutisoitiin tyyliin "hyvä kaupunki välittää lapsistaan", mutta tosiasiassa me vanhemmat painostimme koko asian mm. julkisuuteen viemällä. Kaupungin päätöksissä ratkaisee raha, esim. lasten terveys on aivan sivuseikka. Etenkin, jos vaikka pitkäaikaissairauden puhjetessa ei voi aukottomasti todistaa, että sairastuminen johtui tästä koulusta, mitä harvemmin kai voi tehdäkään. Yksittäisen lapsen koko loppuelämä on vain ikävystyttävä juttu päättäjille, oli kyse kiusaamisen tai sairastumisen seurauksista tms. Pääasia, että maine säilyy ja rahaa säästyy. Toki esim. yksittäinen opettaja voi aidosti välittää lapsista, mutta ei hän mitään päätöksiä tee.

Tuo lehdillä uhittelu ei ole kypsän aikuisen käytöstä. Täälläkin aina iltapaska-valittajat lynkataan yhteistuumin.