Miksi hoitajat ovat niin usein töykeitä?

Jos katsoo päivityksen tekoaikaa eli jälkeen 12 ja tietää hoitajan olleen luurissa aamu kasista niin se tarkoittaa kevyesti 20-30 puhelua, jopa enemmän. Osa niistä on täysin idioottimaisia ja osa niitä oikeita avuntarvitsijoita. Realitetti siellä luurin toisessa päässä voi kuitenkin olla se, että kaikki ajat on myyty ysin seutuun. Revi siinä ilos irti, kun jatkuvasti sanot ettei oo, ei oo, ei tuu.. Hoitsuksi opiskellessa halusin auttaa toisia, en kertoa, ettei sille ole sen tarvitsemaa apua.

Millä paikkakunnalla tämä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Keitä ovat nämä "hoitajat"? Vihaan sanaa hoitaja!

"hoitajia" ovat ensihoitajat, kätilöt, lähihoitajat, lastenhoitajat, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat, labrahoitajat. Mistä hoitajista sä nyt puhut näillä on aika erilaiset työnkuvat kaikilla??

Kenen veikkaat terveyskeskuksessa vastaavan puhelimeen tai soittopyyntöihin, kun kyse on ajanvarauksesta kuten tässä tapauksessa? Jalkahoitajan? Itse vielä esittäytyvät hoitajiksi, kun heillä ei ole nimiä kuten muilla ihmisillä ja ammattikuntien edustajilla.

Töykeys on aika suhteellinen käsite. Itse olen huomannut, että "töykeyteen" riittää se, että sanoo potilaalle realistiset toimintaohjeet. Potilas saattaa pelmahtaa keskellä pyhäpäivää vaikka  erikoissairaanhoidon päivystykseen. Esimerkki ( keksitty):

Asenne on, että  kun " terveyskeskuksesta ei saa omassa kunnassa mitään apua, niin tulin sitten tänne, jos vaikka nyt ottaisitte päästä kuvat ja alkaisitte pikkuhiljaa selvittää missä mennään". En nouse tästä tuolilta, ennen kuin neurologian ylilääkäri tulee ja tekee tutkimukset jne. Tilanne objektiivisesti on se, että potilas käynyt esim. puoli tuntia sitten oman kunnan päivystyksessä, jossa lääkäri tutkinut, konsultoinut mahdollisesti erikoissairaanhoitoa ja tultu tulokseen ettei potilasta tutkita päivystyksellisesti tai kyseessä on potilaan ihan omat jutut.  Esim. googlesta on saatu " varmuus", että sairastetaan ALS-sairautta, ja nyt halutaan  sunnuntai-iltana ALS-tutkimukset. Potilaan papereissa saattaa olla esim. maininta, että potilaalla ei mitään sellaista oiretta, että ko. sairautta nyt epäiltäisiin. Tähän kun sitten sanotaan, että valitettavasti tilanne on nyt tämä, että asia on jo äsken arvioitu ja ei ole mahdollista saada niitä herran tai rouvan toivomia tutkimuksia, koska lääkäri on asiasta oman arvionsa tehnyt. Vaikka sanoisit asian kuinka ystävälisesti, niin yhtäkkiä on "paskaa palvelua ja tähän on tultu ja mitään ei hoideta ja tutkita yms yms yms." Eli ne toiveet ja odotukset hoitoa kohtaan on myös monesti täysin epärealistisia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä hoitajilla ja laitoshuoltajilla on samanlaiset työasut. Laitoshuoltajilla tuntuu olevan enemmän taukoja, jos ei ole paljon osastolta lähteviä potilaita. Sitten he istuvat aulassa kahvittelemassa, ja olen kuullut, kun vierailijatkin jupisee hoitajien vain kahvittelevan...

Yksi toinen asia, mitä monet ei tunnu ymmärtävän, on se , että meillä on omat potilaat. Yleensä neuvon kutsumaan omaa hoitajaa, kun en minä ole perehtynyt koko osaston potilaiden lääkityksiin tai määräyksiin.

Olen rauhallinen luonteeltani ja yleensä sujuukin oikein mukavasti potilaiden kanssa. Omaiset voivat olla haastavampia, kun uskovat, että pitää taistella, että saa parasta hoitoa, vaikka kyllä minä parhaani teen muutenkin.

Olen tehnyt laitoshuoltajan työtä osastolla ja meillä oli erilaiset työasut kuin hoitajilla. Ei mennyt meiltä maine, kun hoitajat istuivat koko osaston kunkin hetkisen miehityksen voimalla kahvihuoneessa huomattavasti pidempiä aikoja kuin lakisääteiset tauot ovat.

Vierailija kirjoitti:

Se on se toimintakulttuuri. Kun suurin osa hoitajista valittaa kaikesta koko ajan, ne loputkin, joiden mielestä työ on helppoa ja potilaat mukavia, kokevat sosiaalista painetta murjottaa ja nuivailla. Jos olet potilaille ystävällinen ja työkaverit kuulevat, saat kuulla siitä pitkään ja sinut jätetään porukan ulkopuolelle.

Tämä.

Missään ei myöskään ole todennettu, että stressi ja kurjat työolot helpottuvat potilaille töykeilemällä. Miksi ne töykiöt eivät pura stressiään olemalla ilkeitä pomolle, joka työoloihin voi vaikuttaa? Miksi juuri potilaille pitää äkeillä - en ymmärrä. - sh vuodesta -98

Töykeille ihmisille olen töykeä. Toki parhaani yritän olla kaikille ystävällinen, mutta jossain välissä se kamelin selkä vain katkeaa, kun ystävällisyyteen vastataan happamilla ilmeillä ja käyttäytymällä töykeästi, ei edes tervehditä, haukutaan jne.

Ihmisiä me hoitajatkin vain olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se toimintakulttuuri. Kun suurin osa hoitajista valittaa kaikesta koko ajan, ne loputkin, joiden mielestä työ on helppoa ja potilaat mukavia, kokevat sosiaalista painetta murjottaa ja nuivailla. Jos olet potilaille ystävällinen ja työkaverit kuulevat, saat kuulla siitä pitkään ja sinut jätetään porukan ulkopuolelle.

Onko todella näin? Tuohan on kuin lastentarhasta.  Surullista kuulla, että potilaille ihan äksyillään ja ilkeillään tarkoituksella tai että se olisi osa työyhteisön "henkeä." Eikö tutkimuksetkin osoita, että ystävällisyys, empatia ja välittäminen edistää parantumistakin? Kaikilla on huonoja päiviä, mutta jos tämä on ihan alan työntekijöihin iskoistettava asenne, niin sehän on potilasturvallisuuden kannalta hälyttävää.

Itse olen sitä mieltä, että potilaiden oikeuksien ajamisessa pitäisi olla enemmän ärhäkkyyttä.

Mität ulee omiin kokemuksiini, niin itse olen saanut julkisella puolella ihan hyvää palvelua, mutta mahtuu mukaan kyllä pari ikävääkin tapausta.. Tällä hetkellä olen YTHS:n piirissä ja vähän kyllä pelottaa mitä käy kun palaan julkiselle.

Ja hoitajien pitäisi ajaa potilaiden oikeuksia! Valittakaa kohtelusta, ottakaa yhteyttä potilasasiamiehiin ja osastonhoitajiin. Töykeä kohtelu ei ole oikein.

Ottakaa huomioon, että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos esim. ihminen haluaa pameja ja niitä ei määrätä esim. väärinkäyttöjen takia ja suuren kulutuksen takia, saattaa  alkaa huuto ja raivo. Lopuksi alkaa haistattelu. Jos siihen sanoo, että  asia on nyt selvitetty, ole hyvä ja poistu tai vartijat poistavat, niin saattaa alkaa sitten loppukohtaus. " Kiitos ihan vitun sikahyvästä palvelusta, saatana".  Jne. Tämä on ihan arkipäivää päivystyksissä nykyään. Väitän, että monilla vois naama venähtää, jos näkisivät miten ihmiset nykyään " käyttäytyvät". Jos itse käyttäytyisi samoin esim. pankissa, niin  vartija poistais välittömästi. Tuntuu, että kun ihmiset astuvat sisään sairaalan ovesta, niin voi käyttäytyä miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos esim. ihminen haluaa pameja ja niitä ei määrätä esim. väärinkäyttöjen takia ja suuren kulutuksen takia, saattaa  alkaa huuto ja raivo. Lopuksi alkaa haistattelu. Jos siihen sanoo, että  asia on nyt selvitetty, ole hyvä ja poistu tai vartijat poistavat, niin saattaa alkaa sitten loppukohtaus. " Kiitos ihan vitun sikahyvästä palvelusta, saatana".  Jne. Tämä on ihan arkipäivää päivystyksissä nykyään. Väitän, että monilla vois naama venähtää, jos näkisivät miten ihmiset nykyään " käyttäytyvät". Jos itse käyttäytyisi samoin esim. pankissa, niin  vartija poistais välittömästi. Tuntuu, että kun ihmiset astuvat sisään sairaalan ovesta, niin voi käyttäytyä miten tahansa.

Ja puhelimessa varmasti ne vähäisetkin estot sitten häviää. En ymmärrä miten ihmiset kehtaa puhua sillä tavalla toiselle ihmiselle, joka tekee vain työtään.

Olen päiväkodissa töissä ja jotku vanhemmat ovat myös sellaisia että huutavat pää punaisena kiroillen jos eivät ole saaneet haluaamansa, joskus jopa lastenkin kuullen.

Haastavaksi on mennyt hoitoala viimeisen 10 vuoden aikana.

Johtuu siitä että suurin osa hoitajista on naisia. 

Minulle hoitajat ovat olleet ihania ihmisiä. Eräs oli kuin enkeli kun olin päiväkirurgiassa ja operaation jälkeen minulta kysyttiin jaksanko syödä kinkkusämpylää ja haluanko kahvia. Olin ollut syömättä vuorokauden. Saanut vain tippaletkusta suolaliuosta. Miten voin kyllin kiittää?

Mä olin leikkauksen jälkeen vuorokauden hoidossa teho-osastolla. Mulla oli tosi kiva hoitaja, mutta oli ihan hauskaa seurata sitä henkilökuntaa. Yksi mieshoitaja tuli pyytämään apua, kun joku oli vääntänyt kakkoset eikä hän saanut hoidettua kaikkia juttuja yksin. Yks nuori hoitaja (opiskelija?) sanoi, et yäk, mä en ainakaan haluu tulla auttaan. Loistava tukevaisuus? Tai poliklinikallahan ei tartte oikeestaan tehdä muuta, ku touhuta tietsikan kanssa, paitsi meillä, kun tähystetään, voi p...a lentää.

Työskentelen itse sairaalassa ja todennut käytännössä sen, että hoitajat ovat aika kauheita tapauksia. Vaikea käsittää miksi ovat hakeutuneet hoitoalalle, jossa empatiakyky on aika olennainen piirre.

Noh, sen mitä sivusta olen havainnoinut on, että hoitoalalla vaikuttaa olevan kova ryhmäpaine eli joku tomerammista hoitajista määrittelee linjan, jonka mukaan potilaat hoidetaan. Eli ei tehdä mitään "palveluksia" asiakkaille vaan sanotaan tyyliin ota tai jätä. Hirveällä kiireellä sitten painellaan taukotilaan ja siellä ei koskaan olla yksin: aina on ryhmäsielut ympärillä analysoimassa asiakkaita ja mollaamassa lääkärien osaamisen tasoa.

Yksi aihe on noussut myös esille kokeneiden hoitajien pöytäkeskusteluissa: ollaan kauhisteltu amk:sta valmistuneiden hoitajien ammattitaidon surkeaa tasoa. Sivusta seurannut samalla kuinka harjoittelijoita kohdellaan: ei oteta mukaan toimenpiteisiin eikä perehdytetä ja opeteta asioita, joihin itselle on tullut vuosikymmenten aikana kokemus. Kuvitteleeko joku, että hoitajan työt opitaan kirjoja lukemalla? Mutta kaikki tuo mielestäni kertoo sitä, että halutaan antaa yhtä tympeä kokemus kuin kenties itse ollaan saatu kun ollaan aikoinaan alalle hakeuduttu. Kuullut kauheita tarinoita osastonhoitajista, jotka ovat itkettäneet alaisiaan ja se on vaan hiljaa hyväksytty.

Ihminen on todella outo: kiillotetaan omaa kilpeä alistamalla ja mollaamalla muita. Naisvaltainen ala, jossa heti aletaan arvostella henkilöä, joka ei ole paikalla. Nyt kun olen tuota nähnyt, päättänyt että ikinä en tule hoitoalalle hakeutumaan ja jo nyt kauhistuttaa tuleva vanhuus: jos sen nimittäin joutuu viettämään vuodeosastolla. Se se vasta on kaukana inhimillisyydestä ja ihmisyydestä.

Kummallisinta tässä on se, että hoitoalalla sallitaan epäystävällinen käytös ja siihen ei puututa millään lailla. Tietenkään sairas ihminen ei siihen jaksakaan ryhtyä, mutta esimiehen tehtävä olisi mahdollistaa asiallinen käytös ja sen mukanaan tuoma inhimillisyy.

Vierailija kirjoitti:

"Älä sinä KOROTA ÄÄNTÄSI MINULLE!"

" Pengotko sinä kaappeja täällä?"

" Mitä sinulla siinä pullossa on?"

Otteitaa kahden vuoden takaa, päivystysressulta jossa vainoharhainen hoitaja koki asialliset kysymykset äänen korottamisena ja epäili minun naukkailevan ED-pullosta  väkeviä . Olo oli kuin jossain Twin Peaksissa ja pelotti ihan oikeasti olla sen naisen armoilla! Olimme tulleet sairaalaan lapsen vatsakivun vuoksi ja pääsimme lepäämään yhteen tyhjään huoneeseen, olin ostanut automaatista energiajuomaa ja kävelin välillä pitkin huonetta mikä sai tämän ovella ravaavan hoitsun epäilemään että pengon paikkoja (!) ja ryyppään.  Jos kyse olisi ollut itsestäni, eikä tuskaisesta 12-vuotiaasta olisin mennyt mielummin kuolemaan kotiin kuin istunut hetkeäkään  sen akan kytättävänä!   Odotimme   viitisen  tuntia s, kunnes pahoitteleva lääkäri saapui ja tutkimuksen jälkeen  pääsimme osastolle, pois psykopaattihoitsun silmien alta.

Sillä hoitajalla oli vain varmaan vähän liikaa kokemusta päihdeongelmaisista ja ehkä hän on oppinut jopa hiukan pelkäämään/varomaan sellaisia. Ennakointi on päihdeongelmaisten kanssa tärkeintä, siis että kutsuu esim. vartijan ajoissa paikalle ennenkuin tulee turpiin. Se hoitaja ei myöskään tunne sinua ja tiedä kuinka hyveellinen ja upea ihminen sinä olet, sen vuoksi hoitaja pohjaa käytöksensä edellisiin kokemuksiinsa ja tarkkailee merkkejä jotka voisi viitata ongelmien syntymiseen.

Olin parantumatonta syöpää sairastavan apuna päivystyksessä syöpäkipujen vuoksi. Tiedoksi vain kaikille, että joutuu kärsimään syöpäkivuista ja menemään päivystykseen useiksi tunneiksi, jos syöpä etenee niin vauhdilla ettei vakihoitopaikkaa ehdi saada/kunnon kipulääkereseptiä ei ole tms. ja kyseessä on vielä iso kaupunki. En tajua, mikseivät voineet katsoa koneelta, että tällä on pitkälle levinnyt syöpä ja antaneet kipulääkettä HETI.

Jopa siellä hoitajat ja lääkärit kehtasivat olla tylyjä, oli kyllä paha mieli... Yleisesti ottaen osastoilla osasivat käyttäytyä, mutta tuolla saattoivat tiuskia ym. 

Vieläkin kaduttaa etten vain lyönyt turpaan. Oikeasti, niin tylyä että vieläkin hirvittää.

Tuon kokemuksen jälkeen olen vihannut hoitajia. Toivottavasti kärsivät työssään :(

Mun kokemuksen mukaan sairaanhoitajat on tosi mukavia ja ihmisläheisiä ja lääkärit sosiaalisesti taitamattomia ja töykeitä..

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan sairaanhoitajat on tosi mukavia ja ihmisläheisiä ja lääkärit sosiaalisesti taitamattomia ja töykeitä..

Suurin osa hoitajista, jotka ovat mukavia esittävät sellaista. Sitten työpaikkakiusaavat ym.

Tiedättekö jotain hoitoalan työpaikkaa, jossa oikeasti olisi hyvä työilmapiiri? Puhuvat paskaa ja yrittävät kyykyttää toisiaan.. Purkavat sitä ketutusta, että jaksavat olla potilaille kilttejä. Osa ei jaksa sitäkään, vaan äyskivät potilaillekin.

Kierre on valmis, kun väärät henkilöt hakeutuvat alalle ja ylläpitävät tuota huonoa henkeä, ei sellaista jaksa kukaan täysjärkinen. Se on syy, miksen itse hakeudu hoitoalalle, vaikka olisin varmasti aika sopiva.

Ymmärtääkseni noissa pääsykokeiden mitä ne ovatkaan soveltuvuuskokeissa testataan lähinnä työssäjaksamista, eli siellä pärjää päällepäsmärit eivätkä ne, jotka ehkä oikeasti onnistuisivat luomaan työpaikan jossa kaikki viihtyvät. Vaikuttaa motivaatioon aika helvetisti tuo työilmapiiri.

Ylempänä kommenteissa mainitaan, että päihtyneet, palveluun pettyneet yms tarvitsevat tiukkaa linjaa. Rajaavaa käytöstä voi käyttää ilman tylyyttä, asiallisuuden ja ystävällisyyden säilyttäen. Niissäkin tilanteissa voi näyttää empatiansa, voi sanoa, että ymmärtää potilaan ärtymyksen jne, mutta pitää silti kiinni rajoista. Se päihtynyt, lääkkeitä haluavakin on sairas. Voisit olla itse siinä pillereitä kinuamassa (btw hoitajat liian usein päätyvät pilleristeiksi).