Lue keskustelun säännöt.
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Näköjään monet naiset on kun kakaroita Lahjoja pitää saada Mies tekee meillä melkeinpä aina ruokaa Synttäreilleni laittoi Karjalanpaistia ja lapset osti pienen kakun Hyvät 60 v päivät oli Ei lahjat ole tärkeitä Ja parasta mies sattui silloin olemaan vielä selvinpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ihmiset, jotka valittavat huonoista lahoista, eivät ole koskaan tajunneet, että lahjatoiveet pitää antaa lahjanantajalle. Tuon antamsen voi tehdä monella eri tavalla. Joku suoraan toivelahjalistana tai sitten vuoden mittaan vihjeinä kuten "voi että miten ihana viltti, tommonen sopisi tähän meidän sohvalle ja olisipa ihana olla sen alla lämmittelemässä talvella, mutta en mä ittelleni kehtaa tommosta ostaa". Toki tuo vaatii sen, että kumppani osaa lukea rivienvälejä.
Itselle mies juuri sanoi, että haluaisi ostaa minulle synttärilahjaksi kaulakorun, mutta kun ei osaa näistä kaikista yhtään sanoa, että mihin pitäisi kiinnittää huomiota tai mistä tykkäisit, etät ihan hepreaa hälle kaikki tuollaiset. Hän sitten antoi kasan mainoksia ja pyysi, että merkkaan niihin mitä voisin harkita käyttäväni ja etenkin, että mitkä ovat ehdotn ei ja mistä syystä ehdoton ei + sitten tärkeimmät tekijät korussa. San
Jos joutuu antamaan ostoslistan, eikö sitten olisi vain kätevämpää käydä ostamassa se lahja itse? Minusta lahjojen pointti on juuri se, että lahjan antaja on ajatellut minua ja tuntee minut. Joko suunnitellut, tai sitten nähnyt jotain mistä tulin mieleensä. Yksi parhaimmista lahjoista jonka olen mieheltäni saanut oli ilmaisavaimenperä. Se oli ihan mun näköinen juttu, mutten olisi osannut toivoa sitä.
Olisit kertonut minkä lahjan haluat! Ei kaikki ole niin hyviä tarkkailemaan vuoden mittaa, mitä toinen puuhastelee ja arvioimaan sen perusteella täydellistä lahjaa. Jos mies ei itse lue dekkareita niin mistä hitosta hän muka tietäisi mikä kirja on hyvä ja vielä sellainen jota et ole jo lukenut.
Itsekin yritin ennen yllättää ihmisiä iloisesti lahjoilla ja aina pieleen meni. Oli aika lannistavaa kun saaja totesi "Ahaa... Tällainen." Ja lahja jäi käyttämättömäksi. Nykyään olen sitä mieltä että aikuiset saavat itse tulla kertomaan lahjatoiveistaan tai saavat juurikin mukin ja karkkia. Kun kerta lapset osaa tehdä joulupukille lahjatoivelistan niin osaa aikuisetkin
Kyllä kalliissa korulahjassa olisi hyvä ottaa huomioon saajan toivomuksia. Jos on esim. 50 vuotta parisuhteessa, huomioiden aina nimi- ja syntymäpäivät, äitienpäivät ja hääpäivät ja joulut, niin se tekee jo 250 lahjaa. Ei niistä kaukki voi olla oikein oivallettuja, toisen mieltymykset huomioon ottavia, yllätyksiö, mieleisiä, ei pakkopullaa. Kannattaisi olla kiitollinen pienestäkin muistamisesta. Se osoittaa rakkautta saajaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja
Onko parempi sit loukkaantua pienimmästäkin? Ei sekään hyvä suuntaus ole.
Mieluummin ajattelee hyvää ihmisistä, jopa siitä rakkaasta kumppanistaan. Jos toinen ei vain ole lahjanostajaihminen, niin onko se nyt niin kamalaa? Arkinen kunnioitus merkitsee, ja se on minusta aivan muuta kuin hulppeat tai pitkään mietityt lahjat.
No on kyllä kamalaa, jos ostaa tekstimukeja. Jos on huono ostamaan lahjoja, aika helppo kikka on olemassa: kysyy vinkkejä ja toiveita. Ap:lle dekkari ja ruusut toimisi, idioottikin osaa ne hakea kaupasta.
Iha
Toisaalta, ei kai se ole sinulta pois, jos jotkut paapovat miehiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos keskustelun nostajalle. Muistin just miks on hyvä olla sinkkuna.
Jos nyt on noin lahjan hinku niin sano suoraan että osta minulle tuo Rahoista sitten kiinni Onko 5 € tai 50 € Jos ei silti halua ostaa niin ei sitten halua Elämä jatkuu tuonkin jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja
Onko parempi sit loukkaantua pienimmästäkin? Ei sekään hyvä suuntaus ole.
Mieluummin ajattelee hyvää ihmisistä, jopa siitä rakkaasta kumppanistaan. Jos toinen ei vain ole lahjanostajaihminen, niin onko se nyt niin kamalaa? Arkinen kunnioitus merkitsee, ja se on minusta aivan muuta kuin hulppeat tai pitkään mietityt lahjat.
No on kyllä kamalaa, jos ostaa tekstimukeja. Jos on huono ostamaan lahjoja, aika helppo kikka on olemassa: kysyy vinkkejä ja toiveita. Ap:lle dekkari ja ruusut toimis
Toisaalta, ei kai se ole sinulta pois, jos jotkut paapovat miehiään.
Kyllä se jossain vaiheessa alkaa olla minultakin pois jos on yhteiskunnassa kovin yleinen ilmiö.
Et ole vielä vilkaissut autotalliin... äläpä vilkaisekaan.
T ap:n mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan jo yli viisikymppisiä ja aina muistetaan toistemme synttäri- ja nimipäivät, tapaamisen vuosipäivä, kihlajais- ja hääpäivät. Varsinkin mieheni on mestari ostamaan mieleisiäni lahjoja. Viimeksi eilen hän toi töistä tullessaan kukkia syystä "että kun olet niin rakas".
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet ymmärrä vihjeitä, ilmoita toiveesi selvin sanoin.
Mieheni aikoonaan ohjeisti näin. Sitten kun näin tein, sanoi, ettei kai nyt sellaista osta, jota olen pyytänyt. Mikä yllätys se nyt olis.
Olen siis sanonut, et jos et millään keksi minua ilahduttaa, parempi jättää välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dekkareita.Mikä viehtymys on naisilla sitten murhiin ja väkivaltaan?
Kuten joku merkittävä ihminen (T Koivisto?) on joskus sanonut: ikinä en ole eroa harkinnut...murhaa kylläkin😁
Vierailija kirjoitti:
Nainen on tyytyväinen miehen lahjaan vasta kun sen lahjan arvo on vähintään satoja euroja mutta naisen hankkimasta lahjasta pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen vaikka sen lahjan arvo olisi joitain yksittäisiä euroja
Me olemme sopineet hintakaton 50 euroa. Mies raukka pääsisi paljon helpommalla, jos saisi käyttää enemmän rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika kohtuutonta odottaa, että mies tietäisi minkälaista lahjaa toivoisit, jos et kerro sitä suoraan.
En jaksanut lukea ketjua.
oletko aloittaja kertonut miehelle mitä haluat? Ei miehet osaa arvata ja monet miehet eivät ole samaa tasoa mitä nainen haluaa.
omalleni olen jo tutustuessa kertonut että haluan kukkia, ruusuja, suklaata ja timantteja. Kultaa, hopeakorut käy.
20v naimisssa, muistoja täynnä oleva korulipas, ruusuja olen nähnyt satoja, samoin kortteja yms. Lasten jälkeen aina tytöt saivat myös isältä omat ruusut naistenpäivänä, synttärinä jne. Olen 100 varma että mies on tyytyväinen keskustelusta mikä käytiin yli 20v sitten. Esikoisesta sain suuren timanttisormuksen.
Voi luoja mikä kiittämätön prinsessa. Ja samanmielisiä märisijöitä näemmä ketju täynnä. Taas sai kyllä usko ihmiskuntaan pienen kolauksen. Kumpa puolisonne tajuaisivat lakata ostamasta lainkaan lahjoja, kun joka tapauksessa on naama nutturalla. Olisitte tyytyväisiä, ettei ole elämässä oikeita ongelmia joista valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä nolottaisi naisena sanoa," PINOTAVARASAKSET" jos joku sattuisi esittämään kysymykse, "mitä sait joululahjaksi tänäjouluna?"
No minä sain port-viinipullon, jonka saan jakaa mieheni kanssa. Ei siinä mitään.
Mutta en ymmärrä, miten nämä pinotavarasakset tän miehen mielestä olis ollut jotenkin ilahduttava asia? Siis niiden värienkö piti olla se ilahduttava seikka? Eikö ne työkaluna kuulu itsestään selvänä tuohon puuhasteluun?
Melkein sama, kuin vaimo ostais puunrungon miehelle pilkottavaksi. Sellaisen oikein ison ja työlään...
Olisipa mulla ollut yhtä pienet murheet.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelun nostajalle. Muistin just miks on hyvä olla sinkkuna.
Juuri tämä.
Niin, eli kuitenkin toivoisit jotain sellaista mistä sinä pidät. Haluaisit että synttärit muistetaan tavalla josta sinä tykkäät. Ongelma siis käytännössä sama kuin aloituksessa.