Lue keskustelun säännöt.
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua.
oletko aloittaja kertonut miehelle mitä haluat? Ei miehet osaa arvata ja monet miehet eivät ole samaa tasoa mitä nainen haluaa.
omalleni olen jo tutustuessa kertonut että haluan kukkia, ruusuja, suklaata ja timantteja. Kultaa, hopeakorut käy.
20v naimisssa, muistoja täynnä oleva korulipas, ruusuja olen nähnyt satoja, samoin kortteja yms. Lasten jälkeen aina tytöt saivat myös isältä omat ruusut naistenpäivänä, synttärinä jne. Olen 100 varma että mies on tyytyväinen keskustelusta mikä käytiin yli 20v sitten. Esikoisesta sain suuren timanttisormuksen.
Ei kertominenkaan välttämättä auta. Olin ensimmäisen mieheni kanssa naimisissa 20 vuotta, jos toivoin rannerengasta, sain ranneketjun jne. Nykyinen mieheni on ostanut yhden epäonnistuneen lahjan, ensimmäisen - se oli aivan liian kallis, Chanelin laukku oli kyllä malliltaan mieluinen, mutta... Nykyisin meillä on hintakatto ja lahjat ovat mieluisia ilman toivetta, hän ostaa nähdessään jotakin mikä tuntuu mieluisalta, esim. koruista hän oli itse huomannut, että minulla on usein joko sydän- tai puukoru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syntymäpäivälahjaksi viedään toinen ulos syömään. Minä vien miehen ravintolaan, josta mies tykkää. Mies vie minut ravintolaan, josta hän itse tykkää. Me käydään siis aina siinä samassa paikassa syömässä. Sitten käyn niissä itselle mieluisissa ravintoloissa ystävien kanssa.
Kuulostaa turhauttavalta. Eikö paljon mukavampaa olisi joskus vaikkapa ihan tavallisena lauantaina lähteä yllärinä ulos syömään? Itsestäni ei tuntuisi kovinkaan erityiseltä jos joka synttärinä vuodesta toiseen mennään samaan paikkaan syömään. Sehän on ennalta-arvattavaa. Piristävämpää se olisi jonain tylsänä peruspäivänä.
Minust olis kiva, jos mieheni kanssa käytäis edes joskus edes jossain ulkona. Minä kun teen meillä ruuat, eikä hän ikinä käy ravintoloissa. Paitsi sanoin väärin, kerran kymmenessä vuodessa teemme risteilyn ym. hääpäivän kunniaksi.
Mun mielestä aikuinen ihminen voi itse ostaa ne tavarat, jotka tarvitsee. Lahja on sitten jotain ekstraa. Antajan tapa muistaa saajaa. Lahjan laatu ei ole siinä olennainen, vaan ajatus. Kiittämättömyys lahjasta on lapsellista ja moukkamaista. Siinä ikäänkuin tylysti torjutaan ja mitätöidään toisen vilpitön huomionosoitus.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko aikuisia? Näyttää jotkut ihan kakaroitten syntyäriodotuksilta. Kakku ja parhaat kaverit. Itte en juuri synttäreitä ole juhlinut. Vanhemmile sanoin että kun tasavuosia, eli nollaan päättyviä voin kahvit keittää, mutta hössöttämään en ala, enkä odota sitä muiltakaan. Faija ymmärsi mitä tarkoitan, mutsi ei.
Tarkoitatko, että isäsi on aikuinen, äitiai ei? Äitisi suurin asia maailmassa, lapsen saaminen, ja lapsellisuuttaan haluaa sitä vuosittain muistaa. Onpas lapsellista.
Kuulostaa todella kylmältä.
Vierailija kirjoitti:
Olisitko ollut tyytyväinen Tokmannin sukkapakettiin tai bokseri pakettiin mitä naiset miehelle hankkii lahjaksi ja nämäkin lahjat vain ja ainoastaan sen takia kun naista ahdistaa jos miehellä on boksereissa tai sukissa reikä. Eli siis naisne hankkii lahjaksi miehelle jotain semmosta mitän nainen yksin haluaa
Ai ku kamala nainen, joka haluaa miehelleen ehjät kalsarit ja sukat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mukissa kirjoitusvirhe? Mitä tuo on tarkoittavinaan?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin kieltämättä loukkaantuisin jos "synttärilahja" olisi joku Tokmannin halpismuki ja suklaapatukka. Olisi sitten vaikka mieluummin ostamatta yhtään mitään kun ei selvästikään kiinnosta panostaa.
Näin juuri. Itse inhoan kaikkea krääsää ja ylimääräistä tavaraa. Tuollainen muki on juuri sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää millaisen raivarin slaavilaisnainen tuosta olisi saanut, aivan varmasti litsari ja viikko ulkoruokintaa :D Minun käy sääliksi näitä ilottomia ihmisiä jotka vähättelevät puolison huomioimisen tärkeyttä, se näkyy varmasti arjessa kaikessa muussakin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on vain yksi tuhannesta asiasta, jonka voisi huomioida sitä kumppania valitessa, että olisi edes vähän samankaltaisuutaa myös henkisellä tasolla.
Aikoinaan kun seurusteltiin, sain todella huikeita lahjoja. Koruista silkkialusvaatteisiin. Kaikki tyssäs naimisiin mentyä. Huomenlahjaa oli aivan turha toivoa, myöhemmistä synttäri ym. lahjoista puhumattakaan. Ei varsinaisesti syy ottaa eroa, mutta tietty se paha mieli ei ole ollut miehenkään etu. Tässä iässä siihen jo tottunut, mut kun viiskymppiset tulivat ja menivät ilman muistamista, se suututti koko seuraavan vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ilahtuu sitä enemmän mitä enemmän lahja maksaa.
Juu ei. Jos lahjassa ei mikään tunnu henkilökohtaiselta, ottaa vaan päähän hukkaan mennyt raha.
Vierailija kirjoitti:
Taidan antaa naiselle seuraavaksi synttärilahjaksi satasen. Lahjan arvoahan naiset aina katsoo ja siinä on yksiselitteisesti ilmaistu miten paljon muidua arvostaa. Ei jää tulkinnalle varaa.
Ps. Parempi olla pillu märkänä illalla.
Satasesta ei kukaan kostu. Pari nollaa perään, niin voi harkita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin aikuisiällä iltakoulusta ylioppilaaksi. Olimme mieheni kanssas illoin kihloissa ja asuimme yhdessä . Sain mukin ylioppilaslahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulun alla ajattelin tehdä homman helpoksi miehelle, kun olimme yhdessä kaupassa. Pysähdyin useamman eri tuotteen kohdalle hypistelemään sanoen, että tämähän olisi kiva. Ajattelin, että siitä on helppo napata joku idea, mikä on kuitenkin samalla yllätys. Ei tajunnut ollenkaan. Varmaan mielessään vain tuskaili, kun ei kauppareissu etene riittävän vauhdilla.
Itse laitan pitkin vuotta vinkkejä puhelimen muistiinpanoihin niin ystävien, työkavereiden kuin puolisonkin mieltymyksiin liittyen. Ei ole iso vaiva, mutta aina tarpeen tullen iso apu.
Mistä tuollaisia miehiä riittää? Mulle ei ole sattunut näitä mutta kun näistä niin paljon kuulee, niin pakko kai näitä on olla. Kuka näitä kasvattaa, ja miksi?
Äidit varmaan. Sieltä tulee ne samat alushousut ja sukat vaikka on joka kerta sanottu ettei en
Voisko isätkin vähän edes osallistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näköjään monet naiset on kun kakaroita Lahjoja pitää saada Mies tekee meillä melkeinpä aina ruokaa Synttäreilleni laittoi Karjalanpaistia ja lapset osti pienen kakun Hyvät 60 v päivät oli Ei lahjat ole tärkeitä Ja parasta mies sattui silloin olemaan vielä selvinpäin
Vaatimattomuuden perikuva. Ruoka miehen laittamana olis meillä kyllä todella merkittävä teko, mutta että ihan selvinpäin? Ja siitä sitten aikuismaisesti olit kiitollinen.
Minua oikein riepoo kun ei arvosteta lahjoja, jopa loukkaantuu?? Tulevalle ex-vaimolle ostanut mm. seuraavia huteja:
-Hellyn takki. Ei kelvannut eikä halunnut vaihtaa. Osti itse myöhemmin samanlaisen erivärisen.
-Kaikki ostamani hopeakorut pysyy laatikossa, käyttää henkkamaukan halpiksia.
-Hilfigerin rannekello. Väärän värinen kellotaulu, mutta ei halunnut vaihtaa.
-Diorin yms kosmetiikkasetit. Joku satunnainen niistä purkeista on saattanut kelvata.
-Lahjakortti alusasuliikkeeseen. Oli kuulemma ahdistava ja kallis paikka.
-Kukkaset kelpaa, mutta toin aika usein niin hohto meni.
Olisi ollut kiva ostaa rakkaalle jotain henkilökohtaista mitä arvostaisi, mutta totesin että mahdotonta. Sittemmin ostin lahjakortin tyyliin prismaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mikä kiittämätön prinsessa. Ja samanmielisiä märisijöitä näemmä ketju täynnä. Taas sai kyllä usko ihmiskuntaan pienen kolauksen. Kumpa puolisonne tajuaisivat lakata ostamasta lainkaan lahjoja, kun joka tapauksessa on naama nutturalla. Olisitte tyytyväisiä, ettei ole elämässä oikeita ongelmia joista valittaa.
Siis sehän nimenomaan olisi parempi, ettei sitten ostaisi ollenkaan. Joko ostaa ajatuksella ja osoittaa tuntevansa kumppaninsa, tai sitten ei osta ollenkaan. Rehellisyys on tärkeää, eikä se että työntää toiselle epämieluisaa roinaa ole mitään muuta kuin heikosti peitelty yritys vaikuttaa siltä ettei unohtanut ja etteivät kumppanin toiveet kiinnosta.
mun "puoliso" ei muistanut synttäriä ollenkaan!
Muuta en olisi toivonut kun "hyvää syntymäpäivää".
nyt olemme eroamassa, koska, suhde on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja
Onko parempi sit loukkaantua pienimmästäkin? Ei sekään hyvä suuntaus ole.
Mieluummin ajattelee hyvää ihmisistä, jopa siitä rakkaasta kumppanistaan. Jos toinen ei vain ole lahjanostajaihminen, niin onko se nyt niin kamalaa? Arkinen kunnioitus merkitsee, ja se on minusta aivan muuta kuin hulppeat tai pitkään mietityt lahjat.
Arkinen kunnioitus on bare minimum aika lailla kaikissa ihmissuhteissa. Oletan esimerkiksi että työkaverit suhtautuvat minuun arkisen kunnioittavasti - moikkaavat takaisin kun moikkaan heille ja hoitavat oman tonttinsa.
Ai niin ost lapset 60 v lahjaksi vielä kolme kirjaa kirppikseltä ja karkkia Meille on iso asia ja ilo kun mies selvinpäin
Kamalaa tollanen! Ja se vielä, että sinua hävetti, vaikka toinen oli se moukka.