Piditkö kouluruuasta?

Amitsussa oli yksittäisiä ok mättöjä, esim peruna ja jauhelihakastike jota söin ihan mielellää, mutta yleisesti valikoima oli pjaskaa kun yritetään tehdä terveellistä halvalla niin vatuiksihan se menee.....

Paree kun olis aina useempi mistä valita niin ei jäis tyhjän päälle, onneksi oli sitten grilli kävelymatkan päässä josta haki pahimpaan nälkään kun oli vaikka jotain kalamössöä, yhhyh

Itse olen huomannut eron omana kouluaikana ja nyt. Ennen ruoka tehtiin hyvin vaikka raaka-aineet oli halpoja. Kaalilaatikko maistui. Nyt ruoka tehdään halvoista raaka-aineista, huonosti ja niin että yksi ruoka sopii mahdollisimman monelle. Siksi maito korvataan vedellä yms. Siksi tykkäsin oman aikani ruuista enemmän.

Pidin melkein kaikesta. Mitään ykkösinhokkia ei edes tule mieleen.

1. ala-aste en juurikaan muista. 2. ala-aste (muutettiin siis eri paikkakunnalle) oli pieni kyläkoulu jossa oma parikymmentä oppilasta ja oma keittäjä. Perus kotiruokaa ja oli hyvää :) . Yläaste perushöttöä, ok, amis ok, amk oli amica ok, yliopistolla taas oli 3 ruokalaa mistä valita + pizzeria lähellä. Kaikissa ollut mielestäni hyvät ruoat.

Joskus pidin, joskus en. Riippui aika paljon ruoasta. Esim. kaalilaatikosta tai keitoista en pitänyt (nyt tosin syön niitäkin), mutta peruskoulun uunikala oli parasta uunikalaa, jota olen koskaan saanut. Keitoista tosin hernekeitto ja pinaattikeitto maistuivat hyvältä jo lapsena. Ei se ruoka siis huonoa ollut, jos en siitä pitänyt, niin se oli minun ennakkoluuani. Onneksi minä sain kouluissa 1980-luvun lopusta 2000-luvun alkuun hyviä ruokia.

Kävin peruskoulun ja lukion 70- ja 80-luvuilla. Inhosin kouluruokaa. Ala-asteella pakotettiin syömään. Yläasteella lopetin syömisen, lukiossa en syönyt ollenkaan. Söin kotona.

Ehkä pitäisi kiittää kouluruokaa siitä, että pystyn nykyisinkin olemaan syömättä koko päivän tai jopa paastoamaan viikon. Monelle naiselle se tuntuu olevan todella vaikeaa.

En nyt aikuisena syö mitään mistä en pidä tai mitä en halua. Se mitä syön on jotain mikä on terveellistä ja/tai mistä saan nautintoa.

Mistäs luulet sen pyttipannun olevan tehty?

Koulussa töissä. Meillä ruoka todella hyvää. Itse leipovat ruisleipää ja sämpylät. Jälkkärinä ainakin kerran viikossa jotain hedelmää, marjapaistosta, marjarahkaa, kiisseliä tms. Ei voi kuin kehua! Pienen paikkakunnan iloa.

Oli inhokkiruokia (lihakeitto, kanaviillokki...) ja sellaisia mistä pidin hyvin paljon. Hyvällä ruokahalulla meni puurot, makaronilaatikko, kebakot, kalapuikot ja nakit :D Ala-asteen olen aloittanut -96.

Aloitin ala-asteen -87. Pääsääntöisesti pidin kouluruoasta, pari inhokkia siellä oli joukossa. Peruskoulussa oppi mm. sen tosiasian että jotkut valittavat kaikesta.

Kyllä tykkäsin. Söin aina ja paljon, ikinä en jättänyt välistä.

Pinaattiletut oli oma suosikki, niitä vedettiin aina kavereiden kanssa kisaa, kun ei ollut rajoituksia että monta saa ottaa. Onkohan nykyään rajoituksia?

Enimmäkseen tykkäsin, liiaksikin. Kuten melkein kaikesta muustakin ruoasta.

Veripalttu oli harvoja ruokia joista en niin piitannut, mutta söin sitäkin kun muuten olisi tullut nälkä.

112 täsmentää sen verran, että keskuskeittiöltä koululle kuljetetut valmiiksi kuoritut perunat olivat kyllä usein pahoja, ns. kumiperunoita. Ja lisäksi jonain vuonna oli ns. kinder-perunoita, eli sisältä löytyi mustia ylläreitä. Se kyllä vaivasi silloin perunaa muuallakin kuin koulussa, ja sinä vuonna saatiin enemmän makaronia ja riisiä lisäkkeinä.

70-luvulle sijoittuivat kouluvuoteni.

Vierailija kirjoitti:

Eikä ollut ruoka-allergikkoja tai muita nirsoilijoita.

Luokallani oli kaksi jehovantodistajaa, jotka eivät ainakaan verilettuihin ja veripalttuun koskeneet. Elivät ne päivät näkkärillä, maidolla ja puolukkahillolla.

Peruskoulu ja lukio 70-80 luvuilla. Inhosin kouluruokaa, se oli kamalaa. Lakkasin syömästä sitä yläasteella. Lukiossa en enää edes mennyt ruokailuun.

Peruskoulun kävin pienessä kunnassa ja siellä kaikki tehtiin alusta asti itse. Jopa ne parjatut kaalilaatikot ja kesäkeitot yms oli syötäviä. Silloin en ymmärtänyt kouluruuan vihaamista kun hyväähän se oli ruuasta riippumatta.

Sitten muutin lukion perässä kaupunkiin. Meni viikko ja ymmärsin, taso oli ala-arvoista ja ruoka oli juuri sellaista mistä jää paha maku suuhun. Kävin silti joka päivä syömässä koska ilmaista, mutta ei se enää ollut mielyttävää kuin harvoina päivinä.

Oma äitini oli opettaja ja söi kouluruokaa. Nyt hän on eläkkeellä ja käynyt syömässä pari jonkun kerran koulujen ylijäämäruokaa. Hänen kommentti oli, että onpa pahaa ruokaa nykyään.

Söin suurimmaksi osaksi pöperöt mutta italianpataa en voinut sietää. Otin sitä max. Ruokalusikallisen ja pistin suuhun ruoka tunnin lopussa ja juoksin vessaan sylkemään sen pois x)

Vieläkään ei italianpata maistu.

Ikää nyt 35v.

Olen nyt abi. Ala-asteen ruuasta en muista mitään erikoista, ihan hyvää se kai oli. Yläasteella oli tosi hyvät ruoat ja kaipaan niitä vieläkin. Nyt lukiossa jossa olen ei ole kovin hyvää tämä ruoka. On poikkeuksellista jos ruoka on oikeasti hyvää ja sitä haluaa syödä. Eli täysin koulukohtaista tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

60-luvulla kouluruoka pääosin puuroja ja vellejä,ei valitettu ,kotona tarjonta sen kummosempaa .

Kunnollinen itse keitetty puuro onkin hyvää ruokaa verrattuna jauheesta tehtyyn perunamuusiin ja niinikään jauheesta ja jostakin "kasvirasvapohjaisesta maitoproteiinivalmisteesta" ja aromeista kyhättyyn kastikkeeseen, ja sellumaisiin "kanapihvi"puristeisiin.