Lue keskustelun säännöt.
Hei. Tää on sulle, jos tavoittaisin sut näin.
25.09.2017 |
Mä en tiedä nimeäsi. Tai tiedän etunimen, mut se ei auta. Ensin en huomannu sua lainkaan. Ainakaan mitenkään erikoisesti. Sitten tuli yks kesäinen päivä ja piristit sitä, ehkä tietämättäsi.
Siitä asti me ollaan katseltu toisiamme. Suoraan ja epäsuorasti. Mitään ei ole sanottu ääneen. Hymyt ja pienet teot välittävät tärkeimmän.
Mutta nyt se on ohi. Haluan siirtyä elämässäni eteenpäin enkä odottaa että tämä edistyisi. Siispä toivon, että luet tämän ja ymmärrät, että vaikka näemme, emme enää kipinöi toisillemme vaan tervehditään toisiamme ihmisvilinässä niinkuin tuttavat tekevät.
Ja kyllä, minä rakastan sinua.
Kommentit (55)
Aika liikuttavaa. Mutta jokaisen pitää nuoruudessaan käydä läpi tuo vaihe, kun opetellaan käsittelemään ihastuksen tunteita. Ensin jonkun kaukorakkauden kautta (kuten tässäkin tapauksessa, vaikka eivät maantieteellisesti kaukana olekaan) ja sitten pikkuhiljaa ihan oikeasti kohtaamalla toinen ihminen ja opettelemalla seurustelutaitoja.
Jonakin päivänä hymyilet vielä itsekin tälle suurelle rakastamisellesi ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika liikuttavaa. Mutta jokaisen pitää nuoruudessaan käydä läpi tuo vaihe, kun opetellaan käsittelemään ihastuksen tunteita. Ensin jonkun kaukorakkauden kautta (kuten tässäkin tapauksessa, vaikka eivät maantieteellisesti kaukana olekaan) ja sitten pikkuhiljaa ihan oikeasti kohtaamalla toinen ihminen ja opettelemalla seurustelutaitoja.
Jonakin päivänä hymyilet vielä itsekin tälle suurelle rakastamisellesi ;-)
Ap on noin 42 v.
sataa lunta hiljaa tähän kaupunkiin
sun kasvos nään kun katson taivaisiin
hetken ennen kuolemaa ikuisuuden tajuan
kuinka paljon sua rakastan
Yllättävän paljon pakkomielteitä tällä palstalla. Mun pitäisi myös lopettaa täällä olo, mutkun mä vaan vähän aikaa vielä
En tajua. Miksi oletat, että tämän toisen puolelta olisi jotain tunteita? Miksi luovutat nyt? Miksi marttyyrimainen asenne, kun et ole itsekään asian eteen mitään tehnyt? Jotenkin hirveän syyllistävä asenne aloituksessa ja oletus, että toiselle on nyt hirveä menetys, kun et enää jaksa odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus tekee kipeää, vaikka rakkaus hoitaakin.
Yrittäkää hyvät ihmiset selvittää asiat oikeassa elämässä, vaikka se tekisikin kipeää. Sanon tämän suurella sydämellä.
Mä olen myös miettinyt, että voiko olla rakkautta jos ei ole ollut muuta, kuin katseita?
Eikö rakkauteen vaadita vähän muutakin? Ehkä ap:n tunteet on olleet vain syvempää ihastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, oletko ajatellut että etunimi ei välttämättä tavoita viestiä täältä? Oletko miettinyt miten voisit kertoa suoraan tälle etunimelle asioista?
Tällaisia ajatuspieruja saa varmaan lukea paljon teinityttöjen salaisista päiväkirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös miettinyt, että voiko olla rakkautta jos ei ole ollut muuta, kuin katseita?
Eikö rakkauteen vaadita vähän muutakin? Ehkä ap:n tunteet on olleet vain syvempää ihastumista.
Pakkomielteisestä ihastumisesta. Vastaa kyllä teini-idoliin "rakastumista". Heidänkin kanssa moni suunnittelee naimisiinmenoa, on mustasukkainen puolisoista jne. Tämä on samaa, mutta erona että näkee tän henkilön useammin kuin esim 10 kertaa vuodessa fanitapaamisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa tavoittaa tai ei. En minä väitä olevani joku suuri menetys hänelle vaan lähinnä itselleni teen sydämeen tilaa. Haluan unohtaa. Halusin jo silloin mutta se mitä kerroit sai tunteet taas takaisin. Mutta nyt haluan sanoa. Tämä oli tässä. Tunteistani huolimatta tai ehkä juuri niiden takia.
Vit*tu en enää katso keneenkään silmiin enää kun tälläiseks maailma menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaja on mies.
Osuit oikeaan. Olen mies. A.p
Eikö mennyt ihan niinkuin Strömsössä? Menikö niinkuin Porvoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaja on mies.
Osuit oikeaan. Olen mies. A.p
Koodaaja!!! <3
Ensi kerralla tulen ja.... pussaan sinua! Johan alkaan tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika liikuttavaa. Mutta jokaisen pitää nuoruudessaan käydä läpi tuo vaihe, kun opetellaan käsittelemään ihastuksen tunteita. Ensin jonkun kaukorakkauden kautta (kuten tässäkin tapauksessa, vaikka eivät maantieteellisesti kaukana olekaan) ja sitten pikkuhiljaa ihan oikeasti kohtaamalla toinen ihminen ja opettelemalla seurustelutaitoja.
Jonakin päivänä hymyilet vielä itsekin tälle suurelle rakastamisellesi ;-)
Ap on noin 42 v.
Ja parisuhdekokemusta on minkä verran?
tunnistin sinut. meinaat siis että tää oli nyt sitten tässä.