Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, jotta lapsen etu toteutuu?
25.09.2017 |
Ollaan uusioperhe ja sekä minun että miehen lapset on meillä vuoroviikoin. Oman exäni kanssa yhteistyö sujuu ja keskustellaan ja sovitaan kaikista lasten asioista yhdessä. Ollaan aina ns. kartalla siitä missä heidän kanssaan mennään.
Miehen ex sensijaan ei pysty keskustelemaan mistään. Jos joskus mies yrittää niin tämä äiti tyrmää täysin eikä mitään keskustelua synny.
Heidän teini-ikäisellä tyttärellään on jo pitkään ollut ongelmia. Käy kyllä psykologillakin, mutta vanhempia tai ainakaan isää ei infota mistään. Nyt selvisi puolivahingossa, että lapselle ollaan tekemässä ADHD-testejä,jotka selittäisi näitä vaikeuksia mitä on ollut tai ainakin osaa niistä. Tästäkään äiti ei ole infonnut eikä tytöstä oikein saanut selvää, että tietääkö äitikään näistä testeistä.
Tyttö siis on todella vaikeassa teini-iässä ja muuten esittää kauhean rempseää ja on suunapäänä, mutta kun pitäisi vastata johonkin oikeaan kysymykseen niin sulkee täysin suunsa.
Lähinnä nyt syyttää ulkopuolisille kaikesta minua. On selittänyt siellä ja täällä, että minä vihaan häntä. Tosiasiassa on tehty vaikka mitä, että tytöllä olisi hyvä olla. Mutta kauhean vaikea on toimia,kun ei tiedetä mitään siitä miten äidillä menee (tai no tiedetään siskoltaan, että samoja ongelmia on sielläkin).
Mitkään säännöt ei koske tyttöä ja juurikin tämä oma siskonsa kärsii niistä eniten. Isänsä ei saa tyttöön mitään otetta,koska jotenkin pelkää että liian kovin puuttumalla tyttö ei tulekaan enää tai muuten suuttuu. Eikä lapsen kasvatus oikein toimi,jos vanhempi pelkää lapsen reaktiota. Lapsen kuuluukin suuttua,jos joku sääntö ei miellytä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö aikuinen saisi niitä rajoja asettaa. Puhutaan nyt esimerkiksi siitä, että tyttö ei syö enää oikein mitään normaalia ruokaa vaan on korvanut kaiken energiajuomilla ja herkuilla. Yöt on vajaita,koska tuijottaa tietokonetta ja näin myös häiritsee siskonsa unta. Vapaapäivät viettää pääasiassa maaten ja tulee vain kerran päivässä syömään käskettäessä.
Mutta mihinkään tälläisiin juttuihin ei ole rahkeita puuttua tällä hetkellä eikä saada äidin tukea näihin.
Itse olen lähinnä sivustakatsoja. En siis ole enää aikoihin puuttunut tytön tekemisiin mitenkään eli jos joku nyt ajattelee, että minä huudan ja karjun tytölle ja hän on siitä päätellyt, että vihaan häntä niin näin ei ole. En ole milloinkaan korottanut ääntäni hänelle.
Tytöllä on myös yökasteluvaiva,joka oli vielä vuosi sitten suht iso ongelma, mutta nyt ei noin vuoteen ole tullut yhtään vahinkoa. Nyt kuitenkin viikonloppuna yllättäin oli ilmestynyt märät lakanat sänkyyn. Siitäkään meillä ei ole mitään tietoa mitä näillä lääkärikäynneillä asiasta on puhuttu ja mikä on tilanne. Mies ainoastaan on lääkkeiden maksaja, mutta mitään muuta hän ei tiedä. Oli jo sitä mieltä, että lääkkeitä ei edes tarvita,kun minä kysyin, että onkohan tyttö lakannut itse syömästä niitä. Käsittääkseni lääkitystä ei saa itse lopettaa ja selvästi se on edelleen tarpeellinen,kun kerran vahinkoja kuitenkin sattuu. Sitä ei tiedetä sattuuko niitä vielä äidillä ja tyttöhän ei itse vastaa mitään selvää,kun kysytään. Tai siis isänsä kysyy. Minä en ole näistä puhunut.
Mutta olen tosiaan sitä mieltä, että lapsi on se joka tässä nyt kärsii. Äiti estää toimillaan sen, että lasten asiat saisi jotenkin etenemään ja kuntoon.
En tiedä... aika voimaton olo enkä osaa sanoa miten kuuluisi oikein toimia?
Kommentit (10)
Jos isä on huoltaja niin voisi kaiketi soittaa psykologille ja hoitavalle lääkärille (oletan että kasteluasiassa sellainen on) ja kysellä lisätietoja.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi soittaa, mutta mehän ei tiedetä mitään lääkäreiden nimiä tai mitään. Ei mitään.
Ja kyllä mies on huoltaja ja ihan jos tarkkoja ollaan niin äiti on etä-vanhempi,koska lapset on meillä kirjoilla. Lapset siis tasaisesti vuoroviikoin, mutta koulukyytien takia lapset on pakko olla meillä kirjoilla. Se kuitenkin tekee miehestä virallisesti lähivanhemman.
Miten se äiti teitä oikein estää hoitamasta tytön asioita?
Teillä tapahtunut vuoteidenkastelukin on jotenkin lapsen äidin syy? Tuntuu että ihan hänen olemassaolonsa on nyt sinulle ja tytön isälle ongelma. Viekää se lapsi lääkäriin ja lakatkaa paasaamasta siitä äidistä.
Tiedätte kai edes missä lääkäriasemalla/terveyskeskuksessä tyttö käy? Soitatte sinne ja puhutte hoitavan lääkärin /psykologin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se äiti teitä oikein estää hoitamasta tytön asioita?
Teillä tapahtunut vuoteidenkastelukin on jotenkin lapsen äidin syy? Tuntuu että ihan hänen olemassaolonsa on nyt sinulle ja tytön isälle ongelma. Viekää se lapsi lääkäriin ja lakatkaa paasaamasta siitä äidistä.
Eihän se vuoteen kastelu ole kenenkään syy. Vaan se, että mies ei tiedä yhtään mitä niillä lääkärikäynneillä on todettu ja sanottu. Tyttö itse ei puhu, äidiltä ei heru muuta tietoa kuin ilmottaa millon pitää ostaa lääkkeitä lisää.
Eikä tarvi vääristellä asiaa tuohon malliin. Jos kyseessä olisi oma lapseni,jonka asiaa voisin hoitaa niin soittaisin vaikka kaikki lähialueen terveyskeskusket ja sairaalat läpi ja onkisin tiedot lääkäreiden nimistä. Itse olen kuitenkin estynyt tekemään mitään,koska ei ole oma lapseni. Mies ei jotenkin "osaa" ryhtyä kyselemään näitä,kun äiti on aina hoitanut nämä lääkärikäynnit.
Ja äidin toiminta tosiaan vaikuttaa miehen käytökseen. Kuten kerroin niin ei osaa/pelkää puuttua liian napakasti asioihin,koska pelkää sitä että sitten lapsi jättääkin käymättä vallan. Lapsi selvästi tietää hallitsevansa tilannetta,koska äiti ja isä ei keskustele asioista. On jo monesti käynyt selväksi,kun joku ongelma on selvinnyt, että on puhuttu äidille yhtä ja isälle toista.
Ja kyllä minä ainakin soittaisin ihan ensimmäisenä exälleni,jos lapseni oltaisiin laittamassa johonkin testeihin ja kertoisin hänelle tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minusta tuossa nyt on se ensisijainen ongelma sinun miehesi. Ei ex-vaimo eikä psyykkisesti oirehtiva tyttöparka.
Miehesi pitää ottaa isyys haltuunsa. Soitettava lääkärille ja kysyttävä tietoja tyttärestään. Puututtava tyttärensä yövalvomisiin.
Juttele siis miehesi kanssa. Tee selväksi se, että tuo peli on tyttärelle ja hänen sisarelleen todella vahingollista.
Sinänsä tosin se, että miehesi tietää tyttären ongelmista ei ole mikään ratkaisu niihin ongelmiin. Psyykkinen oirehdinta on hankala ja pitkäkestoinen ongelma, mutta tietenkin lapsen oikeanlaatuinen tuki edellyttäisi, että te tiedätte, missä mennään.
Minulla on teinejä ja asun uusperheessä, ja vastaan tällä kokemuksella.
Jos äiti on ihan normaali tapaus, niin mitä jos lähtisitte olettamuksesta, että kaikki on ok? Äiti hoitaa asioita ja tyttö on hyvässä hoidossa. Äiti on myös kykenevä hakemaan apua.
Jos äiti on ok, niin sitten tyttökin on ok. Ei siihen teidän peukalonjälkeä enää tarvita. Juu, kiva olisi tietää, mutta kun suhteet ovat mitä ovat, niin antakaa olla.
Isä pelkää, että tyttö jättää käymättä. Entä sitten? Tulee sitten kun tulee. Ei isä siihen kuole. Ei teiniä kannata pakottaa. Pakottaminen ei saa aikaiseksi mitään hyvää. Kun teinille antaa tilaa, niin hän lähentyy, kun on siihen itse valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 jatkaa,
Perustelen vastaustani hieman:
Minun eksäni ei puhu minulle mitään. Ei kerro mitään. Eikä teinikään kerro. Vuoroviikkolapsi.
Elämäni helpottui sinä päivänä, kun päästin irti. Aloin ajattelemaan, että so what. Isä on kuitenkin järkevä ja huolehtiva. Minun ei tarvitse tietää muuta.
Niin kauan kuin valitin isänn toimintaa, oli minulla vaikeaa. Otti päähän ja ärsytti. Enää ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta tuossa nyt on se ensisijainen ongelma sinun miehesi. Ei ex-vaimo eikä psyykkisesti oirehtiva tyttöparka.
Miehesi pitää ottaa isyys haltuunsa. Soitettava lääkärille ja kysyttävä tietoja tyttärestään. Puututtava tyttärensä yövalvomisiin.
Juttele siis miehesi kanssa. Tee selväksi se, että tuo peli on tyttärelle ja hänen sisarelleen todella vahingollista.
Sinänsä tosin se, että miehesi tietää tyttären ongelmista ei ole mikään ratkaisu niihin ongelmiin. Psyykkinen oirehdinta on hankala ja pitkäkestoinen ongelma, mutta tietenkin lapsen oikeanlaatuinen tuki edellyttäisi, että te tiedätte, missä mennään.
Joo, vaikuttaa siltä, että mies on tottunut siihen, että puoliso hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. No, tässä tapauksessa asiaa ei voi delegoida uudelle puolisolle. Siispä isän on todellakin otettava aloite ja sopia tapaaminen lasta hoitavan lääkärin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Upsan