Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.

Kysymyksesi on utopistinen. Jos hankit lapsia, tuo mahdollista vasta kun lapset ovat lentäneet pesästä. Eli  suomeksi:ei  tule onnistumaan ellei  perheellä ole varaa palkata täyspäiväisiä hoitajia.

Toivottavasti kukaan lapsia harkitseva ei kuvittele, että tämä olisi mahdollista.

Mulle lapsiperheen realismia avasi kaveri. Hän iloitsi, että nyt kun lapset on jo 5 ja 7, voi elää omaa elämää vapaasti! Eli hän voi ihan helposti istua sängyllä lukemassa Gloriaa samalla kun lapset leikkivät viereisessä huoneessa.

En vastannut mitään. Mutta en hankkinut lapsiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle lapsiperheen realismia avasi kaveri. Hän iloitsi, että nyt kun lapset on jo 5 ja 7, voi elää omaa elämää vapaasti! Eli hän voi ihan helposti istua sängyllä lukemassa Gloriaa samalla kun lapset leikkivät viereisessä huoneessa.

En vastannut mitään. Mutta en hankkinut lapsiakaan.

Huomaa kyllä, miten sellaisella käsitteellä kuin vapaasti eläminen on niin erilaiset merkitykset vanhemmille ja lapsettomille. Joo, reppureissaajanomadi varmaan kauhistelisi sitä, että matkustan vuosittain vain kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti, mutta samalla lailla minusta vapainkaan lapsiperhe-elämä ei ole niin vapaata elämää kuin mitä minä haluan – ja tietyllä tavalla tarvitsenkin.

Järjestelykysymys. Nousen kolmelta, käyn salilla ja luen kirjaa ja neulon viidestä seitsemään. Töiden jälkeen kotihommat ja lapsi viideltä nukkumaan. Sitten vaihdan eritteet mihen kanssa. Kekustelua, taidegalleria ja ranskan kurssi välillä 19-22.

Jaa, asenteesta kiinni. Minun omaa aikaani käytän, kun rakennan poikien kanssa legoilla tai olen tyttären kanssa lenkillä, kylvetän pienintä, tuskastelen lasten riitoja. Perheen yhteinen aika kuuluu parisuhteeseen, erikseen on intiimit hetket.

Alkuperäinen kysymyksen asettelu on täysin absurdi ja järjetön. Minkä helvetin takia elämää pitäisi kellottaa mitä tekee milloinkin. Onko ap joku insinööri tai muuten pilkunviilaaja ja järjestyksen ystävä.  Lapsiperheessä aika menee perheen kanssa ollessa. Sitä olemista on sekin, että on ylipäätään läsnä ja tenavat tuohuaa mitä touhuaa. Itse nuo tekemisensä keksivät, eikä aina tartte vanhempien väkisin viedä harrastuksiin. Niitäkin voi harrastaa jos mieli tekee. Lapset ovat ihan yhtä yksilöitä kuin vanhemmatkin, joten jokainen keksii oman jutut.  Kotona ollut omia lapsia 37v ja on yksi vieläkin.  Kaikenkaikkiaan 4. Parisuhteeseen ja seksin määrään noilla ei ole ollut mitään vaikutusta. Oma aika ja seksin harrastaminen on kyllä ihan järjestelykysymys. On tainnu pari kertaa olla jopa 2 viikon tauko seksissä viimeisen 40v aikana. Itsellä ollut aina paljon harrastuksia, joita limitetty sopivasti. Samoin vaimolla. Lapset tottuneet siihen, että vanhemmilla on omatkin jutut. Tärkeintä olla oikeaan aikaan läsnä ja luotettavasti tavoitettavissa  ja takaisin.  Perheellisellä tärkeintä on parisuhde ja sen toimivuus. Lapset tulee vasta sen jälkeen. Syystä, että lapset kärsii ekana, jos parisuhteessa ei ole rakkautta. Lapset eivät ole mistään pois, vaan tuplasti enemmän.

 Kuulostat jotenkin aika joustamattomalta ja hemmotellulta, ellet jopa vaativalta ihmiseltä. Olen asiantuntijtyötä tekevä sinkku, eikä minulla todellakaan jää työpäivän ja koiran lenkityksen jälkeen mitään kuutta tuntia "omaa aikaa". Olen itsekin introvertti, joten ymmärrän kyllä tarpeen olla rauhassa ja hiljaa päivittäin, mutta tajuan myös, että mailma ei voi joka päivä taipua minun tarpeisiini. Kyllä sitä jaksaa, kun tasapainottaa toisaalta oman sietokyvyn kehittämisen ja riittävän levon.

Itse olen ajatellut, että mikäli lapsen hankin, olen suosiolla poissa töistä vauva- ja taaperoajan, jotta ehdin itse levätä esim. päiväunien aikana ja hankin lisäksi lastenhoitoapua jos vähääkään tuntuu siltä. Olen myös jo ihan koiran kanssa oppinut, että olen oikeasti tosi paikan tullen paljon kärsivällisempi ja jaksavampi kuin olen osannut kuvitellakaan. Uskon myös, että oman lapsen kanssa ei alkutotuttelun jälkeen tunnu samalla tavalla rasittavalta kuin vieraiden seurassa, vaan luotan siihen, että yhteinen tekeminen ja oleminen tuntuu luontevalta. Yleensä jos jotain aidosti halua, asioiden järjestely ei tunnu ylitsepääsemättömän vaikealta. Ehkä kannattaakin vielä pohtia, että onko se lapsi nyt oikeasti sellainen asia, jota aidosti haluat.  

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.

Varmaan ymmärrät itsekin että tuo ei ole mahdollista. Jos on töissä kahdeksasta neljään, käy kaupassa ja hakee lapsen hoidosta, niin ruoka on laitettu ja syöty ehkä kuuden aikaan. Jos aloitat siitä oman ajan, vaikka nyt sen kolme tuntia, kello on yhdeksän. Siihen kaksi tuntia parisuhdeaikaa, kello on yksitoista ja on korkea aika mennä nukkumaan.

Olet siis viettänyt koko illan olematta lainkaan lapsen kanssa, oletettavasti siis puolisosi on pitänyt hoitaa lapsi kun sinä harrastat mitä nyt harrastatkin. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Varmaan tämän halusitkin kuulla, jotta voit perustella ettet voi hankkia lapsia.

Vitsi on siinä että lapsia kannattaa hankkia silloin jos haluaa viettää aikaa heidän kanssa. Sinun ei ole pakko, ja suosittelenkin että et hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, vauvan ollessa pieni sain päivässä helposti yhteensä 3-4h "omaa aikaa" vauvan nukkuessa pitkät päiväunet ja mennessä hyvissä ajoin yöunille; silloin jäi usein tunti pari aikaa myös parisuhteelle. Mielelläni kyllä olisin nuuhkutellut vauvaa enemmänkin, mutta meillä vauva oli hyväuninen. Näin ei toki kaikilla ole. Nykyisin saan päivässä 6-8 tuntia omaa aikaa töissä, ja sen jälkeen riennän viettämään ihanaa perheaikaa! Ehkä lapsia ei kannata tehdä, jos töiden lisäksi pitää saada tuntikaupalla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Ethän silloin ehtisi viettää aikaa lapsen kanssa yhtään. Lapset ansaitsevat läsnäolevat vanhemmat.

Minä tarvitsen paljon omaa aikaa. En edes pidä lapsista, enkä sellaisia ole koskaan halunnut. Minusta olisi kivaa jos saisin rauhassa olla tekemättä lapsia, ilman että minut haukutaan itsekkääksi, tyhjäksi, sieluttomaksi, mielisairaaksi, pahaksi, nautinnonhaluiseksi, kehittymättömäksi, typeräksi, hölmöksi, laiskaksi, mistään mitään ymmärtämättömäksi, vapaamatkustajaksi, lusmuksi ja sellaiseksi joka ei tiedä rakkaudesta ja elämästä mitään.

Miksi minua saa halveksia ja polkea ihmisyyttäni paskaan?

Kuule rauhotus nyt. Mä olen äiti-ihminen, enkä mä ajattele susta mitään tuollaista. Mulla on liian kiire ajatella omia juttujani ja lapsen asioita. Jos sulla ei ole lapsia, se ei mua heilauta suuntaan eikä toiseen, se on ihan sun oma elämä ja oma asia. Lähinnä huolestun sun mieleterveydestä kun noin räjähtelet.

Sanokaas velat miksi tarvitsette tällaisia megaketjuja vakuuttuaksenne, että teidän ei tarvitse lapsia hankkia, jos ettte halua? Kun ei teidän tarvitse ja meillä äideillä on ihan muut asiat mielessä kuin teidän halunne.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaas velat miksi tarvitsette tällaisia megaketjuja vakuuttuaksenne, että teidän ei tarvitse lapsia hankkia, jos ettte halua? Kun ei teidän tarvitse ja meillä äideillä on ihan muut asiat mielessä kuin teidän halunne.

Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on sinulle niin iso ongelma, että joudut siitä mesoamaan tällä lailla aivan asiaan liittymättömässä ketjussa?

En usko että olisin saanut mitenkään järjestettyä, ainakaan niin ettei samalla tee vääryyttä lapsille, joten olen jättänyt lapset hankkimatta. Niin yksinkertaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaas velat miksi tarvitsette tällaisia megaketjuja vakuuttuaksenne, että teidän ei tarvitse lapsia hankkia, jos ettte halua? Kun ei teidän tarvitse ja meillä äideillä on ihan muut asiat mielessä kuin teidän halunne.

Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on sinulle niin iso ongelma, että joudut siitä mesoamaan tällä lailla aivan asiaan liittymättömässä ketjussa?

Hanki mun puolesta vaikka koira, ei se multa ole pois, mutta miksi te haluatte irviä perhe-elämää, jos ette sitä itsellenne halua?

3-4 tuntia omaa aikaa? Mieluummin kuolisin.

-Vela

En mitenkään, enkä olisi halunnutkaan, eikä ollut noin paljon omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ennen lapsiakaan. Vai lasketaanko omaan aikaan myös kotityöt, jos teet niitä yksin? Millaista se parisuhdeaika oikein on? Istutaanko silloin sohvan nurkassa ja märistään miehen kainalossa, miten maailma potkii päähän ja syväluodataan parisuhteen tilaa? Mun mielestä elämä on kokonaisuus, siihen kuuluu opiskelua ja työntekoa, yhdessä ja erikseen miehen kanssa puuhailua, harrastuksia, perhe-elämää (jos lapsia on) ja ihan vaan olemista. En erottele kaikkia elämän osasia ja laske paljonko mihinkin kuluu aikaa. Parisuhdeaikaa mulle on ihan tää tavallinen arki; mies leikkii lasten kanssa ja minä siinä vieressä kokkaan, minä pelaan lasten kanssa lautapelejä ja mies imuroi. Katsellaan koko perheellä elokuvaa, käydään kirjastossa ja retkillä. Saunotaan yhdessä miehen kanssa, käydään syömässä ulkona, vietetään joskus kahdenkeskinen viikonloppu, vietetään joka ilta pari tuntia kahdestaan lasten mentyä nukkumaan.

Sitä kutsutaan elämäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, vauvan ollessa pieni sain päivässä helposti yhteensä 3-4h "omaa aikaa" vauvan nukkuessa pitkät päiväunet ja mennessä hyvissä ajoin yöunille; silloin jäi usein tunti pari aikaa myös parisuhteelle. Mielelläni kyllä olisin nuuhkutellut vauvaa enemmänkin, mutta meillä vauva oli hyväuninen. Näin ei toki kaikilla ole. Nykyisin saan päivässä 6-8 tuntia omaa aikaa töissä, ja sen jälkeen riennän viettämään ihanaa perheaikaa! Ehkä lapsia ei kannata tehdä, jos töiden lisäksi pitää saada tuntikaupalla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Ethän silloin ehtisi viettää aikaa lapsen kanssa yhtään. Lapset ansaitsevat läsnäolevat vanhemmat.

Minä tarvitsen paljon omaa aikaa. En edes pidä lapsista, enkä sellaisia ole koskaan halunnut. Minusta olisi kivaa jos saisin rauhassa olla tekemättä lapsia, ilman että minut haukutaan itsekkääksi, tyhjäksi, sieluttomaksi, mielisairaaksi, pahaksi, nautinnonhaluiseksi, kehittymättömäksi, typeräksi, hölmöksi, laiskaksi, mistään mitään ymmärtämättömäksi, vapaamatkustajaksi, lusmuksi ja sellaiseksi joka ei tiedä rakkaudesta ja elämästä mitään.

Miksi minua saa halveksia ja polkea ihmisyyttäni paskaan?

Kuule rauhotus nyt. Mä olen äiti-ihminen, enkä mä ajattele susta mitään tuollaista. Mulla on liian kiire ajatella omia juttujani ja lapsen asioita. Jos sulla ei ole lapsia, se ei mua heilauta suuntaan eikä toiseen, se on ihan sun oma elämä ja oma asia. Lähinnä huolestun sun mieleterveydestä kun noin räjähtelet.

Ei nyt liity itse tähän asiaan, vaan ohimennen ihmettelen tätä lyhyessä ajassa huomattavan paljon yleistynyttä argumentaatio virhettä.

Tällä palstalla on yleistynyt tuollainen tapa hyökätä/puolustautua/selitellä/tai jotakin ihmeellistä, että väitetään toisen "räjähdelleen" "olevan raivoissaan" tai muuten vaan olevan ihan tolaltaan ja tunnekuohun vallassa.

En oikeasti ymmärrä miksi? Ihan neutraalisti kirjoitettu juttu vaan päätetään jonkun toisen toimesta, että nyt tuo on raivoissaan ja tunnekuohussa. Sitten hänelle ei tarvitse asiallisesti vastata, vaan voi sanoa että "älä riehu/raivoa/olet mielisairas"

Ad hominemia tuo on eikä mitään muuta.

Joo, lapset haetaan hoidosta klo 16, vanhemmat menee nukkumaan klo 22 eli siihen jää 6 tuntia.

Lapset syötetään ja vähän leikitetään ja laitetaan komeroon yöksi klo 18 eli jää neljä tuntia parisuhde ja omaa aikaa. Lapsista laitetaan vaan illaksi virta pois!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain noin paljon omaa aikaa, ei mulla ainakaan, vaikka ei ole lapsia. Töihin lähden klo 7 ja kotona olen klo 18.30. Herätys on aamulla klo 6, joten nukkumaan menen klo 22. Eli omaa/parisuhdeaikaa on se 3,5 t, josta osa menee ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykkäykseen jne. Parisuhdeaikaa kai ei ole se, että mies on koneella ja minä katson telkkua, vaan se on just sitä omaa aikaa. Mikä on parisuhdeaikaa? en mä sitä mitenkään erityisesti erottele, no käydään me joskus ulkona syömässä tai leffassa tms ja tietty on seksiä pari-kolme kertaa viikossa, ei siitä millään tule paria tuntia päivässä. Eikä siis omaa aikaakaan ole varsinaisesti paria tuntia enempää. 

Kolmekymppisiä ollaan ja lapsiasia on nyt mielessä. Vauvakuumetta mulla ei ole, mutta kyllä se ajatus lapsesta jotenkin on alkanut houkuttaa ja mies siitä puhuu nykyään vähänväliä, että eikö olis jo aika, ei hän halua olla viiskymppisenä pikkulasten isä yms. Ja en todellakaan kuvittele, etteikö elämä muuttuisi lasten myötä, varmaan muuttuuu sekä hyvässä että pahassa. Jotenkin vaan tää nykyelämä on alkanut tuntua siltä, että päivät toistuvat samanlaisina...se probleema olis varmaan mennyttä lasten myötä ;D.

Totta kai päivät tuntuvat samanlaisilta, kun sinulla on päivittäin kenties alle kaksi tuntia sellaista aikaa, jonka sisällön saat itse määrätä! Tuohon tunteeseen auttaa nimenomaan se, että omaa aikaa on käytössä reilusti. Muuten et saa tehtyä elämästäsi itsesi näköistä.

Lapsiperhe-elämä se muuten vasta rutiinien ohjaamaa onkin. Jos et halua päivien toistuvan samanlaisina, älä hanki lapsia.

Ystävilläni alkaa suurimmalla osalla olla lapsia ja ei niitten päivät kuulosta samanlaisilta. Tuntuu, että koko ajan on jotain meneillään. Kun nähdään ja kysytään, mitä oot hommaillut, niin tuntuu, että niillä äideillä on tapahtunut vaikka mitä; on ollut neuvolaa, synttärijuhlia, muskarin juhlia, lastenteatteria, vaatekutsuja, retkiä ja ties mitä ja arjessakin tuntuu jatkuvasti olevan kaikkea meneillään ja kaikki mitä ne kertoo niiden lapsista...en voi mitään, mutta kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin oma ja lapsettomien kavereitteni elämä: joo, no töissä oon ollut, no eipä sinne erityistä, sitä samaa, joo salilla oon käynyt ja joskus uimassa ja lenkillä. Joskus mun elämä tuntuu niin merkityksettömältä ja harmaalta, että itku pääsee, tätäkö tää elämä vaan on? 

Mä en ole vela, en vauvakuumeilija...en mä tiedä mikä olen. Enkä tiedä mitä pitäs tehdä, miehen kanssa on vaan sovittu aiemmin, että katsotaan hetki kerrallaan ja päätetään sitten kun aika on. Miehen veli tuli just isäksi ja siitä kai tuo miehen vauvahaaveilu alkoi. Kerro sinä mitä pitäisi sitten tehdä, että elämä tuntuisi joltain muulta kuin harmaalta arjelta joka ikinen päivä. Ja en sitten tykkää matkustelusta, inhoan sitä, että sitä on turha ehdottaa piristykseksi. En jaksa opiskella, eikä mulla ole mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita. Minkäänlaisesta bailaamisesta en välitä, konserteissa käydään silloin tällöin ja joskus mennään hotelliin viikonlopuksi, mutta ei siinä kyllä mitään hohtoa ole, eipä se paljon kotioloista poikkea. Millä saada sitten arkeen hehkua ja mitkä olis oikein niitä kohokohtia?

Tuollaista se velojen elämä on. Yritetään repiä elämää suurempaa merkitystä jostain harrastuksesta, kun ei muuta ole. Surullista.

Tuota se äitien elämä on. Yritetään repiä elämää suurempaa merkitystä jostain ihmislapsesta, kun muuta ei ole. Surullista.

Uusi elämä on aina elämää suurempaa <3 sun tiistain jumppa ei ihan nyt pärjää elämän luomiselle ;)

Sitä "elämää luomaan" eli lisääntymään (parittelemaan, kantamaan sikiö täysiaikaiseksi ja synnyttämään) kykenevät kaikki nisäkkäät, koirat, apinat ja siat mukaan lukien. Jos jättää sikiön täysiaikaiseksi kantamisen pois, niin linnutkin kykenevät siihen (ne, kuten kanat, hautovat munasolunsa täysiaikaisiksi pesissään).

Ei se nyt niin ihmeellistä ja ainutlaatuista ole, vaikka se varmaan itsestä tuntuukin sellaiselta. Mutta tunteet ovat tunteita ja biologiset faktat kylmiä. :p

Kotona noin 4h/pv kaikenkaikkiaan nukkumisen lisäksi. Hoidapa siinä 6h jotain omaa ja parisuhdeaikaa :D hyvin rullaa näinkin eteenpäin, mutta eipä ole lapsia tulossa. Ne vielä tuohon listaan lisäksi... Ei hittolainen...