Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
Kommentit (659)
Mä kyllä uskon ja luulen, että suurin osa lapsia hankkineista ihmisistä on nimenomaan halunnut niitä, harkinnut asiaa pitkään, haaveillut ja toivonut. Ehkä jopa käynyt läpi rankat hedelmättömyyshoidot, jotta lapsi syntyy. Eli en kyseenalaista lapsia hankkineiden ihmisten motiiveja laisinkaan.
Sitä ihmeellisemmältä tuntuu se, että meidän velojen kykyä tehdä vastaavanlaisia valintoja ei voida ymmärtää sitten mitenkään päin.
Itse luotan siihen, ehkä naiivistikin, että ihmiset ovat yleensä ihan fiksuja, tasapainoisia ja harkintakykyyn kykeneviä olentoja, jotka tietävät mitä haluavat elämältä, ja osaavat myös ottaa vastuun omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Arvostan toisten valintoja, ja siksi tuntuu oudolta, jos joku ei arvosta minun valintojani. Mutta samapa tuo, en kulje kaduilla huutelemassa miten elän. Tiedän itse miten haluan elää, ja elän juuri tasan niin. Muut eläkööt omaa elämäänsä miten haluavat, ei kuulu mulle.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
En lukenut ketjua. En myöskään kritisoi ketään lapsettomuuden vuoksi, koska en tiedä mistä syystä joku on lapseton.
Lasten hankkimisen samaistaminen hevosharrastukseen on kuitenkin älytöntä. Lapset ei ole harrastus. Jos ainoastaan ne jotka palavasti tietää haluavansa lapsia hankkisivat lapsia, yhteiskunnat romahtaisivat ja ihmiset hiipuisivat sukupuuton partaalle. Nihilisti taikka yksinkertainen sanoo tähän että no ehkä niin on parempi kaikkien kannalta, myös niiden lapsien, mutta sillä paljastaa joko sen että joko ei pysty ajattelemaan tai ei välitä siitä millaista elämä on niille romahtavassa yhteiskunnassa eläville. Itse kyllä voi nauttia kaikesta stabiilin yhteiskunnan luomasta yltäkylläisyydestä, mutta kun ei palavasti halua lapsia niin jättää yhteiskunnan uudistamisen sitten muille.
Raja niiden ihmisten välillä jotka ei sovellu vanhemmiksi siksi että eivät halua luopua mistään ja kaataisivat oman katkeruutensa lastensa päälle jos sellaisia olisi, ja niiden jotka on ihan tavallisia ihmisiä jotka kokevat elävänsä parempaa elämää ilman omia lapsia, ei ole mikään absoluuttinen. Mitä enemmän on lapsettomia aikuisia, mitä vähemmän on lapsia, sitä kauemmas normaalina pidetty aikuisen ihmisen elämäntyyli siirtyy sellaisesta elämäntyylistä, joka tukee lasten kasvatusta eli sellaista josta ei tarvitse suurellisesti luopua jos saa lapsia. Mitä dramaattisempi muutos lasten saaminen on, sitä useampi alkaa ajatella, että ehkä se ei ole hänelle tarkoitettu... Ehkäisy ja pitkä elinikä ja totta kai yleinen varallisuuden kasvu jo yksinään tekee sen, että iso osa yhteiskunnasta elää todella mukavaa elämää, me näemme sitä jatkuvasti ympärillä ja totumme siihen itsekin.
Vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta vertaus on todella osuva. Lasten hankkiminen on monelle meistä täsmälleen yhtä mielekäs ja merkityksellinen valinta kuin päätös hevosen ostamisesta. Kumpaakin tekee mieli yhtä paljon. -ap
No näin voi olla, mutta onko mielestäsi myös sama sanoa vaikka...että töiden teko on sama asia kuin hevosen hankkiminen, ne hommatkoon työpaikan jotka sellaista haluaa, itse en pidä sitä itselleni mielekkäänä valintana, kuulun siihen ihmisryhmäänjoka ei halua töitä, joten en aio käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on oikein köyhien mt -potilaiden kokoontumisajot.
Sellaistako olet vailla. No olen pahoillani. Olen pahoillani että olet köyhä, olen pahoillani että olet mt-potilas ja olen pahoillani että olet vielä jotain kokoontumisajoja vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
En lukenut ketjua. En myöskään kritisoi ketään lapsettomuuden vuoksi, koska en tiedä mistä syystä joku on lapseton.
Lasten hankkimisen samaistaminen hevosharrastukseen on kuitenkin älytöntä. Lapset ei ole harrastus. Jos ainoastaan ne jotka palavasti tietää haluavansa lapsia hankkisivat lapsia, yhteiskunnat romahtaisivat ja ihmiset hiipuisivat sukupuuton partaalle. Nihilisti taikka yksinkertainen sanoo tähän että no ehkä niin on parempi kaikkien kannalta, myös niiden lapsien, mutta sillä paljastaa joko sen että joko ei pysty ajattelemaan tai ei välitä siitä millaista elämä on niille romahtavassa yhteiskunnassa eläville. Itse kyllä voi nauttia kaikesta stabiilin yhteiskunnan luomasta yltäkylläisyydestä, mutta kun ei palavasti halua lapsia niin jättää yhteiskunnan uudistamisen sitten muille.
Raja niiden ihmisten välillä jotka ei sovellu vanhemmiksi siksi että eivät halua luopua mistään ja kaataisivat oman katkeruutensa lastensa päälle jos sellaisia olisi, ja niiden jotka on ihan tavallisia ihmisiä jotka kokevat elävänsä parempaa elämää ilman omia lapsia, ei ole mikään absoluuttinen. Mitä enemmän on lapsettomia aikuisia, mitä vähemmän on lapsia, sitä kauemmas normaalina pidetty aikuisen ihmisen elämäntyyli siirtyy sellaisesta elämäntyylistä, joka tukee lasten kasvatusta eli sellaista josta ei tarvitse suurellisesti luopua jos saa lapsia. Mitä dramaattisempi muutos lasten saaminen on, sitä useampi alkaa ajatella, että ehkä se ei ole hänelle tarkoitettu... Ehkäisy ja pitkä elinikä ja totta kai yleinen varallisuuden kasvu jo yksinään tekee sen, että iso osa yhteiskunnasta elää todella mukavaa elämää, me näemme sitä jatkuvasti ympärillä ja totumme siihen itsekin.
Vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta vertaus on todella osuva. Lasten hankkiminen on monelle meistä täsmälleen yhtä mielekäs ja merkityksellinen valinta kuin päätös hevosen ostamisesta. Kumpaakin tekee mieli yhtä paljon. -ap
No näin voi olla, mutta onko mielestäsi myös sama sanoa vaikka...että töiden teko on sama asia kuin hevosen hankkiminen, ne hommatkoon työpaikan jotka sellaista haluaa, itse en pidä sitä itselleni mielekkäänä valintana, kuulun siihen ihmisryhmäänjoka ei halua töitä, joten en aio käydä töissä.
Jotkut ihmiset ovat selkeästi kyvyttömiä ymmärtämään mitään vertauskuvia.
On jotenkin noloa, kun hikeennytään ja räjähdetään jostain vertauksista, ja riennetään kertomaan kuinka asioita ei voi verrata keskenään, koska ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?
A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.
B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.
C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.
D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.
E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.
F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin
G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankuti jankuti jankuti jankuti... miksi minua pitäisi kiinnostaa sinun syysi olla lapseton? Mikään ei kiinnosta yhtä vähän kuin jonkun muun ihmisen tapa elää elämäänsä. Miksi teidän velojen pitää koko ajan nostaa tuo asia tapetille? Älkää tehkö lapsia, ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Paitsi, että ei ole. Ei lapsiperheitä kaupassa ja kadulla seuraamalla voi tietää miltä tuntuu saada OMA lapsi ja elää sitä omaa perhe-elämää. Ne kun ovat hyvin henkilökohtaisia kokemuksia. Lapsen saamiseen liittyy myös voimakas tunnelataus, koska usein nekin jotka eivät juurikaan edes pidä (muiden) lapsista rakastavat syvästi omiaan, kuten esimerkiksi minä. Ihan yhtä vähän sitä tietää miltä tuntuu pennusta saakka hoitaa ja kasvattaa sitä ikiomaa koiraa, vain ohi kulkevia koiria katselemalla. Nämä eivät silti ole syitä hankkia lasta tai koiraa, molempia pitää haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Hyvin sanottu. Yhtä hyvin voisi sanoa monen lapsen äidille, että hän ei tiedä mistä jäi paitsi, kun koko elämä menee lapsiperhearjen pyörittämiseen. Heippa vaan oma ura, oma aika, hyvinvointi, parisuhde ja matkustelu, opiskelu ja kaikki ne ihanat asiat, mitä lapseton ihminen voi tehdä koska aikaa ja voimia on kaikkeen tuohon ja vielä muuhunkin.
Jokainen jolla on lapsia, on myös joskus ollut lapseton. Hieman naurattaa tuo velojen kuvitelma, ettei meillä olisi käsitystä siitä millaista elämä on ilman lapsia. Harva niitä lapsia heti 18- vuotiaana saa...
Vierailija kirjoitti:
Jankuti jankuti jankuti jankuti... miksi minua pitäisi kiinnostaa sinun syysi olla lapseton? Mikään ei kiinnosta yhtä vähän kuin jonkun muun ihmisen tapa elää elämäänsä. Miksi teidän velojen pitää koko ajan nostaa tuo asia tapetille? Älkää tehkö lapsia, ihan sama.
Nähtävästi kiinnostaa kun kerran avastit ketjun ja uhrasit aikaasi vakuutteluun, ettei muka kiinnosta.
Varmasti velat nostavat asiaa tapetille, koska heitä kohtaan esitetään jatkuvasti virheellisiä syytöksiä, oletuksia ja lässytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Hyvin sanottu. Yhtä hyvin voisi sanoa monen lapsen äidille, että hän ei tiedä mistä jäi paitsi, kun koko elämä menee lapsiperhearjen pyörittämiseen. Heippa vaan oma ura, oma aika, hyvinvointi, parisuhde ja matkustelu, opiskelu ja kaikki ne ihanat asiat, mitä lapseton ihminen voi tehdä koska aikaa ja voimia on kaikkeen tuohon ja vielä muuhunkin.
Jokainen jolla on lapsia, on myös joskus ollut lapseton. Hieman naurattaa tuo velojen kuvitelma, ettei meillä olisi käsitystä siitä millaista elämä on ilman lapsia. Harva niitä lapsia heti 18- vuotiaana saa...
Ja jokainen ihminen on ollut myös itse lapsi. Jokainen on nähnyt aitiopaikalta mitä se vanhempana olo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?
A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.
B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.
C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.
D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.
E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.
F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin
G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.
Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:
Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.
Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?
Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.
Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?
En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.
Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?
En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia.
Niin, et tiedäkään.
Lapsettomien ja lapsia saaneiden perustavanlaatuinen ero on siinä että lapsia saanutkin on ollut lapseton ja tietää mitä on olla lapseton. Mutta lapseton ei voi koskaan tietää millaista on kun on oma lapsi.
Minä "nautin" kaikista lapsettomuuden eduista, tein uraa, matkustelin maailmalla, biletin yökaudet, opiskelin ja harrastin. Olin "vela". Ja sitten sain kaksi lasta jotka ovat minulle maailman tärkeimmät ihmiset.
Jokaiselle velalle voin sanoa "been there, done that". Yksikään vela ei voi koskaan sanoa samaa minulle.
Parikymmentä vuotta sitten olin silloisen puolisoni kanssa Malediiveilla. Puolisoni jäi rannalle makailemaan kun minä lähdin laitesukeltamaan. Molemmat tekivät mitä tekivät omasta tahdostaan mutta en silti voi olla ajattelematta että toiselta jäi kokematta jotain hienoa ja ainutlaatuista.
Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......
Tämä on niin hupaisa väite ettei tuohon voi oikein sanoa mitään. Väite jonka vain asiasta mitään tietämätön (=vela) voi esittää.
Lapsi kasvattaa. Tietysti vain jos potentiaalia kasvuun on.
Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.
Jokainen vanhainkodissa työskennellyt tietää myös kuinka paljon suurin osa asukkaista puhuu lapsistaan, lapsenlapsistaan ja lapsenlapsenlapsistaan. Sellainenkin lapsi joka ei koskaan käy vanhusta katsomassa voi tuoda suuresti sisältöä ihmisen ehtoopuolen elämään.
Itse asuin ulkomailla oman äitini asuessa palvelutalossa, joten pääsin katsomaan häntä vain harvoin. Silti, kun kävin häntä tervehtimässä niin monet muut palvelutalon asukkaat tervehtivät minua kun vanhaa ystävää. Tämä johtui siitä että äitini puhui paljon lapsistaan ja oli myös kertonut yhden asuvan ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Hyvin sanottu. Yhtä hyvin voisi sanoa monen lapsen äidille, että hän ei tiedä mistä jäi paitsi, kun koko elämä menee lapsiperhearjen pyörittämiseen. Heippa vaan oma ura, oma aika, hyvinvointi, parisuhde ja matkustelu, opiskelu ja kaikki ne ihanat asiat, mitä lapseton ihminen voi tehdä koska aikaa ja voimia on kaikkeen tuohon ja vielä muuhunkin.
Jokainen jolla on lapsia, on myös joskus ollut lapseton. Hieman naurattaa tuo velojen kuvitelma, ettei meillä olisi käsitystä siitä millaista elämä on ilman lapsia. Harva niitä lapsia heti 18- vuotiaana saa...
Ja jokainen ihminen on ollut myös itse lapsi. Jokainen on nähnyt aitiopaikalta mitä se vanhempana olo on.
No, jokainen on nähnyt yhden tai kahden tai enintään muutaman ihmisen version vanhemmuudesta, ja olet nähnyt sen lapsen näkökulmasta. Ei se ole sama asia kuin "aitiopaikka" johonkin objektiiviseen vanhempana olemiseen, todellakaan. Itse vanhempana oleminen asettaa senkin kokemuksen erilaiseen valoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta: oletko liberaali, punavihreä, homoliittojen yms. kannattaja?
Mainitsen vielä, miksi heitin tällaisen. Itselläni on paljon naispuolisia tuttuja, jotka ovat veloja. He ovat myös poliittisesti liberaaleja. Viime aikoina olen tutustunut myös useisiin konservatiivisiin kristittyihin. Heillä taas on ihanteena iso lapsiluku.
En ole mikään yhteiskuntatieteilijä enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun monet tutkijat väittävät nuoremmista sukupolvista tulevan vanhempia konservatiivisempia. Mutta ilmeisesti kyse ei ole siitä, että he olisivat konservatiivisempia kuin omat vanhempansa. Nykyään vain lapsia syntyy enemmän uskovaisille/konservatiiveille, kun taas liberaaleista suuri osa on veloja tai hankkii 1-2 lasta. Esim. eräs 9 lapsen äiti sanoi kerran, että ei se mitään vaikka Tahdon2013 meni läpi, koska lapsissa on tulevaisuus ja asiat muuttuvat... Eli saattaa se vihreiden nousukiito vielä loppua.
Minä olen vela ja erittäin konservatiivinen. Uskon esim. perinteisiin sukupuolirooleihin ja olen kotirouva. En vain satu haluamaan lapsia.
Oli niitä vapaaehtoisesti lapsettomia naisia ennenkin, esim. nunnat. Ja keski- ja yläluokka sääteli lapsilukuaan kyllä jo 1800-luvulla. Lähinnä toki sillä että kun lapsiluku oli täynnä, emäntä pani makkarin oven lukkoon ja isäntä alkoi käydä huorissa.
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Hyvin sanottu. Yhtä hyvin voisi sanoa monen lapsen äidille, että hän ei tiedä mistä jäi paitsi, kun koko elämä menee lapsiperhearjen pyörittämiseen. Heippa vaan oma ura, oma aika, hyvinvointi, parisuhde ja matkustelu, opiskelu ja kaikki ne ihanat asiat, mitä lapseton ihminen voi tehdä koska aikaa ja voimia on kaikkeen tuohon ja vielä muuhunkin.
Jokainen jolla on lapsia, on myös joskus ollut lapseton. Hieman naurattaa tuo velojen kuvitelma, ettei meillä olisi käsitystä siitä millaista elämä on ilman lapsia. Harva niitä lapsia heti 18- vuotiaana saa...
Ja jokainen ihminen on ollut myös itse lapsi. Jokainen on nähnyt aitiopaikalta mitä se vanhempana olo on.
Heh. Sitten kun saat omia lapsia niin ymmärrät mitä eroa on siitä katsooko perhe-elämää lapsen vai vanhemman näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Minullapa on sekä monia lapsia että poni ja lämppäri. Mahtaa VeLa nyt olla syvällä sydämessään todella katkera ja kateellinen onnestani. ;)
Varmasti on. Mäkin hädin tuskin pystyn pidättelemään kateuttani, haluaisin valvoa yöni niin että silmäpussini roikkuvat polvissa, viettää lomat Puuhamaassa tms paskapaikassa ja haistella roskiksesta leijuvaa kakkavaippojen käryä.
Ymmärrättekö, velat, että juuri tällaiset täysin aivottomat kommentit vain vahvistavat tiettyä kuvaa teistä? Oikeasti, minkä ikäinen sinäkin olet? 15?
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?