Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
Kommentit (659)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Minullapa on sekä monia lapsia että poni ja lämppäri. Mahtaa VeLa nyt olla syvällä sydämessään todella katkera ja kateellinen onnestani. ;)
Varmasti on. Mäkin hädin tuskin pystyn pidättelemään kateuttani, haluaisin valvoa yöni niin että silmäpussini roikkuvat polvissa, viettää lomat Puuhamaassa tms paskapaikassa ja haistella roskiksesta leijuvaa kakkavaippojen käryä.
Ymmärrättekö, velat, että juuri tällaiset täysin aivottomat kommentit vain vahvistavat tiettyä kuvaa teistä? Oikeasti, minkä ikäinen sinäkin olet? 15?
Laiskaa tuollainen minkä ikänen sää oot? Mää oon keski-ikänen.
No minä olen kahdeksan vuotias. Oletko nyt tyytyväinen.
Olen lapsi.
Kunnioita minua. Sinun on pakko, koska muuten on hieman ristiriitaista.
Lapset ovat elämän tarkoitus. Sinun pitää palvoa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Hyvin sanottu. Yhtä hyvin voisi sanoa monen lapsen äidille, että hän ei tiedä mistä jäi paitsi, kun koko elämä menee lapsiperhearjen pyörittämiseen. Heippa vaan oma ura, oma aika, hyvinvointi, parisuhde ja matkustelu, opiskelu ja kaikki ne ihanat asiat, mitä lapseton ihminen voi tehdä koska aikaa ja voimia on kaikkeen tuohon ja vielä muuhunkin.
Jokainen jolla on lapsia, on myös joskus ollut lapseton. Hieman naurattaa tuo velojen kuvitelma, ettei meillä olisi käsitystä siitä millaista elämä on ilman lapsia. Harva niitä lapsia heti 18- vuotiaana saa...
Ja jokainen ihminen on ollut myös itse lapsi. Jokainen on nähnyt aitiopaikalta mitä se vanhempana olo on.
Heh. Sitten kun saat omia lapsia niin ymmärrät mitä eroa on siitä katsooko perhe-elämää lapsen vai vanhemman näkökulmasta.
No en halua. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän jo etukäteen etten nauttisi vanhemmuudesta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Joo ja ihan synnytystalkoistakin on puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jankuti jankuti jankuti jankuti... miksi minua pitäisi kiinnostaa sinun syysi olla lapseton? Mikään ei kiinnosta yhtä vähän kuin jonkun muun ihmisen tapa elää elämäänsä. Miksi teidän velojen pitää koko ajan nostaa tuo asia tapetille? Älkää tehkö lapsia, ihan sama.
Nähtävästi kiinnostaa kun kerran avastit ketjun ja uhrasit aikaasi vakuutteluun, ettei muka kiinnosta.
Varmasti velat nostavat asiaa tapetille, koska heitä kohtaan esitetään jatkuvasti virheellisiä syytöksiä, oletuksia ja lässytyksiä.
Nostakaa se tapetille niille, jotka teitä syyttelevät, älkää meille muille. Ja uhraan jatkossakin aikaani tälle asialle, koska haluan velojen jankkaamisen loppuvan. Meitä EI kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Minullapa on sekä monia lapsia että poni ja lämppäri. Mahtaa VeLa nyt olla syvällä sydämessään todella katkera ja kateellinen onnestani. ;)
Varmasti on. Mäkin hädin tuskin pystyn pidättelemään kateuttani, haluaisin valvoa yöni niin että silmäpussini roikkuvat polvissa, viettää lomat Puuhamaassa tms paskapaikassa ja haistella roskiksesta leijuvaa kakkavaippojen käryä.
Ymmärrättekö, velat, että juuri tällaiset täysin aivottomat kommentit vain vahvistavat tiettyä kuvaa teistä? Oikeasti, minkä ikäinen sinäkin olet? 15?
Laiskaa tuollainen minkä ikänen sää oot? Mää oon keski-ikänen.
No minä olen kahdeksan vuotias. Oletko nyt tyytyväinen.
Olen lapsi.
Kunnioita minua. Sinun on pakko, koska muuten on hieman ristiriitaista.
Lapset ovat elämän tarkoitus. Sinun pitää palvoa minua.
Tällä todistit viimeistään olevasi 15. Tai ainakin sen ikäisen tasolla.. Ehkä itsekäs vela-elämä estää ihmistä kasvamasta henkisesti, kun tunnutte jäävän murrosikäisten tasolle juttuinenne? Ei tuollaisten kanssa jaksa kukaan aikuinen keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Ettekö epäkypsässä itsekkyydessänne kykene sitäkään ymmärtämään, että ehkä omille vanhemmillenne voi olla todella suuri suru se, että he jäävät ilman lapsenlapsia? Ei, se ei ole SYY miksi teidän pitäisi lisääntyä. Mutta heilläkin on oikeus ilmaista toiveensa ja pettymyksensä. Piste. Kaupantätiä ei hittojakaan kiinnosta lusäännytkö vai et, mutta vanhempiasi saattaa kiinnostaa, ja heillä on siihen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?
A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.
B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.
C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.
D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.
E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.
F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin
G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.
Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:
Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.
Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?
Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.
Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?
En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.
En halua lisätä kärsimystä. En kestä nähdä kärsimystä, en lasten, en eläinten enkä kasvien.
Mielestäni on ihan käsittämätöntä että edes kysyt miksi en tee lisää ihmisiä tänne taistelemaan. Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että ihmiset noin nyt yleisesti käsittävät liikakansoituksen olevan todella paha asia. Ei sitä paranneta lisääntymällä.
On täysin pöyristyttävää ja pelottavaa, että ihmiset ajattelevat juuri oman lisääntymisensä olevan hyvää ja maapalloa auttavaa. Kun ei se noin mene. Jokainen ihminen kuluttaa ja saastuttaa tätä planeettaa.
Minäkin saastutan. Minun lapseni eivät olisi yhtään sen oikeutetumpia planeetan tuhlaajia kuin kehitysmaalaisetkaan.
Ylikuormittuminen on minussa pysyvä piirre hermostoni takia.
Valvomista olen kokenut unettomuuden tiimoilta ja olen ihan varma että en halua mitään yöhuutajaa viereeni koskaan, en koskaan, en koskaan.
Heittäisin psykoosissa sen huutajan kiviseinään, koska tulisin hulluksi valvomisen takia.
Tiedän etten kestä valvomista. Usko huviksesi.
Ihan varmasti olen heikompi ja huonompi ja kaikkea mitä muut eivät ole. Ihan voin myöntää etten aina kestä tätä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Ettekö epäkypsässä itsekkyydessänne kykene sitäkään ymmärtämään, että ehkä omille vanhemmillenne voi olla todella suuri suru se, että he jäävät ilman lapsenlapsia? Ei, se ei ole SYY miksi teidän pitäisi lisääntyä. Mutta heilläkin on oikeus ilmaista toiveensa ja pettymyksensä. Piste. Kaupantätiä ei hittojakaan kiinnosta lusäännytkö vai et, mutta vanhempiasi saattaa kiinnostaa, ja heillä on siihen oikeus.
Vanhemmillani ei ole mitään oikeutta lapsenlapsiin. Ei minkään näköistä. PISTE JA HUUTOMERKKI!
Miksi pitää väitellä valintojen paremmuudesta. Mielestäni nykyaika on tosi
hyvä erilaisille valinnoille. Jos haluaa lapsia, sitten koettaa niitä tehdä ja jos ei halua, niin koettaa olla tekemättä. Kuka jaksaa miettiä toisen valintoja. Kaikki ihmiset ovat itsekkäitä eli toimivat lähinnä omaksi parhaakseen. Se, että lapset aiheuttavat paljon työtä, ei tee vanhemmista epäitsekkäitä, vaan he vaan haluavat lapsia niin paljon, että vaivannäkö on toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38 v. ja minulla on koko aikuisikäni ollut vain yksi, mutta ratkaiseva syy valita lapsettomuus: En halua koskaan itseäni tilanteeseen, josta ei ole poispääsyä.
Jos työpaikka alkaa ahdistaa, voin irtisanoutua. Jos mies muuttuu erilaiseksi tai kasvetaan erilleen, voin erota. Jos kyllästyn asumaan omakotitalossa, voin muuttaa kerrostaloon. Jos kyllästyn koiraan, voin myydä sen pois. Mutta lapsen saatua ei ole poispääsyä vaikka ahdistaisi kuinka paljon! Vaikka lapsi ääritilanteessa sijoitettaisiin sijaisperheeseen, olisin silti hänen vanhempansa - ikuisesti. Tämä on ainoa ja ratkaisevin syy lapsettomuuteen. Takaportti ja valinnanvapaus on aina oltava.
Eikö kellään muulla ole tätä?
On tullut selväksi, ettei kiviäkään kiinnosta lapsettomien kommentit, joten hypätkää yli kirjoittamaan älykkäät kommenttinne tuonne alemmas. Tuli mullekin tarve kirjoittaa oma kommentti.
Olen onnellisesti lapseton, en voi kutsua itseäni velaksi, kun olen toivonut monesti vahinkolasta, kun olin sinkkuna kymmenen vuotta ja loppuvaiheilla olisin tarvinnut, jonkun jota rakastaa. Vahinko ei onneksi tullut tarkoituksella.
En varmasti tiedä, mitä on se teidän tarkoittama oikea lapsiperhearki, olen kuitenkin mielestäni saanut aimoannoksen lapsiperhearkea, kun poikaystävä ennen sinkkuaikaa oli eronnut, kahden lapsen isä, joka hoiti lapsiaan joka toinen viikko - tai minä hoidin - koska isä ei oikein muistanut, että oli aloittanut uuden parisuhteen ja vanhastaankin oli pari lasta. Hoidin lapset kunnialla ja sain heiltä valtavasti rakkautta ja olen täysin varma, että kumpikaan lapsista ei koskaan aavistanut, että en ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut lapsista.
Vauvoissa en näe mitään ihanaa, puhumattomat taaperot ovat omituisia, alakoululaisille ei ole mitään sanottavaa ja teinit ovat oikeastaan idiootteja (olin itsekin). Näillä ajatuksilla oma lapseni olisi vain tuonut helpotusta yksinäisyyteen.
Ainoa mikä oikeastaan harmittaa on se, että kyllä mullekin kelpaisi äitiysvapaat ja -rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 38 v. ja minulla on koko aikuisikäni ollut vain yksi, mutta ratkaiseva syy valita lapsettomuus: En halua koskaan itseäni tilanteeseen, josta ei ole poispääsyä.
Jos työpaikka alkaa ahdistaa, voin irtisanoutua. Jos mies muuttuu erilaiseksi tai kasvetaan erilleen, voin erota. Jos kyllästyn asumaan omakotitalossa, voin muuttaa kerrostaloon. Jos kyllästyn koiraan, voin myydä sen pois. Mutta lapsen saatua ei ole poispääsyä vaikka ahdistaisi kuinka paljon! Vaikka lapsi ääritilanteessa sijoitettaisiin sijaisperheeseen, olisin silti hänen vanhempansa - ikuisesti. Tämä on ainoa ja ratkaisevin syy lapsettomuuteen. Takaportti ja valinnanvapaus on aina oltava.
Eikö kellään muulla ole tätä?
Aika itsestään selvää. Itsestään selvä asia, kaikille muille paitsi lisääntyjille.
N*42 kirjoitti:
On tullut selväksi, ettei kiviäkään kiinnosta lapsettomien kommentit, joten hypätkää yli kirjoittamaan älykkäät kommenttinne tuonne alemmas. Tuli mullekin tarve kirjoittaa oma kommentti.
Olen onnellisesti lapseton, en voi kutsua itseäni velaksi, kun olen toivonut monesti vahinkolasta, kun olin sinkkuna kymmenen vuotta ja loppuvaiheilla olisin tarvinnut, jonkun jota rakastaa. Vahinko ei onneksi tullut tarkoituksella.
En varmasti tiedä, mitä on se teidän tarkoittama oikea lapsiperhearki, olen kuitenkin mielestäni saanut aimoannoksen lapsiperhearkea, kun poikaystävä ennen sinkkuaikaa oli eronnut, kahden lapsen isä, joka hoiti lapsiaan joka toinen viikko - tai minä hoidin - koska isä ei oikein muistanut, että oli aloittanut uuden parisuhteen ja vanhastaankin oli pari lasta. Hoidin lapset kunnialla ja sain heiltä valtavasti rakkautta ja olen täysin varma, että kumpikaan lapsista ei koskaan aavistanut, että en ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut lapsista.
Vauvoissa en näe mitään ihanaa, puhumattomat taaperot ovat omituisia, alakoululaisille ei ole mitään sanottavaa ja teinit ovat oikeastaan idiootteja (olin itsekin). Näillä ajatuksilla oma lapseni olisi vain tuonut helpotusta yksinäisyyteen.
Ainoa mikä oikeastaan harmittaa on se, että kyllä mullekin kelpaisi äitiysvapaat ja -rahat.
Niin mut ku sä et voi tietää.
Sää et voi tietää mitä se on kun on oooomaaaa iiiikii oma lapsi.
Silloin elämä on saanut täyttymyksen. Se on eri asia kuin toisten lapsien kasvattaminen.
Sää et tiedä mitä on pidellä omaa vauvaa sylissä.
Sä ei tiedä.
Et tiedä.
Et!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Minullapa on sekä monia lapsia että poni ja lämppäri. Mahtaa VeLa nyt olla syvällä sydämessään todella katkera ja kateellinen onnestani. ;)
Varmasti on. Mäkin hädin tuskin pystyn pidättelemään kateuttani, haluaisin valvoa yöni niin että silmäpussini roikkuvat polvissa, viettää lomat Puuhamaassa tms paskapaikassa ja haistella roskiksesta leijuvaa kakkavaippojen käryä.
Ymmärrättekö, velat, että juuri tällaiset täysin aivottomat kommentit vain vahvistavat tiettyä kuvaa teistä? Oikeasti, minkä ikäinen sinäkin olet? 15?
Laiskaa tuollainen minkä ikänen sää oot? Mää oon keski-ikänen.
No minä olen kahdeksan vuotias. Oletko nyt tyytyväinen.
Olen lapsi.
Kunnioita minua. Sinun on pakko, koska muuten on hieman ristiriitaista.
Lapset ovat elämän tarkoitus. Sinun pitää palvoa minua.
Tällä todistit viimeistään olevasi 15. Tai ainakin sen ikäisen tasolla.. Ehkä itsekäs vela-elämä estää ihmistä kasvamasta henkisesti, kun tunnutte jäävän murrosikäisten tasolle juttuinenne? Ei tuollaisten kanssa jaksa kukaan aikuinen keskustella.
No siinähän sinä keskustelet. Aikuinen.
Kummasti aina kiinnostaa tulla jankkaamaan meidän tyhmien ja henkisesti kehittymättömien epäihmisten kanssa.
Kummasti noita "EI KIINNOSTA VELAT" jankutuksia vaan riittää ja riittää ja riittä.
Ei hirveän vakuuttavaa, kun niitä putkahtelee joka paikasta ja koko ajan silmille.
Ne aikuiset ja fiksut ihmiset joita minä tunnen, eivät koskaan sorru tuollaisiin säälittäviin argumenttivirheisiin kuten sinä. Kun on eväät syöty eikä ole mitään asiallista sanottavaa, niin leimataan toinen lapseksi, teiniksi tai tyhmäksi.
Se ei ihan oikeasti ole kovinkaan vakuuttavaa, eikä tee sinusta mitään aikuista ja fiksua keskustelijaa.
En tiedä, mutta enemmän en halua tietää kuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää väitellä valintojen paremmuudesta. Mielestäni nykyaika on tosi
hyvä erilaisille valinnoille. Jos haluaa lapsia, sitten koettaa niitä tehdä ja jos ei halua, niin koettaa olla tekemättä. Kuka jaksaa miettiä toisen valintoja. Kaikki ihmiset ovat itsekkäitä eli toimivat lähinnä omaksi parhaakseen. Se, että lapset aiheuttavat paljon työtä, ei tee vanhemmista epäitsekkäitä, vaan he vaan haluavat lapsia niin paljon, että vaivannäkö on toissijaista.
Aina sitä vaan löytyy niitäkin ihmisiä jotka eivät suo toisille valinnan vapautta, vaan alkavat tuhahdella, halveksia ja syyllistää. Se on kumminkin aika inhottavaa.
Kyllä minua inhottaa kun minut leimataan poikkeuksellisen itsekkääksi, epäkypsäksi ja huonommaksi ihmiseksi kuin muut, vain sen takia kun en omaa halua tehdä lapsia.
Suurin osa ihmisistä onneksi on älykkäitä ja ymmärtävät todellakin, että jokaisella on oikeus päättää omista asioistaan, ja kaikki eivät halua samoja asioita.
Muutamat mätäpäät eivät sitten millään suvaitse lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.
Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?
En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia.
Niin, et tiedäkään.
Lapsettomien ja lapsia saaneiden perustavanlaatuinen ero on siinä että lapsia saanutkin on ollut lapseton ja tietää mitä on olla lapseton. Mutta lapseton ei voi koskaan tietää millaista on kun on oma lapsi.
Minä "nautin" kaikista lapsettomuuden eduista, tein uraa, matkustelin maailmalla, biletin yökaudet, opiskelin ja harrastin. Olin "vela". Ja sitten sain kaksi lasta jotka ovat minulle maailman tärkeimmät ihmiset.
Jokaiselle velalle voin sanoa "been there, done that". Yksikään vela ei voi koskaan sanoa samaa minulle.
Parikymmentä vuotta sitten olin silloisen puolisoni kanssa Malediiveilla. Puolisoni jäi rannalle makailemaan kun minä lähdin laitesukeltamaan. Molemmat tekivät mitä tekivät omasta tahdostaan mutta en silti voi olla ajattelematta että toiselta jäi kokematta jotain hienoa ja ainutlaatuista.
Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......
Tämä on niin hupaisa väite ettei tuohon voi oikein sanoa mitään. Väite jonka vain asiasta mitään tietämätön (=vela) voi esittää.
Lapsi kasvattaa. Tietysti vain jos potentiaalia kasvuun on.
Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.
Jokainen vanhainkodissa työskennellyt tietää myös kuinka paljon suurin osa asukkaista puhuu lapsistaan, lapsenlapsistaan ja lapsenlapsenlapsistaan. Sellainenkin lapsi joka ei koskaan käy vanhusta katsomassa voi tuoda suuresti sisältöä ihmisen ehtoopuolen elämään.
Itse asuin ulkomailla oman äitini asuessa palvelutalossa, joten pääsin katsomaan häntä vain harvoin. Silti, kun kävin häntä tervehtimässä niin monet muut palvelutalon asukkaat tervehtivät minua kun vanhaa ystävää. Tämä johtui siitä että äitini puhui paljon lapsistaan ja oli myös kertonut yhden asuvan ulkomailla.
Entä jos lapsesi ei lisäännykään. Sittenhän hänen elämänsä on arvotonta ja turhaa. Tai hänellä on vain arvoa sinulle, kun kerrot hänestä vanhainkodin robottihoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tiedä mistä jäät paitsi", on ehkä typerin perustelu tai yritys vedota. Eiköhän ole aika selvää, mitä siinä saa ja mistä "jää paitsi" kun lapsia hankkii.
Hyvin sanottu. Yhtä hyvin voisi sanoa monen lapsen äidille, että hän ei tiedä mistä jäi paitsi, kun koko elämä menee lapsiperhearjen pyörittämiseen. Heippa vaan oma ura, oma aika, hyvinvointi, parisuhde ja matkustelu, opiskelu ja kaikki ne ihanat asiat, mitä lapseton ihminen voi tehdä koska aikaa ja voimia on kaikkeen tuohon ja vielä muuhunkin.
Jokainen jolla on lapsia, on myös joskus ollut lapseton. Hieman naurattaa tuo velojen kuvitelma, ettei meillä olisi käsitystä siitä millaista elämä on ilman lapsia. Harva niitä lapsia heti 18- vuotiaana saa...
Ja jokainen ihminen on ollut myös itse lapsi. Jokainen on nähnyt aitiopaikalta mitä se
vanhempana olo on.No, jokainen on nähnyt yhden tai kahden tai enintään muutaman ihmisen version vanhemmuudesta, ja olet nähnyt sen lapsen näkökulmasta. Ei se ole sama asia kuin "aitiopaikka" johonkin objektiiviseen vanhempana olemiseen, todellakaan. Itse vanhempana oleminen asettaa senkin kokemuksen erilaiseen valoon.
Niin se valo missä paistattelette on aina ja joka kerta jotain ihan mahtavaa juhlaa, jossa mikään vastoinkäyminen ei muserra tai kuormita kun on vaan niin järkyttävän ihanaa, rakkaudellista, täydellistä, syvällistä, diippiä, tarkoituksellista, arvokasta, hienoa ja juhlavaa.
Se on teidän mukaanne tuollaista. Täällä palstalla.
Kuitenkin ihan oikeassa elämässä noita juhlapuheita ei kuulu.
Ihan oikeat äidit ovat väsyneitä, sekaisin ja juopottelevat salaa.
Ihan oikean elämän äidit ovat kateellisia lapsettomien vapaa-ajalle ja myöntävät sen sieltä silmäpussiensa takaa ihan rehellisesti.
Cut the shit![/
Aijaa, niinkö luulet? Itselläni kolme lasta ja käyn kuntoclubilla aamupäivisin, kun lapset koulussa. Vanhin jo opiskelemassa eliittilukiossa. Olispa kurjaa olla lapseton, kun ei todella tiedä elämän syvintä tarkoitusta. Silmäpusseista täällä ei tietoakaan. Kateellisen ja katkeroituneen lapsettoman höpötystä tuollainen. Upeaa jakaa lasten jutut miehen kanssa ja seksi vaan paranee iän/yhdessäolon myötä. Todella odotan sitä kun omat lapset saavat lapsia ja voimme mieheni kanssa jakaa isovanhemmuuden. Kaikki ne kokemukset ja tarinat, joissa lapsemme ovat mukana. Sitä ihmettelen kovasti, että omat vanhemmat jättävät perintöä lapsettomille sisaruksilleni yhtä paljon kuin meille, joilla lapsia ja perhettä on. Nämä lapsettomat omasta halustaan lienevät tämän päivän riesa, jota vanhempamme eivät osaa suhteuttaa. Sinähän et edes eläkettäsi ansaitse. Toivottavasti todellakin olet yksinäinen vanhuudessasi, sekin lienee tämän päivän lapsettomien riesa :D Nautin ajatuksesta kaikista niistä matkoista joita on jo perheen kanssa tehty ja tullaan tekemään tulevaisuudessa, avokkien kera :D
"Nautin ajatuksesta kaikista niistä matkoista joita on jo perheen kanssa tehty ja tullaan tekemään tulevaisuudessa, avokkien kera :D"
Tämä olisi itselleni painajaista. Olen introvertti ja nautin matkustamisesta korkeintaan yhden ihmisen kanssa kerrallaan, eli puolisoni tai parhaan ystäväni. Pelkkä neljän aikuisen reissukin olisi minulle epämukavaa, siksi en matkusta edes ystäväpariskuntien kanssa. Kaiken sosiaalisuuden tarpeeni täyttää puoliso tai paras ystäväni - hekin yksi kerrallaan. Lapset puolisoineen mukana reissussa olisi minulle kauhistus! En voisi rentoutua yhtään ja olla oma itseni.
Niin se valo missä paistattelette on aina ja joka kerta jotain ihan mahtavaa juhlaa, jossa mikään vastoinkäyminen ei muserra tai kuormita kun on vaan niin järkyttävän ihanaa, rakkaudellista, täydellistä, syvällistä, diippiä, tarkoituksellista, arvokasta, hienoa ja juhlavaa.
Se on teidän mukaanne tuollaista. Täällä palstalla.
Kuitenkin ihan oikeassa elämässä noita juhlapuheita ei kuulu.
Ihan oikeat äidit ovat väsyneitä, sekaisin ja juopottelevat salaa.
Ihan oikean elämän äidit ovat kateellisia lapsettomien vapaa-ajalle ja myöntävät sen sieltä silmäpussiensa takaa ihan rehellisesti.
Cut the shit!