SYYSVÄEN-04 torsti!

Onnea Mimmuli! Onnea Hip-su! Toivottavasti pian onnea Lempi! Onnea varmaankin myös Lilli, jätski on hyvää! Listahan jatkuu, paranemista Ayapin perheeseen. SaaMarille lainalykkyä!



Tulen seuraavalla junalla kun en ole ehtinyt kirjoitella aikataulussa. Mielessä on kyllä taas muhinut monia teoreemoja, äitikuu, kyllä täällä yksi sun toinen ajattelee mammoja päivät pitkät...



Riitelyn teoria nousi mieleen ihan käytännöstä. Siskoni antoi etukäteissynttärilahjaksi siivouspalvelua tiistaina. Raivasi meidän hullunmyllyksi menneen eteisen. Eilen oikein väsyneenä ja kipeänä tulin kotiin ja eiköhän ollut lasten haalarit lattialla vastassa, pyykit koneessa toista päivää ja kaikki muu normaali sotku siihen päälle.



Täysin epäkorrektisti marttyyrisiivosin hetken, joka huomattiin kyllä, sitten syyteltiin toisiamme, kunnes kykenimme rauhoittumaan.



Teoreettinen taso. Minä halusin riidellessä eniten päästä kertomaan, mikä mielestäni tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Ei se, että on yleensä sotkuista, vaan se, että eteinen menee sotkuun, koska sitä huvittaa vähiten itse siivota (kun tavaroilla ei ole paikkaa siellä ja remontin jatkoa varten eteinen pitää olla siisti),



Summa summarum. Kun joudun riitaerotuomariksi voisin kuvitella, että tärkein tehtävä taata kummallekin lapselle mahdollisuus kertoa riitakumppanille, mikä harmittaa. Ehkä pienen jäähdyttelytauon jälkeen? Oletuksena vain kuunteluvelvollisuus kun toinen puhuu. Selityksiäkään ei kuuntelijalta vuoron päätteeksi vaadittaisi. Ehkä taas jonkun aikaa molemmille lapsille miettimisrauhaa omissa oloissa?



Lähetättehän tämän kirjoituksen takaisin mulle sitten kun ihmettelen itse samaa, pliis. Tämä toimisi ainakin aikuisella. Riidellessäni haluan kiljua, että ihan epistä!



Curlinkivanhemmista kuulisin minäkin mielelläni lisää, kunhan Ayap jaksat sairauksiltanne. Epäilen kuuluvani siihen luokkaan, koska minusta lapsen pitää totella vanhempiaan silloin kun hengenvaara uhkaa. Muissa kaikissa tapauksissa soisin ja teen kaikkeni, että lapseni ymmärtäisi minun todella tahtovan häneltä jotain. Yksi vaihtoehto siihen on, että karjun naama punaisena tai uhkaan lelupäivän menetyksellä... Keskimäärin kuitenkin Sinkkosen suosittelema crescendo: ensin tavallisesti, sitten tiukasti, sitten kovaa ja tiukasti.



Uhkailuhan toimii todellisuudessa aika heikosti, ihme ja kumma, paljon tehokkaampaa on sanoa, " lasken kolmeen ja sitten x on tapahtunut." Se nimittäin tapahtuu. Mystistä.



Meitä isonapaisia on liikkellä. Oih, anteeksi vain omat aatteeni. Suklaa-asiahan on pakko kommentoida. Maraboun minttukrokantti on mummsselimums. Fazerin sininen yök. Keksisuklaa ehkä, Budapestit ei koskaan. Wienernougat hmm.



Kukkuu ja kööri

En ole ehtinyt koneelle, kun ensin lähdin hulluille päiville. Tällä kertaa tulin parin kassin kanssa kotiin, vaikken mitään kovin kummallista löytänyt. Seinäkellon sain, jota ollaan kaivattu jo vuosia:) Samoin ihanan puutarhakirjan! :) Hyvä uutinen: Suklaat jäi kauppaan! Ällötti ajatuskin. Aamulla en meinannut mahtua housuihini enää:( Komppaan Jatua suklaan kanssa!



Iltapäivällä päiväkotiin esikoisen kanssa virpomisvitsoja tekemään. Sitten illaksi kurssille. On muuten SURKEA kurssi! Väkisin aion jaksaa vielä ne 3 vikaa kertaa, jos saisin jotain näyttöä siitä kuitenkin.



Aavis, noi sivut olikin tuttuja jo. Kurssilla kattelin lentoja taas, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Taas alkaa jo hinnat nousta ennen, kun ehditään varata mitään!



Taidan siis hankkia itselleni lennot lontoon kevääseen:)



T: Ynis ja oma pullea napa

Mimmulille ja Hipsulle onnea työpaikasta!



Tuttu juttu, Kukkuu, siivoamiset ja siivoamattomuudet. Tänään on keskusteltu taasen yhdestä asiasta. Minä kiittämätön äiti päätin lähteä tyttökaverin huomenna syömään ja vielä Yötä katsomaan. (Tarkoitan siis bändiä nimeltä Yö :)). Alunperin suunnittelimme, että ehkä kahden miehen kanssa, sitten ei ollut hoitajaa, sitten olisi ehkä hoitaja ollutkin, mutta olin jo luvannut mennä ja sitten tuli mieleen sekin, että ehkä sittenkin lähden mielummin nyt niin, ettei tarvitse huolehtia vieraasta lastenhoitajasta eikä siitä, osaako mies juhlia hillitysti (takaumia muutaman vuoden takaa). Mies loukkaantui (tietysti, ymmärtäähän sen), mutta lopultakin kaikki tuntui olevan vain minun ongelmaani....sekava selitys, ehkä...



Ja totta, kaikenlaisia matkoja on tässä muutenkin tiedossa ja miehellä kohta varmasti tunne, että hän vain yksin hoitaa lapsia. Mutta en minäkään kyllä aikoihin ole oikeasti juhlimassa käynyt, jos ei mieskään, tosin...



Lauantaina joudun -äh!- menemään lounaalle, osin työsellaiselle, mutta lapset oli onneksi toivottu mukaan (pitkä juttu..vieraat ovat Espanjasta ja lapset mukana heilläkin, viinitilalllisia). Perjantain ulkoilemisen jälkeen vain ei lauantain lounas kuulosta herkulliselta.



Voi minua itsekästä, omaa napaa ja ihmejuttuja.



Mukavaa perjantaita kaikille!



SaaMari