Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Esivaihdevuosioireita
24.09.2017 |
48-vuotias olen ja lähiaikoina kuukautiset ovat heitelleet. Minulta otettiin myös kohdun limakalvonäyte ja tulos kertoi siitä, että estrogeenia on liikaa suhteessa keltarauhashormoniin.
En ole koskaan käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Lukiessani naisten kokemuksia esivaihdevuosista silmäni ovat avautuneet - tämä kaikkihan on luonnollista ikään kuuluvaa oireilua! Melkein jatkuva v-tutus, alhainen ärsytyskynnys ja itkuherkkyys. Ikään kuin murrosikä olisi tullut uudelleen...
Ehkäpä puolen vuoden Terolut-kuuri palauttaa minut taas "omaksi itsekseni". Kokemuksia?676
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitelkaa lisää kokemuksia! Aihe kiinnostaa, sillä itse olen mietiskellyt ovatko esi-vaihdevuodet alkaneet kolkutella. Ikää 36v. Netistä löytyy tosi vähän mitään faktaa tästä aiheesta.
Itsellä n vuosi sitten alkanut aika usein olla yöhikoilua, pms oireet pahentuneet huomattavasti entisestä. Nykyisin ennen menkkoja on unettomuutta ja rinnat ovat tosi arat. Kuukautiset tulevat kuitenkin melko säännöllisesti, kierto ehkä hieman lyhentynyt. Yleisesti olen alkanut tuntea olevani usein aika väsynyt (veriarvot tutkittu, ei pitäisi johtua esim. hemoglobiinista).
Esivaihdevuosioireet voivat alkaa jo 10 vuotta ennen menopaussia. Olet nuorenpuoleinen, mutta et niin nuori etteikö sinulla jo voisi olla sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43-vuotiaana alkoi yletön hikoilu. Jouduin vaihtamaan yöpaitaa ja lakanoita parikin kertaa yön aikana. Nukkuminen oli sitä myöden mitä sattuu.
Päivisin tuli niitä kuumia aaltoja ja jostain kumman syystä aloin hikoilla päästä. Kun kuumotus meni ohi, rupesi viluttamaan.
Käytin hormonikorvaushoitoa 7 vuotta. Sitten todettiin rintasyöpä ja hormoninappien syöminen piti lopettaa samantien. Mitään luontaistuotteita ei ole hyvä käyttää kuulemma myöskään.
Edelleen on em. oireita ja 77-vuotias äitini saa kuumia aaltoja edelleen.
Ei mene samalla tavalla nämä jutut kaikilla. Lähipiirissä on naisia, joilla menkat ovat vain jääneet pois. Ei muuta.
Huumorintaju on vähissä, kun huonosti nukkuneena sekoilee ja menopaussin vuoksi hikoilee ja punoittaa. Kaikkea tätä vaihtuvien opiskelijajoukkojen edessä.
Minulle määrättiin myös Terolutia vastaaviin oireisiin kuin ap:lla. Odotan nyt kierron 15. päivää, jotta voin aloittaa sen. Olisi kiva kuulla sellaisten kokemuksia, jotka ovat käyttäneet sitä. Onko se saanut kierron kohdalleen ja mielialan hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
43-vuotiaana alkoi yletön hikoilu. Jouduin vaihtamaan yöpaitaa ja lakanoita parikin kertaa yön aikana. Nukkuminen oli sitä myöden mitä sattuu.
Päivisin tuli niitä kuumia aaltoja ja jostain kumman syystä aloin hikoilla päästä. Kun kuumotus meni ohi, rupesi viluttamaan.
Käytin hormonikorvaushoitoa 7 vuotta. Sitten todettiin rintasyöpä ja hormoninappien syöminen piti lopettaa samantien. Mitään luontaistuotteita ei ole hyvä käyttää kuulemma myöskään.
Edelleen on em. oireita ja 77-vuotias äitini saa kuumia aaltoja edelleen.
Ei mene samalla tavalla nämä jutut kaikilla. Lähipiirissä on naisia, joilla menkat ovat vain jääneet pois. Ei muuta.
Huumorintaju on vähissä, kun huonosti nukkuneena sekoilee ja menopaussin vuoksi hikoilee ja punoittaa. Kaikkea tätä vaihtuvien opiskelijajoukkojen edessä.
Saatko mistään apua? Esim. liikunnasta?
Aion pyytää tuota Terolut-lääkettä, kun käyn ensi viikollla lääkärissä.
Täällä joku huolimaton nainen valitti, että miten "jaksatte vahtia itseänne". Eikö kehonsa hoitaminen ole ihan itsestäänselvää?
Hiukset pestään ainakin kolmasti viikossa, aina kun alkavat olla likaiset, menkat merkitään kalenteriin, jos on vähänkin silmää, oppii miten monen päivän kierto itsellä on, ei se ole monimutkaista,
ja jos huolehtii siisteydestään kunnolla, pitää huolen että on pelit ja vehkeet ja kipulääkkeet aina mukana, kun matkustelee, urheilee ym. menkkojen aikana. Silloin on pirun kätevää tietää, montako päivää tarvitsee hoitaa menkkoja.
Kai jokainen itseään jotenkin hoitaa? ...peseytyy ja muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43-vuotiaana alkoi yletön hikoilu. Jouduin vaihtamaan yöpaitaa ja lakanoita parikin kertaa yön aikana. Nukkuminen oli sitä myöden mitä sattuu.
Päivisin tuli niitä kuumia aaltoja ja jostain kumman syystä aloin hikoilla päästä. Kun kuumotus meni ohi, rupesi viluttamaan.
Käytin hormonikorvaushoitoa 7 vuotta. Sitten todettiin rintasyöpä ja hormoninappien syöminen piti lopettaa samantien. Mitään luontaistuotteita ei ole hyvä käyttää kuulemma myöskään.
Edelleen on em. oireita ja 77-vuotias äitini saa kuumia aaltoja edelleen.
Ei mene samalla tavalla nämä jutut kaikilla. Lähipiirissä on naisia, joilla menkat ovat vain jääneet pois. Ei muuta.
Huumorintaju on vähissä, kun huonosti nukkuneena sekoilee ja menopaussin vuoksi hikoilee ja punoittaa. Kaikkea tätä vaihtuvien opiskelijajoukkojen edessä.
Saatko mistään apua? Esim. liikunnasta?
Masennuslääke auttaa jonkin verran. Liikunta nostaa mielialaa, mutta en koe sillä olevan vaikutusta kuumiin aaltoihin. Pukeutuminen on mietittävä, kerroksittain luonnonkuiduista valmistettuja vaatteita, joita voi helposti riisua ja pukea. Sukkahousut veke sisätiloissa. Kahvinjuontia pitää säännöstellä. Välillä vain pokkana kuivailen naamaani nenäliinoihin ja auon ikkunoita.
Rasittavaa tämä on ja varmasti herättää hilpeyttä nuorisossa selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte tarkkailla itseänne noin.
Minulla on aina ollut kuukautisissa epäsäännöllisyyksiä ja kaikkia tunteita on jokaisessa.Minusta tämä on hmppää.
Tämä. Olin 30-kymppisenä samassa työhuoneessa 55v. kanssa, jolla oli kaikki vaivat - niin psyykkiset kuin fyysisetkin. Se todella opetti.
Itseään voi tarkkailla, joo. Mutta vaihdevuodet tuo sellaisen suurennuslasin, jonka alla kaikki aistit elää hetken omaa elämäänsä aika kontrolloimattomasti. Jos muistaa oman murrosikänsä, niin se on yhtä hurja. Toivoo, että kaikki osaa ne elää rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte tarkkailla itseänne noin.
Minulla on aina ollut kuukautisissa epäsäännöllisyyksiä ja kaikkia tunteita on jokaisessa.Minusta tämä on hmppää.
Tämä. Olin 30-kymppisenä samassa työhuoneessa 55v. kanssa, jolla oli kaikki vaivat - niin psyykkiset kuin fyysisetkin. Se todella opetti.
Itseään voi tarkkailla, joo. Mutta vaihdevuodet tuo sellaisen suurennuslasin, jonka alla kaikki aistit elää hetken omaa elämäänsä aika kontrolloimattomasti. Jos muistaa oman murrosikänsä, niin se on yhtä hurja. Toivoo, että kaikki osaa ne elää rauhassa.
Eivät kaikki oireile voimakkaasti, jotkut eivät ollenkaan. Heiden, keiden oireilu heikentää omaa ja muiden hyvinvointia, soisi saavan apua esim. estrogeenin muodossa.
Minulla oli kamala murrosikä ja olen nyt 43. Hirvittää jo valmiiksi ajatella, että vaihdevuodet voivat olla yhtä raskasta aikaa kuin murrosikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla välivuotoja ja epäsäännölliset kuukautiset. Pahoja PMS-oireita. Mielialan lasku on pahinta: en jaksa elää. Itkuisuus niin pahaa, että en voi puhua tai tehdä oikein mitään, kun itkettää. Ahdistusta ja (kai) masennusta lisää pitkäaikaistyöttömyys.
Ahdistukseen tottuu, itkuisuuteen ei.
Auttaako hormonikorvaushoito paitsi fyysisiin oireiisiin, mutta myös erittäin (lähes suisisiidisiin) henkisiin oireisiin?
Kun kuukautiset ohi, niin vähitellen mieliala kohoaa. Olen suht normaali. Paitsi itken joka päivä, salaa.
Kyselen kokemuksia hormonikorvaushoidosta minäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla välivuotoja ja epäsäännölliset kuukautiset. Pahoja PMS-oireita. Mielialan lasku on pahinta: en jaksa elää. Itkuisuus niin pahaa, että en voi puhua tai tehdä oikein mitään, kun itkettää. Ahdistusta ja (kai) masennusta lisää pitkäaikaistyöttömyys.
Ahdistukseen tottuu, itkuisuuteen ei.
Auttaako hormonikorvaushoito paitsi fyysisiin oireiisiin, mutta myös erittäin (lähes suisisiidisiin) henkisiin oireisiin?
Kun kuukautiset ohi, niin vähitellen mieliala kohoaa. Olen suht normaali. Paitsi itken joka päivä, salaa.
Mene hyvä ihminen lääkäriin! Jostakin luin, että fyysiset ja psyykkiset oireet (mm. itkuherkkyys ja mielialojen sahaaminen) kuuluvat hormonitasapainon vaihteluun - liian vähän keltarauhashormonia suhteessa estrogeeniin - ja siihen on saatavissa helpotusta!
Olisi kiva kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka ovat saaneet oloaan paremmaksi ja millä keinoilla.
Vierailija kirjoitti:
43-vuotiaana alkoi yletön hikoilu. Jouduin vaihtamaan yöpaitaa ja lakanoita parikin kertaa yön aikana. Nukkuminen oli sitä myöden mitä sattuu.
Päivisin tuli niitä kuumia aaltoja ja jostain kumman syystä aloin hikoilla päästä. Kun kuumotus meni ohi, rupesi viluttamaan.
Käytin hormonikorvaushoitoa 7 vuotta. Sitten todettiin rintasyöpä ja hormoninappien syöminen piti lopettaa samantien. Mitään luontaistuotteita ei ole hyvä käyttää kuulemma myöskään.
Edelleen on em. oireita ja 77-vuotias äitini saa kuumia aaltoja edelleen.
Ei mene samalla tavalla nämä jutut kaikilla. Lähipiirissä on naisia, joilla menkat ovat vain jääneet pois. Ei muuta.
Huumorintaju on vähissä, kun huonosti nukkuneena sekoilee ja menopaussin vuoksi hikoilee ja punoittaa. Kaikkea tätä vaihtuvien opiskelijajoukkojen edessä.
Taitaa kilpirauhasvaivaa olla taustalla? Oletko ylipainoinen?
PS. ne masennuslääkkeetkin aiheuttaa erilaisia sivuvavaikutuksia, tuntuu suomalaiset napsii noita ihan liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuton hikoilu, ärtyisyys, itkuisuus yms. Ikää 44v enkä saa sairauksien vuoksi hormonihoitoa. Miehen ja lapsen on vaan kestettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43-vuotiaana alkoi yletön hikoilu. Jouduin vaihtamaan yöpaitaa ja lakanoita parikin kertaa yön aikana. Nukkuminen oli sitä myöden mitä sattuu.
Päivisin tuli niitä kuumia aaltoja ja jostain kumman syystä aloin hikoilla päästä. Kun kuumotus meni ohi, rupesi viluttamaan.
Käytin hormonikorvaushoitoa 7 vuotta. Sitten todettiin rintasyöpä ja hormoninappien syöminen piti lopettaa samantien. Mitään luontaistuotteita ei ole hyvä käyttää kuulemma myöskään.
Edelleen on em. oireita ja 77-vuotias äitini saa kuumia aaltoja edelleen.
Ei mene samalla tavalla nämä jutut kaikilla. Lähipiirissä on naisia, joilla menkat ovat vain jääneet pois. Ei muuta.
Huumorintaju on vähissä, kun huonosti nukkuneena sekoilee ja menopaussin vuoksi hikoilee ja punoittaa. Kaikkea tätä vaihtuvien opiskelijajoukkojen edessä.
Taitaa kilpirauhasvaivaa olla taustalla? Oletko ylipainoinen?
PS. ne masennuslääkkeetkin aiheuttaa erilaisia sivuvavaikutuksia, tuntuu suomalaiset napsii noita ihan liikaa...
Minulla on ollut kilpirauhasen liikatoimintaa eikä se aiheuta tuollaisia oireita. Vajaatoiminta vielä vähemmän. Kirjoittajan oireet viittaavat minusta selvästi naishormoneihin.
Vierailija kirjoitti:
Tajuton hikoilu, ärtyisyys, itkuisuus yms. Ikää 44v enkä saa sairauksien vuoksi hormonihoitoa. Miehen ja lapsen on vaan kestettävä.
Kuulostaa tutulta. Itsekin olen usein kuin perseeseen ammuttu karhu ja itku tirahtaa yhtämittaa.
Murrosikä menee ohi paljon nopeammin kuin vaihdevuodet...
Menkkoja ei ole näkynyt pariin vuoteen, olen aina kuumissani (ei siis mitään aaltoja vaan alituisesti on vain kuuma), mielialan heittelyjä on ollut koko ikäni joten ne tuskin menevät vaihdevuosien piikkiin. Seksihalut ovat ennallaan, mikä on mainiota!
En halua mitään hormonihoitoja jos vain pystyn välttämään ne, minun mielestäni lääkkeitä yritetään tupata muutenkin ihan turhan helposti varsinkin kun ikää tulee.
N53 v
Alue: Aihe vapaa
Olen vähän nuorempi kuin ap. Kierto on lyhentynyt ja menkat entistä runsaammat. Vaikeinta on se, että olen herkkä kuin haavanlehti. En siis sillä tavalla, että loukkaantuisin kaikesta, mutta minulla on järjetön rakkaudenkaipuu ja itkeä pillitän yksinäisyyttä. Ei ole hääviä.