Suuret nälkävuodet 150 vuotta sitten, muistitko?

Itse en muistanut, satuin lukemaan tämän Ylen jutun: https://yle.fi/uutiset/3-9844746

"Näyttelyä ei avattu sattumalta juuri nyt: tässä kuussa tuli kuluneeksi 150 vuotta hallaöistä, jotka veivät sadon lähes koko Suomesta.

Kylmä ja sateinen sää oli koetellut peltoja jo pitkään, ja nälkä oli lisääntynyt vähitellen, mutta ensimmäinen hallayö oli lopullisen katastrofin alku.

”Masentuneella mielellä ja alakuloisina katselivat ihmiset viljavainioita, joissa pakkasesta valkoisiksi muuttuneet tähät ikään kuin kuolemaa ennustaen hiljaa ja totisina seisoivat, joista vielä eilen jotakin toivoa oli.”

Näin muisteli tyrvääläinen Frans Törmä aamua hallayön jälkeen. Lainaus on Kirsi Nevalan Tampereen yliopistossa vuonna 2015 tekemästä pro gradu -tutkielmasta (siirryt toiseen palveluun) Kerjäläisiä ja jauhomattoja – 1860-luvun nälkävuodet muistitietoaineistoissa."

Tiedätkö omaa sukuasi tuonne asti? Ketkä sinun esivanhemmista on olleet elossa nälkävuosina ja missä ovat olleet, mitä tehneet, miten selvinneet? Itselleni kauimmaisin sukulainen, jonka tiedän nimeltä, on isoäidin isä joka on syntynyt nälkävuosien jälkeen, eli ne olisi hänen vanhempansa jostakin Kainuun korvesta, jotka ovat jotenkin pysyneet katovuosina hengissä, itse lapsina tai nuorina aikuisina. Kuolivat kyllä sitten molemmat kun omat lapsensa olivat pieniä, ehkä myöhempinä katovuosina, en tiedä tarkasti. Muiden sukuhaarojen vaiheista en tiedä.

Maailma on muuttunut Suomessa sadassaviidessäkymmenessä vuodessa paljon, mutta... en tiedä, välillä käy mielessä että ei hirvittävän suurta ongelmaa esim. öljyn tuonnissa tarvitsisi olla, kun traktorit ja rekat jäisi seisomaan ja oltaisiin taas samanlaisessa tilanteessa, että jos säät on sinä vuonna suosineet, niin yksinkertaista ruokaa voi riittää jos säästeliäästi eletään... Toisaalta se tuntuu niin kaukaiselta todellisuudelta. Pitäisi useammin yrittää eläytyä menneiden vuosien elämään, jotta osaisi arvostaa tätä yltäkylläisyyttä.