Lue keskustelun säännöt.
Suuret nälkävuodet 150 vuotta sitten, muistitko?
23.09.2017 |
Itse en muistanut, satuin lukemaan tämän Ylen jutun: https://yle.fi/uutiset/3-9844746
"Näyttelyä ei avattu sattumalta juuri nyt: tässä kuussa tuli kuluneeksi 150 vuotta hallaöistä, jotka veivät sadon lähes koko Suomesta.
Kylmä ja sateinen sää oli koetellut peltoja jo pitkään, ja nälkä oli lisääntynyt vähitellen, mutta ensimmäinen hallayö oli lopullisen katastrofin alku.
”Masentuneella mielellä ja alakuloisina katselivat ihmiset viljavainioita, joissa pakkasesta valkoisiksi muuttuneet tähät ikään kuin kuolemaa ennustaen hiljaa ja totisina seisoivat, joista vielä eilen jotakin toivoa oli.”
Näin muisteli tyrvääläinen Frans Törmä aamua hallayön jälkeen. Lainaus on Kirsi Nevalan Tampereen yliopistossa vuonna 2015 tekemästä pro gradu -tutkielmasta (siirryt toiseen palveluun) Kerjäläisiä ja jauhomattoja – 1860-luvun nälkävuodet muistitietoaineistoissa."
Tiedätkö omaa sukuasi tuonne asti? Ketkä sinun esivanhemmista on olleet elossa nälkävuosina ja missä ovat olleet, mitä tehneet, miten selvinneet? Itselleni kauimmaisin sukulainen, jonka tiedän nimeltä, on isoäidin isä joka on syntynyt nälkävuosien jälkeen, eli ne olisi hänen vanhempansa jostakin Kainuun korvesta, jotka ovat jotenkin pysyneet katovuosina hengissä, itse lapsina tai nuorina aikuisina. Kuolivat kyllä sitten molemmat kun omat lapsensa olivat pieniä, ehkä myöhempinä katovuosina, en tiedä tarkasti. Muiden sukuhaarojen vaiheista en tiedä.
Maailma on muuttunut Suomessa sadassaviidessäkymmenessä vuodessa paljon, mutta... en tiedä, välillä käy mielessä että ei hirvittävän suurta ongelmaa esim. öljyn tuonnissa tarvitsisi olla, kun traktorit ja rekat jäisi seisomaan ja oltaisiin taas samanlaisessa tilanteessa, että jos säät on sinä vuonna suosineet, niin yksinkertaista ruokaa voi riittää jos säästeliäästi eletään... Toisaalta se tuntuu niin kaukaiselta todellisuudelta. Pitäisi useammin yrittää eläytyä menneiden vuosien elämään, jotta osaisi arvostaa tätä yltäkylläisyyttä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni vanhemmat elivät tuona aikana. Olivat kauppiaita Savossa järven rannalla, joten kalaa söivät eikä halla vienyt kaikkea satoa kuitenkaan.
Onko suvussanne ollut 40-vuotiaita synnyttäjiä, vai oletko itse syntynyt 1930-luvulla?
Minä olen nyt 50-vuotias. Vanhempani ovat syntyneet noin 80 vuotta sitten, heidän vanhempansa lähes 110 vuotta sitten ja sitä edellinen sukupolvi juuri nälkävuosien jälkeen. Eli ei siitä niin montaa sukupolvea ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni vanhemmat elivät tuona aikana. Olivat kauppiaita Savossa järven rannalla, joten kalaa söivät eikä halla vienyt kaikkea satoa kuitenkaan.
Onko suvussanne ollut 40-vuotiaita synnyttäjiä, vai oletko itse syntynyt 1930-luvulla?
Minä olen nyt 50-vuotias. Vanhempani ovat syntyneet noin 80 vuotta sitten, heidän vanhempansa lähes 110 vuotta sitten ja sitä edellinen sukupolvi juuri nälkävuosien jälkeen. Eli ei siitä niin montaa sukupolvea ole.
Eli isovanhempiesi vanhemmat syntyivät nälkävuosien jälkeen ja olivat nälkävuosina kauppiaita Savossa?
Isoisovanhempani ovat syntyneet 1870-80-luvuilla joten heidän vanhempansa ovat aikalaisia. Lapsia (eloonjääneitä) oli paljon, en usko nälkävuosien heitä paljon koetelleet. Olivat lounaisrannikon viljelijöitä ja kalastajia. Kalaa saatiin merestä niin kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto olisi halutessaan voinut auttaa kansalaisia nälkävuosina, mutta ei niin tehnyt. Tiukka rahapolitiikka oli tärkeämpää. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005292559.html
Kansalaisten annettiin mieluummin kuolla nälkään. Nykypolitiikka ei tunnu eroavan nälkävuosista mitenkään.
Suomesta jopa vietiin viljaa ulkomaille nälkätalvina. Toisaalta ongelma oli maaseudun tilattoman väestön ylimäärä, heitä vaan oli liikaa sen ajan huonon maanviljelyksen tuottoon nähden. Mahdollisuudet hankkia elantoa olivat surkeat.
Nykyään kaikki on paremin, koska meillä osataan paremin peittää ongelmat. Suoranaiseen nälkää ei kuole, koska on leipälonot ja roskiksestakin löytää jotakin. Mutta on keksitty kätevä juttu, itseaiheutetut sairaudet. Nykyään kuollaan siihen, että ei ole varaa terveydenhoitoon. Se on kätevää, kun sen voi siirtää omaksi syyksi ja "luonnolliseksi" kuolemiseksi. Köyhät on tyhmiä, kun eivät hoida itseään. Nykyajan tilatonta väestöä ovat työttömät, vaikka omistaisivatkin omakotitalon. Jos se on kaukana keskuksista, se on arvoton.
Historia on toistanut itseään monesti, ei varmaan enää koska olemme älykkäämpiä ja osaamme nimetä asiat oikein. Historiassa eliitin oma kupla on aina kasvanut, ennen sotia. Aina on oltu entisiä aikoja älykkäämpiä, asiat on aina hoidettu paremin. Eiks niiii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni vanhemmat elivät tuona aikana. Olivat kauppiaita Savossa järven rannalla, joten kalaa söivät eikä halla vienyt kaikkea satoa kuitenkaan.
Onko suvussanne ollut 40-vuotiaita synnyttäjiä, vai oletko itse syntynyt 1930-luvulla?
Minä olen nyt 50-vuotias. Vanhempani ovat syntyneet noin 80 vuotta sitten, heidän vanhempansa lähes 110 vuotta sitten ja sitä edellinen sukupolvi juuri nälkävuosien jälkeen. Eli ei siitä niin montaa sukupolvea ole.
Noinhan se menee. Omat isovanhempani ovat syntyneet myös 1890, isoisäni isä syntyi 1852 ja äiti 1854 ja isoisäni oli perheensä 5/8 lapsi. Oma ikäni 60+. Jos olisi hoksannut aikanaan, isoisä olisi varmaan osannut kertoa tarinoita nälkävuosista, koska isoisän omat vanhemmat olivat nälkävuosien aikaan jo yli 10 vuoden ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto olisi halutessaan voinut auttaa kansalaisia nälkävuosina, mutta ei niin tehnyt. Tiukka rahapolitiikka oli tärkeämpää. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005292559.html
Kansalaisten annettiin mieluummin kuolla nälkään. Nykypolitiikka ei tunnu eroavan nälkävuosista mitenkään.
Suomesta jopa vietiin viljaa ulkomaille nälkätalvina. Toisaalta ongelma oli maaseudun tilattoman väestön ylimäärä, heitä vaan oli liikaa sen ajan huonon maanviljelyksen tuottoon nähden. Mahdollisuudet hankkia elantoa olivat surkeat.
Nykyään kaikki on paremin, koska meillä osataan paremin peittää ongelmat. Suoranaiseen nälkää ei kuole, koska on leipälonot ja roskiksestakin löytää jotakin. Mutta on keksitty kätevä juttu, itseaiheutetut sairaudet. Nykyään kuollaan siihen, että ei ole varaa terveydenhoitoon. Se on kätevää, kun sen voi siirtää omaksi syyksi ja "luonnolliseksi" kuolemiseksi. Köyhät on tyhmiä, kun eivät hoida itseään. Nykyajan tilatonta väestöä ovat työttömät, vaikka omistaisivatkin omakotitalon. Jos se on kaukana keskuksista, se on arvoton.
Historia on toistanut itseään monesti, ei varmaan enää koska olemme älykkäämpiä ja osaamme nimetä asiat oikein. Historiassa eliitin oma kupla on aina kasvanut, ennen sotia. Aina on oltu entisiä aikoja älykkäämpiä, asiat on aina hoidettu paremin. Eiks niiii.
Millaiseen terveydenhoitoon ei ole työttömällä varaa kun toimeentulotuesta maksetaan lääkkeet, joita Kela ei kustanna kokonaisuudessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto olisi halutessaan voinut auttaa kansalaisia nälkävuosina, mutta ei niin tehnyt. Tiukka rahapolitiikka oli tärkeämpää. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005292559.html
Kansalaisten annettiin mieluummin kuolla nälkään. Nykypolitiikka ei tunnu eroavan nälkävuosista mitenkään.
Suomesta jopa vietiin viljaa ulkomaille nälkätalvina. Toisaalta ongelma oli maaseudun tilattoman väestön ylimäärä, heitä vaan oli liikaa sen ajan huonon maanviljelyksen tuottoon nähden. Mahdollisuudet hankkia elantoa olivat surkeat.
Maanviljely oli tehotonta mutta ratkaiseva tekijä oli kylmyys joka tuhosi sadot. Keskiajan lämpökautene kulttuuri kehittyi Suomessa kun maanviljelys tuotti jotain. Silloin ei edes joka talvena ollut lunta. Tänä vuonna Suomessa on jo kolmas katovuosi kun ei tullut edes sitä parin kolmen viikon hellejaksoa joka olisi pelastanut sadon. Nämä Suomen "helteistä" valittajat eivät ymmärrä että ei mikään viljelyskasvi kasva 10 asteen lämpötiloissa.
Suomalaisten on parempi toivoa että ennuste pienestä jääkaudesta ei toteude sillä se tekee muutenkin elinkevottoman kylmästä Suomesta sietämättömän elää. Ei kylmyydessä ole koskaan kehittynyt kuin paimentolaiskulttuureita. Korkeakulttuurit syntyivät Lähi-Idässä ja Välimeren maissa missä oli 5000 vuotta sitten aivan yhtä kuuma kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on peruna. Nostakaamme se jalustalle ja kunnioittakaamme pottua. Perunasta on moneksi.
Perunat mätänivät peltoon sateisina kesinä eik sekään kasva kylmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto olisi halutessaan voinut auttaa kansalaisia nälkävuosina, mutta ei niin tehnyt. Tiukka rahapolitiikka oli tärkeämpää. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005292559.html
Kansalaisten annettiin mieluummin kuolla nälkään. Nykypolitiikka ei tunnu eroavan nälkävuosista mitenkään.
Suomesta jopa vietiin viljaa ulkomaille nälkätalvina. Toisaalta ongelma oli maaseudun tilattoman väestön ylimäärä, heitä vaan oli liikaa sen ajan huonon maanviljelyksen tuottoon nähden. Mahdollisuudet hankkia elantoa olivat surkeat.
Nykyään kaikki on paremin, koska meillä osataan paremin peittää ongelmat. Suoranaiseen nälkää ei kuole, koska on leipälonot ja roskiksestakin löytää jotakin. Mutta on keksitty kätevä juttu, itseaiheutetut sairaudet. Nykyään kuollaan siihen, että ei ole varaa terveydenhoitoon. Se on kätevää, kun sen voi siirtää omaksi syyksi ja "luonnolliseksi" kuolemiseksi. Köyhät on tyhmiä, kun eivät hoida itseään. Nykyajan tilatonta väestöä ovat työttömät, vaikka omistaisivatkin omakotitalon. Jos se on kaukana keskuksista, se on arvoton.
Historia on toistanut itseään monesti, ei varmaan enää koska olemme älykkäämpiä ja osaamme nimetä asiat oikein. Historiassa eliitin oma kupla on aina kasvanut, ennen sotia. Aina on oltu entisiä aikoja älykkäämpiä, asiat on aina hoidettu paremin. Eiks niiii.
Millaiseen terveydenhoitoon ei ole työttömällä varaa kun toimeentulotuesta maksetaan lääkkeet, joita Kela ei kustanna kokonaisuudessaan?
No on nyt pikkusen paremmin asiat mitä 1860-luvulla.
1860-luvun alussa Suomessa oli 120 lääkäriä ja 10 sairaalaa.10 Läänien pääkaupungeissa11 sijainneiden lääninsairaaloiden lisäksi oli 1800-luvun puoleen väliin mennessä perustettu kolme yleistä sairaalaa Ahvenanmaalle, Sortavalaan ja Tampereelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on peruna. Nostakaamme se jalustalle ja kunnioittakaamme pottua. Perunasta on moneksi.
Perunat mätänivät peltoon sateisina kesinä eik sekään kasva kylmässä.
Moneenhan tuo kylmä sää vaikutti. Muistelen lukeneeni Irlannin nälänhädän kohdalla myös sellaista, että esim kalansaaliit olivat hyvin pienet, kun oli niin kylmät vedet. Liekkö sitten noin, vaikuttaneeko sitten esim kalan kutemiseen ja lisääntymiseen?
Olen kohta 63-vuotias. Äitini isä syntyi jo 1860-luvulla, ja äitini v. 1921. En tietenkään ehtinyt tavata kumpaakaan äidin puoleisista isovanhemmistani. Isoisäni siitti muistaakseni ainakin kolme lasta yli 60-vuotiaana. Äiti ei näistä koskaan puhunut, mutta kun enoni kuoli perunkirjoituksesta ja sukuselvityksestä selvisi monia hämmentäviä asioita. Äidin sisko olikin siskopuoli, äidinäidin lehtolapsi. Jouduin tämän kertomaan Ruotsissa asuvalle serkulleni, joka ihmetteli, että miksi hänen ja sisarensa perintöosuus oli pienempi kuin meidän. Salattu asia oli heillekin oman äitinsä syntyperä.
Nälänhädästä tuli mieleeni kun joskus rutisin äidilleni otain lapsuudessa sattunutta asiaa, hän ei oikein ymmärtänyt. Kysyin sitten, että kai hänelläkin on ikäviä muistoja lapsuudestaan. Äiti vastasi, että ei oikeastaan muuta, kuin että oli aina nälkä :(. Ruokaa ei tahtonut riittää, joten lapset eivät käyneet kouluakaan montaa vuotta, vaan töihin piti mennä. Äitini meni ensin paimeneen 11-vuotiaana ja myöhemmin toimi karjakkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtaisia muistikuvia minulla ei niistä ajoista ole, mutta olen kyllä lukenut niistä ajoista esim. internetistä. Aika kamalalta tuntuu ajatella, että miten helposti melko suuri osa ihmiskunnasta voi kuolla jos ei nyt suoraan nälkään niin ainakin siihen, että nälkä ja ravintoaineiden puute aiheuttaa kunnon heikkenemisen ja vetää vastustuskyvyn niin huonoksi, että elimistö ei pysty taistelemaan tauteja vastaan ja kun siihen yhdistää sen ajan vielä melko alkeellisen lääketieteen, niin ihmisiä kuoli tauteihin todella paljon kun ei osattu hoitaa kunnolla tauteja, joita ei nykyaikana ainakaan täällä suomessa enää edes esiinny. Myös se tuntuu ihmeelliseltä, että nälästä ja taudeista huolimatta on sattunut jäämään eloon juuri minun esivanhempiani, esim. isovanhempieni vanhempia tai näiden vanhempia, jotka sitten saivat lapsia ja huolimatta nykyistä suuremmasta lapsikuolleisuudesta henkiin jäi juuri esim. minun isovanhempani (joilta kaikilta taisi kuolla sisaruksia lapsena) ja että isovanhempani sattuivat tapaamaan toisensa, menemään naimisiin, saamaan lapsia joista tuli minun vanhempani ja jotka sitten saivat minut.
Nykyaikana ei toivottavasti niin ankaria nälkävuosia tule kuin silloin 150 vuotta sitten oli, sillä vaikka halla täällä tuhoaisi viljat, niin silti maallamme olisi varmasti varaa ostaa viljaa ulkomailta joista sitä myös pystyttäisiin maahan tuomaan paremmin kuin 1800-luvulla. Vaikea on kuitenkin tällaisen nykyaikana köyhäksi lasketun, mutta silti melko hyvin ravitun ihmisen kuvitella sitä hätää ja vaivoja, mitä silloin 1800-luvulla suurten nälkävuosien aikana koettiin. Vaikka minulla ei ole hirvittävän isoja rahamääriä ruokaan, niin silti minulla on varmasti mahdollisuus hankkia ravitsevampaa ruokaa kuin mitä 1800-luvulla oli, ei silloin ollut esim. hedelmiä tai kasviksia saatavana samalla tavalla kuin nykyään, marjoja varmasti kyllä oli metsissä niin kuin nykyäänkin on.
Nälkävuodet ovat hyvä muistutus, että ei se huoltovarmuus nykyaikanakaan ole 100%. Vähänkin isompi mullistus maailmantaloudessa/politiikassa, ja ihmiset ovat taas puilla paljailla. Nykyään ihmisillä ei edes ole mitään erätaitoja tai omavaraisuutta, joka auttaisi kriisiaikana. Iphone-sukupolvi ei lähde metsälle eikä ala viljellä lanttua sporakiskojen välisssä niin kuin sotavuosina. Ei tarvi kuin sähköntuotanto loppua vähän pitemmäksi aikaa, niin porukkaa kuolee taas nälkään. Tähän kun lisätään Lähi-idästä tuodun liikaväestön aiheuttama keppostelu, niin yhteiskunta on äkkiä nollapisteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin voimaksta kylmyyttä, kuin mitä nälkävuoden kesällä 1867 oli, ei pysty enää tulemaan, koska ilmasto on lämmennyt. Johtuu siitä, koska Jäämeri on paljon lämpimämpi kuin 150 vuotta sitten ja pohjoisilla merialueilla on nykyisin paljon vähemmän merijäätä.
Uutinen tämän vuoden keväältä:
https://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/suomea-hytisytt%C3%A4v%C3%A4-n%C3…
"Suomea hytisyttävä "nälkävuosivirtaus" ei pystyisi enää mellastamaan samalla kalmanvoimalla kuin 1867
...
Nälkävuosi-ilmiön iskuyritystä tuskin tarvitsee säikkyä.
– Poikkeuksellisen virtauksen pitäisi jatkua aina kesäkuun alkupuolelle asti. Silloinkin se olisi kuitenkin paljon lievempi kuin 150 vuotta sitten, koska ilmasto on lämmennyt, sanoo tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta."
Äitini kävi kansakoulua sota-aikana, eikä hän ikinä sanonut että silloin olisi ollut nälkä. Mummo oli kyllä jonkun työmaan keittiössä toissä, mistä oli ilmeisesti apua ruuan saamisessa, mutta muuten he eivät olleet mitään hyväosaisia. Pappa oli sodassa ja muutenkin vähän ketku, joten mummo oli käytännössä yksinhuoltaja. Äiti oli kaikkiruokainen vielä vanhanakin ja söi kaikkia puuroja ja lanttukeittoja yhtä mielellään kuin jotain lasagnea tai pihviä, mikä tietysti auttaa nälän poissa pitämiseen kun kaikki ruoka kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto olisi halutessaan voinut auttaa kansalaisia nälkävuosina, mutta ei niin tehnyt. Tiukka rahapolitiikka oli tärkeämpää. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005292559.html
Kansalaisten annettiin mieluummin kuolla nälkään. Nykypolitiikka ei tunnu eroavan nälkävuosista mitenkään.
Liian monet poliitikot ajavat vain omaa etua, kansan edulla ei ole niin väliä. Sama meno on jatkunut maailmassa jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto olisi halutessaan voinut auttaa kansalaisia nälkävuosina, mutta ei niin tehnyt. Tiukka rahapolitiikka oli tärkeämpää. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005292559.html
Kansalaisten annettiin mieluummin kuolla nälkään. Nykypolitiikka ei tunnu eroavan nälkävuosista mitenkään.
Suomesta jopa vietiin viljaa ulkomaille nälkätalvina. Toisaalta ongelma oli maaseudun tilattoman väestön ylimäärä, heitä vaan oli liikaa sen ajan huonon maanviljelyksen tuottoon nähden. Mahdollisuudet hankkia elantoa olivat surkeat.
Nykyään kaikki on paremin, koska meillä osataan paremin peittää ongelmat. Suoranaiseen nälkää ei kuole, koska on leipälonot ja roskiksestakin löytää jotakin. Mutta on keksitty kätevä juttu, itseaiheutetut sairaudet. Nykyään kuollaan siihen, että ei ole varaa terveydenhoitoon. Se on kätevää, kun sen voi siirtää omaksi syyksi ja "luonnolliseksi" kuolemiseksi. Köyhät on tyhmiä, kun eivät hoida itseään. Nykyajan tilatonta väestöä ovat työttömät, vaikka omistaisivatkin omakotitalon. Jos se on kaukana keskuksista, se on arvoton.
Historia on toistanut itseään monesti, ei varmaan enää koska olemme älykkäämpiä ja osaamme nimetä asiat oikein. Historiassa eliitin oma kupla on aina kasvanut, ennen sotia. Aina on oltu entisiä aikoja älykkäämpiä, asiat on aina hoidettu paremin. Eiks niiii.
Millaiseen terveydenhoitoon ei ole työttömällä varaa kun toimeentulotuesta maksetaan lääkkeet, joita Kela ei kustanna kokonaisuudessaan?
Hyvä , kun otit puheeksi, minulla unohtui. Tuollaisilla valheilla verhotaan totuus, ja erityisesti syyllistetään lisää.
Erityisen käteviä ovat tilastot, niitä voidaan pyöritellä sopivasti, niin kaikki näyttää aivan eriltä kuin todellinen elämä. Tilastot kulkee vuosia jäljessä ja toisaalta hoidon puute tulee esille vuosien viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kävi kansakoulua sota-aikana, eikä hän ikinä sanonut että silloin olisi ollut nälkä. Mummo oli kyllä jonkun työmaan keittiössä toissä, mistä oli ilmeisesti apua ruuan saamisessa, mutta muuten he eivät olleet mitään hyväosaisia. Pappa oli sodassa ja muutenkin vähän ketku, joten mummo oli käytännössä yksinhuoltaja. Äiti oli kaikkiruokainen vielä vanhanakin ja söi kaikkia puuroja ja lanttukeittoja yhtä mielellään kuin jotain lasagnea tai pihviä, mikä tietysti auttaa nälän poissa pitämiseen kun kaikki ruoka kelpaa.
En tiedä, viittaatko ehkä minun kirjoitukseeni, jossa kerroin äitini kärsineen lapsena nälkää. Kysehän ei silloin ollutkaan sota-ajasta vaan 1930-luvun pula-ajasta.
"Työttömyyshuolto 1930-luvun alun laman aikana", mielenkiintoista tietoa. Maaseudulla tosiaan kärsittiin nälkää ja ihmiset oli pakotettu jopa kerjäämään.
Sota-aikana maataloissa naisilla riitti varmaan töitä (ja ruokaakin, käsittäisin) miesten ollessa rintamalla.
Olisi mielenkiintoista lukea lisää siitä, miten juuri meidän esi-isämme ja heidän jälkeensä me olemme selvinneet elossa monista koettelemuksista. Jos joku osaa suositella jotain kirjaa, olen kiitollinen.
Mies 36v kirjoitti:
Omakohtaisia muistikuvia minulla ei niistä ajoista ole, mutta olen kyllä lukenut niistä ajoista esim. internetistä. Aika kamalalta tuntuu ajatella, että miten helposti melko suuri osa ihmiskunnasta voi kuolla jos ei nyt suoraan nälkään niin ainakin siihen, että nälkä ja ravintoaineiden puute aiheuttaa kunnon heikkenemisen ja vetää vastustuskyvyn niin huonoksi, että elimistö ei pysty taistelemaan tauteja vastaan ja kun siihen yhdistää sen ajan vielä melko alkeellisen lääketieteen, niin ihmisiä kuoli tauteihin todella paljon kun ei osattu hoitaa kunnolla tauteja, joita ei nykyaikana ainakaan täällä suomessa enää edes esiinny. Myös se tuntuu ihmeelliseltä, että nälästä ja taudeista huolimatta on sattunut jäämään eloon juuri minun esivanhempiani, esim. isovanhempieni vanhempia tai näiden vanhempia, jotka sitten saivat lapsia ja huolimatta nykyistä suuremmasta lapsikuolleisuudesta henkiin jäi juuri esim. minun isovanhempani (joilta kaikilta taisi kuolla sisaruksia lapsena) ja että isovanhempani sattuivat tapaamaan toisensa, menemään naimisiin, saamaan lapsia joista tuli minun vanhempani ja jotka sitten saivat minut.
Nykyaikana ei toivottavasti niin ankaria nälkävuosia tule kuin silloin 150 vuotta sitten oli, sillä vaikka halla täällä tuhoaisi viljat, niin silti maallamme olisi varmasti varaa ostaa viljaa ulkomailta joista sitä myös pystyttäisiin maahan tuomaan paremmin kuin 1800-luvulla. Vaikea on kuitenkin tällaisen nykyaikana köyhäksi lasketun, mutta silti melko hyvin ravitun ihmisen kuvitella sitä hätää ja vaivoja, mitä silloin 1800-luvulla suurten nälkävuosien aikana koettiin. Vaikka minulla ei ole hirvittävän isoja rahamääriä ruokaan, niin silti minulla on varmasti mahdollisuus hankkia ravitsevampaa ruokaa kuin mitä 1800-luvulla oli, ei silloin ollut esim. hedelmiä tai kasviksia saatavana samalla tavalla kuin nykyään, marjoja varmasti kyllä oli metsissä niin kuin nykyäänkin on.
Eipä ne marjat ja kasviksetkaan kasvaneet, kun oli kylmät kesät. Säilöntämenetelmät olivat tietysti myös paljon huonommat, eikä ollut vauva-palstaa mistä kysyä vinkkejä :D.
Kekseliäitä ihmiset kyllä ovat olleet, kun tuota pettuleipää hoksanneet valmistaa, se on näyttelyn mukaan irlantilaisille vierasta.
Onneksi on peruna. Nostakaamme se jalustalle ja kunnioittakaamme pottua. Perunasta on moneksi.