Lue keskustelun säännöt.
Suuret nälkävuodet 150 vuotta sitten, muistitko?
23.09.2017 |
Itse en muistanut, satuin lukemaan tämän Ylen jutun: https://yle.fi/uutiset/3-9844746
"Näyttelyä ei avattu sattumalta juuri nyt: tässä kuussa tuli kuluneeksi 150 vuotta hallaöistä, jotka veivät sadon lähes koko Suomesta.
Kylmä ja sateinen sää oli koetellut peltoja jo pitkään, ja nälkä oli lisääntynyt vähitellen, mutta ensimmäinen hallayö oli lopullisen katastrofin alku.
”Masentuneella mielellä ja alakuloisina katselivat ihmiset viljavainioita, joissa pakkasesta valkoisiksi muuttuneet tähät ikään kuin kuolemaa ennustaen hiljaa ja totisina seisoivat, joista vielä eilen jotakin toivoa oli.”
Näin muisteli tyrvääläinen Frans Törmä aamua hallayön jälkeen. Lainaus on Kirsi Nevalan Tampereen yliopistossa vuonna 2015 tekemästä pro gradu -tutkielmasta (siirryt toiseen palveluun) Kerjäläisiä ja jauhomattoja – 1860-luvun nälkävuodet muistitietoaineistoissa."
Tiedätkö omaa sukuasi tuonne asti? Ketkä sinun esivanhemmista on olleet elossa nälkävuosina ja missä ovat olleet, mitä tehneet, miten selvinneet? Itselleni kauimmaisin sukulainen, jonka tiedän nimeltä, on isoäidin isä joka on syntynyt nälkävuosien jälkeen, eli ne olisi hänen vanhempansa jostakin Kainuun korvesta, jotka ovat jotenkin pysyneet katovuosina hengissä, itse lapsina tai nuorina aikuisina. Kuolivat kyllä sitten molemmat kun omat lapsensa olivat pieniä, ehkä myöhempinä katovuosina, en tiedä tarkasti. Muiden sukuhaarojen vaiheista en tiedä.
Maailma on muuttunut Suomessa sadassaviidessäkymmenessä vuodessa paljon, mutta... en tiedä, välillä käy mielessä että ei hirvittävän suurta ongelmaa esim. öljyn tuonnissa tarvitsisi olla, kun traktorit ja rekat jäisi seisomaan ja oltaisiin taas samanlaisessa tilanteessa, että jos säät on sinä vuonna suosineet, niin yksinkertaista ruokaa voi riittää jos säästeliäästi eletään... Toisaalta se tuntuu niin kaukaiselta todellisuudelta. Pitäisi useammin yrittää eläytyä menneiden vuosien elämään, jotta osaisi arvostaa tätä yltäkylläisyyttä.
Kommentit (61)
Nälkävuosina senaatti yritti auttaa kansalaisiaan, mutta viljaa oli vaikeaa tuoda ja kuljettaa, koska kadot vaivasivat koko Pohjois-Eurooppaa. Ylijäämäviljaa ei ollut sillä tavoin markkinoilla kuin nykyään. Ja jos oli, sitä olisi pitänyt etsiä jostakin Egyptistä asti. Nälänhädän pahimman vaiheen jälkeen saatiin viljaa satamiin mutta niistäkin oli tuolloin vielä pitkä matka sisämaan nälkäalueille.
Nälänhätä oli useiden huonojen vuosien ja tekijöiden summa. Edes kalaa ei saatu normaalilla tavalla koska myös vesien ravinnekierto oli häiriintynyt poikkeuksellisen kylmien vuosien takia. Rehua ei saatu joten karja jouduttiin teurastamaan. Vientituotteilla ei saatu rahaa koska hinnat olivat pohjamudissa. Myös kaupunkien porvareita meni konkurssiin ja viljan tuojien määrä sekä myös verotulot romahtivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni syntyi vuonna 1872, ja isoäitini 1882 joten heidän syntyessään nälkävuosista ei kovin kauan ollut.
Sukututkimusta harrastavilla tuo ainakin tulee vastaan, jos kouluopetus on päässyt unohtumaan.
Oman suvun kohdalla pisti erään sukulaisperheen kohtalo ihan itkettämään: perheeseen syntyi kahdeksan lasta juuri noihin aikoihin, kuusi kuoli alle kolmevuotiaina, yksi poika eli 14-vuotiaaksi, kuoli tautiin 1860-luvulla. Yksi lapsi selvisi, mutta tämäkin poika hukkui 22-vuotiaana 1870-luvun lopulla.
Kyllähän tämä kannattaisi muistaa, se että eletään melko arktisissa olosuhteissa ja että minkä työn edeltäneet sukupolvet on tehneet, eikä aina vain marista. Nytkin on ollut kolme kylmähköä kesää peräkkäin, ennen se olisi tiennyt valtavia hankaluuksia, nyt ei tarvitse sellaisesta persettään repiä. Ollaan varauduttu, on plan B ja C:kin. Mutta energiasta ja sähköstä ollaan valtavan riippuvaisia. Ja se on selvää, että tulevaisuuden konfliktit ja sodat tulevat olemaan juuri sähkönjakelun katkaisemista, tietoliikenteen häiritsemistä ym. ei-perinteistä sotaa. Mutta niillä saatetaan tehdä suurempaa tuhoa kuin koskaan on tehty.
Varmaan jotkut vanhemmat palstalaiset muistavat Teknisten lakon aiheuttamat katkokset sähkönjakelussa v. 1977. Nyt jos tulisi vastaava tilanne, oltaisiin kyllä todella pulassa. Hämärästi muistan, että odoteltiin, koska sitä sähköä taas tulee, että voidaan laittaa ruokaa. Ei ollut onneksi lapsia silloin.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi vuonna 1872, ja isoäitini 1882 joten heidän syntyessään nälkävuosista ei kovin kauan ollut.
No tänne kirjoittelevat on 35 vuotta sua nuorempia sou?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjoisessa elettiin muutenkin niin äärirajoilla, että ei oltu viljan varassa. Muutenkaan vilja ei näillä seuduilla tuleentunut, joten toimeentulo ja eläminen perustui enemmän metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn.
Omassa suvussani suurena nälkävuonna syntynyt lapsi eli jotain 80 v, mutta kaikki aiemmin syntyneet lapset kuolivat "kuristustautiin", ilmeisesti kurkkumätään. Kai suurten nälkävuosien jälkeen oli vähemmän kulkutauteja, kun ei ollut väkeä niitä levittämässä ja heikoimmat olivat kuolleet pois.
13: mistä Suomessa riitti viljaa vientiin nälkävuonna? Tarkoittanet Venäjää, joka vei ruista ulkomaille eikä auttanut tätä syrjäistä suuriruhtinaskuntaa. Suomalaisten oma virkakunta ja hallinto oli siihen aikaan melko lapsen kengissä, kun itsenäistymisestä vasta haaveiltiin.
En ole erityisen hesariuskovainen ja kaipaan siksi tarkempia tietoja, mitä todella tapahtui. Pitänee varata kirjastosta luettavaa tästä aiheesta.
Mies 36v kirjoitti:
... Vaikka minulla ei ole hirvittävän isoja rahamääriä ruokaan, niin silti minulla on varmasti mahdollisuus hankkia ravitsevampaa ruokaa kuin mitä 1800-luvulla oli, ei silloin ollut esim. hedelmiä tai kasviksia saatavana samalla tavalla kuin nykyään, marjoja varmasti kyllä oli metsissä niin kuin nykyäänkin on.
Aivan varmasti sinulla olisi mahdollisuus hankkia ravitsevampaa ruokaa kuin 1800-luvun nälkävuosien köyhillä, jos ei olisi rahaa tai kaupoissa ostettavaksi ruokaa.
Oletko poiminut paljonkin marjoja? Jos olisit, niin tietäisit että metsässäkin tulee katovuosia. Ei niitäkään ole joka vuosi. Ei ole myöskään syötäviä sieniä, eikä muinoin ole hyödynnetty sieniä yhtä paljon kuin nykyään.
Pettua täällä on jyrsitty, mutta nykytiedolla voisi hankkia muutakin hätäruokaa, jota ei aikoinaan yleisesti tunnettu, kuten hirvenjäkälää ja voikukanjuuria esimerkkeinä tutuimmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1859 osui maahan isoin tunnettu aurinkomyrsky. Seuraavasta kesäsätä alkoi nälkävuodet. Wikipediassa juttua siitä mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi vuonna 1872, ja isoäitini 1882 joten heidän syntyessään nälkävuosista ei kovin kauan ollut.
No tänne kirjoittelevat on 35 vuotta sua nuorempia sou?
No tänne kirjoittelee monen ikäisiä, myös meitä eläkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi vuonna 1872, ja isoäitini 1882 joten heidän syntyessään nälkävuosista ei kovin kauan ollut.
No tänne kirjoittelevat on 35 vuotta sua nuorempia sou?
So what??
Vierailija kirjoitti:
Juuh.
Pysäyttävää miten vähän aikaa siitäkin on kun täällä kuoltiin nälkään laumoittain. Ei uskoisi nykyään.
Duunin takia (historia-ala) olen joutunut lukemaan asiasta aika paljon, ja nämä viimeiset nälkävuodet (1866-68) olivat syynä siihen, miksi Suomessa ruvettiin kehittämään maataloutta ja tieverkostoa sekä rautateitä - Keski-Euroopasta ja Ruotsista lähetettyä hätäapua kun ei saatu sisämaahan asti.
(Silloisella emämaa Venäjällä olivat myös samanlaiset katovuodet, joten sieltä saatiin vähemmän apua, lähinnä Viipuriin ja kaakkois-Suomeen.)
Mutta tosiaan: yksi syy, miksi noiden vuosien jälkeen ei olla enää kuoltu laumoittain nälkään (ja kulkutauteihin) on se, että enää ei haluttu samanlaista hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohtinut, mitä tapahtuisi, jos nyt tulisi samanlaiset sääolot kuin noina vuosina.
Onko mitään tietoa, mikä aiheutti nuo poikkeukselliset sääolot?
Olin joskus nuorena poikana (sittemmin edesmenneiden) isovanhempieni kanssa Alajärven hautausmaalla, jossa on nälkävuosien muistomerkki. Sen nähtyään isoäitini kertoi joitakin tarinoita nälkävuosiin liittyen. En muista niitä niin tarkkaan, että kirjoittaisin niitä tänne, mutta tuli vaan mieleen, että heidän lapsuusaikanaan, 20-luvulla, oli nälkävuodet nähneitä varmaankin vielä elossa, joten mahdollisesti isoäitini oli kuullut näitä tarinoita ihan ensi käden lähteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin ketjun innottamana oman sukuni yhen haaran, äitini aiin suvun sukuselvitystä. Se on tehty 1700-luvulle asti.
Yllätyin kun yhtään sellaista en bongannut joka olisi tuohon aikaan kuollut. mitä lie tuuria noilla ollut... tosin ei näemmä lapsiakaan näyttänyt syntyneen noina vuosina, ennen ja jälkeen kyllä. Eikä kaikilla ollut merkittynä kuolinpäivää, vain syntymäajat, varmaan sekin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut, mitä tapahtuisi, jos nyt tulisi samanlaiset sääolot kuin noina vuosina.
Onko mitään tietoa, mikä aiheutti nuo poikkeukselliset sääolot?
Sitä poikkeuksellisen voimakasta aurinkomyrskyä on esitetty syyksi.
Nykyään ravintoa hankittaisiin jostain muualta. Valtiolla on lisäksi hätävarastot - joita tosin kokkareet ja muut ovat tehokkaasti ajaneet alas viimeiset kymmenen vuotta. Niistä kai irtoaisi vielä ensi hätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Globaalin kaupan ja nykyisen gloaablin infrastruktuurin hyviä puolia on, että tämä voi tapahtua uudelleen vain totalitaristisissa diktatuurivaltioissa, joissa jollakulla on valta määrätä, että rahat käytetään johonkin muuhun kuin viljan ostamiseen. Demokratiassa se ei onnistu.
Tuolloin syksyllä 1867 -toisin kuin Hesarin pääkirjoitus antaa ymmärtää - hallitus itse asiassaa osti hätäviljaa Virosta. Vaan kun sielläkin oli ollut kato, sitä oli vaikea saada ostaa ja oli vain niin kallista, että kaupankåynti kesti liian pitkään, ja ehkä ne ei olleet ajoissa liikkeelläkään, kun eivät tajunneet koko karmeutta Suomessa. Niin että ne viljalastit juuttuivat sitten jäihin Tallinnan satamassa. Tätähän ei enää voi tapahtua, koska markkina on nyt lobaali ja aina jossain on satoa saatu, ja ostettavissa, jos vaan on rahaa maksaa. Nykyään lastit ei myöskään juutu jäihin.
Eikö ensin olisi kannattanut pysäyttää rukiin ja kalan yms. vienti ulkomaille, ennen kuin mitään hätäviljoja ostellaan? Suomessa on ihme vääristelty historia, jossa nälkävuodet on joku talvisota joka vain tapahtui tai oli Neuvostoliiton vika. Irlantilaisilla sentään on munaa sanoa, että vastuu heidän nälänhätänsä seurauksista oli Lontoon eliitillä, joka vain kertoili rotuteorioita irlantilaisten alemmuudesta samaan aikaan kun siellä kuoltiin nälkään.
Suomessa kartanot olivat myyneet viljaa esim Ruotsiin ja kauppoja ei peruttu, ettei mene kauppasuhteet, vaikka nähtiin, että oma kansa kuolee nälkään. Ruoka-apua tai siis viljaa ei enää siinä vaiheessa ehditty ulkomailta tuottaa, kun nähtiin, että sato Suomessa menetettiin. Talvi puski päälle, eikä jäätyneen meren yli viljalastit olisi laivoilla kulkeneet. niinpä Suonen kansa näki nälkää ja viljat oli viety ulkomaille.
Minä olen vanhaa aatelissukua ja vilkaisin sukututkimusta; nälkävuosina ei ole kuollut juuri normaalia enempää väkeä. Eli ei ilmeisesti näkynyt vaikutus kaikissa väenosissa.
Mun isoisän isoisä oli syntynyt 1851. Hänelle jäi nälkävuodet muistiin, oli pahimman alkaessa 15-vuotias. Oli halunnut että jälkipolvetkin muistavat kuinka paljon heidän kylän ja lähikylien ihmisiä kuoli. Kirjoitti (vaivoin osasi) tietonsa lappuun. Tätä lappua on kuljetettu sukuraamatussa siitä asti.
Selvästi oli järkyttävä katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Mies 36v kirjoitti:
Omakohtaisia muistikuvia minulla ei niistä ajoista ole, mutta olen kyllä lukenut niistä ajoista esim. internetistä. Aika kamalalta tuntuu ajatella, että miten helposti melko suuri osa ihmiskunnasta voi kuolla jos ei nyt suoraan nälkään niin ainakin siihen, että nälkä ja ravintoaineiden puute aiheuttaa kunnon heikkenemisen ja vetää vastustuskyvyn niin huonoksi, että elimistö ei pysty taistelemaan tauteja vastaan ja kun siihen yhdistää sen ajan vielä melko alkeellisen lääketieteen, niin ihmisiä kuoli tauteihin todella paljon kun ei osattu hoitaa kunnolla tauteja, joita ei nykyaikana ainakaan täällä suomessa enää edes esiinny. Myös se tuntuu ihmeelliseltä, että nälästä ja taudeista huolimatta on sattunut jäämään eloon juuri minun esivanhempiani, esim. isovanhempieni vanhempia tai näiden vanhempia, jotka sitten saivat lapsia ja huolimatta nykyistä suuremmasta lapsikuolleisuudesta henkiin jäi juuri esim. minun isovanhempani (joilta kaikilta taisi kuolla sisaruksia lapsena) ja että isovanhempani sattuivat tapaamaan toisensa, menemään naimisiin, saamaan lapsia joista tuli minun vanhempani ja jotka sitten saivat minut.
Nykyaikana ei toivottavasti niin ankaria nälkävuosia tule kuin silloin 150 vuotta sitten oli, sillä vaikka halla täällä tuhoaisi viljat, niin silti maallamme olisi varmasti varaa ostaa viljaa ulkomailta joista sitä myös pystyttäisiin maahan tuomaan paremmin kuin 1800-luvulla. Vaikea on kuitenkin tällaisen nykyaikana köyhäksi lasketun, mutta silti melko hyvin ravitun ihmisen kuvitella sitä hätää ja vaivoja, mitä silloin 1800-luvulla suurten nälkävuosien aikana koettiin. Vaikka minulla ei ole hirvittävän isoja rahamääriä ruokaan, niin silti minulla on varmasti mahdollisuus hankkia ravitsevampaa ruokaa kuin mitä 1800-luvulla oli, ei silloin ollut esim. hedelmiä tai kasviksia saatavana samalla tavalla kuin nykyään, marjoja varmasti kyllä oli metsissä niin kuin nykyäänkin on.
Eipä ne marjat ja kasviksetkaan kasvaneet, kun oli kylmät kesät. Säilöntämenetelmät olivat tietysti myös paljon huonommat, eikä ollut vauva-palstaa mistä kysyä vinkkejä :D.
Kekseliäitä ihmiset kyllä ovat olleet, kun tuota pettuleipää hoksanneet valmistaa, se on näyttelyn mukaan irlantilaisille vierasta.
Pettu ei ollut vain nälkävuosien juttu. Köyhän kansanosan ruokavaliossa se oli joka vuosi.
Muistan, koska äidin tekemässä sukututkimuksessa se näkyi. Äidin suvussa kuoli yhdeltä naiselta puolessatoista vuodessa 4 lasta.