Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttaisitko perheen luota töihin toiseen kaupunkiin?
Etä-äitikö?
23.09.2017 |
Minulla on kaksi lasta (2v ja 6kk). Sain työtarjouksen 340km päässä olevasta kaupungista. (Unelmaduuni, mutta osa-aikainen sopimus.) Teen myös etäopintoja yliopistossa.
Mietin muuttaisinko perheen luota arkipäiviksi toiseen kaupunkiin ja viikonloppuisin tulisin kotiin. Mies ei halua muuttaa pois sukulaisten läheltä.
Plussat:
+Lapset saavat olla isovanhempien ja muiden sukulaisten lähellä. Ei tarvitse vaihtaa hoitopaikkaa.
+Minulla olisi kunnolla aikaa opiskella.
+Saisin työkokemusta duunissa jota ei ihan joka kulmalla ole, ja johon kokemukseni ja koulutukseni sopii täydellisesti.
(+Miehen työpaikan toimisto on tässä kaupungissa.)
Miinukset:
-En olisi perheen arkirutiineissa mukana. (Plussa? :D)
-En näkisi puolisoa niin paljon.
-Etääntyvätkö lapset minusta?
Mummo alkoi kuulemma melkein itkemään kun ajatteli että muuttaisimme pois. Puolisoni on työuupunut eikä jaksaisi muuttaa.
Tästä tuli aika sekava, mutta antakaa minulle jotain uutta näkökulmaa koko hommaan!
Tosissani haluaisin tämän työpaikan ottaa vastaan.
Kommentit (106)
En. Eikö ne lapset tarvitse enemmän äitiään kuin lähisukulaisia? Sulla on lapsetkin niin pienet vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin, kun nuorin oli 16, täytti sinä vuonna 17. En todellakaan voinut lähteä lasten ollessa pienempiä. Mulla ei turvaverkkoja ja mies paljon työmatkoilla. Alani töitä ei ollut silloisessa asuinkaupungissa, joten luovuin urastani perheen vuoksi. Ei kaduta, tai no ehkä vähän, mutta kun miettii, lasten kannalta, että kyllä he minua tarvitsivat. Toisaalta, luokkakaverini äiti oli kuollut hänen ollessaan vauva, ja tasapainoinen ihminen hänestä tuli. Sinua sentään lapset näkevät.
Ap: Kiitos vastauksesta! Jos laskee montako tuntia lasten kanssa vietettyä aikaa kertyy arkisin (lapset hoidossa 8-16), niin eihän se paljon ole. Viikonloppuna voisi omistautua perheelle sitten senkin edestä.
Toisaalta onko reilua puolisoa kohtaan jättää arjen pyöritys hänen harteilleen? Kun ei tuosta työstä mitään maltaita tienaa ja vuokrakin pitää toisessa kaupungissa maksaa. Mutta onko työkokemus sen väärti? Ehkä perhe voisi muuttaa perässä?
Ap: Tuntuu että vauva tykkää eniten isosiskostaan. :D En koe itseäni koti-/äiti-ihmiseksi. Enkä ole yhtään varma siitä että minun ja lasten suhde on jotenkin muita suhteita tärkeämpi tai pyhempi. Eniten pelottaa muuttuuko suhde etäiseksi. Kamalinta olisi jos nuorin alkaisi vierastamaan.
Voihan se olla että samanlainen työpaikka on myöhemminkin auki. Mutta ei sitä voi tietää onko, ja valitaanko minua silloin. Monta hylsyä olen jo saanut työhakemuksiin ja työttömyys pelottaa.
Vastaus on helppo: et muuta yksinäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan arkipullaa, että vaimo ja lapset muuttavat satojen kilsojen päähän miehen työn perässä. Sekään ei ole epätavallista, että mies muuttaa, on viikot poissa, ja vaimo + lapset jäävät vanhalle paikkakunnalle (jossa arjen pyöritys on naisen harteilla).
Miksi se olisi toisinpäin jotenkin kummallisempaa?
Vaikutat olevan innoissasi tuosta työstä ja siihen sinulla on täysi oikeus "vaikka" olet nainen. :)
Lähde vaan! Se aiheuttaa mullistuksia ja muutoksia perheessänne, mutta mitä vikaa siinä on? Mummolla ja miehelläsi taitaa olla vähän läheisriippuvaisen vikaa, mutta se ei parane sillä, että heidän takiaan uhraudut ja luovut jostakin noin tärkeästä, jota todella haluat.
Jos osa-aikainen työ,kyseessä, niin voitko tehdä, niin että vain muutamana päivänä viikossa työskentelisit? Vaikka pidemmät päivät tuolloin.
Tai, onko mahdollista tehdä joku päivä etänä?
Tosi pieniä ovat kyllä lapsesi, eli kannattaa miettiä tarkkaan.
Jos työtä, kuitenkin sinulle tarjottiin ja sinut siihen halutaan, niin yleensä on aika hyvät neuvotteöumahdollisuudet työn ehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään lähde. Ei mikään työ voi mennä (pienten) lasten edelle. Alle vuoden ikäinen ei saisi olla sinusta erossa yhtään yötä ja kaksivuotiaskin max 2 yötä kerrallaan. Ja poissaolosi toistuisi koko ajan, noin pienille lapsille se on kuin kuolema.
T. Lastenpsykan työntekijä
Onko 6kk jo hoidossa, tai kuka häntä hoitaisi tulevaisuudessa?
Sinänsä olen itse muuttanut yhden lapsen ollessa 3 toiseen kaupunkiin. Miestä en ole ikävöinyt, ehkä sekin kertoo jotain. Lasta kohtaan on ikävä huonoina päivinä, muuten arkipäivät menee niin nopeasti, että hyvin siitä selviää ilman pahempia ikäviä kumpaankaan suuntaan. Epäreiluinta tämä on ehkä kumppanille, joka on yksin vastuussa lapsesta, eikä omaa aikaa viikolla ole. Mutta hyvin on ainakin tähän mennessä mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työ ja ura on ihan mahdottoman tärkeitä, niin ei kannata edes lapsia tehdä. Nyt puhutaan kuitenkin tosi pienistä lapsista. Kyllä teidän suhde kärsisi ( sinä ja lapset).
Ap: Haastattelussa keskusteltiin, että perehdytyksen ajan voisin tehdä töitä etänä. Luulisi siis että jatkossakin voisi joinakin päivinä tehdä etätyötä.
Esikoisesta olen ollut erossa kaksi viikkoa eikä jäänyt traumoja. :) Mutta tuo toistuvuus on tietenkin eri asia. Ahkerasti kyllä soittelisi , mutta eihän se läsnäoloa korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ok äidin (tai isän) lähteä "työn perässä". Reilumpaa erota rehellisesti. Kyllä jotain on suhteessa ja arjessa pielessä, jos toinen häipyy satojen kilometrien päähän. Jonkun parin kuukauden keikan vielä ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Haastattelussa keskusteltiin, että perehdytyksen ajan voisin tehdä töitä etänä. Luulisi siis että jatkossakin voisi joinakin päivinä tehdä etätyötä.
Esikoisesta olen ollut erossa kaksi viikkoa eikä jäänyt traumoja. :) Mutta tuo toistuvuus on tietenkin eri asia. Ahkerasti kyllä soittelisi , mutta eihän se läsnäoloa korvaa.
"Eikä jäänyt traumoja". Kyllä siitä jäi ja seuraukset näkyvät yleensä nuoruudiässä ja aikuisuudessa, tästä on paljon tutkimustietoa. Tietysti jos miehesi on alusta asti ollut lapsillesi ensisijainen kiintymyshahmo, tilanne on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Lapset ovat minulle tärkeitä. En kuitenkaan toteuta itseäni kodinhoitajana vaan haluan tehdä töitä. Jos en tähän tilaisuuteen tartu niin tuleeko toista? Myyjäksi tai siivoojaksi saattaisin aiemman työkokemuksen perusteella päästä joskus, mutta niissä ammateissa en pidemmän päälle jaksa. En halua myöskään olla mieheni elätti. Mieluusti elättäisin itse koko perheen jos se olisi mahdollista.
En. Täysin älytön ajatuskin. Mutta syy on siinä, ettei mulle ois tarjolla kuin paskaa työtä pienellä palkalla muuttoni vastineeksi.
Jos ois tarjolla jotain kivaa, niin tuntisin itseni hiukan itsekkääksi, jos menisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok äidin (tai isän) lähteä "työn perässä". Reilumpaa erota rehellisesti. Kyllä jotain on suhteessa ja arjessa pielessä, jos toinen häipyy satojen kilometrien päähän. Jonkun parin kuukauden keikan vielä ymmärrän.
Ap: En itsekään näe erossa asumista pitkäaikaisena järjestelynä. En vain tiedä miten tämän tilanteen ratkaisisin.
En muuttaisi.
On kyllä elämänarvot aikamoiset, jos tuollaista edes harkitsee.
Näemmä EK/kokoomus-propaganda uppoaa joihinkin, kun tarpeeksi kauan hokee.
Mulla oli samanlainen mietintä edessä kerran opiskelujen jatkamisen vuoksi. Mutta mun lapset olivat silloin 4- ja 6-vuotiaat. Ja mies oli kotona, eli hänellä ois ollut hyvin aikaa hoitaa heitä arjet.
En sitten kuitenkaan päässyt koskaan edes hakemaan sitä opiskelupaikkaa, koska elämässä tuli muunlaiset kuviot, mutta siis melkein voin sanoa, että en ois kyllä paljon nuorempien kanssa tuota voinut tehdä! Vaikka oisin siis valinnut mennä ja päässyt.
Etkö yhtään pysty ap uhrautuun enempää pienemmän lapsesi vuoksi?
Alue: Aihe vapaa
Tiedän yhden perheen missä äiti muutti toiseen kaupunkiin työn takia ja myöhemmin vielä toiseen maahan. Parisuhde säilyi, samoin läheiset suhteet lasten kanssa. Toki toisenlaisiakin kohtaloita on.