Isompi lapsi päivähoitoon, äiti pienemmän kanssa kotona

Kun meillä syntyi toinen lapsi, esikoinen 2-v jäi kotiin. Kun kolmas syntyi, sisarukset 5-v ja 3-v jatkoivat tutussa päiväkodissa 2-3 päivää viikossa viisi tuntia (n. klo 9-13.30). Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta, kuin siirtää kerhotoimintaan vajaaksi vuodeksi ja sitten taas totutella todennäköisesti uuteen päiväkotiin. Jos olisin irtisanonut hoitopaikat, ei olisi saatu todennäköisesti kaikille kolmelle paikkaa enää samasta päiväkodista ja jomman kumman isommista olisi mahdollisesti pitänyt vaihtaa toiseen päiväkotiin. Keskimmäiselle lapselle on lisäksi aina ollut vaikea tottua uusiin asioihin, joten minusta oli parempi jatkaa tutussa päiväkodissa osa-aikaisesti kuin altistaa hänet muutoksille, jotka kerho ja mahdollisesti uusi päiväkoti olisi aiheuttanut. Kaupungin päiväkotivastaava olisi toivonut, että lapset olisivat olleet hoitopäivät kokopäiväisenä (eli 10pv/kk yli 5 tuntia/pv), jolloin olisivat voineet periä meiltä suuremman hoitomaksun (maksoivat yksityiselle päiväkodille ilmeisesti täysipäiväisestä paikasta), mutta myönnän, että tässä kohti ajattelin yksinomaan perheemme ja lasten etua, en kaupungin kassaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen vaan jaksan ihmetellä tätä intoa haukkua päivähoito-oikeutta.

Tutkikaa vähän taustoja, millaista se oli ennenkuin päivähoito -oikeus taattiin lailla.

Koko lain merkitys varsinkin naisille ja siis äideille on valtava. Ennen tätä subjektiivista oikeutta kunnat ja kaupungit järjestivät päivähoidon jos järjestivät, mielivaltaisesti ja miten talous antoi periksi.

Se, että muutama prosentti käyttää päivähoidon tunteja vaikka vanhempainvapaalla ei ole niin iso syy, että kannattaisi hyvä järjestelmää kaataa.

Syy, että päivähoito-oikeutta nyt rajattiin 20 tuntiin ei ole se että järjestelmä olisi ollut huono vaan se, että naisilta ja lapsilta oli helppo leikata kun säästöjä tarvittiin. Nykyinen systeemi on huono sekä lasten että lasten vanhempien kannalta. Käytännössä on eriarvoistettu lapset hoidossa näiden vanhempien aseman mukaan. Esim. työttömän lapsi puolipäiväinen ja silloin puolipäivä ryhmässä lapsia saa olla enemmän ja luonnollisesti hoidon taso heikompaa.

Pidetättäsiin kynsin ja hampain kiinni lasten ja naisten hyväksi saaduista oikeuksista.

Se ei ole "muutama prosentti" vaan 15-20 %. 

Helsinki-Espoo-Vantaa-Tampere-Turku-Oulu-kuusikossa oli 2015 kaikkiaan  111 119 lasta päivähoitopalvelujen piirissä. Tästä joukosta 20 % turhaan hoidossa olisi yhteensä 22 200 lasta ja siihen menee vuosittain noin 8 000 euroa per lapsi eli  177 600 000 euroa.  Joka vuosi.  Miettikääpä, mitä tällä rahalla oikeasti voisi saada aikaan.

Mielenkiintoisia lukuja. Mutta keksittyjä..

Lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen liittyi hallituksen säästötalkoisiin. Tavoitteena oli säästää 62 miljoonan euroa.

Varhaiskasvatuksessa on noin 230 000 lasta. Jos hallituksen tahto olisi toteutunut kaikissa kunnissa, tällöin noin 11 000 lapsen oikeutta päivähoitoon olisi rajattu.

Tästä linkistä http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201708022200299313_u0.shtml

Ja samassa linkissä sanotaan myös näin

OAJ:n Helsingin Lastentarhanopettajien puheenjohtaja Kirsi Sutton sanoo hallituksen uudistuksen vain hankaloittaneen päiväkodin johtajien ja henkilökunnan työtä.

- Olen ymmärtänyt, että niissä kunnissa, joissa nämä hallituksen siunaamat heikennykset on otettu käyttöön, ei toivottuja säästöjä ole kertynyt

Säästöjä ei kerry, koska niitä ei reippaasti toteuteta, vaan nysväillään. Kaikki vauvalomalaiset ja kotihoidontukilaiset tiedetään tasan tarkaan Kelassa ja tämä jengi saataisiin kerho-osastolle vaivatta, jos vain haluttaisiin.

Pääasia että perhe voi hyvin, oli sitten kotihoidosta tai päivähoidosta kyse. Mustavalkoisuus ei ole enää tätä päivää, eikä sillä saavuteta mitään. Itse olen saanut valtavasti kannustusta siitä, että lapseni ovat osan päivää hoidossa, vaikka olenkin kotona äitiyslomalla. Jokainen tietää itse parhaiten mikä sopii perheen tilanteeseen. Viimeisetkin turhat rajoitukset perhepolitiikassa pitäisi poistaa. Millä tavalla ansiotyö on enemmän työtä kuin vauvan ja kodin hoito? Lapsilla pitäisi olla samat oikeudet varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työstä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle

Minä aion pitää esikoisen 2 v päiväkodissa, kun vauva syntyy tammikuussa. Esikoinen on ehdottomasti hyötynyt päiväkodista ja en halua sitä häneltä ottaa pois. Olen siis ollut töissä tässä välissä.

Tee niin kuin sinusta itsestäsi parhaalta näyttää :)

Miksi hitossa teet toisen lapsen? Ihan idioottimaista pitää 2v.hoidossa. Sen ikäinen lapsi ei todellakaan tarvitse mitään päiväkotia vaan oman äidin. Täysin soopaa tuo puhe.

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Jos ei ole tukiverkkoja eikä jaksamista niin älä silloin tee lapsia jos et niistä pääosin itse selviä. Ei voi odottaa että muut hoitaa sun lapsia kun itse loikoilet kotona. Työssäkäyminen on ihan eri asia kuin kotona oleminen ja se voi olla lapselle kova paikka että äiti on kotona eikä lapsi saa olla. Tyypillistä itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on lapsen etu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Jos ei ole tukiverkkoja eikä jaksamista niin älä silloin tee lapsia jos et niistä pääosin itse selviä. Ei voi odottaa että muut hoitaa sun lapsia kun itse loikoilet kotona. Työssäkäyminen on ihan eri asia kuin kotona oleminen ja se voi olla lapselle kova paikka että äiti on kotona eikä lapsi saa olla. Tyypillistä itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on lapsen etu. 

Lapsen etu riippuu lapsesta, ja yleensä vanhemmat tuntevat parhaiten oman lapsensa. Eli sikäli tosi kehnoa argumentointia huudella anonyymeille ihmisille, mikä on heidän lapselleen paras paikka. Mutta eihän kukaan vastuullinen vanhempi näitä huutelijoita tosissaan otakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä vouhottamista. Ei mielestäni kenenkään lapsen tai äidinkään paikka ole kotona monta vuotta putkeen.

Pienen lapsen ensisijainen paikka on juurikin kotona

Monen sosiaalisen ja vilkkaan 2-4 vuotiaan on kyllä parempi käydä sen 20 h hyvässä tutussa päiväkodissa.

4-vuotiaan kohdalla kyllä mahdollisesti mutta hyvänen aika 2-vuotias ei sitä vielä mihinkään tarvitse. Noin pienet ei vielä edes varsinaisesti leiki keskenään vaan leikkivät lähinnä rinnakkain omia leikkejään

Riippuu varmaan vähän 2 vuotiaasta. Omalle 2,5 vlle ne päiväkodin kontaktit ja leikit on erittäin tärkeitä, vaikka hyötyykin vielä myös aikuisen läsnäolosta leikeissä.

Tarvitseeko tuon ikäinen kontaktit ja päiväkodin, jos äiti on kotona?

Meillä lapset ovat syntyneet 2000-luvun alussa ja lapset leikkivät loivat kontaktinsa ja leikkivät leikkipuistossa muiden lasten kanssa, kun kukaan ei vielä silloin puhunut mistään virikehoidosta ja lapset loivat ystävyyssuhteita, jotka vielä teininäkin ovat säilyneet ja se helpottaa meitä vanhempia kun tunnemme toisemme.

Ja mikä parasta, ihan itse loimme tukiverkostomme, meitä oli toistakymmentä äitiä, jotka vuorottelumme leikkipuistossa lasten valvonnan ja vauvojen hoidon ja osa äideistä sai omaa aikaa - käydä kaupassa, tehdä kotitöitä, käydä lenkillä jne. ja jos tuli kova paikka, puhelimme hälytimme hätiin. Samoin lapset vierailivat toistemme kodeissa ja vanhemmat katsoivat lasten perään.

Nyt vanhemmat ovat pulassa, kun ainoa tukiverkosto on isovanhemmat, kun vanhemmat eivät enää osaa luoda sosiaalisia suhteita muiden perheiden kanssa, vaan ainoat ihmissuhteet ovat virtuaallisesti netissä. Ja sitten ollaan loputtoman uupuneita ja uusavuttomia.

Minusta olisi ihan OK, jos paikkoja riittäisi niille jotka käy töissä fiksuja yhteyksien päässä. Ei riitä, ainakaan Helsingissä.

7h on minusta kyllä aika pitkä päivä, jos äiti on kotona. Tiedän, että moni pitää näin kauan. Ihmettelen kyllä, miksi lapsi ei voi olla esim 4h päiväkodissa jos toinen vanhempi on kotona. Sen pidempiä ei ole päivät eskarissa, eikä pienten koululaistenkaan työpäivät.

Meillä oli esikoinen 5.5v kotona melkein vuoden, kun veli syntyi. Kokeili kerhoa, mutta ei tykännyt siitä kun muut oli paljon pienempiä. Lisäksi kerho oli tosi hankalassa paikassa (45min julkisilla, autolla oli sitten pakko kuskata ja meillä vaan yksi). Päiväkodissa ei ollut varaa pitää kun jäi kotihoidontuelle, koska kuntalisän menettää. Tällöin tuollainen ajattelemani 4h/vrk hoito kustantaisi kaikenkaikkiaan n. 350e/kk joka on enemmän kuin kahden työssäkäyvän maksimimaksu.

Nyt lapsi on onneksi eskarissa niin näkee kavereita taas enemmän. Olisi hyvä, jos virikehoitoa jotenkin tavattaisiin, eikä se olisi kiinni vanhempien mukavuudenhalusta ja tuloista. Ja että ne oikeat hoitopaikat menisi niille tarvitsijoille.

Minusta lasten kanssa ei pitäisi olla kyse siitä huvittaako. Huvittaako isää hoitaa lapsia. Huvittaako äitiä hoitaa esikoiselle virikkeitä vai haluaako vain itselleen ja vauvalle sellaisia. Olen kuullut ihmeellisiä asioita vanhempien suusta. Isää ei huvita jäädä kotiin, vaikka äiti niin toivoisi (ihan kuin äiti voisi sanoa että minua ei huvita!). Äitiä ei huvita käydä leikkipuistossa, jotta lapsi näkee muita. Jos lapsia tekee, niin vastuu siinä tulee mukana.

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Voi, tätä uusavuttomuutta. Mikä estää vanhempia luomasta tukiverkostoja.

Eikö muut äidit voi vuorotellen auttaa toisiaan? Ei kait 1-2 lasta tarvitsi yhden aikuisin työpanosta. Eikös päiväkodissakin ole yhdellä hoitajalla 6-9 lasta.

Silloin kun lapseni oli pieniä, äidit tapasi toisiaan leikkipuistossa aamu- ja iltapäivisin ja vuorottelimme lapsemme hoitoa. Jos joku äiti valitti väsymystään, me muut äidit otimme lapset valvontaamme ja hoitoon ja äiti passitettiin kotiin tunniksi tai pariksi nukkumaan tai jos hänellä oli muita asioita. Näin jokainen äiti sai vuorollaan omaa aikaa ja esim. siivoukset joutuivat tehokkaasti, kun muut äidit hoitivat lapset. Ja lapsetkin loivat pysyviä kaverisuhteita, toisin kuin päiväkodissa.

Ja koko kylä kasvatti lapsia ja se oli kivaa meille vanhemmille, että lapsille.

Jopa talkoilla tehtiin asioita ja vieläkin ollaan ystäviä ja tavataan, vaikka aikaa on jo toistakymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Voi, tätä uusavuttomuutta. Mikä estää vanhempia luomasta tukiverkostoja.

Eikö muut äidit voi vuorotellen auttaa toisiaan? Ei kait 1-2 lasta tarvitsi yhden aikuisin työpanosta. Eikös päiväkodissakin ole yhdellä hoitajalla 6-9 lasta.

Silloin kun lapseni oli pieniä, äidit tapasi toisiaan leikkipuistossa aamu- ja iltapäivisin ja vuorottelimme lapsemme hoitoa. Jos joku äiti valitti väsymystään, me muut äidit otimme lapset valvontaamme ja hoitoon ja äiti passitettiin kotiin tunniksi tai pariksi nukkumaan tai jos hänellä oli muita asioita. Näin jokainen äiti sai vuorollaan omaa aikaa ja esim. siivoukset joutuivat tehokkaasti, kun muut äidit hoitivat lapset. Ja lapsetkin loivat pysyviä kaverisuhteita, toisin kuin päiväkodissa.

Ja koko kylä kasvatti lapsia ja se oli kivaa meille vanhemmille, että lapsille.

Jopa talkoilla tehtiin asioita ja vieläkin ollaan ystäviä ja tavataan, vaikka aikaa on jo toistakymmentä vuotta.

Miten tämä lapsen kannalta eroaa päiväkodissa olemisesta? Isot ryhmät ja äiti vauvan kanssa kotona tekemässä kotitöitä ja nukkumassa väsymystään pois.

No niin, että asialla hääräävät ihmiset, joilla todennäköisesti ei ole alan koulutusta tai tietoa lapsen kehityksestä. Pakkohan sen on olla parempaa hoitoa, kun siinä häärii joku amatööri saadakseen vapaata omasta lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Voi, tätä uusavuttomuutta. Mikä estää vanhempia luomasta tukiverkostoja.

Eikö muut äidit voi vuorotellen auttaa toisiaan? Ei kait 1-2 lasta tarvitsi yhden aikuisin työpanosta. Eikös päiväkodissakin ole yhdellä hoitajalla 6-9 lasta.

Silloin kun lapseni oli pieniä, äidit tapasi toisiaan leikkipuistossa aamu- ja iltapäivisin ja vuorottelimme lapsemme hoitoa. Jos joku äiti valitti väsymystään, me muut äidit otimme lapset valvontaamme ja hoitoon ja äiti passitettiin kotiin tunniksi tai pariksi nukkumaan tai jos hänellä oli muita asioita. Näin jokainen äiti sai vuorollaan omaa aikaa ja esim. siivoukset joutuivat tehokkaasti, kun muut äidit hoitivat lapset. Ja lapsetkin loivat pysyviä kaverisuhteita, toisin kuin päiväkodissa.

Ja koko kylä kasvatti lapsia ja se oli kivaa meille vanhemmille, että lapsille.

Jopa talkoilla tehtiin asioita ja vieläkin ollaan ystäviä ja tavataan, vaikka aikaa on jo toistakymmentä vuotta.

Silloin kun sinun lapsesi oli pieniä asiat olivat monessakin mielessä eri lailla, joten turha vilautella uusavuttomuuskorttia. Meidän lähellä on kyllä leikkipuistoja, mutta niissä käy jatkuvasti vaihtuva porukka. Jopa lehdissä on ollut juttua äitien vaikeuksista löytää kavereita samassa elämäntilanteessa. Ja kahvikaveruudesta on vielä matkaa siihen että hoidetaan toisen lasta. Nykyään on vallitsevana ajatuksena että jokainen hoitakoon omansa. Itse olen tosin saanut ja antanut apua juurikin lapsen tarhakaverin äidiltä/äidille.

Itsellä on vielä semminen rajoite, että en käytä telkkaria enkä tietokonetta lapsenvahtina. Kun vanhempi lapsi on kotona, niin keskityn yhdessäoloon ja leikkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Jos ei ole tukiverkkoja eikä jaksamista niin älä silloin tee lapsia jos et niistä pääosin itse selviä. Ei voi odottaa että muut hoitaa sun lapsia kun itse loikoilet kotona. Työssäkäyminen on ihan eri asia kuin kotona oleminen ja se voi olla lapselle kova paikka että äiti on kotona eikä lapsi saa olla. Tyypillistä itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on lapsen etu. 

Olisiko pitänyt siis jättää tämä toinen, ihana ihmisenalku tekemättä vain sen takia että 4-vuotias esikoinen ei joudu menemään tarhaan sillä välin kun olen vauva kanssa kotona? Tarhassa se olisi siitäkin tapauksessa eikä tåmä toinen olisi saanut edes syntyä. Sekä itse että mies koetaan vauva-arki aika raskaana, mutta nautitaan suuresti perhe-elämästä vähän vanhempien lasten kanssa. Joten päätettiin mennä tässä kohtaa siitä mistä auta on matalin. Itse olen väsyneenä suohirviö ja päiväkodin ansiosta olin levännyt ja onnellinen. Jos yhtään lohduttaa, niin voi kertoa että olemme akateemisesti koulutettuja ja korkealla veroprosentilla eli aika paljon osallistutaan myös kustannuksiin.

Minusta yli 4-vuotiaat yleensä hyötyvät päivähoidosta, ja jos ajatellaan lapsen kannalta niin tuon ikäisten kannattaa jatkaa pk:ssa jos ovat siellä jo olleet, mieluummin kuin esim. vaihtaa kerhoon jossa ei ole tuttuja lapsia eikä hoitajia. Oma keskimmäiseni tulee olemaan 4.5v kun kuopus syntyy, jää ensin kesäksi kotiin ja sitten jatkaa 3pv/vko tutussa pk:ssa.

Alle 3-vuotiaiden pitämistä pk:ssa kun jompi kumpi vanhemmista on kotona en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, ellei kyseessä ole lastensuojelullinen tarve. Me olemme tehneet lapset isolla ikäerolla juuri siksi, että emme olisi jaksaneet kahta pientä yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Voi, tätä uusavuttomuutta. Mikä estää vanhempia luomasta tukiverkostoja.

Eikö muut äidit voi vuorotellen auttaa toisiaan? Ei kait 1-2 lasta tarvitsi yhden aikuisin työpanosta. Eikös päiväkodissakin ole yhdellä hoitajalla 6-9 lasta.

Silloin kun lapseni oli pieniä, äidit tapasi toisiaan leikkipuistossa aamu- ja iltapäivisin ja vuorottelimme lapsemme hoitoa. Jos joku äiti valitti väsymystään, me muut äidit otimme lapset valvontaamme ja hoitoon ja äiti passitettiin kotiin tunniksi tai pariksi nukkumaan tai jos hänellä oli muita asioita. Näin jokainen äiti sai vuorollaan omaa aikaa ja esim. siivoukset joutuivat tehokkaasti, kun muut äidit hoitivat lapset. Ja lapsetkin loivat pysyviä kaverisuhteita, toisin kuin päiväkodissa.

Ja koko kylä kasvatti lapsia ja se oli kivaa meille vanhemmille, että lapsille.

Jopa talkoilla tehtiin asioita ja vieläkin ollaan ystäviä ja tavataan, vaikka aikaa on jo toistakymmentä vuotta.

Miten tämä lapsen kannalta eroaa päiväkodissa olemisesta? Isot ryhmät ja äiti vauvan kanssa kotona tekemässä kotitöitä ja nukkumassa väsymystään pois.

No niin, että asialla hääräävät ihmiset, joilla todennäköisesti ei ole alan koulutusta tai tietoa lapsen kehityksestä. Pakkohan sen on olla parempaa hoitoa, kun siinä häärii joku amatööri saadakseen vapaata omasta lapsestaan.

Ei hemmetti... oletko ihan tosissasi, että nykyään lapsi tarvitsee koulutetun hoitajan selviytyäkseen lapsuudesta? Ja äidin hoito tuhoaa lapsuuden.

Ihan oikeasti, tiedätkö päiväkodin henkilökunnan koulutuksen ja ammattiosaamisen? Eiköhän suuri osa henkilökunnasta ole jolla ei ole minkään alan koulutusta, saati kasvatusalan, sillä monet kaupungit ja kunnat palkkaavat pitkäaik.työttömia, yhteiskuntapalveluksessa olevia jne. Päiväkodissa 1-3 henkilökunnasta täyttää kasvatusalan koulutuksen.

Mistähän syystä päiväkodissa työskentelet lastentarhaopettajat vain harvoin laittavat omat pienet lapsensa päiväkotiin. Tai opettajaperheet. Eivät ainakaan minun tuttavapiirissäni.

Ja mistähän syystä, yhä useampi lapsi voi huonosti ja on paljon häiriökäyttäytymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis oikeasti. Vauvavuosi voi olla todella rankka, ja kaikilla ei ole tukiverkkoja. Jokunen vuosikymmen sitten kunnat tarjosivat aika vakiona kodinhoitoapua perheille ja usein isovanhemmat olivat myös käytettävissä. Miksi ei vauvavuotta voisi helpottaa sillä, että vanhempi lapsi on päivähoidossa? Tilannehan ei sen lapsen kannalta eroa mitenkään siitä, että vanhemmat on töissä. Paitsi hoitopäivän pituuden osalta, se on yleensä lyhyempi. Kerhot yms voi olla lapsen kannalta ihan kivoja, mutta jos eivät ole naapurissa niin väsynyttä äitiä ne eivät kyllä auta, päinvastoin.

Mitä kustannuksiin tulee niin muutama ylimääräinen kuukausi päivähoitoa ei kunnan taloutta kaada, varsinkin kun muuten lapsiperheiden palvelut on aika olemattomia.

Voi, tätä uusavuttomuutta. Mikä estää vanhempia luomasta tukiverkostoja.

Eikö muut äidit voi vuorotellen auttaa toisiaan? Ei kait 1-2 lasta tarvitsi yhden aikuisin työpanosta. Eikös päiväkodissakin ole yhdellä hoitajalla 6-9 lasta.

Silloin kun lapseni oli pieniä, äidit tapasi toisiaan leikkipuistossa aamu- ja iltapäivisin ja vuorottelimme lapsemme hoitoa. Jos joku äiti valitti väsymystään, me muut äidit otimme lapset valvontaamme ja hoitoon ja äiti passitettiin kotiin tunniksi tai pariksi nukkumaan tai jos hänellä oli muita asioita. Näin jokainen äiti sai vuorollaan omaa aikaa ja esim. siivoukset joutuivat tehokkaasti, kun muut äidit hoitivat lapset. Ja lapsetkin loivat pysyviä kaverisuhteita, toisin kuin päiväkodissa.

Ja koko kylä kasvatti lapsia ja se oli kivaa meille vanhemmille, että lapsille.

Jopa talkoilla tehtiin asioita ja vieläkin ollaan ystäviä ja tavataan, vaikka aikaa on jo toistakymmentä vuotta.

Miten tämä lapsen kannalta eroaa päiväkodissa olemisesta? Isot ryhmät ja äiti vauvan kanssa kotona tekemässä kotitöitä ja nukkumassa väsymystään pois.

No niin, että asialla hääräävät ihmiset, joilla todennäköisesti ei ole alan koulutusta tai tietoa lapsen kehityksestä. Pakkohan sen on olla parempaa hoitoa, kun siinä häärii joku amatööri saadakseen vapaata omasta lapsestaan.

Ei hemmetti... oletko ihan tosissasi, että nykyään lapsi tarvitsee koulutetun hoitajan selviytyäkseen lapsuudesta? Ja äidin hoito tuhoaa lapsuuden.

Ihan oikeasti, tiedätkö päiväkodin henkilökunnan koulutuksen ja ammattiosaamisen? Eiköhän suuri osa henkilökunnasta ole jolla ei ole minkään alan koulutusta, saati kasvatusalan, sillä monet kaupungit ja kunnat palkkaavat pitkäaik.työttömia, yhteiskuntapalveluksessa olevia jne. Päiväkodissa 1-3 henkilökunnasta täyttää kasvatusalan koulutuksen.

Mistähän syystä päiväkodissa työskentelet lastentarhaopettajat vain harvoin laittavat omat pienet lapsensa päiväkotiin. Tai opettajaperheet. Eivät ainakaan minun tuttavapiirissäni.

Ja mistähän syystä, yhä useampi lapsi voi huonosti ja on paljon häiriökäyttäytymistä?

Sinulla taitaa olla lukutaidossa vikaa. Mielestäni äiti voi vallan mainiosti hoitaa oman lapsensa. Olen jopa niin hurja, että uskon isänkin voivan hoitaa oman lapsensa aivan yhtä hyvin kuin äitikin.

Lähinnä kritisoin tuota ajattelumallia, että kuka tahansa puistosta bongattu väsynyt äiti voi ottaa lauman lapsia hoitoonsa, ilman koulutusta, kokemusta tai muuta motivaatiota kuin se, että ehkä huomenna pääsee omasta lapsestaan eroon. Sitähän se käytännössä tarkoittaa, jos ajatellaan että väsyneiden vanhempien pitää selvitä toisten yhtä väsyneiden vertaistuella.

Omille lapsilleni olen saanut paikan hyvästä päiväkodista, ja siellä kaikilla on alan koulutus paitsi siivoojalla. Välillä käy lisäksi harjoittelijoina alan opiskelijoita.

En tiedä, mikä on yhteiskuntapalvelu, mutta jos tarkoitat yhdyskuntapalvelua, niin päiväkoteihin ei luonnollisestikaan oteta väkivalta- tai huumausainerikollisia, niin kuin ei minnekään lasten ja nuorten kanssa tekemisiin. Tai toki oma-aloitteisesti puistosta saa pyytää rikollisenkin hoitamaan lapsiaan.

Milloin lapsen lapsuudesta tuli salatiedettä, joka vaatii ammattilaista 24/7?

Minullakin tuttu, joka laittoi yksivuotiaan päiväkotiin "saamaan kavereita" ja "ammattitaitoista hoitoa".

Siis aikuistenoikeesti nyt. Tää alkaa olla aivan naurettavaa!

Vierailija kirjoitti:

Milloin lapsen lapsuudesta tuli salatiedettä, joka vaatii ammattilaista 24/7?

Minullakin tuttu, joka laittoi yksivuotiaan päiväkotiin "saamaan kavereita" ja "ammattitaitoista hoitoa".

Siis aikuistenoikeesti nyt. Tää alkaa olla aivan naurettavaa!

24/7 ei varmastikaan vaadi ammattilaista kuin ehkä todella sairaan lapsen hoito. Mutta jos puhutaan noin 20 tunnista viikossa, niin taisi tämä vitsaus saada Suomessa alkunsa Uno Cygnaeuksesta ja kansakoululaitoksesta. Siinä sitten hiljalleen on kehitytty ja yhteiskunnan työnjako on yhä enemmän eriytynyt. Ollaan huomattu, että tutkimustiedosta ja ammattitaidosta on hyötyä niin karjakolle kuin lastenhoitajallekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin lapsen lapsuudesta tuli salatiedettä, joka vaatii ammattilaista 24/7?

Minullakin tuttu, joka laittoi yksivuotiaan päiväkotiin "saamaan kavereita" ja "ammattitaitoista hoitoa".

Siis aikuistenoikeesti nyt. Tää alkaa olla aivan naurettavaa!

24/7 ei varmastikaan vaadi ammattilaista kuin ehkä todella sairaan lapsen hoito. Mutta jos puhutaan noin 20 tunnista viikossa, niin taisi tämä vitsaus saada Suomessa alkunsa Uno Cygnaeuksesta ja kansakoululaitoksesta. Siinä sitten hiljalleen on kehitytty ja yhteiskunnan työnjako on yhä enemmän eriytynyt. Ollaan huomattu, että tutkimustiedosta ja ammattitaidosta on hyötyä niin karjakolle kuin lastenhoitajallekin.

Kyllä se oma lapsi/pentu/poikanen tms. kaikilla eläinlajeilla onnellisin on omien vanhempien kanssa.

Ja itse olen alkanut näitä täysin höperöjä juttuja kuullut vasta 10 vuotta. Sitä ennen oli ihan itsestäänselvää että 2-3 lasta kyetään hoitamaan itse. Ja esim kavereita ottamaan kotiin ilman että pitää värvätä jokin nanny siihen avuksi.

Meilläkin täysin tukiverkottomia ollaan ja naapuruston kanssa yhdessä huolehdittu nää mukulat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin lapsen lapsuudesta tuli salatiedettä, joka vaatii ammattilaista 24/7?

Minullakin tuttu, joka laittoi yksivuotiaan päiväkotiin "saamaan kavereita" ja "ammattitaitoista hoitoa".

Siis aikuistenoikeesti nyt. Tää alkaa olla aivan naurettavaa!

24/7 ei varmastikaan vaadi ammattilaista kuin ehkä todella sairaan lapsen hoito. Mutta jos puhutaan noin 20 tunnista viikossa, niin taisi tämä vitsaus saada Suomessa alkunsa Uno Cygnaeuksesta ja kansakoululaitoksesta. Siinä sitten hiljalleen on kehitytty ja yhteiskunnan työnjako on yhä enemmän eriytynyt. Ollaan huomattu, että tutkimustiedosta ja ammattitaidosta on hyötyä niin karjakolle kuin lastenhoitajallekin.

Kyllä se oma lapsi/pentu/poikanen tms. kaikilla eläinlajeilla onnellisin on omien vanhempien kanssa.

Ja itse olen alkanut näitä täysin höperöjä juttuja kuullut vasta 10 vuotta. Sitä ennen oli ihan itsestäänselvää että 2-3 lasta kyetään hoitamaan itse. Ja esim kavereita ottamaan kotiin ilman että pitää värvätä jokin nanny siihen avuksi.

Meilläkin täysin tukiverkottomia ollaan ja naapuruston kanssa yhdessä huolehdittu nää mukulat.

Kyllä kymmenen vuotta sittenkin oli ihan normaalia, että lapset menivät kouluun. Tai päivähoitoon, jos vanhemmat olivat töissä. Onnellisuudesta en tietenkään osaa varmasti sanoa, monet kyllä mielellään olisivat lintsanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin lapsen lapsuudesta tuli salatiedettä, joka vaatii ammattilaista 24/7?

Minullakin tuttu, joka laittoi yksivuotiaan päiväkotiin "saamaan kavereita" ja "ammattitaitoista hoitoa".

Siis aikuistenoikeesti nyt. Tää alkaa olla aivan naurettavaa!

24/7 ei varmastikaan vaadi ammattilaista kuin ehkä todella sairaan lapsen hoito. Mutta jos puhutaan noin 20 tunnista viikossa, niin taisi tämä vitsaus saada Suomessa alkunsa Uno Cygnaeuksesta ja kansakoululaitoksesta. Siinä sitten hiljalleen on kehitytty ja yhteiskunnan työnjako on yhä enemmän eriytynyt. Ollaan huomattu, että tutkimustiedosta ja ammattitaidosta on hyötyä niin karjakolle kuin lastenhoitajallekin.

Kyllä se oma lapsi/pentu/poikanen tms. kaikilla eläinlajeilla onnellisin on omien vanhempien kanssa.

Ja itse olen alkanut näitä täysin höperöjä juttuja kuullut vasta 10 vuotta. Sitä ennen oli ihan itsestäänselvää että 2-3 lasta kyetään hoitamaan itse. Ja esim kavereita ottamaan kotiin ilman että pitää värvätä jokin nanny siihen avuksi.

Meilläkin täysin tukiverkottomia ollaan ja naapuruston kanssa yhdessä huolehdittu nää mukulat.

Kyllä kymmenen vuotta sittenkin oli ihan normaalia, että lapset menivät kouluun. Tai päivähoitoon, jos vanhemmat olivat töissä. Onnellisuudesta en tietenkään osaa varmasti sanoa, monet kyllä mielellään olisivat lintsanneet.

Oli.

Mutta ei kukaan laittanut kotona ollessaan kaksivuotiasta päivähoitoon, kuten nykyään.

Eskarilaiset kävi eskaria vaikkei ollut edes pakko ja neli-viisivuotiaat saattoi jatkaa siellä hoidossa puolta päivää, jos heillä oli jo päivähoitopaikka, mutta nää pienet esikoiset ei kyl olleet pitkiä päiviä poissa kotoa.

Nykyään saattaa vajaa kaksivuotias olla koko päivän hoidossa, vaikka vanhempi tai jopa vanhemmat kotona. Meidän naapuri on pph ja hänellä on nytkin tällainen lapsi siellä. Ja ei, ei kyl oo mikään lastensuojeluperhe.