Miten suhtaudut siihen, että tuntematon mies lähestyy sinua kadulla / kaupassa yms?
Huom. tässä tarkoitetaan asiallisia lähestymisiä, ei sellaisia joissa pelotellaan, ahdistellaan, kosketellaan yms. Huomioi myös, että hyvä suhtautuminen ei tarkoita sitä, että vaihtaisit numeroita, menisit treffeille tai muuta sellaista. Tarkoituksena lähinnä selvittää, että ovatko sellaiset lähestymiset ylipäätään ok vai ei teidän mielestä.
Vastausvaihtoehdot tarkoituksella hieman kärjistetyt.
Kommentit (78)
Joskus tulee heitettyä herjaa pitkässä kassajonossa ihmisten kanssa iästä tai sukupolvesta riippumatta. Kommentoidaan esim. iltapäivälehtien lööppejä. Ei mitään iskuyrityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millä asialla mies on: jos iskuyritys niin onko kivannäköinen, miellyttävä, kivan oloinen ja onko yritys hyvä vai ei ja onko just silloin hyvä hetki vai ei. Ja siitä, onko se lähestyminen jotenkin "luonnollista", siis esim. olen ostamassa jotain kirjaa ja mies tulisi sanomaan että hei mä olen muuten lukenut tuon, se oli tosi hyvä ja jatkaa siitä jotenkin. Että riippuu suunnilleen tuulen suunnasta ja tähtien asennosta.
Ei tähän ole mitään yksiselitteistä kyllä/ei-vastausta.
Mutta noin periaatteessa onhan se vähän outoa ja ehkä vähän kiusallista, jos tuntematon pysäyttää kadulla ja alkaa iskeä. Varmaan pääosin suhtautuisin vähän oudoksuen. Mutta jos kaikki osaset loksahtaa kohdilleen, niin miksei.
Moni sarjamurhaajakin on ollut kivannäköinen ja miellyttävä. Pelottovan tavallinen, jotta uhrit eivät ole osanneet epäillä vaaraa.
Aika ikävä huomata että moni ihminen kokee tämmösen negatiivisena juttuna. Ei se elämä niin vakavaa ole. Itse ainakin otan tilanteesta mahdollisimman paljon irti. Mun mielestä on piristävää kun joku tuntematon tulee vaan juttelemaan niitä näitä, oli sitten millä asialla tahansa. Ei se sanojen vaihtelu tarvitse olla mitään vakavaa. Toki poikkeuksia on joka sääntöön.
Jos olisin nainen ja joku mies lähestyisi, antaisin sexia tietysti...mikä kompakysymys tämä nyt oli ?
Aika moni kivannäköinen kaupassa on varattu. Melko riskillä heittää juttua jollekin, joka ei sitä noin muutenkaan kaipaisi. Monella avoliitossakin asuvalla ei ole sormusta.
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävä huomata että moni ihminen kokee tämmösen negatiivisena juttuna. Ei se elämä niin vakavaa ole. Itse ainakin otan tilanteesta mahdollisimman paljon irti. Mun mielestä on piristävää kun joku tuntematon tulee vaan juttelemaan niitä näitä, oli sitten millä asialla tahansa. Ei se sanojen vaihtelu tarvitse olla mitään vakavaa. Toki poikkeuksia on joka sääntöön.
No minusta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ilman mitään järkevää syytä ei ole piristävää vaan ainoastaan ahdistavaa. Haluan hoitaa kaupassakäynnit ja muut vastaavat asiat rauhassa ilman että kukaan tuppautuu seuraani. Kaikki eivät ole yltiösosiaalisia ekstroverttejä. Ikävää, jos se on sinusta ikävää.
Miksi tämä mies lähestyisi? Siis muuten vaan juttelemaan, kysymään jotain apua vai iskeäkseen?
Kaksi ensimmäistä juttelen jos juttu on mielenkiintoinen eikö ole menoa ja tietysti autan. Kolmas en ikinä missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävä huomata että moni ihminen kokee tämmösen negatiivisena juttuna. Ei se elämä niin vakavaa ole. Itse ainakin otan tilanteesta mahdollisimman paljon irti. Mun mielestä on piristävää kun joku tuntematon tulee vaan juttelemaan niitä näitä, oli sitten millä asialla tahansa. Ei se sanojen vaihtelu tarvitse olla mitään vakavaa. Toki poikkeuksia on joka sääntöön.
Michael Penttilä tule heittämään sinulle jutun juurta nahkahanskat takataskussa. "Olisi kivat saappaat kotona, saat ne ilmaiseksi. Tule katsomaan..."
Pari kertaa olen koittanut lähestyä huumorilla jotakin komistusta kaupassa. Sitten tulevat kulman takaa lapset. "Isiii."
Öö, siis lähestyisi missä mielessä? Multa tulevat ihmiset ikään, sukupuoleen ja kansallisuuteen katsomatta kysymään kelloa, raitiovaunua Länsisatamaan, jotain tiettyä kauppaa jne. Mä varmaan näytän sen verran turvalliselta ja tietäväiseltä "tädiltä", että vedän puoleeni kysyjiä. Autan aina, jos pystyn, vaikka kielimuuriakin olisi. (Kerran yksi italialainen pariskunta etsi Tennispalatsia. He eivät puhuneet englantia enkä minä italiaa, mutta piirsin sitten heille kartan. :D )
Mun iskemistä kadulla elämäni aikana on yrittänyt varmaan kaksi miestä ja nekin melko reippaassa humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä mies lähestyisi? Siis muuten vaan juttelemaan, kysymään jotain apua vai iskeäkseen?
Kaksi ensimmäistä juttelen jos juttu on mielenkiintoinen eikö ole menoa ja tietysti autan. Kolmas en ikinä missään tilanteessa.
Avausviestistä ei käynyt ilmi, että millaista lähestymistä tarkoitettiin?
Moni nainen tässä maailmassa on päätynyt ruumiina jonnekin maantienvarteen tai veteen, kun on mennyt auttamaan "apua kysyvää" miestä.
Vastasin, että hyvä juttu, sillä juuri näin tapasin nykyisen miesystäväni. Tulin p*skoilta treffeiltä ja kävin ostamassa lohdutukseksi pallojäätelön, jota istuin syömään puiston penkille. Mies tuli mun luokse, kysyi saako istua viereen, ja totesi että "ajattelin tulla juttelemaan kun olit niin alakuloisen näköinen".
Siitä se lähti <3
Hyvä alkuvaikutelma joo. Tuo nainen siis lohtusyö. Sitten voikin ilmoittautua valmiiksi jonoon season x "Rakas, sinusta on tullut pullukka."
Kiitos kaikille tähänastisista (ja tulevistakin, jos lisää tulee) vastauksista. Yli 100 vastausta äänestykseen ja keskusteluakin jonkin verran, olen erittäin tyytyväinen. Joillain oli mukana tahallista (?) väärinymmärrystä ja muutenkin muutama outo viesti, mutta tämä kai vain kuuluu palstan henkeen eikä siitä ole suurta haittaakaan.
Terveisin ap
Jos on 20-29-vuotias niin ok, mutta jos yli 30-vuotias, niin laitan kuulokkeet kovemmalle ja ignooraan täysin.
N26
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävä huomata että moni ihminen kokee tämmösen negatiivisena juttuna. Ei se elämä niin vakavaa ole. Itse ainakin otan tilanteesta mahdollisimman paljon irti. Mun mielestä on piristävää kun joku tuntematon tulee vaan juttelemaan niitä näitä, oli sitten millä asialla tahansa. Ei se sanojen vaihtelu tarvitse olla mitään vakavaa. Toki poikkeuksia on joka sääntöön.
Sun mielestä on piristävää, mukavaa ja rentoa, mun mielestä on kiusallista, ahdistavaa tai tylsää. Eikä minun tuntemukseni ole yhtään sen huonompia kuin sinunkaan. Kaikki eivät ole sosiaalisia eivätkä tykkää juttelusta vieraiden kanssa, ja se on ihan yhtä oikein ja yhtä hyvä. En pidä ollenkaan pinnallisesta rupattelusta ja merkityksettömästä huulenheitosta. Jos haluan jutella, teen sen ystävieni kanssa. Ihmiset puhuu mun mielestä ihan liikaa ja ihan turhanpäiväisiä, en jaksa tuhlata energiaani sellaiseen.
Minun kohdallanihan tämä kysymys on täysin teoreettinen. Olen 37-vuotias enkä näytä päivääkään ikäistäni nuoremmalta. Käytän kyllä naisellisia vaatteita, meikkaan ja olen hoikka mutta näytän kasvonpiirteiltäni rumalta keski-ikäiseltä mieheltä, joten minua eivät miehet lähesty missään. Mikäli joku lähestyisi, uskoisin kyseessä olevan jonkinlainen täti-ihmisiltä rahaa nyhtävä huijari, ja siitä nyt ei ainakaan ilahtua voisi.
Jos joku liimaantuu kadulla niin ajattelen että mielenterveyspotilas tai rosvo.
Jos kaupassa niin kaheli tai outo.
Jos terassilla niin ihan ok.
Kirjastossa ok.
Töissä niin kaverilliset ajatukset.
Lenkkipolulla raiskaaja.
Bussissa vieressä ok.
Minua lähestytään usein ja minä olen juuri se nainen kaupassa, joka saattaa alkaa juttelemaan ihan kenen kanssa vain. Edellisen kerran minua lähestyi viime perjantaina kaupan kassajonossa takanani seisova mies. Aloimme juttelemaan ihan niitä näitä ostoksistamme ja juttu jatkui keveänä muutaman minuutin. Mies kysyi myös puhelinnumeroani, mutta koska olen varattu, niin sanoin ettei nyt ole hyvä hetki.
On kuitenkin ihan normaalia, että minulle tullaan juttelemaan vaikka kaupassa, kirjastossa, huoltoasemalla autoa tankatessa tai missä vain. Juttelijoina voi olla myös naisia ja juttelijoiden ikähaitari on hyvin laaja. Erään mukavan mummonkin kanssa näemme lähes joka perjantai samassa kaupassa ja kuskasin hänet kerran kotiinsakin, niin ei tarvinnut bussilla lähteä ostoksia retuuttamaan.