Työkaveri vertasi Jumalaan uskomista samaksi, kun lapset uskoo joulupukkiin.

Vertaus on toimiva, turhaan sinä siitä loukkaannut. Sitä ei ollut osoitettu sinulle.

Toisekseen mitä tulee näihin jumalharhoihin, niin onhan niissä nyt hitosti aukkoja.

1. Jos Jumala on kaikkivoipa, miksi hän antaa pahan tapahtua?

2. Jos Jumala on kaikkivoipa, miksi hän ei vain voi kaikkivoipaisuudessaan antaa syntejä anteeksi?

3. Miksi meidän nykyihmisten tulisi olla vastuussa Eevan virheestä (joka btw on ihan Jumalan oma moka: Hän on kaikkivoipa ja näin ollen näkee nykyisen ja tulevan. Hän tiesi kuinka tulee käymään ja ei näyttänyt menoa haittaavan)? Meillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

4. Raamatun kaikki virheet. Siis homous on synti, mutta ihan tyytyväisinä voidaan skipata ne kaikki kivittämiset ja huonot naisten asemat ja laittaa me aikakauden piikkiin? Mites ne sekakuidut ja äyriäisten syönti, niistä ei tarvitse välittää?

5. Jumalahan on myös kaiken luoneena luonut itse Saatanan. Oisko hra Kaikkivoipa vaan voinut jättää luomatta vastapariaan tai vaikka kaikkivoipaisuudessaan voinut tuhota sen, kun huomasi ettei tämä hyyppä ole hyväksi? Tyhmyyttähän tämä on.

Enemmänhän näitä keksisi vaikka kuinka. Et voi kyllä mitenkään aukottomasti näyttää jumaluutta toteen (muistathan, että todistusvastuu on sinulla, koska uskomuksiin sisältyy se väite, että uskomuksesi on todellinen).

Minä olen nuorena myös itse ollut uskovainen. Huomasin olleeni teini-ikäni väärässä, kun läheisilleni sattui ikäviä asioita. Rukoilin päivittäin, mutta apua ei kuulunut. Pahaa sattui vain lisää läheisilleni. Väkisinkin heräsi se oivallus: Jos Jumala on kaikkivoipa ja itse hyvyys, hänellä joko A) olisi voima pysäyttää paha, mutta hän ei tee sitä = täysi m*lkku B) ei olisi voimia pysäyttää pahaa = Jumala ei ole kaikkivoipa = Jumala ei voi tällöin olla Jumala, eikä ole voinut luoda mitään = Jumala on feikki. Vastausvaihtoehdot ovat molemmat kurjia, mutta todennäköisiä. En ole sen koommin tarvinut Jumalaa elämääni. Eikä tarvitse kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunnan kollektiivisessa alitajunnassa virtaava rakkaus on ainoa jumala. Ei se kaipaa palvontaa, vaan ymmärrystä. Jos joskus päästään eroon politiikasta, järjestäytyneistä uskonnoista ja rahasta, ehkä ihmiskunnalla on vielä mahdollisuus.

Huh huh mitä paskaa tänne suolletaan.

Näin o. Politiikka, uskonnot ja raha on tehnyt pelkkää hyvää ihmisen henkiselle kehitykselle. Ei oo maailmassa yhtään ongelmaa joka johtuis joistain tai kaikista näistä kolmesta. Yhtään sotaakaan ei oo käynnissä, kaikilla on ruokaa ja puhdasta vettä sekä katto pään päällä. Ihme hippeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te, jotka ette usko, ns. "uskallatte" / tai "osaatte" olla uskomatta? Tai siis eikö teillä ole sellaista sisäsyntyistä uskoa, joka on läsnä vaikka käytätte järkeänne? 

Mitä teidän mielestänne kuolemassa tapahtuu?

Selittäkää mulle, kiinnostuksella kysyn :)

Tarkoitat ehkä "uskalluksella" sitä kuinka selvitä kuoleman tarkoittamasta ihmissuhteiden lopullisesta ja peruuttamattomasta päättymisestä tai sen ajattelemisesta. Kuolemassa eläville jäävät vain muistot ja muistoesineet. Tämä asiaintila ei aikaansaa minussa minkäänlaista tarvetta uskoa ja uskoa jumalaan. Surua kyllä jos ja kun asiaa ajattelee. Ja ehdotonta varmuutta siitä, että minun ei kannata tappaa itseäni eikä minun kannata tappaa ketään toistakaan koska elämä on tässä ja täällä eikä kuoleman jälkeen ole muuta kuin nuo aiemmin mainitut.

"Osata" olla uskomatta liittyy mielestäni kaikken eniten siihen, että kaikilla ilmiöillä ja asioilla on yksinkertaisin mahdollinen selitys ja alkusyy. Jumala olisi ilmiönä ja asiana hyvin monimutkainen ja aiheuttaisi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ainoa idea ja teoria johon voi jumalan sijoittaa ja johon voin uskoa jos niin halutaan tai minun tulisi jokin usko valita on, että maailmankaikkeuden syntyessä alkuräjähdyksessä se oli jumala joka räjähti. Jumala oli sopivat alkuehdot. Näiden alkuehtojen jälkeen jumalaa ei enää ollut eikä vaikuta maailmankaikkeuden historiaan muutakuin noina alkuehtoina. Jos joku jumaluskovainen esittää, että luonnonlait ja ainoastaan ne, ei mitään muuta, ovat jumala. Lyön kättä ja olen samaa mieltä.

Voin esittää vastakysymyksen miksi maailmankaikkeudessa tulisi olla ns. luonnonlait ylittävä vaikuttava voima. Huom. luonnonlait tässä tarkoittaa luonnollisesti tähän asti löydettyjä sekä vielä löytymättömiä luonnonlakeja.

Vierailija kirjoitti:

Provolla taas paha olla. Pelottaako iankaikkisuus?

Koska elämä päättyy kuolemaan, ei mitään iankaikkisuutta ole olemassa.

Miksi se siis ketään pelottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuvitellaan, ettet ole koskaan nähnyt tietokoneen suunnitteluprosessia ja löydät tietokoneen metsästä kivikautisessa Suomessa. Voitko tällöin päätellä tietokoneen olevan suunniteltu siitä huolimatta, ettet ole koskaan nähnyt, miten se valmistetaan?

Ihmisen lisääntyminen ei selitä sitä, kuinka ensimmäinen eliö on voinut syntyä.

Vaan kun minä olen. Lisäksi meillä on lukuisia muitakin havaintoja suunnitelluista esineistä, joiden vastakohta on luonnossa itsestään esiintyvät ilmiöt ja organismit.

Jos sinulla ei siis olisi havaintoja, et voisi mielestäsi päätellä tietokonetta suunnitelluksi. Vaikka tiedät, ettei mikään tunnettu luonnonlaki voisi tietokonetta synnyttää edes miljoonassa vuodessa. Näinkö rationaalista ateismi todella on?

Totta kai voisin. Tunnistamme suunnitellut esineet nimenomaan siitä, että ne eivät ole luonnossa esiintyviä. Tietokoneet, talot, autot, kellot; kaikki ovat jonkun suunnittelemia ja valmistamia. Toisin kuin puut, koirat, ihmiset jne. Nämä ovat luonnollisena esiintyviä ilman että kenenkään tarvii niitä suunnitella tai valmistaa.

Puita, koiria, ihmisiä ja mikrobeja ei ole nähty syntyneen luonnossa abiogeneesin kaltaisesti. Silloin paras selitys niiden olemassaololle on suunnittelija.

No höpönpöpön taas. Jos olisit syntynyt Intiaan tai johonkin muuhun maahan, uskoisit täysin eri jumaluuteen. Sinun, kuten varmasti monen muunkin, on ehkä vaikeaa nähdä, että koska asiat nyt ovat sattuneet käymään tällä tavalla tässä ulottuvuudessa, se ei tarkoita sitä, että "tässä nyt vain kuului käydä näin" tai että "tämän takana on oltava suunnittelija!". On onnekasta sattumaa ja hienovaraista säätöä, että olemme kehittyneet tähän pisteeseen. Meidän on vain tässä tilanteessa melko vaikeaa kuvitella, että jossain muissa olosuhteissa käsite "ihminen" voisikin merkitä delfiiniä muistuttavaa jalallista kalaa tai jotain muuta meille tuntematonta otusta.

Toivon monen uskovaisen vaikkapa käyvän kirjeenvaihtoa Richard Dawkinsin kanssa. Hän on erittäin taitava tieteen populisoija ja osaa varmasti selittää asioita paremmin kuin minä.

Minä ihmettelen myös Jumalan muka-kaikkivoipaisuutta ja sitten sitä, että pahan tapahtumista selitetään ihmisen vajavaisuuksilla. Siis wtf? Tai sillä, että ihminen rikkoi Jumalan määräystä. Mitä? Miksi siitä seuraa se, että Jumalaa nyt ei kiinnostanut antaa paratiisin jatkua maan päällä? Lapsellinen, sadisti ukko siis. Siis siinä sadussa.

Vierailija kirjoitti:

Provolla taas paha olla. Pelottaako iankaikkisuus?

Jos se iankaikkisuus pitäisi viettää hihhuleiden kanssa, niin pelottaa niin maan perkeleesti. En muutenkaan ymmärrä miksi ikuinen elämä olisi jotenkin tavoiteltava asia. Ihmisen energia jää kuitenkin kiertämään kosmokseen, tietoisuuden hävitessä avaruuspölyyn. Pelottaako kuolema? Jokainen edes marginaalisella tunneälyllä varustettu ihminen tietää miten pitää elää, minkä takia pitää palvoa satuolentoja? Jokaisessa ihmisessä on jumala.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi kunnioittaa aikuista ihmistä joka uskoo tonttuihin, yksisarvisiin tai muihin satuolentoihin?

Koska jokaista ihmistä tulisi kunnioittaa katsomatta hänen aatteisiinsa, vaatteihinsa taikka arvoihinsa.

Tämä on nyt sama kuin tuossa lasten vaatettamisketjussa. Ketään ei saa kiusata ja pilkata vain siksi, että vaatteet ovat tietynlaiset, ei myöskään uskomisten perusteella saa kiusata. Jos et voi kunnioittaa ihmistä ihmisenä vain sen takia, että hän uskoo johonkin mihin sinä et, vika ei ole siinä uskovassa.

Ja ei, en ole uskovainen itsekään. En ymmärrä miksi niin monet ovat tapakristittyjä ja kastavat lapsensa vaikkeivät uskokaan. Mutta se asia ei minulle kuulu ja kunnioitan silti heidän valintojaan. Ei minulle esim siskoni ja hänen lapsensa ole sen vähemmän rakkaita vaikka kirkkoon kuuluvatkin. Miksi siis pitäisi olla arvostamatta itselleni vieraitakaan ihmisiä?

Mä olen tapakristitty, koska se on mulle osa kulttuuria, ei sen enempää. Minusta nämä nimiäiset ja maistraattijuhlat eivät vain ole oikeanlaisia seremonioita. Mutta hienoa, jos ne jollekin kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole trolli. Sinä olet se, joka ei suostu uskomaan sitä, mikä on totta. Kyse ei ole samasta asiasta, koska "musta" ja "punainen" eivät ole toistensa vastakohtia. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta "syyllinen" ja "syytön" ovat vastakohtia. Kai näet asiassa eron?

"Syyllinen ja syytön" ovat vastakohtia siinä missä "musta ja valkoinen" tai "suolainen ja makea" ovat toisensa vastakohtia. Siltikään ei "ei valkoinen" tarkoita mustaa sen vähempää kuin "ei suolainen" tarkoittaa "makeaa" tai "ei syyllinen" tarkoittaa "syytöntä". "Ei valkoinen" *voi* olla "musta" aivan kuten "ei syyllinen" *voi* olla "syytön" ja "ei suolainen" *voi* olla "makea", mutta mikään niistä ei suoraan implikoi toista.

Ja jos palautetaan tämä takaisin kontekstiinsa, niin "ateismi" on "teismille" sama kuin "ei syyllinen" "syylliselle" tai "ei musta" "mustalle". Ateisti hylkää teistin väittämän jumalien olemassa olosta todisteiden ja oman kokemuspohjansa perusteella. Ateisti ei (kategorisesti, yksilöt voivat toki väittää) väitä että "jumalia ei ole olemassa". Ateisti ei itse asiassa esitä mitään väitettä. Kohauttaa vain olkiaan, ja toteaa että "nope."

Noin Atheist Experiencessä asian väitetään olevan, mutta minä en hyväksy väitettä. Jumalan olemassaoloon ei voi olla ottamatta kantaa. Uskon puutteessa ei voi väittää olevansa Jumalan kohdalla.

Jumalan olemassaoloon on ihan se sama kanta kuin minkä tahansa asian olemassaoloon. Jos ei siitä ole todisteita, sitä ei ole olemassa.

Todisteiden puutteesta ei seuraa, että sitä jotakin ei ole olemassa. Esim. jos sinulla ei ole tietoa, löytyykö Neptunukselta hopeaa, et voi sanoa, että Neptunuksella ei ole hopeaa.

Jotta meidän olisi ylipäätään mahdollista elää ja olla, on arkikielessä kuitenkin asia juuri noin. Emme oleta että Neptunuksella on hopeaa, emmekä etenkään varustele retkikuntaa louhimaan sitä hopeaa ennen kuin meillä on jotain näyttöä siitä että siellä tosiaan sitä hopeaa on.

Tuskin sinäkään oletat että jääkaappisi takana asuu vaaleanpunainen, eteerinen ja näkymätön yksisarvinen, vaikka et voikaan todistaa että niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole trolli. Sinä olet se, joka ei suostu uskomaan sitä, mikä on totta. Kyse ei ole samasta asiasta, koska "musta" ja "punainen" eivät ole toistensa vastakohtia. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta "syyllinen" ja "syytön" ovat vastakohtia. Kai näet asiassa eron?

"Syyllinen ja syytön" ovat vastakohtia siinä missä "musta ja valkoinen" tai "suolainen ja makea" ovat toisensa vastakohtia. Siltikään ei "ei valkoinen" tarkoita mustaa sen vähempää kuin "ei suolainen" tarkoittaa "makeaa" tai "ei syyllinen" tarkoittaa "syytöntä". "Ei valkoinen" *voi* olla "musta" aivan kuten "ei syyllinen" *voi* olla "syytön" ja "ei suolainen" *voi* olla "makea", mutta mikään niistä ei suoraan implikoi toista.

Ja jos palautetaan tämä takaisin kontekstiinsa, niin "ateismi" on "teismille" sama kuin "ei syyllinen" "syylliselle" tai "ei musta" "mustalle". Ateisti hylkää teistin väittämän jumalien olemassa olosta todisteiden ja oman kokemuspohjansa perusteella. Ateisti ei (kategorisesti, yksilöt voivat toki väittää) väitä että "jumalia ei ole olemassa". Ateisti ei itse asiassa esitä mitään väitettä. Kohauttaa vain olkiaan, ja toteaa että "nope."

Noin Atheist Experiencessä asian väitetään olevan, mutta minä en hyväksy väitettä. Jumalan olemassaoloon ei voi olla ottamatta kantaa. Uskon puutteessa ei voi väittää olevansa Jumalan kohdalla.

Jumalan olemassaoloon on ihan se sama kanta kuin minkä tahansa asian olemassaoloon. Jos ei siitä ole todisteita, sitä ei ole olemassa.

Todisteiden puutteesta ei seuraa, että sitä jotakin ei ole olemassa. Esim. jos sinulla ei ole tietoa, löytyykö Neptunukselta hopeaa, et voi sanoa, että Neptunuksella ei ole hopeaa.

Jotta meidän olisi ylipäätään mahdollista elää ja olla, on arkikielessä kuitenkin asia juuri noin. Emme oleta että Neptunuksella on hopeaa, emmekä etenkään varustele retkikuntaa louhimaan sitä hopeaa ennen kuin meillä on jotain näyttöä siitä että siellä tosiaan sitä hopeaa on.

Tuskin sinäkään oletat että jääkaappisi takana asuu vaaleanpunainen, eteerinen ja näkymätön yksisarvinen, vaikka et voikaan todistaa että niin ei ole.

Kai säkin nyt ymmärrät, että "olettaa, että X on olemassa" ja "olettaa, että X ei ole olemassa" välilläkin on vaihtoehtoja?

Kyse on todennäköisyyksistä. On järkevää olettaa asioita, kun on riittävän todennäköistä, että näin myös on. Asiayhteydestä riippuu, että miten varma kannattaa olla.

Uskovaisilla on nähtävästi vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta, ymmärtää että todistustaakka minkä tahansa jumalan olemassaolosta, on vain ja ainoastaan uskovaisella. Tämä liittynee siihen miksi ylipäätään ovat uskovaisia. Ajattelen "tapa-uskovaisten" olevan rinnastettavissa agnostikkoihin, sillä siinä taitaa olla kyse että uskonnosta luopuminen vaatisi jotain, ja "tapa-uskovaisena" jatkaminen ei haittaa kun se ei vaadi mitään.

Uskonnollisilla ihmisillä puuttuu jokin loogiseen ja/tai kriittiseen ajatteluun vaadittava ominaisuus, vaikka olisivat korkeasti koulutettujakin. Tämä on surullista, ja toivon että tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota koulussa opettamalla kaikille pienestä pitäen kriittistä ajattelua. Toki sitä tehdään nykyään enemmän kuin aikaisemmin, mutta alakoulussa on edelleen uskonnonopetusta erillisenä aineena. Vanhemmat saavaat toki viedä lapsensa millekin satutuokiolle, mutta minkään näistä ei pitäisi olla osa koulun opetusta. Vielä pidemmälle vietynä koulu voisi käsitellä keskeisiä uskontoja ja opettaa miksi näiden väitämät maailmasta ovat virheelliset.

2 satuhahmoa ovat samanarvoisia keskenään ja yhtä satua.