Alati raivoava ja kiukutteleva 10-vuotias tyttö
Ongelmana on siis pirun kovatahtoinen ja kovapäinen 10-vuotias neljäsluokkalainen tyttö. Elämä tytön kanssa on pelkkää taistelua ja hän huutaa ja raivoaa kaikesta ja kaiken aikaa. Hän myrkyttää jo koko kodin ilmapiirin, niin sisarensa kuin minä yksinhuoltajaäitinäkään emme kohta enää jaksa. Täytyy suoraan sanoa, että nautin kun pääsen töihin huilaamaan, kotona on jatkuvasti niin hemmetin rankkaa. Kellään muulla tällaista?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muutuin kuulemma 12 vuotiaana yhtäkkiä hankalaksi. Äitini vihasi sitä ja puhuu siitä edelleen, kuinka kiltti lapsi olin ennen tuota ikää. Itse muistan vain sen jatkuvan pahan olon ja ajatukset kuolemasta, ei pelkästään itsarista vaan myös muiden ihmisten. Kaikki oli vain mustaa ja toivotonta, raivosin, vittuilin ja mökötin ja vetäydyin paljon. En tiedä olinko masentunut koska sitä ei koskaan silloin tutkittu. Äitini mielestä olin vain kamala. Luulen että kärsin edelleen joistain ongelmista jotka tuon iän hoitamattomat oireet aiheuttivat. Ihan normaaliksi aikuiseksi silti kasvoin, mutta olen kyllä vähän katkera äidilleni. Tämä90-luvulla eli ei edes kovin kauan sitten.
Mä liitelin jo 13vuotiaana missä sattuu.
Itse olin ala-asteella hieman ap:n lapsen kaltainen. Siksi vanhemmat hermostuivat minulle usein. Koulussa olin kiltti. Luulen että käytökseni johtui ehkä siitä, että minulla oli paha olla kun minulla ei ollut kavereita luokallani. Ei minua juurikaan kiusattu, mutta koin etten kuulunut porukkaan ja muut tytöt ottivat minut mukaan vain kun ope käski. Oma käytökseni helpotti iän myötä ja murrosikäni oli helppo.
Tulee mieleen ensin ihan perusasiat kuten näkeekö lapsi hyvin? Jos esim. näkö on huonontunut, sitä ei itse aina tajua, mutta voi turhauttaa ja suututtaa, jos ei hoksaa eikä näe samoja asioita kuin muut.
Sama juttu kuulon ja kipujen kanssa, tosin kymmenvuotias varmaan osaa kertoa, jos on häiritseviä kipuja.
Sitten tietysti tuli mieleen mahdollinen kiusatuksi joutuminen. Jos on usein pahantuulinen, ei varmaan kovin helposti saa kavereita.
Hei aloittaja . Mulla samanlaista. Itse sanoin tyttärelle kerran tiukasta että nyt loppuu tai sitten kokeillaan 50 luvun keinoa lopettaa huono käytös. Yleensä meillä käytös hyvää . Olemme uskovainen perhe ja tytön pitäisi käyttäytyä mutta isänsä kun on pois niin kiukuttelee. Tyttö kysyi vähän aikaa sit kun teimme ruokaa et :
Tyttö : äiskä miksi te ette iskän kanssa anna mulle kädellä pepulle kun olen tuhma ???
mä : mitä??? Ensi laki kieltää piiskaamisen ja iskä tuskin suostuisi
tyttö: En tarkoita mitään pahaa mutta mielestäni huonosta käytöksestä pitää antaa mulle piiskaa.
mä : keskustelen iskän kanssa. Äiskää on lapsena ja nuorena piiskattu.
tyttö : sattuiko , millä , rakastatko ukkia ?
mä : ei sattunut nolotti vaan laskea huosut alas ja mennä kuritettavaksi (kyllä opin kiltiksi ja kaverit tiesi ja näki muutaman kerran. Tämä kaikki tapahtui jo kun kurittaminen kiellettiin. Tämän jälkeen tyttö hiljeni. Mutta kyllä mäkin hiljaiseksi menin. Voimia sinulle .
Onko lapselle sattunut kotona, koulussa tai kaveripiirissä jotakin, mitä hän ei osaa kertoa muulla tavoin kuin kiukuttelemalla lähimmilleen. Naureskelua virheille, nälvimistä, hylkäämistä, uhkailua. Esimerkiksi tiktokin opettamat lapset, tytöt varsinkin, saattavat olla toisilleen tosi keljuja ja lasten kehitystasot ja kyvyt käsitellä tilanteita hyvinkin erilaisia. Opettajat eivät näitä näe tai eivät välitä. Toisaalta joku pikku juttukin voi tuntua lapsesta tosi pahalta.
Psykiatrille tuo lapsi, mt-ongelmia. Tämä palsta ei ole oikea paikka tätä selvitellä
No, onko ap lähtenyt hakemaan ulkopuolista apua? Tuskin, kun niin välttelee niihin ehdotuksiin vastaamista.
???
Lyö sitä!
Minä pieksen aina vaimojani ja lapsiani.
-muslimi