Mikä lastani "vaivaa"? Onko epänormaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukaisepa ap sellainen kirja kuin "Tahatonta tohellusta, Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä" kirjoittanut Carol Stock Kranowitz, 4. uudistettu painos 2015, PS-kustannus.

Ja hae sitä apua neuvolasta heti. Älä odota sitä neljää kuukautta. Sensorisen integraation häiriöön auttaa toimintaterapia (si-terapia), joka auttaa sitä paremmin mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan. Kouluiässä on jo myöhäistä aistitoiminnan kehittymisen suhteen, toki toimintaterapialla silloinkin voidaan auttaa lasta, mutta hermoratojen ja aistien toimintaan sillä ei enää silloin ole vaikutusta. Yleensä kestää aikansa, ennen kuin kunnalta saa maksusitoumuksen si-terapiaan, joten siksi sanoin että älä viivyttele yhtään.

Ja sitten teille as-diagnooseja heitteleville, että käykää terveyskirjaston sivuilta lukemassa määritelmät. Vaikka autismin kirjo on laaja, ja jokainen on omanlaisensa persoona, niin yksi yhteinen nimittäjä on olemassa. Se on se, että lapsi ei osaa lukea /tunnistaa toisten ihmisten kasvoista ja ilmeistä heidän tunteitaan. Eli jos tällaista piirrettä ei ole, niin kyseessä ei ole autismikirjoon liittyvä häiriö. Ainakaan lääkäriseura Duodecimin mukaan.

Sinunlaistesi takia näitä lapsia, varsinkin tyttöjä jää diagnoosin ulkopuolelle. Oletko naisvihaaja vai miksi katsot että tytöille ei kuulu diagnoosi vain siksi että heillä oireilu poikkeaa pojista?

Ei kannata toitottaa totuutena mitään duodecimiä, kun et selvästikään ymmärrä ettei se ole lakikirja eikä jumalan totuus. 

Tässä linkkiä tyttärien vanhemmille,

Ihan autismiliiton sivuilta. Tämä liitto ajaa oikeasti oikeaa asiaa, ja paras tuntemus löytyy heiltä. 

Olkaa hyvät:

https://www.autismiliitto.fi/liitto/autismi-lehden_sivuilta/tutkimukset…

Ohiksena pakko kommentoida, että en nyt ihan hahmota, millä asiantuntemuksella ja motiivilla tyrkytät as-diagnoosia ap:n lapselle ihan väkisin.

On aivan totta, että tytöillä as (ja myös adhd) ovat alidiagnosoituja, syitä tutkitaan. Mutta kyllä se niin vaan nyt on, että eri diagnooseilla on omat keskeiset kriteerinsä, ja aspergerissa se on sosiaalisten taitojen heikkous. Mikään ns. sivuoire ei tuo diagnoosia, joten sikäli asiassa ON todellakin omat "lakinsa", joiden perusteella diagnooseja annetaan tai ei anneta.

Ap kumminkin kertoo lapsensa olevan sosiaalisesti taitava, omaavansa ystäviä ja viihtyvänsä seurassa.

Toki se, mitä oma äiti lapsestaan näkee on yksi asia ja se, mitä neurologi näkee vähän toinen, mutta olettaen, että ap on itse neurotyypillinen ja ymmärtää viisivuotiaiden ikätasoista käytöstä, hän todennäköisesti tietää, mistä puhui. Ja jos hänen lapsensa on päiväkodissa, sieltä tuleva palaute leikkitaidoista on myös relevantti.

57

Minun poikani on hyvin samanlainen, lisäksi motoriset taidot on heikot. Vuosi sitten pyysin lähetteen toimintaterapia-arvioon, johon jonotimme 6kk. Nyt olemme jonottaneet terapiaan toiset 6kk ja ehkä syksyn jossain vaiheessa päästään.. eli ei kannata aikailla, koska jonottaa saa joka paikkaan. Kyseessä siis sensorisen integraation häiriö.

Vierailija kirjoitti:

akateemisesti edellä muita, LOL! siellä taas joku av-mamma unelmoimassa tulevasta astrofyysikosta. 

Herranen aika... kuulehan, akateemiset taidot ovat termi, jota käytetään lapsillakin kuvaamaan heidän tiedon prosessointiin ja oppimiseen liittyviä valmiuksiaan.

Se on eri asia kuin akateeminen koulutus. Eikä ap siitä tietysti puhunutkaan.

Joten LOL vaan ihan itsellesi nyt.

57

Olin itse aikamoinen koheltaja viisivuotiaana ja niin oli poikanikin. Kaikkea sattui ja tapahtui.  Lapselle kaikki vaatteet piti silittää molemmin puolin, koska kaikki oli muuten "karheaa". Itsekin olisin viihtynyt parhaiten nakuna. Kun keskityin johonkin puuhaan imin peukaloani, poika alkoi ynistä ja räpläsi korvaansa.

Ensimmäinen kouluvuosi oli kummallekin hankala. Millään ei olisi malttanut istua paikallaan ja kaikkeen kyllästyi nopeasti. Olisi vain pitänyt päästä ulos pelaamaan tai leikkimään.

Toisaalta opittiin uusia asioita nopeasti ja itseäni kyllästytti pelkästään toisten tavaamisen kuuntelu. Luin nimittäin aapisen kannesta kanteen ensimmäisten kouluviikkojen aikana ja laskukirjankin laskuja laskin huvikseni pitkälle eteenpäin. Poitsu oli enemmän suuntautunut pallopeleihin eri muodoissaan.

Nyt ollaan lakimiehiä kumpikin. Mietin, että mitenkähän olisi käynyt, jos esimerkiksi itse olisin saanut viisivuotiaana jonkin diagnoosin. Varmaan olisi laitettu apukouluun.

Tämä mitenkään väheksymättä ketään tai kenenkään arjen ongelmia.

Älkää arvailla! Voi olla että diagnoosi tulee, tai voi olla että ei. Arvailemalla ja luetun perusteella sitä ei aseteta, vaan ihan kunnon tutkimukset pitää tehdä. Kukaan, edes ammattilainen ei voi pelkän aloituksessa annetun kuvauksen pohjalta kertoa onko lapsella jokin neuropsykiatrinen häiriö vai ei, eikä myöskään sitä minkälaisesta kuntoutuksesta hän voisi hyötyä. Se mitä ap:n kannattaa tehdä, on varata aika lääkäriltä, kertoa havainnoistaan ja pyytää lähete tutkimuksiin.

vanha ketju, miten lie aloittajan lapsen elämä nyt

Ad/hdlta kuulostaa. Voi olla myös jotain aistiyli- tai aliherkkyyttä.