Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä lastani "vaivaa"? Onko epänormaalia?
19.09.2017 |
Olen ajatellut, että lapsi on vain vielä sen verran pieni (5v.), että tämmöistä käytöstä on. Kuitenkaan pikkuveljellään (2,5v.) ei ole mitään vastaavaa, joten ei kai mene pelkän iän piikkiin enää. Voisiko nämä alla kuvailemani oireet viitata johonkin häiriöön/herkkyyteen/adhd tms.? Täytyy ottaa huoli neuvolassa puheeksi, mutta siihen on vielä 4kk ja turhauttaa.
- Lapsi syö sormiaan jatkuvasti, neljä sormeakin tuntuu hyvin uppoavan suuhun kun ajatuksissaan niitä kaluaa.
- Järsii kaulusta, vetoketjua, hihaa, hiuksia. Ylipäätään kova tarve maistaa,purra ja kokeilla kaikkea suulla.
- Valuu koko ruokailun ajan tuolillaan, tippuu usein lattiallekin, kiehnää ja on levoton. Syö kuitenkin, ei yleensä nirsoile.
- Keskittyminen usein vaikeaa, provosoituu pienestäkin ärsykkeestä haahuilemaan ihan muuta
- On äärimmäisen spontaani, sosiaalinen, puhelias, vilkas
- Lumoutuu täysin telkkarista, mikään määrä ruutuaikaa ei riittäisi. Ei kuule, ei näe mitään muuta. (rajoitetaan paljon tätä, max. pikku kakkosen verran lupa katsoa). Ei pelaa tabletilla/koneella lainkaan samasta syystä, mikään maailman aika ei riitä jos pääsee laitteisiin käsiksi.
- Ei noteeraa kolhuja, lapsi on aivan mustelmilla jatkuvasti. Ikään kuin ei huomaa loukanneensa.
- Ei kestä kireitä/ihonmyötäisiä vaatteita (paitsi alusvaatteet ja sukkikset ok)
- Vaikea harrastuksissa kuunnella ohjaajaa, ohjeet menevät ohi.
- Toruttaessa/puhuteltaessa huonosta käytöksestä katsoo lasittuneesti päin, mutta saattaa yhtäkkiä kysyä ihan jotain muuta (mennänkö tänään uimaan? Voinko huomenna laittaa mekon?). Ikään kuin ei olisi kuullut mitään.
- Itkee herkästi pettymyksestä ja mielipahasta, itsehillintä olematonta ja "kitinävaihe" jää kokonaan välistä. Huutaa saman tien ääneen suoraa huutoa jos pahoittaa mielensä tai pettyy.
- Taitava monessa asiassa, yli ikätason. Eli ei ole motorisesti, "akateemisesti" tai sosiaalisesti millään tapaa jäljessä muita, päinvastoin.
Miltä kuulostaa? Onko normaalia vai pitääkö tai voiko edes asialle tehdä mitään muuta kuin antaa ajan kulua?
Kommentit (67)
osta ruokatuoliin sellainen nystyrätyyny
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
akateemisesti edellä muita, LOL! siellä taas joku av-mamma unelmoimassa tulevasta astrofyysikosta.
Vierailija kirjoitti:
Lukaisepa ap sellainen kirja kuin "Tahatonta tohellusta, Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä" kirjoittanut Carol Stock Kranowitz, 4. uudistettu painos 2015, PS-kustannus.
Ja hae sitä apua neuvolasta heti. Älä odota sitä neljää kuukautta. Sensorisen integraation häiriöön auttaa toimintaterapia (si-terapia), joka auttaa sitä paremmin mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan. Kouluiässä on jo myöhäistä aistitoiminnan kehittymisen suhteen, toki toimintaterapialla silloinkin voidaan auttaa lasta, mutta hermoratojen ja aistien toimintaan sillä ei enää silloin ole vaikutusta. Yleensä kestää aikansa, ennen kuin kunnalta saa maksusitoumuksen si-terapiaan, joten siksi sanoin että älä viivyttele yhtään.
Ja sitten teille as-diagnooseja heitteleville, että käykää terveyskirjaston sivuilta lukemassa määritelmät. Vaikka autismin kirjo on laaja, ja jokainen on omanlaisensa persoona, niin yksi yhteinen nimittäjä on olemassa. Se on se, että lapsi ei osaa lukea /tunnistaa toisten ihmisten kasvoista ja ilmeistä heidän tunteitaan. Eli jos tällaista piirrettä ei ole, niin kyseessä ei ole autismikirjoon liittyvä häiriö. Ainakaan lääkäriseura Duodecimin mukaan.
Sinunlaistesi takia näitä lapsia, varsinkin tyttöjä jää diagnoosin ulkopuolelle. Oletko naisvihaaja vai miksi katsot että tytöille ei kuulu diagnoosi vain siksi että heillä oireilu poikkeaa pojista?
Ei kannata toitottaa totuutena mitään duodecimiä, kun et selvästikään ymmärrä ettei se ole lakikirja eikä jumalan totuus.
Tässä linkkiä tyttärien vanhemmille,
Ihan autismiliiton sivuilta. Tämä liitto ajaa oikeasti oikeaa asiaa, ja paras tuntemus löytyy heiltä.
Olkaa hyvät:
https://www.autismiliitto.fi/liitto/autismi-lehden_sivuilta/tutkimukset…
Jokaisella on jokin häiriö nykyään. Mitä diagnosointi hyödyttää kun elämä näyttää sujuvan hyvin? Kukin olkoon omanlaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on jokin häiriö nykyään. Mitä diagnosointi hyödyttää kun elämä näyttää sujuvan hyvin? Kukin olkoon omanlaisensa.
Kun se elämä ei sitten myöhemmin enää sujukaan hyvin. Siksi ne diagnoosit olisi hyvä saada. Ennen kuin menee luottotiedot, ammatti jää opiskelematta, päihteet tulevat mukaan kuvioihin.. Ennen kuin itsetunto on murskana kun on niin outo, tai tyhmä, laiska ja saamaton, tai jotain muuta vastaavaa. Diagnoosi ei poista vaivaa, mutta auttaa ymmärtämään miksi on sellainen kuin on, auttaa hyväksymään itsensä, ja antaa työkaluja päästä ongelmien yli.
Pyydä lähete toimintaterapiaan neuvolasta. Sieltä saatte monia käytännön vinkkejä, joilla helpottaa arkea. Ei ole tarvetta muokata lasta, vaan tmpäristöä. Joku jo vinkkasikin nystyrätyynyn pyllyn alle tuoliin (saa ihan prismasta kuntoiluosastolta) ja sinitarran pyörittelyn sormiin. Pitää olla joku luvallinen ja ei niin häiritsevä keino liikkua, hetkuttaa ja ketkuttaa. Vähennä kaikessa lapsen ohjaamisessa puhetta ja lisää kuvia ja toimintaa. Ei siksi, että hän ei ymmärtäisi vaan siksi että lapsesi on selkeästi sitä kautta helpompi hahmottaa maailmaa. Kun rutiineihin tulee muutos, piirrä lapselle ”sarjakuva” siitä mitä tuleman pitää. Kuvia katsoen ja kertoen käykää läpi että nyt tehdäänkin näin ja sen jälkeen näin. Lapsen on paljon helpompi sietää muutos, kun elämässä on ennakoitavuutta. Toimintaterapeutilta saatte valmista kuvamateriaalia esim. tunnekuohujen käsittelyyn. Kaiken syöminen kertoo suun alueen alitunnosta. Hankkikaa purukoru (esim. Aistituote netissä) niin että jälleen on jokun luvallinen juttu pureskeluun ettei paidat mene rikki.
Ette tarvitse mitään diagnooseja, vaan keinoja jäsentää lapsen arkea ja kokemusmaailmaa hänelle parhaiten sopivalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aika paljon ap:n kuuloinen poika. Koulussa kävi erityisopella kuten muutkin, kun kartoittivat mikä kenenkin tilanne on. Tokalla sai tehostetun tuen jossa on vieläkin (nyt nelosella). Ei ole diagnooseja eikä kenenkään (koulu, pk, nevola) mielestä niin vakavaa, että pitäis tutkia niin tarkasti. Tarkkaavaisuuden ja tunteiden hallinnanpulmiin liittyy myös tuo, että jää ruutuihin kiinni.
Minä sain aloituksesta vaikutelman, että lapsi on kroonisesti stressaantunut liian ankarasta kohtelusta. Kunnioitus loistaa poissaolollaan.
Esim. eihän noin käyttäytyvää lasta kuulu torua! Hänen elämänsä taitaa olla täynnä sääntöjä ja rajoitteita, ja mitä todennäköisemmin hän on kokenut, ettei saa kehittyä riittävästi omilla ehdoillaa.
Diagnoosi ei näitä surkeita kasvuolosuhteita varmaan muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mikä oli, mutta ei kuulosta kovin huolestuttavalta.
Kyllä kuulostaa nepsy-ongelmilta. Hyvä aloittaa kuntoutus mahdollisimman ajoissa, joten pyytäkää lääkäriltä lähete tutkimuksiin. T.sh lastenpsykiatrialta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kuulostaa aspergerilta. Tai siis autismikirjoksi tms sitä kai nykyään kutsutaan.
Eikö asperger oireile usein sosiaalisena vaikeutena? Lapsi on sosiaalisesti taitava, nauttii sekä aikuisten että lasten seurasta, hakeutuu seuraan, on paljon kavereita ja leikit sujuvat hyvin.
Ap
En lukenut ketjua loppuun, mutta kuulostaa sensorisen integraation häiriöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kuulostaa aspergerilta. Tai siis autismikirjoksi tms sitä kai nykyään kutsutaan.
Eikö asperger oireile usein sosiaalisena vaikeutena? Lapsi on sosiaalisesti taitava, nauttii sekä aikuisten että lasten seurasta, hakeutuu seuraan, on paljon kavereita ja leikit sujuvat hyvin.
Ap
En lukenut ketjua loppuun, mutta kuulostaa sensorisen integraation häiriöltä.
Ja usein tuo SI-häiriö sekoitetaan adhd:seen tai autismiin. Voi toki esiintyä joskus yhdessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa noista ongelmista liittyy aistisäätelyyn. Lapsi käyttäytyy selvästi aistihakuisesti syömällä hihnoja yms.
Aistisäätelyn pulmat liittyvät usein nepsyongelmiin (asperger, tarkkaavaisuushäiriöt jne.) Ota asiaa puheeksi päivähoidon ja neuvolan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista ongelmista liittyy aistisäätelyyn. Lapsi käyttäytyy selvästi aistihakuisesti syömällä hihnoja yms.
Aistisäätelyn pulmat liittyvät usein nepsyongelmiin (asperger, tarkkaavaisuushäiriöt jne.) Ota asiaa puheeksi päivähoidon ja neuvolan kanssa.
Laitas tosta nepsystä sellainen "tietous", jonka itse haluaisit lukea. Kiinnostaa, kun "asiantuntijat" etsii syitä jo ihan vääristä tekijöistä, kunnei omassa pakissa ole työkaluja.
Vierailija kirjoitti:
Osa kuulostaa aspergerilta. Tai siis autismikirjoksi tms sitä kai nykyään kutsutaan.
Jos ap:n lapsella on ystäviä ja osaa leikkiä vastavuoroisesti ikäistensä kanssa, tuskin tuo aspergerin syndroomaa on. Sen olennainen kriteeri kun on sosiaslisten taitojen puute.
Itse asiassa ap:n kuvauksessa ainoastaan tuo tuntoherkkyyden puute kivun suhteen ja toisaalta yliherkkyys vaatteiden suhteen sekä neuvojen ymmärtämättömyys sopivat autismikirjoon. Koska se olennainen tekijä eli sosiaalisten taitojen olemattomuus puuttuu kumminkin listasta, ei tuo varmastikaan ole autismikirjoa.
Itse kallistuisin ennemminkin adhd:n puoleen, johon viittaa kyvyttömyys keskittyä, motoristen virkkeiden haku ja superfokus mieluisissa tekemisissä.
Asia kannattaa ottaa ap puheeksi neuvolassa, koska voi hyvin olla, että noin heikosti keskittyvä lapsi tarvitsisi pienryhmää koulussa. Tutkimuksiin menee julkisella puolella helposti vuosi, ylikin.
Ja jos lopputulema on, että lapsesi on normaalin rajoissa, sekin on tärkeä tieto.
Ap , onko sukulaisissanne tai ihan läheisissä samantyyppistä luonnetta. Epäilen ,että johtuu geeniperimästä. Minulla kun on muutamia sisaruksia ja heillä kullakin 2-3 lasta, niin lähes joka perheessä on joku hieman tuntapainen ja toinen taas ihan säyseä. Eivät ole eroperheitä.
Ja 57 siis on aspergerlapsen äiti ja vertaistukihenkilö, joten tiedän, mistä puhun. Se, että lapsella saattaa olla asseilla YLEISIÄ sivuoreita ei tarkoita, että hän on as, jos se olennaisin syndroomaa määrittävä asia eli sosiaalisten taitojen puute uupuu oireistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kuulostaa aspergerilta. Tai siis autismikirjoksi tms sitä kai nykyään kutsutaan.
Eikö asperger oireile usein sosiaalisena vaikeutena? Lapsi on sosiaalisesti taitava, nauttii sekä aikuisten että lasten seurasta, hakeutuu seuraan, on paljon kavereita ja leikit sujuvat hyvin.
Ap
Lapsi ei voi olla sosiaalisesti kovin taitava, jos ei harrastuksissa pysty kuuntelemaan, ja muutenkin aikuisen antamat ohjeet ja ojennukset jäävät ymmärtävättä. Sosiaalisuuteen kuuluu myös toisen puheisiin reagointi.
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata tuudottautua siihen että muut sano oettä tuommoisia ne lapset on. Mulla on parikymppinen tyttö (ap:n lapsi on satavarmasti tyttö myös) joka on tällä hetkellä psyk osastolla lääkitystä hakemassa, ei ole saanut koulutusta suoritettua, on ollut päihteitä, luottotiedot on menneet jne. Ihan vain siksi koska hänellä on VAIN adhd, eikä saa diagnoosia autismin kirjoon. Nyt yritetään muuttaa sitä. Mitä nopeammin lapsesi ymmärtää että sillä on autisminkirjoon kuuluva tila, niin sitä paremmin hän saa tukea ja apua. Jos vitkuttelette pelkällä adhd diagnoosilla teiniksi asti, niin voi olla että lapsi itse ei enää halua apua ja tukea, koska "ei ole mitään vikaa minussa". Näin meilläkin kävi. Ongelmat ovat olleet mittavia, ja 20-vuotias tyttö on ihan 13- vuotiaan tasolla.