Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miestä ärsyttää minun helppo arki
Joku voisi varmaan ensimmäiseksi ajatella, että parisuhteessa molempien arjen täytyy olla yhtä kevyttä tai yhtä kuormittavaa, eli vastuut jaetaan puoliksi. No niin minäkin ennen ajattelin, ja selvästi miehenikin ajattelee niin. Mutta miten jakaa arjen raskaus tasaisesti?
Kun tavattiin ja alettiin seurustelemaan niin lähtötilanteemme oli tämä: Minulla helppo ja kevyt työ, josta saan ison palkan. Minulla ei rahahuolia, koska olen niin pitkään tehnyt tuota työtä ja rahaa on kertynyt. En ole syntynyt kultalusikka suussa, vaan ihan uraani panostamalla päässyt tähän asemaan, toki ymmärrän olevani onnekas. Minulla kävi siivooja, koska en tykkää siivoamisesta ja oli ylimääräistä rahaa, ja satun arvostamaan vapaa-aikaa korkealle, samaten käytin pesulapalveluita ym ym, jos jotain hajosi niin tilasin korjausmiehen. Miehellä taas rankka, uuvuttava ja epävarma työ, jossa huono palkka, eikä juurikaan varallisuutta joten jatkuvat rahahuolet vaikka ei tuhlaa ylimääräiseen. Hoiti kaikki korjaukset ym itse tekemällä. No tutustuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteenkin jossain vaiheessa jne, suhteemme on onnellinen ja olemme oikeasti toisillemme hyvin sopivia ja edelleen rakastuneita.
Ei hierrä kuin yksi asia. Miestä ärsyttää minun helppo arki, siis paljon helpompi arki kuin hänen arkensa. Minun työpäivät on keveitä ja kivoja, en niistä uuvu yhtään ikinä ja edelleen siis rahaa tulee paljon. Mies taas on lopen uupunut oman työnsä jälkeen. Teemme siis molemmat matkoineen 10-tunnin työpäivät, ja palaamme kotiin samoihin aikoihin. Miestä ärsyttää jos hän uupuneena joutuu tekemään paljon kotitöitä, kun minä taas "levänneenä" ja pirteänä tekisin vain puolet. No teen välillä kaikki kotityöt sen 10-tunnin työpäiväni päälle samalla kun mies vain makaa uupuneena sohvalla siinä vieressä, se taas ei tunnu minusta reilulta. Miestä ärsyttää se, että on niin epäreilua, että minun työ on niin kevyttä ja hänen työ niin rankkaa. Miestä ärsyttää se, että hän "joutuu" korjaamaan kotona asioita uupuneena. Minun ratkaisu olisi ostaa taas se korjausmies ja siis maksaisin sen tietenkin, mutta se ei miehelle käy, koska hänelle on jokin kunnia-asia hoitaa asiat itse. Ja hän tarvitsee minut usein avuksi siihen hommaan, esim. pitämään jotain asiaa suorassa tai ylhäällä tms. Vapaa-aikani on vähentynyt huomattavasti sinkkuaikoihini verrattuna, koska arki syö sen nykyään. Eihän sen niin pitäisi olla, kun lapsiakaan ei ole.
Mitä tehdä sille, että miestä ärsyttää minun helppo arki? Miten muka jakaa arki tasaisesti?
Kommentit (168)
Mies ei kyllä oikeasti rakasta sinua, muuten hän olisi onnellinen puolestasi eikä kateellinen joka toivoo sinullekin vaikeampaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on laiska tai kaikesta helposti kuormittuva. Sen lisäksi ei pysty ratkaisemaan ongelmatilanteita aikuismaisesti.
Tämä ei ole mies, jonka kanssa kannattaisi perustaa perhettä tai jonka tukeen voisi luottaa, kun sairastut esim. syöpään.
Mieti, millaisen tulevaisuuden haluat? Jos mielessäsi on lapset ja luotettava aikuinen kumppani, nykyinen miehesi ei ole sinulle sopiva.
Kuka muuten teki miehen puolesta kotityöt, kun ette vielä asuneet yhdessä, jos nyt ei yht'äkkiä niihin enää edes 50/50 jaolla pysty?
Ei se laiska ole, ja olen sairastunutkin meidän suhteen aikana jo (en tosin syöpään, mutta erääseen toiseen tautiin, joka vei minusta voimat täysin moneksi kuukaudeksi). Silloin mies hoiti kaiken ja teki kaiken yksin valittamatta. Eli kyllä minä luotan häneen. Ja jos hän sairastuisi, niin minä tekisin vastaavasti silloin kaiken. Ja ollessaan sinkku mies tietenkin hoiti kaikki asiat yksin silloin. Ongelma ei ole nyt kotitöiden määrä vaan se epäreiluuden tunne mikä miehellä on, jos teemme kaiken 50/50, koska minun arki on kiistatta silloin huomattavasti kevyempää kuin hänen. Ap.
Ongelma on miehen päässä etkä sille oikein mitään voi. :( Mä olen ratkaisut ongelmat olemalla se äiti, jotta arki sujuisi. En tosin taida enää kauaa jaksaa tuota valittavaa ja sotkevaa possua.
Jotenkin piirtyy kuva miehestä, jonka mielestä maailma on aina epäreilu juuri häntä kohtaan ja sen takia läheisten tulee kompensoida nämä kuvitellut vääryydet hänelle, muuten läheiset on epäreiluja myös. Itse hän ei koe voivansa asioihin vaikuttaa ja uhriutuu.
Nytkin uhriutumalla ja syyllistämällä yrittää tehdä ap:sta oman palvelijansa. Hieno mies.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kyllä oikeasti rakasta sinua, muuten hän olisi onnellinen puolestasi eikä kateellinen joka toivoo sinullekin vaikeampaa elämää.
Kyllä minä uskon hänen rakastavan minua. Eikä hän minulle toivo vaikeampaa elämää vaan itselleen helpompaa, on kai katkeroitunut siitä yliraskaasta työstään jo kauan sitten. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että teidän arvomaailmat ei loppuviimein kohtaa. Eli jos mies ei ole valmis tulemaan vastaan puolitiehen, vaan pitää jääräpäisyydessään kiinni tuosta, että 'elämä on raskasta ja kaikki hommat hoidetaan siltikin itse', niin ei tule onnistumaan. Tiedostan tuollaisen ajatusmaailman, koska mieheni tulee samalla lailla ajattelevasta suvusta. Mutta on parisuhteessa muuttunut ja nykyään ostamme palveluita kotiin aina, kun mahdollista. Tosin meillä on kolme lasta, joten arki on ihan eri lailla kuormittavaa kuin lapsettomalla parilla.
Meillä tosin rahatkin on olleet aina yhteisiä. Välillä toinen on opiskellut, välillä toinen. Ja aina on kannettu 'samaan saaviin' rahat, josta sitten maksettu yhteiset menot. Itse asiassa mies vaihtoi juuri työpaikkaa (piiiiitkän suostuttelun jälkeen) ja sai samalla palkankorotuksen ja mahdollisuuden lisäansioihin. Mikä on näkynyt heti itsetunnon kohoamisena. Mun tulot taasen on epäsäännölliset, mutta tuntipalkkaa verrattaessa mulla on paljon isompi palkka.
Häh. No jollet halua tehdä enempää kotitöitä, niin sanot sille miehelle, että saa valita kahdesta vaihtoehdosta: joko tekee puolet kotitöistä ja ylirasittuu omasta valinnastaan johtuen tai antaa sinun ostaa siivouspalveluita.
Ja kun on valinnut, urputtamisen täytyy loppua. Luulen kyllä, että mieskin huojentuisi, kun vaan pääsisi sen kynnyksen yli, että palveluita voi ostaa. Perusteet vaikka sillä, että luotte omalta osaltanne työllisyyttä palveluita ostamalla. Ei siis mitään snobeilua, vaan uhraus kansakunnan yhteiseksi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa todella raskaalta persoonalta, ainoa mitä hän on siis valmis tekemään asialle on siitä valittaminen ja sinun syyllistäminen hänen omista valinnoistaan.
Jotenkin tästä tulee sellainen tunne, että mies ei halua helpottaa omaa arkeaa, vaan haluaa, että ap:llä oli raskaampaa. Hiukan marttyyrin vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa vakavasti. Kun kerran olette pariskunta, on sinunkin etusi, että mies ei olis niin uupunut ja kun kerran on mahdollista, että vapaa-aika ei mene kotitöihin yms. niin silloin voi kuitenkin neuvotella, miten asiat hoidetaan. Yritä saada mies ymmärtämään, että voit tulla miestä vastaan ja sopia, mikä asia menisi sinun palkastasi, kun se ei ole sinulta pois, mutta että et voi muuttaa sitä, jos miehen mielestä kaikki vaihtoehdot ovat silloin huonoja ja lähtökohtaisesti mitään ratkaisua ei voi tehdä, mikä tyydyttäisi miestä. Pidemmän päälle tuollainen alemmuudentunto johtaa eroon.
Kysy mieheltä, mikä sitten on hyvä ratkaisu, jos kaikki ehdotetut ratkaisut (osa-aikatyö, siivoja/korjaaja) on huonoja.
Olen kysynytkin, ja kuulemma se että minä teen yli puolet kotitöistä koska minulla on niin paljon kevyempi työ kuin hänellä, joten minä jaksan tehdä enemmän kotitöitä, ja tällöin arjen kuormittavuus jakautuisi reilusti meidän kahden välillä. No totta tuo onkin, mutta kun minä en halua tehdä enemmän kotitöitä, kun olisi rahaa palkata joku vieras muu tekemään ne. Ap.
Kiva mies, hänellä kiva olla, kun sinunkin elämäsi kuormittuu!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästä tulee sellainen tunne, että mies ei halua helpottaa omaa arkeaa, vaan haluaa, että ap:llä oli raskaampaa. Hiukan marttyyrin vikaa?
Kateellinen sille, jolla on kevyt työ ja iso palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on laiska tai kaikesta helposti kuormittuva. Sen lisäksi ei pysty ratkaisemaan ongelmatilanteita aikuismaisesti.
Tämä ei ole mies, jonka kanssa kannattaisi perustaa perhettä tai jonka tukeen voisi luottaa, kun sairastut esim. syöpään.
Mieti, millaisen tulevaisuuden haluat? Jos mielessäsi on lapset ja luotettava aikuinen kumppani, nykyinen miehesi ei ole sinulle sopiva.
Kuka muuten teki miehen puolesta kotityöt, kun ette vielä asuneet yhdessä, jos nyt ei yht'äkkiä niihin enää edes 50/50 jaolla pysty?
Ei se laiska ole, ja olen sairastunutkin meidän suhteen aikana jo (en tosin syöpään, mutta erääseen toiseen tautiin, joka vei minusta voimat täysin moneksi kuukaudeksi). Silloin mies hoiti kaiken ja teki kaiken yksin valittamatta. Eli kyllä minä luotan häneen. Ja jos hän sairastuisi, niin minä tekisin vastaavasti silloin kaiken. Ja ollessaan sinkku mies tietenkin hoiti kaikki asiat yksin silloin. Ongelma ei ole nyt kotitöiden määrä vaan se epäreiluuden tunne mikä miehellä on, jos teemme kaiken 50/50, koska minun arki on kiistatta silloin huomattavasti kevyempää kuin hänen. Ap.
Taisi kuitenkin sairastuminen tapahtua suhteen alkupuolella, jolloin mies jaksoi vielä esittää parempaa kuin on. Kotitöiden 50/50 jaossa ei ole teidän taloudessanne mitään epäreilua, se on miehen omassa päässään keksimä valhe. Mies on vain kateellinen sinulle.
Yhtä hyvin voisit sanoa, että kotitöiden jakaminen 50/50 on epäreilua sinua kohtaan, koska ansaitset enemmän (tätä miehet yleensä käyttää). Voisit myös uhriutua vaativamman henkisen työsi raskaasta kuormituksesta.
Ymmärrän miestäsi tietyllä tavalla. Itse olen kateellinen mieheni mahdollisuudesta tehdä etätöitä. Fyysisesti työmme on suunnilleen yhtä kuormittavaa, mutta hän on kaikki perjantait kotona etätöissä, ja kesäloman yhteydessä yleensä useamman viikon etätöitä. Lisäksi palkka on huomattavasti parempi kuin minulla. Puhdasta kateutta se omalla kohdallani on, ei mitään epäreiluutta, vaikka siihen olisikin kivaa vedota. Ei se miehen syy ole, että hänellä on asiat "paremmin" kuin minulla. Enkä todellakaan ole valmis luopumaan eduista, jota hänen suurempi palkkansa ja töidensä joustavuus luo. Esim. koiran vienti eläinlääkäriin onnistuu häneltä koska tahansa, itse pitäisi ottaa palkaton vapaa koska työmatkanikin on pitkä. Ongelma tuossa on se, että jos mies ei ymmärrä olevansa kateellinen, ja osaa käsitellä sitä, hän luultavasti katkeroituu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pahuksen kateellinen minun miehelle siitä, että hänellä on joustavat työajat ja lyhyt työmatka, joten hän pääsee lenkille päivänvalolla, ehtii tavata ystäviään, pystyy hoitamaan virastoasioita sujuvasti jne. Minä taas en pysty vaikuttamaan työaikoihini, ja työmatkani kestää yhteensä yli kolme tuntia päivässä, eli koko arkipäivä menee työhön, enkä ehdi enää valoisan aikaan minnekään (paitsi kesällä). Minun mielestä hänellä on paljon kivempi ja helpompi elämä kuin minulla.
No onhanse ihan selvä että hän on itse arkensa ja huolensa valinnut. Ei ehkä aiemmin, mutta nyt hän valitsee elää raskaalla tavalla jos totuus tosiaan on se, että sinulla yhä olisi varaa maksaa siivoojat ja korjaajat. Sinun tekisin niin että hoitaisin enintään puolet kotitöistä, yhtään enempää en tekisi ja joka kerta kun mies napisee kotitöistä sanoisin saman asian: olen pyytänyt että ostetaan palveluna, sinä olet siitä kieltänyt - tee osasi tai myönny ostopalveluun äläkä valita.
Korosta että tilanne on hänen valintansa.
Myös se ettei mies halua kouluttautua eli hakea mukavampaa työtä on hänen oma valintansa. Ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
No onhanse ihan selvä että hän on itse arkensa ja huolensa valinnut. Ei ehkä aiemmin, mutta nyt hän valitsee elää raskaalla tavalla jos totuus tosiaan on se, että sinulla yhä olisi varaa maksaa siivoojat ja korjaajat. Sinun tekisin niin että hoitaisin enintään puolet kotitöistä, yhtään enempää en tekisi ja joka kerta kun mies napisee kotitöistä sanoisin saman asian: olen pyytänyt että ostetaan palveluna, sinä olet siitä kieltänyt - tee osasi tai myönny ostopalveluun äläkä valita.
Korosta että tilanne on hänen valintansa.Myös se ettei mies halua kouluttautua eli hakea mukavampaa työtä on hänen oma valintansa. Ei sinun.
Miehen kaveritkin tekee tuollaista ylikuormittavaa, fyysisesti rankkaa ja huonosti palkattua työtä, ja ilmeisesti naiset, joita hänellä oli ennen minua oli vähän sellaisessa työssä myös. Samaten vanhempansa. Eli mies ei ole ilmeisesti tottunut siihen, että jollakin olisi helppo, kevyt ja kovapalkkainen työ. Kunnes minä tulin hänen elämäänsä, ja hän vuosien varrella on nyt nähnyt siitä vierestä miten kivaa ja kevyttä elämä voikaan olla. Ennen minua hän ei varmaan niin edes ajatellut asiaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
No onhanse ihan selvä että hän on itse arkensa ja huolensa valinnut. Ei ehkä aiemmin, mutta nyt hän valitsee elää raskaalla tavalla jos totuus tosiaan on se, että sinulla yhä olisi varaa maksaa siivoojat ja korjaajat. Sinun tekisin niin että hoitaisin enintään puolet kotitöistä, yhtään enempää en tekisi ja joka kerta kun mies napisee kotitöistä sanoisin saman asian: olen pyytänyt että ostetaan palveluna, sinä olet siitä kieltänyt - tee osasi tai myönny ostopalveluun äläkä valita.
Korosta että tilanne on hänen valintansa.Myös se ettei mies halua kouluttautua eli hakea mukavampaa työtä on hänen oma valintansa. Ei sinun.
Minusta olisi kyllä aivan älytöntä, jos ap tekisi puolet kotitöistä ja ap:n maksama ostopalvelu toisen puolen. Jos ostopalveluun päädytään, tulee sen helpottaa yhtä paljon molempien taakkaa eli jäljelle jäävistä kotitöistä molemmat tekevät puolet.
Ai niin, ei käy, koska miehestä se olisi epäääääää.
Palkkaa vaan se siivooja,samallahan työllistät ja näin tuet yhteiskuntaakin. Kyllä mies muutaman
siivouskerran jälkeen on valmis myöntämään että ratkaisu helpottaa hänenkin arkeaan. Varmasti kerran
kuussa siivous riittää lapsettomassa taloudessa. Remontteihin myös palkkaat asiantuntevan ammatti-ihmisen. Kannattaa nauttia varallisuudestaan näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhanse ihan selvä että hän on itse arkensa ja huolensa valinnut. Ei ehkä aiemmin, mutta nyt hän valitsee elää raskaalla tavalla jos totuus tosiaan on se, että sinulla yhä olisi varaa maksaa siivoojat ja korjaajat. Sinun tekisin niin että hoitaisin enintään puolet kotitöistä, yhtään enempää en tekisi ja joka kerta kun mies napisee kotitöistä sanoisin saman asian: olen pyytänyt että ostetaan palveluna, sinä olet siitä kieltänyt - tee osasi tai myönny ostopalveluun äläkä valita.
Korosta että tilanne on hänen valintansa.Myös se ettei mies halua kouluttautua eli hakea mukavampaa työtä on hänen oma valintansa. Ei sinun.
Miehen kaveritkin tekee tuollaista ylikuormittavaa, fyysisesti rankkaa ja huonosti palkattua työtä, ja ilmeisesti naiset, joita hänellä oli ennen minua oli vähän sellaisessa työssä myös. Samaten vanhempansa. Eli mies ei ole ilmeisesti tottunut siihen, että jollakin olisi helppo, kevyt ja kovapalkkainen työ. Kunnes minä tulin hänen elämäänsä, ja hän vuosien varrella on nyt nähnyt siitä vierestä miten kivaa ja kevyttä elämä voikaan olla. Ennen minua hän ei varmaan niin edes ajatellut asiaa. Ap.
Fyysinen työ ei rasita mieltä samalla tavalla kuin ajatustyö. Sinä et ilmeisestikään tästä uhriudu vaan jopa nautit työstäsi? Mies taas ei ilmeisesti edes yritä nauttia työnsä fyysisyydestä ja sen henkisestä keveydestä.
Alue: Aihe vapaa
Et varmaan ole itse koskaan tehnyt fyysistä duunarityötä? Tule uudestaan kommentoimaan sitten kun olet.