Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän perheen valinta
18.09.2017 |
Meillä on kaksi lasta, 3v ja 6kk. Esikoinen käy kerhoa muutaman kerran viikossa, mutta on kotihoidossa. Olemme miehen kanssa sopineet, että olen kotona niin kauan, että kuopus menee 2.luokalle. Eli yhteensä kotiäitivuosia minulle tulee kertymään 10. Joku pitää tätä suunnitelmaa varmaan ihan hulluna, koska eihän tämä ole taloudellisesti kannattavaa. Näin kuitenkin aiomme toimia, sillä olemme saaneet todistaa liian monta lapsiperheellisen avio/avoeroa, jotka ovat eläneet ruuhkavuosia, päiväkotiarkea kun molemmat vanhemmat töissä, liikaa harrastuksiin kuskaamista jne. Ei ole aikaa parisuhteeseen, ei perheaikaan eikä lapsille.
Tiedän, että eläkettä ei kerry näinä vuosina. Täytyy myöntää, että en jaksa oikein uskoa, että koko eläkejärjestelmää valtion kassasta on edes olemassa 40 vuoden päästä. Maksan/mies maksaa meille molemmille vapaaehtoista eläkettä.
Hyvin on arki rullannut tähän mennessä. Illat meillä on lähtökohtaisesti aina vapaat, koska ruoan olen tehnyt päivällä etukäteen, samoin kaikki kotityöt. Olen myös voinut käydä ruokakaupassa, neuvolassa, hoitamassa perheen yhteisiä asioita pankissa, apteekissa, kaupoilla jne. Mies taas hoitaa työaikana (on yrittäjä) kaikki vakuutusasiat, autojen huollot ja katsastukset, varaa lasten lääkäriajat, maksaa laskuja ja muita paperihommia. Viikonloppuisin kotityöt hoituu puoliksi. Illat ei ole väsyneiden lasten kanssa tappelua, harrastuksiin kuskaamista tai kotityömaratonia vaan voidaan panostaa parisuhteeseen ja lapsiin. Perheaika on meille prioriteetti yksi. Lapset voivat hyvin ja esikoinen sanoo usein rakastavansa meitä ja että meidän perhe on paras, musiikkia vanhempien korville :)
Ja voisi tämä olla myös toisin päin, minä töissä ja mies kotona, mutta koska tulot hänellä suuremmat niin siksi näin.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en uskalais olla noin riippuvainen miehestä. Laita nyt ainakin oma yritys pystyyn! Entä kun tulee se päivä että oot ollut kymmenen vuotta himassa, kukaan ei ota sua duuniin ja mies lähtee sen kuuluisan nuoren sihteerikön matkaan? Siellä sit oot vuokrayksiössä rahattomana oottamassa lapsiviikkoa. Ei saa olla tyhmä ja jättää itteä pulaan!
Jos nyt näin kaoottisesti kävisi niin ei hätää, meillä ei ole avioehtoa. Perheyritykseen pääsen kyllä töihin jos jossain kohtaa tulisin oikeasti katumapäälle tai elämä muuten heittäisi kuperkeikkaa. Ap
Tämä olisi ollut kohtuullista mainita jo aloituksessa, että sinua on työpaikka odottamassa, etkä joudu aikanaan työttömäksi työnhakijaksi yli-ikäisenä ilman työkokemusta...
En nähnyt sitä oleelliseksi, koska tämä olisi valinta siitäkin huolimatta, vaikka mitään työpaikkaa ei olisi odottamassa.Toki jos eläisin avoliitossa, tilanne voisi olla toinen, silloin riskinä olisi oikeasti jäädä ihan tyhjän päälle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä eläke kertyy?
Luitko aloitukseni? Ap
Minä en ole kummemmin kokenut elämän ruuhkavuosia. Lapsia on kyllä yksi vain. Miehellä on liukuva työaika ja hän on klo klo 9-17 töissä, paitsi niinä päivinä, kun hakee lapsen, hän on klo 8-16 töissä. Minun työaikani on klo 7.30-22 välillä, 8 h päiviä. Minulla on töitä kahtena viikonloppuna kolmesta ja arkivapaita saan tietysti vastaavasti. Noista arkivapaista pidän kovasti, on ihana rentoutua yksin kotona tai käydä salilla tms. ennen kuin haen lapsen. Meillä toinen hakee ja toinen vie lapsen, paitsi minun arkivapaina saatan sekä viedä, että hakea, ellei minulla ole pidempiä menoja. Meidän lapsella ei ole koskaan ollut kovin aikaisia herätyksiä, paitsi ikävä kyllä nyt ekaluokalla, kun koulu alkaa enimmäkseen jo klo 8. Lapsi nukkui jo vauvana hyvin ja isä on mielellään lapsen kanssa (hän on tasavertainen vanhempi minun kanssani, kun on ollut lapsen kanssa kahdestaan siitä lähtien, kun lapsi oli vajaa 2-vuotias ja minä palasin töihin). Meidän lapsella oli paljon "kotipäiviä" ennen eskarin ja koulun aloitusta ja meidän elämä on minusta ollut hyvinkin rauhallista ja stressitöntä, vaikka käydään molemmat töissä☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole kummemmin kokenut elämän ruuhkavuosia. Lapsia on kyllä yksi vain. Miehellä on liukuva työaika ja hän on klo klo 9-17 töissä, paitsi niinä päivinä, kun hakee lapsen, hän on klo 8-16 töissä. Minun työaikani on klo 7.30-22 välillä, 8 h päiviä. Minulla on töitä kahtena viikonloppuna kolmesta ja arkivapaita saan tietysti vastaavasti. Noista arkivapaista pidän kovasti, on ihana rentoutua yksin kotona tai käydä salilla tms. ennen kuin haen lapsen. Meillä toinen hakee ja toinen vie lapsen, paitsi minun arkivapaina saatan sekä viedä, että hakea, ellei minulla ole pidempiä menoja. Meidän lapsella ei ole koskaan ollut kovin aikaisia herätyksiä, paitsi ikävä kyllä nyt ekaluokalla, kun koulu alkaa enimmäkseen jo klo 8. Lapsi nukkui jo vauvana hyvin ja isä on mielellään lapsen kanssa (hän on tasavertainen vanhempi minun kanssani, kun on ollut lapsen kanssa kahdestaan siitä lähtien, kun lapsi oli vajaa 2-vuotias ja minä palasin töihin). Meidän lapsella oli paljon "kotipäiviä" ennen eskarin ja koulun aloitusta ja meidän elämä on minusta ollut hyvinkin rauhallista ja stressitöntä, vaikka käydään molemmat töissä☺
Käytte molemmat töissä, mutta isä on ollut lapsen kanssa kahdestaan siitä lähtien kun lapsi oli 2? Miten tuo on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Noista arkivapaista pidän kovasti, on ihana rentoutua yksin kotona tai käydä salilla tms. ennen kuin haen lapsen. Meillä toinen hakee ja toinen vie lapsen, paitsi minun arkivapaina saatan sekä viedä, että hakea, ellei minulla ole pidempiä menoja.
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka vievät lapset hoitoon, vaikka itse ovat kotona. Lapsen hoito kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, ei päiväkodille. Vain töissäoloaikana lapsi hoitoon, muuten ei ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset tarvii vanhempiaan enemmän kuin päiväkoti-ikäiset ja teinit vasta tarviikin.
Erikoinen näkemys. Tottakai koululaiset ja teinitkin vanhempia tarvitsevat ja paljon. Mutta enemmän kuin päiväkoti-ikäinen? Millähän perusteella? Koululaisethan ovat päivän koulussa ja osaavat itse pukemisen ym. perustaidot. En ihan ymmärrä logiikkaasi.
Päiväkoti-ikäinen voi olla hoidossa 5-7 tuntia. Sen jälkeen ei tarvitse muuta.
Koululainen pääsee koulusta aikaisin, tarvitsee sitä iltapäiväkaitsentaa, sitten läksyapua ja sitten on harrastusrumba.
Hienoa AP, nauti täysin rinnoin! Niin tein minäkin ja onnellisempaa avioliittoa kuin meillä saa hakea. Tuo on niin totta, että paljolta murheelta ja hampaiden kiristykseltä säilyy, kun ei tarvitse taistella hoitovuoroista kuka jää kotiin sairaan lapsen kanssa, käy kaupassa, vie roskat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset tarvii vanhempiaan enemmän kuin päiväkoti-ikäiset ja teinit vasta tarviikin.
Erikoinen näkemys. Tottakai koululaiset ja teinitkin vanhempia tarvitsevat ja paljon. Mutta enemmän kuin päiväkoti-ikäinen? Millähän perusteella? Koululaisethan ovat päivän koulussa ja osaavat itse pukemisen ym. perustaidot. En ihan ymmärrä logiikkaasi.
Päiväkoti-ikäinen voi olla hoidossa 5-7 tuntia. Sen jälkeen ei tarvitse muuta.
Koululainen pääsee koulusta aikaisin, tarvitsee sitä iltapäiväkaitsentaa, sitten läksyapua ja sitten on harrastusrumba.
Ei tarvitse päivähoidon jälkeen muuta???
Näin kuitenkin aiomme toimia, sillä olemme saaneet todistaa liian monta lapsiperheellisen avio/avoeroa, jotka ovat eläneet ruuhkavuosia, päiväkotiarkea kun molemmat vanhemmat töissä, liikaa harrastuksiin kuskaamista jne.
Miten ne avio/avoerot on eläneet ruuhkavuosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset tarvii vanhempiaan enemmän kuin päiväkoti-ikäiset ja teinit vasta tarviikin.
Erikoinen näkemys. Tottakai koululaiset ja teinitkin vanhempia tarvitsevat ja paljon. Mutta enemmän kuin päiväkoti-ikäinen? Millähän perusteella? Koululaisethan ovat päivän koulussa ja osaavat itse pukemisen ym. perustaidot. En ihan ymmärrä logiikkaasi.
Päiväkoti-ikäinen voi olla hoidossa 5-7 tuntia. Sen jälkeen ei tarvitse muuta.
Koululainen pääsee koulusta aikaisin, tarvitsee sitä iltapäiväkaitsentaa, sitten läksyapua ja sitten on harrastusrumba.
Ei tarvitse päivähoidon jälkeen muuta???
Niin. Päivähoitolapsella ei tarvitse olla harrastuksia. Hän on ulkoillut kaksi kertaa siellä hoidossa eli ei tarvitse ulkoilua. Välipalankin saa iltapäivällä hoidossa.
Illalla riittää rauhallienn puuhailu kotona.
Koululaiselle pitää hoitaa välipalaa iltapäiväksi, samaten pitää miettiä se, että miten pitkä se iltapäivä hänellä on.
Sitten on läksyt, joissa usein on nykyään myös vanhemmille hommaa. Joko siksi että koulu on laiminlyönyt tai sitten uuden opsin takia.
Sitten on kokeet, joihin pitää auttaa.
Sitten on vanhempainillat, leirikouluasiat, kouluihin pyrkimiset eli niihin liittyvät tutustumiskäynnit, tietojen selvittelyt jne.
Sitten on koulujen Wilma, jota pitää päivystää.
Sitten on poikkeuspäivät, poikkeusjärjestelyt, poikkeusaikataulut ja lauantaikoulut. Avoimet ovet, joihin pitää mennä.
Sitten on harrastusrumba ja niihin liittyvä sälä. Ilmoittautumishorna netissä, rahankeruut, kuskaukset.
Sitten on kaverit, usein myös kuskauksia, kaverisynttäreitä ehkä jopa joka viikonloppu. Iltapäivisin kaverit myös kotona - eli koti ei pysy siistinä, vaikka itse olisi töissä. Kuten päivähoitolapsen kanssa pysyy.
Koululainen työllistää noin 50 kertaa enemmän kuin päivähoitolapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole kummemmin kokenut elämän ruuhkavuosia. Lapsia on kyllä yksi vain. Miehellä on liukuva työaika ja hän on klo klo 9-17 töissä, paitsi niinä päivinä, kun hakee lapsen, hän on klo 8-16 töissä. Minun työaikani on klo 7.30-22 välillä, 8 h päiviä. Minulla on töitä kahtena viikonloppuna kolmesta ja arkivapaita saan tietysti vastaavasti. Noista arkivapaista pidän kovasti, on ihana rentoutua yksin kotona tai käydä salilla tms. ennen kuin haen lapsen. Meillä toinen hakee ja toinen vie lapsen, paitsi minun arkivapaina saatan sekä viedä, että hakea, ellei minulla ole pidempiä menoja. Meidän lapsella ei ole koskaan ollut kovin aikaisia herätyksiä, paitsi ikävä kyllä nyt ekaluokalla, kun koulu alkaa enimmäkseen jo klo 8. Lapsi nukkui jo vauvana hyvin ja isä on mielellään lapsen kanssa (hän on tasavertainen vanhempi minun kanssani, kun on ollut lapsen kanssa kahdestaan siitä lähtien, kun lapsi oli vajaa 2-vuotias ja minä palasin töihin). Meidän lapsella oli paljon "kotipäiviä" ennen eskarin ja koulun aloitusta ja meidän elämä on minusta ollut hyvinkin rauhallista ja stressitöntä, vaikka käydään molemmat töissä☺
Käytte molemmat töissä, mutta isä on ollut lapsen kanssa kahdestaan siitä lähtien kun lapsi oli 2? Miten tuo on mahdollista?
"Hän on tasavertainen vanhempi minun kanssani, kun on ollut NIIN PALJON lapsen kanssa kahdestaan siitä lähtien, kun lapsi oli vajaa 2-vuotias ja minä palasin töihin"
Tuo jäi uupumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekalla ja tokalla ne lapaet haluaa iltikseen eli äiti kotona on turha.
Ja eskarikin on pakollinen plus sen jälkeen lapset haluaa jäädä leikkimään.
Eli aika pähkähulluna pidän sitä kokopäiväistä kotiäitiyttä, varainkin kun mieskin on yrittäjä, mikä aina on jo riski.
Osa-aikatyö olisi järkevämpää.
Meillä esikoinen oli innoissaan kun ei tarvinnut jäädä päiväkodille enää eskarin jälkeen. Oli mielummin kotona. Myös ekalla ollessaan oli ihana hänen mielestään kun oli lyhyet päivät, pääsi suoraan kotiin. Kaverinsa olivat aika väsyneitä iltapäiväkerhojen jälkeen.
Ei myöskään ekalla uskaltanut edes olla yksin kotona. On hieman herkempi, sisarensa oli hetken yksin käydessäni pesutuvalla jo ollessaan 4v.
Että näin ne lapset vain ovat erilaisia, vaikka joku haluaa olla yksin, ei kaikki halua.
Alue: Aihe vapaa
Eikä halua! Ei meillä ole ainakaan kukaan halunnut. Tulivat joko kotiin tai menivät mummolaan/kaverille :)
Hyvä ap, loistava perhekeskeinen valinta!
Itse olen myös ollut pitkiä pätkiä kotona ja välillä osa-aikatyössä tai pätkätöissä rahan takia. Päivähoidossa tai ope hoidossa ei ole oltu, meillä vuorotyö ja kattava isovanhempien hoito mahdollistivat tämän. Olen tyytyväinen ratkaisuihin.