Miksi koira on uskollinen isännälleen, vaikka isäntä löisi sitä?

Sama pätee moneen aviomieheen.

Pysyvät uskollisena rinnalla, vaikka nainen lyö, pettää ja perseilee.

Koiraeläimet kunnioittaa laumanjohtajaa.

Koska ovat kiintyneet isäntäänsä eivätkä tiedä paremmasta (jos ovat tulleet perheeseen jo pentuna). Sama juttu ihmislapsilla, omia vanhempia suojellaan henkeen ja vereen vaikka tilanne olisi mikä. Ero on tosin se, että ihmisen kasvaessa tietoisuus lisääntyy toisin kuin koirilla.

Koiralla ei ole paljon vaihtoehtoja, kuten ei pienellä lapsellakaan. Koira ei voi soittaa lasuun, turvakotiin, auttavaan puhelimeen.

Ja kyllä se kissakin alistuu, kun on kunnon psyko emäntä/isäntä eikä pakoon pääse. Olen nähnyt.

Emännät tätä usein tekee. Ovat inceleitä koiranaisia. Aivan kuin idolinsa Sanna.

Koirankin pitää syödä.

Ei tiedä paremmasta ja laumaeläimenä on kaikista tärkeintä kuulua laumaan, vaikka olisi paska sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Koiraeläimet kunnioittaa laumanjohtajaa.

Tämä on ajat sitten kumottua, vanhentunutta tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä paremmasta ja laumaeläimenä on kaikista tärkeintä kuulua laumaan, vaikka olisi paska sellainen.

Näin juuri.

Koiran ja ihmisen liitto on ollut niin pitkä ja tiivis, että koirat ja ihmiset muistuttavat monessa suhteessa toisiaan. Aivan kuin kaltoinkohdeltu lapsi rakastaa vanhempiaan, koska he ovat hänen ainoa perheensä, niin se koirakin rakastaa sitä huonoa omistajaa.

Vierailija kirjoitti:

Koiralla ei ole paljon vaihtoehtoja, kuten ei pienellä lapsellakaan. Koira ei voi soittaa lasuun, turvakotiin, auttavaan puhelimeen.

Ja kyllä se kissakin alistuu, kun on kunnon psyko emäntä/isäntä eikä pakoon pääse. Olen nähnyt.

Kissa ei kylläkään hakeudu enää sitä hakkaavan omistajan luo ja syliin. Kaltoinkohdeltu kissa vetäytyy.

Kerran tönäisin kiukuspäissäni koiraamme kun se ei mennyt riittävän nopeasti paikkaan, johon halusin. Nuorempana tuollainen ei olisi koiralla tuntunut missään, mutta se oli jo vanha, ja sen jälkeen kun koira myöhemmin lopetettiin, en ole päässyt yli ajatuksesta, tönäisy vaikutti koiran takapään heikentymiseen.

Vaikken missään nimessä hakannut koiraamme, pidän silti itseäni täytenä k*sipäänä. Samoin ajattelen kaikista, jotka kohtelevat koiraansa huonosti. Nimenomaan koiran uskollisuus tekee tuollaisesta käytöksestä sitäkin inhottavampaa.

Valitettavasti taitaa olla niin, että koira kunnioittaa/nöyristelee omistajaansa (pelosta) sitä enemmän mitä kovakouraisemmin sitä kohdellaan. Sillä ei ole mahdollisuutta itsenäisesti tavoitella parempaakaan elämää, joten se yrittää selviytyä vallitsevissa olosuhteissa alistumalla, ihan kuten ihmislapsikin. Tuskinpa koira sellaisesta omistajasta pitää, mutta tekee mitä pitää selviytyäkseen.

Onhan toki olemassa rotuja, jotka eivät välttämättä alistu väkivallan alle, vaan ennemmin tai myöhemmin saattavatkin kääntyä omistajaansa vastaan kohtalokkainkin seurauksin.

Dog on takaperin god ;) aidosti epäitsekästä rakkautta siis niillä pikku karvapalleroilla meitä kohtaan

Kyllähän me ihmisetkin siedämme huonoa tai jopa väkivaltaista käytöstä esimerkiksi parisuhteissa, vanhemmiltamme, valmentajilta ja työelämässä esimiehiltä. Me siedämme sitä, koska huonon kohtelun vastapanoksi me myös hyödymme näistä suhteista tai vaihtoehtoisesti siksi, että me kaikesta huolimatta rakastamme kaltoinkohtelijoitamme.

Jos katselee susilauman elämää, niin kyllähän siellä arvoasteikkosta neuvotellaan välillä hyvinkin väkivaltaisesti. Silti yleensä kaikki yksilöt haluavat pysytellä laumassa. Uskoisin, ettei myöskään koirat samalla tavalla tunteile kaltoinkohteluaan kuin me ihmiset, lähinnä ne pelkäävät/kunnioittavat itseään vahvempia ja väkivaltaisia lauman jäseniä, mutta harvemmin ajautuvat varsinaisesti masennukseen, epätoivoon tai melankoliaan.