Äitini mielestä minun pitäisi miettiä, kuinka paljon olen pilannut hänen elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo varaa mennä psykoosiin hajoilemaaan, kun pitää parantaa itsensä. Menkööt sinne mielisairaaloihin ne jotka eivät enää kestä ja haluavat siellä ruikuttaa. Tai tietty on ihan aivojen rakenteellisistakin syistä syntyviä psykooseja, skitsofreenikoilla esim.

ap

Vaikka et sitä itse ymmärrä niin sinut olisi muutamia vuosikymmeniä sitten kiikutettu mielisairaalaan ja suljetulle. Riippumatta siitä onko se oikein vai väärin tai halusit sitä tai et. Sinä vain et tunnu sopivan joukkoon ja sinua on hankala ymmärtää. Eli yritä olla kiitollinen siitä että olet vapaa (jankuttamaan täällä) sen sijaan että sinut on sidottu jonnekin pois silmistä.

Ihmettelen, että mistä käsityksesi edes on peräisin? Omasta suvustasiko? Ihan ilman ilkeilyä mietin, koska itselläni ei ainakaan ole mitään omakohtaista tai suvussammekaan kulkevaa tietoa mielisairaaloista tai hulluista. Tiedän sen, mitä lääkärit asiasta osaavat sanoa, ja lausuntosi ei kuulostanut lääkäristä lähtöisin olevalta, vaan ennemminkin sellaiselta kansan suusta tulevalta pelottelulta.

ap

Sinä olet ollut mielisairaalassa. Onko sekin unohtonut?

En ole, mistä sellaista olet keksinyt? En tosiaan ole. Olen joskus halunnut mennä lepäämään sinne, mutta minulle sanottiin, ettei kuulosta sille, että tarvetta on. Sittemin se levon tarve selittyikin muilla asioilla, fyysisillä. Ei liity ruokaan!

ap

ap

Olet itse kertonut. Olit mielisairaalassa parikymppisenä. Turha sitä on enää kieltää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksinkaipuu. Yksi äitihullun vakiojankkaus

No ei todellakaan ole.

ap

Onko sulta mennyt muisti? Jankkasit sitä ja ihastustasi jatkuvasti jokin aika sitten.

No ihastuksesta puhuessani puhuin ennemminkin rakastamisesta, en seksistä, niin että voisi sanoa sen olleen vakioaiheeni.

ap

Teit kymmeniä aloituksia seksistä ja sen puutteesta. Maalailit fantasiaa. Kuinka haluaisit hyvää seksiä. Kerroit myös että seksiä miehesi kanssa on.

Mutta ei se tietenkään sinulle riitä

No en tehnyt! Pari kolme ketjua, ei voi puhua vakioaiheistani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo varaa mennä psykoosiin hajoilemaaan, kun pitää parantaa itsensä. Menkööt sinne mielisairaaloihin ne jotka eivät enää kestä ja haluavat siellä ruikuttaa. Tai tietty on ihan aivojen rakenteellisistakin syistä syntyviä psykooseja, skitsofreenikoilla esim.

ap

Vaikka et sitä itse ymmärrä niin sinut olisi muutamia vuosikymmeniä sitten kiikutettu mielisairaalaan ja suljetulle. Riippumatta siitä onko se oikein vai väärin tai halusit sitä tai et. Sinä vain et tunnu sopivan joukkoon ja sinua on hankala ymmärtää. Eli yritä olla kiitollinen siitä että olet vapaa (jankuttamaan täällä) sen sijaan että sinut on sidottu jonnekin pois silmistä.

Ihmettelen, että mistä käsityksesi edes on peräisin? Omasta suvustasiko? Ihan ilman ilkeilyä mietin, koska itselläni ei ainakaan ole mitään omakohtaista tai suvussammekaan kulkevaa tietoa mielisairaaloista tai hulluista. Tiedän sen, mitä lääkärit asiasta osaavat sanoa, ja lausuntosi ei kuulostanut lääkäristä lähtöisin olevalta, vaan ennemminkin sellaiselta kansan suusta tulevalta pelottelulta.

ap

Sinä olet ollut mielisairaalassa. Onko sekin unohtonut?

En ole, mistä sellaista olet keksinyt? En tosiaan ole. Olen joskus halunnut mennä lepäämään sinne, mutta minulle sanottiin, ettei kuulosta sille, että tarvetta on. Sittemin se levon tarve selittyikin muilla asioilla, fyysisillä. Ei liity ruokaan!

ap

ap

Olet itse kertonut. Olit mielisairaalassa parikymppisenä. Turha sitä on enää kieltää

En ole. En ole todellakaan ollut, enkä ole sellaista kertonut. Olet lukenut väärin, tai tajunnut väärin. Minua ei ole koskaan hoitaneet edes julkisen puolen psykiatrit. Ainoastaan olen käynyt yksityisellä, lähinnä hakemassa lausuntoja kelan terapioita varten.

Yksi mt-toimiston psykiatri tuli tavattua kerran 90-luvun lopulla. Tyyppi vaikutti sille kuin olisi nukahtanut tuoliinsa, eikä sanonut mitään mihinkään. Ajattelin silloin, että onneksi mulla on varaa isoäitini avun kanssa käydä kenellä valitsen.

ap

Minulle siis käy ennemminkin niin, että ellen itse maksa hoidostani, hoitotahojen mielestä minulla ei ole mitään hoidontarvetta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo varaa mennä psykoosiin hajoilemaaan, kun pitää parantaa itsensä. Menkööt sinne mielisairaaloihin ne jotka eivät enää kestä ja haluavat siellä ruikuttaa. Tai tietty on ihan aivojen rakenteellisistakin syistä syntyviä psykooseja, skitsofreenikoilla esim.

ap

Vaikka et sitä itse ymmärrä niin sinut olisi muutamia vuosikymmeniä sitten kiikutettu mielisairaalaan ja suljetulle. Riippumatta siitä onko se oikein vai väärin tai halusit sitä tai et. Sinä vain et tunnu sopivan joukkoon ja sinua on hankala ymmärtää. Eli yritä olla kiitollinen siitä että olet vapaa (jankuttamaan täällä) sen sijaan että sinut on sidottu jonnekin pois silmistä.

Yritä olla kiitollinen, että olet vapaa!! Tirsk, siis what! Olet mennyt muodpstelemaan harhaisessa pikku päässäsi hiukan väärän käsityksen minusta nyt kyllä.

ap

No kerropa minkälainen käsitys minulla pitäisi olla ihmisestä joka ei kuuntele mitään mitä tälle sanotaan ja jankkaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen eikä opi niin kuin muut ihmiset eikä myöskään ymmärrä muita ihmisiä. Tyhmyyttä sellainen on että toistetaan samaa asiaa monta kertaa ja odotetaan eri tuloksia. Ja sinä olet tehnyt tänne aloituksia vuosien ajan samasta asiasta. Mitä hyötyä siitä on ollut tähän asti? Ihan noin konkreettisesti.

"Tyhmyys" ei ole syy laittaa mielisairaalaan. Ja on hyötyä olla kuuntelematta mitä sanotaan, jos viestissä on jotakin vikaa. Että viesti esimerkiksi haukkuu minua, kun syy on äidissäni.

ap

Totesin vain että on tyhmää toistaa samaa asiaa odottaen eri asioita. Se on yleismaailmallinen fakta eikä pelkästään liity sinuun vaikka haluatkin näyttävästi kaiken tässä keskustelussa olevan sinusta tai äidistäsi puhumista. Voitko vielä vastata kysymykseeni: Mitä hyötyä siitä ollut tähän asti että olet purkanut ongelmasi tänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivohnnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että me ihmiset sanomme asioita, joita emme tarkoita, vain sen vuoksi, että toinen ei pahoittaisi mieltään. Joku on saattanut loukata minua pahastikin ja silti hymyilen ja sanon ei se mitään.

Äitisi ystävätär on saattanut loukkaantua. Myöskään lasten hyviin tapoihin ei kuulu kotiin lähtemisen kinuaminen ja vinkuminen ja pitäisi riittää, kun asiasta sanoo kerran.

Se, että sä vingut asiasta kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen, osoittaa kyllä erittäin huonoa käytöstä vieläkin. Ja kykenemättömyyttä käsitellä asioita loppuun.

Se osoittaa myös itsessäsi halua olla marttyyri. Ihan kaiken, oman huonon käytöksen puolisoa, omia lapsia ja äitiään kohtaan voi perustella lapsuudessaan kokemalla vääryydellä. Mistään ei tarvitse ottaa vastuuta itse. Sä et haluakkaan parantua.

Ja kyllä, pilaat edelleen läheistesi elämää jatkuvalla vinkumisella , mistä et haluakkaan päästä eroon.

"Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että me ihmiset sanomme asioita, joita emme tarkoita, vain sen vuoksi, että toinen ei pahoittaisi mieltään."

No voi oletpa lapsellinen, jos luulet tuon olevan minulle uutta!!!! Tai kenellekään.

Ei ollut kyse siitä, että äiti olisi nähnyt toisen pahoittaneen mielensä, vaan äitini sairaalloisesta itse-epävarmuudesta, jonka purkukohde ja rääkkäyssäkki ja oksennustynnyri olin minä.

Ja jos se ystävä olisikin tuollaisesta loukkaantunut, niin hänen kannattaisi kehittää hiukan itsetuntoaan, koska lapseltahan se ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi, niin miksi se pitäis sellaisena ottaa?

ap

Jos tässä joku on lapsellinen niin sinä. Sun käytöksesi muistuttaa lapsen käytöstä todella paljon, sinä ja sinun tunteesi ovat maailman napa. Muut ovat vain sivuroolissa.

Niin, ja ei sen öitisi tarvinnut nähdä ystävänsä loukkaantuvan - se ei ole tässä oleellista. Vaan se, että sinä et osannut käyttäytyä silloin.

Se, että jauhat tästä samasta asiasta palstalla kymmeniä kertoja ja kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen on lapsellisuutta.

Koita kasvaa aikuiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo varaa mennä psykoosiin hajoilemaaan, kun pitää parantaa itsensä. Menkööt sinne mielisairaaloihin ne jotka eivät enää kestä ja haluavat siellä ruikuttaa. Tai tietty on ihan aivojen rakenteellisistakin syistä syntyviä psykooseja, skitsofreenikoilla esim.

ap

Vaikka et sitä itse ymmärrä niin sinut olisi muutamia vuosikymmeniä sitten kiikutettu mielisairaalaan ja suljetulle. Riippumatta siitä onko se oikein vai väärin tai halusit sitä tai et. Sinä vain et tunnu sopivan joukkoon ja sinua on hankala ymmärtää. Eli yritä olla kiitollinen siitä että olet vapaa (jankuttamaan täällä) sen sijaan että sinut on sidottu jonnekin pois silmistä.

Yritä olla kiitollinen, että olet vapaa!! Tirsk, siis what! Olet mennyt muodpstelemaan harhaisessa pikku päässäsi hiukan väärän käsityksen minusta nyt kyllä.

ap

No kerropa minkälainen käsitys minulla pitäisi olla ihmisestä joka ei kuuntele mitään mitä tälle sanotaan ja jankkaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen eikä opi niin kuin muut ihmiset eikä myöskään ymmärrä muita ihmisiä. Tyhmyyttä sellainen on että toistetaan samaa asiaa monta kertaa ja odotetaan eri tuloksia. Ja sinä olet tehnyt tänne aloituksia vuosien ajan samasta asiasta. Mitä hyötyä siitä on ollut tähän asti? Ihan noin konkreettisesti.

"Tyhmyys" ei ole syy laittaa mielisairaalaan. Ja on hyötyä olla kuuntelematta mitä sanotaan, jos viestissä on jotakin vikaa. Että viesti esimerkiksi haukkuu minua, kun syy on äidissäni.

ap

Totesin vain että on tyhmää toistaa samaa asiaa odottaen eri asioita. Se on yleismaailmallinen fakta eikä pelkästään liity sinuun vaikka haluatkin näyttävästi kaiken tässä keskustelussa olevan sinusta tai äidistäsi puhumista. Voitko vielä vastata kysymykseeni: Mitä hyötyä siitä ollut tähän asti että olet purkanut ongelmasi tänne?

No sen jälkeen kun sain ensin vinkin suhtautua äitiini (narsistisena) luonnehäiriöisenä, eikä ihmisenä, jonka kanssa se, miten minä toimin voi parantaa suhdettamme, niin olen kyllä aina aika ajoin oivaltanut jotain lukkojani keskusteluista täällä. Saan myös purkaa patoutunutta vihaani täällä. Ne, jotka siihen osallistuvat ovat siinä vapaaehtoisesti. Kiitän heitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivohnnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että me ihmiset sanomme asioita, joita emme tarkoita, vain sen vuoksi, että toinen ei pahoittaisi mieltään. Joku on saattanut loukata minua pahastikin ja silti hymyilen ja sanon ei se mitään.

Äitisi ystävätär on saattanut loukkaantua. Myöskään lasten hyviin tapoihin ei kuulu kotiin lähtemisen kinuaminen ja vinkuminen ja pitäisi riittää, kun asiasta sanoo kerran.

Se, että sä vingut asiasta kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen, osoittaa kyllä erittäin huonoa käytöstä vieläkin. Ja kykenemättömyyttä käsitellä asioita loppuun.

Se osoittaa myös itsessäsi halua olla marttyyri. Ihan kaiken, oman huonon käytöksen puolisoa, omia lapsia ja äitiään kohtaan voi perustella lapsuudessaan kokemalla vääryydellä. Mistään ei tarvitse ottaa vastuuta itse. Sä et haluakkaan parantua.

Ja kyllä, pilaat edelleen läheistesi elämää jatkuvalla vinkumisella , mistä et haluakkaan päästä eroon.

"Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että me ihmiset sanomme asioita, joita emme tarkoita, vain sen vuoksi, että toinen ei pahoittaisi mieltään."

No voi oletpa lapsellinen, jos luulet tuon olevan minulle uutta!!!! Tai kenellekään.

Ei ollut kyse siitä, että äiti olisi nähnyt toisen pahoittaneen mielensä, vaan äitini sairaalloisesta itse-epävarmuudesta, jonka purkukohde ja rääkkäyssäkki ja oksennustynnyri olin minä.

Ja jos se ystävä olisikin tuollaisesta loukkaantunut, niin hänen kannattaisi kehittää hiukan itsetuntoaan, koska lapseltahan se ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi, niin miksi se pitäis sellaisena ottaa?

ap

Jos tässä joku on lapsellinen niin sinä. Sun käytöksesi muistuttaa lapsen käytöstä todella paljon, sinä ja sinun tunteesi ovat maailman napa. Muut ovat vain sivuroolissa.

Niin, ja ei sen öitisi tarvinnut nähdä ystävänsä loukkaantuvan - se ei ole tässä oleellista. Vaan se, että sinä et osannut käyttäytyä silloin.

Se, että jauhat tästä samasta asiasta palstalla kymmeniä kertoja ja kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen on lapsellisuutta.

Koita kasvaa aikuiseksi!

No jos minä en osannut käyttäytyä, niin se pitää antaa anteeksi, eikä syytellä minua siitä, koska minä en ollut ennen sitä kuullutkaan, että joku täysi-iän ylittänyt oisinloukkaantua siitä, että lapsi tuntee asiaa X.

Äitini rankaisi minua syyttä ja sellainen on väärää ja huonoa käytöstä aikuiselta, hänen olisi pitänyt tietää paremmin, eikä istuttaa omia vainoharjhojaan lapsen kannettavaksi. Hänen olisi pitänyt siinä olla kasvattaja ja lapsen apu ja tuki, jos lapsi ei jotakin osannut.

Sinä olet niin keskeneräinen, että tarvitsemme uuden sanan sille, mutta ole vaan, sinun elämääsihännse eniten haittaa, ja ehkä läheistesi, raukkaparat, kun olet noin yksinkertainen, ei varmaan voi mitään, ellet sitä itse näe.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivohnnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että me ihmiset sanomme asioita, joita emme tarkoita, vain sen vuoksi, että toinen ei pahoittaisi mieltään. Joku on saattanut loukata minua pahastikin ja silti hymyilen ja sanon ei se mitään.

Äitisi ystävätär on saattanut loukkaantua. Myöskään lasten hyviin tapoihin ei kuulu kotiin lähtemisen kinuaminen ja vinkuminen ja pitäisi riittää, kun asiasta sanoo kerran.

Se, että sä vingut asiasta kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen, osoittaa kyllä erittäin huonoa käytöstä vieläkin. Ja kykenemättömyyttä käsitellä asioita loppuun.

Se osoittaa myös itsessäsi halua olla marttyyri. Ihan kaiken, oman huonon käytöksen puolisoa, omia lapsia ja äitiään kohtaan voi perustella lapsuudessaan kokemalla vääryydellä. Mistään ei tarvitse ottaa vastuuta itse. Sä et haluakkaan parantua.

Ja kyllä, pilaat edelleen läheistesi elämää jatkuvalla vinkumisella , mistä et haluakkaan päästä eroon.

"Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että me ihmiset sanomme asioita, joita emme tarkoita, vain sen vuoksi, että toinen ei pahoittaisi mieltään."

No voi oletpa lapsellinen, jos luulet tuon olevan minulle uutta!!!! Tai kenellekään.

Ei ollut kyse siitä, että äiti olisi nähnyt toisen pahoittaneen mielensä, vaan äitini sairaalloisesta itse-epävarmuudesta, jonka purkukohde ja rääkkäyssäkki ja oksennustynnyri olin minä.

Ja jos se ystävä olisikin tuollaisesta loukkaantunut, niin hänen kannattaisi kehittää hiukan itsetuntoaan, koska lapseltahan se ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi, niin miksi se pitäis sellaisena ottaa?

ap

Jos tässä joku on lapsellinen niin sinä. Sun käytöksesi muistuttaa lapsen käytöstä todella paljon, sinä ja sinun tunteesi ovat maailman napa. Muut ovat vain sivuroolissa.

Niin, ja ei sen öitisi tarvinnut nähdä ystävänsä loukkaantuvan - se ei ole tässä oleellista. Vaan se, että sinä et osannut käyttäytyä silloin.

Se, että jauhat tästä samasta asiasta palstalla kymmeniä kertoja ja kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen on lapsellisuutta.

Koita kasvaa aikuiseksi!

Sinähän se vaain koitat loukata minua, koita opetella sanomaan asiasi rakentavammin, niin ehkä sinutkin sitten joku ottaisi tosissaan.

ap

Pikkuasioita. Tottakai lapsia on ojennettu. Ei sinulla ole yhtään esimerkkiä äitisi huonoudesta.

Omastasi sensijaan on satoja.

Oikeasti olet sitä mieltä että sinun käytöstä piti ja pitää ymmärtää. Ja sinun ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestäsi. Tekosyysi olla huono äiti ja paha ihminen ovat oikeutettuja. Mutta sinun ei tarvitse ymmärtää ketään. Eikä tehdä mitään kenenkään vuoksi.

Ei kukaan voi olla noin itsekäs. Ja 100% kyvytön empatiaan.

Eivät edes nämä nykyiset mt häiriöt selitä näin täydellistä empatian puutetta

Vierailija kirjoitti:

Pikkuasioita. Tottakai lapsia on ojennettu. Ei sinulla ole yhtään esimerkkiä äitisi huonoudesta.

Omastasi sensijaan on satoja.

Oikeasti olet sitä mieltä että sinun käytöstä piti ja pitää ymmärtää. Ja sinun ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestäsi. Tekosyysi olla huono äiti ja paha ihminen ovat oikeutettuja. Mutta sinun ei tarvitse ymmärtää ketään. Eikä tehdä mitään kenenkään vuoksi.

Ei kukaan voi olla noin itsekäs. Ja 100% kyvytön empatiaan.

Eivät edes nämä nykyiset mt häiriöt selitä näin täydellistä empatian puutetta

Jäpäjäpäjäpäjäpä, oliko muuta?

ap

Tee empatiaharjoitus. Mieti elämää miehesi näkökulmasta. Miltä se vaikuttaa. Miten hänen elämänsä voisi olla parempaa. Unohda itsesi. Mieti vain miltä hänestä tuntuu

Tee sama molempien lastesi sekä äitisi näkökulmasta

Minä olen kyllä empaattinen, mutta en ihmisille, jotka ovat kohdelleet minua huonosti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuasioita. Tottakai lapsia on ojennettu. Ei sinulla ole yhtään esimerkkiä äitisi huonoudesta.

Omastasi sensijaan on satoja.

Oikeasti olet sitä mieltä että sinun käytöstä piti ja pitää ymmärtää. Ja sinun ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestäsi. Tekosyysi olla huono äiti ja paha ihminen ovat oikeutettuja. Mutta sinun ei tarvitse ymmärtää ketään. Eikä tehdä mitään kenenkään vuoksi.

Ei kukaan voi olla noin itsekäs. Ja 100% kyvytön empatiaan.

Eivät edes nämä nykyiset mt häiriöt selitä näin täydellistä empatian puutetta

Jäpäjäpäjäpäjäpä, oliko muuta?

ap

Totuus on ruma

Vierailija kirjoitti:

Tee empatiaharjoitus. Mieti elämää miehesi näkökulmasta. Miltä se vaikuttaa. Miten hänen elämänsä voisi olla parempaa. Unohda itsesi. Mieti vain miltä hänestä tuntuu

Tee sama molempien lastesi sekä äitisi näkökulmasta

Ei minun ole vaikeaa asettua mieheni asemaan? Entä sitten?

Miten se aikaan saa sen, että mun haavani paranevat?

Tai äitini, miksi minun pitäisi tässä vielä miettiä sitä, miksi kiusaajani onkaan kokenut elämänsä menneen minun takia muka pilalle, eikä tunnista sitä, että sen on pilanneet joko hänen omat vanhempansa, tai jokin muu taho, kuin minä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuasioita. Tottakai lapsia on ojennettu. Ei sinulla ole yhtään esimerkkiä äitisi huonoudesta.

Omastasi sensijaan on satoja.

Oikeasti olet sitä mieltä että sinun käytöstä piti ja pitää ymmärtää. Ja sinun ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestäsi. Tekosyysi olla huono äiti ja paha ihminen ovat oikeutettuja. Mutta sinun ei tarvitse ymmärtää ketään. Eikä tehdä mitään kenenkään vuoksi.

Ei kukaan voi olla noin itsekäs. Ja 100% kyvytön empatiaan.

Eivät edes nämä nykyiset mt häiriöt selitä näin täydellistä empatian puutetta

Jäpäjäpäjäpäjäpä, oliko muuta?

ap

Totuus on ruma

No, mun ei onneksi tarvitse jäädä sinne rähmälleen makaamaan, kuten sä olet sun elämässäsi jäänyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä empaattinen, mutta en ihmisille, jotka ovat kohdelleet minua huonosti.

ap

Tämä on uutta. Ihminen joka ei pysty asettumaan kenenkään asemaan. Eikä tee mitään kenenkään vuoksi. Ei edes leipää omalle lapselleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä empaattinen, mutta en ihmisille, jotka ovat kohdelleet minua huonosti.

ap

Tämä on uutta. Ihminen joka ei pysty asettumaan kenenkään asemaan. Eikä tee mitään kenenkään vuoksi. Ei edes leipää omalle lapselleen

Kyllä mä pystyn asettumaan lasteni asemaan. Mutta mitä se auttaa, kun syynä toiminnalleni ovat omat haavani, joiden paranemiseen en ole saanut tukea, enkä apua?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee empatiaharjoitus. Mieti elämää miehesi näkökulmasta. Miltä se vaikuttaa. Miten hänen elämänsä voisi olla parempaa. Unohda itsesi. Mieti vain miltä hänestä tuntuu

Tee sama molempien lastesi sekä äitisi näkökulmasta

Ei minun ole vaikeaa asettua mieheni asemaan? Entä sitten?

Miten se aikaan saa sen, että mun haavani paranevat?

Tai äitini, miksi minun pitäisi tässä vielä miettiä sitä, miksi kiusaajani onkaan kokenut elämänsä menneen minun takia muka pilalle, eikä tunnista sitä, että sen on pilanneet joko hänen omat vanhempansa, tai jokin muu taho, kuin minä?

ap

Liian vaikeaa unohtaa minuutiksi lempiaihe. Minä

Jos en pystyisi asettumaan lasteni asemaan, niin miksi kuvittelette (tai tuo yksi vihaaja), että olisin siirtynyt pois kotoa, kun en enää kyennyt olemaan siellä räjähtämättä kaikesta?

ap