Miten jaksatte huonoa työilmapiiriä?
Itse olen ihan loppu, aina joku kylmä sota menossa ja haukutaan jotain selän takana. Olen yrittänyt pysytellä erossa kaikista riidoista, mutta väkisin niihin vedetään mukaan tai ainakin joutuu kuuntelemaan, kun toiset riitelee. Ennen oli helpompaa kun oli oma huone, nyt on avokonttori ja sen myötä tilanne pahasti tulehtunut.
Kommentit (9)
Huonosti. Yritän pysytellä omissa oloissani ja pysyä ulkopuolella. Painostava tunne seuraa valitettavasti kotiin ja illalla harmittaa kun pitää taas aamulla mennä.
Lähdin pois ja löysin paremman työpaikan. Enkä ole katunut päivääkään. :)
Vaihdoin työpaikkaa. Nyt on mukava joka aamu mennä töihin.
En välitä, pysyttelen omassa maailmassa. Tietty töistä on mennyt ilo että olen kyllä valmis lähtemään tämän ilmapiirin takia vaikka täällä on ihan hyviä juttukavereita jotka piristää päivää.
Valitettavasti näitä ongelmia on monessa työpaikassa.
Minua häiritsee paljon valittava ja negatiivinen työkaveri. Ihmettelen miten pomo otti hänet meille ja sai 60 vuotiaana vakipaikan.
Sitten tämä negaaja vielä nuoleskelee pomoja.
Niin läpinäkyvää ja jotain ongelmiahan tällä valittajalla on. Eikä osaa käsitellä niitä, kuten moni muu osaa.
Odotan, että hän jäisi mahdollisimman pian eläkkeelle. Eikä ainakaan jäisi jatkamaan enää.
Vaikka on ollut lasten kanssa kotona monta vuotta.
Ottamalla itse vastuun hyvästä työilmapiiristä ja pysyttelemällä ulkopuolella kaikista draamoista.
Iloisuus ja positiivisuus tarttuu. Väkisinkin.
Kaikkialla on aina negatiivisia, pahansuopia ihmisiä. Kaikkialta löytyy se vakio p*skanjauhaja joka kiertää ovelta ovelle haukkumassa ja levittamässä omaa propagandaansa. Pitää vain osata olla välittämättä negatiivisuudesta eikä ottaa osaa siihen.
En kestänyt, sanoin itseni irti. Kamalinta oli se, että itse asiassa asiakkaat pilasivat työpaikan ilmapiirin huonolla käytöksellään. Mutta näköjään asiakkailla on oikeus sanoa ihan mitä haluaa ja käyttäytyä niin kuin haluaa. Siinä istut ja otat kaiken vastaan kuin tatti. Se pilaa kaikkien työfiiliksen ja koska työnantajaa ei kiinnosta pätkääkään, tyontekijöt joutuu keskenään prosessoimaan kaiken. Valitusta ja tilanteiden läpikäymistä on hirveästi, ja siksi työilmapiiri on jatkuvasti alavireinen ja raskas.
Kestin jotenkuten, koska työt olivat aina määräaikaisia. Ajattelin että kestän sen väliaikaisesti. Lisäksi yritin pysyä mahdollisimman ulkopuolisena ristiriidoista ja pitää etäisyyttä työtovereihin.
Mut olihan se ahdistavaa :(
En uhrannut mielenterveyttä. Lähdin opiskelemaan.