Mun anoppi kehuu nautinnollisilla lomillaan, itse pienten äiti

Lomailiko anoppisi silloin, kun sen kersat oli alle kouluikäisiä, vai vasta nyt vanhemmilla päivillään? Revipä siitä.

Onneksi minua ei loukkaa nämä kirjoitukset, koska itsetuntoni on hyvä. Minä en ole katkera siitä, että minulla on lapsia ja ne joilla ei ole pieniä lapsia, voivat mennä. Pidän anoppiani ilkeänä tai sosiaalisesti törppönä, koska hän on nähnyt minut heikoimmillani, ja hän ei ole minulle empatiaa pystynyt osoittamaan. Olen ollut todella väsynyt ja huolissani, kun vauva oli hyvin itkuinen ja oksenteli, ramppasimme tutkimuksissa jne.. anoppia ei kiinnostanut vauvan vointi tai meidän hätä, kun vaivautui kylään. Tai se miten isommat lapset reagoi kun kotona oli jatkuvasti itkevä vauva ja väsynyt äiti. Anoppini kertoi kuinka oli ollut ihanassa kylpylässä ja ottanut kuumakivihoidon ja vaihtoi tukkaan värin. Kyllä se tuntuu pahalta, se että hän ei välitä meistä ja tuntuu haluavan korostaa minulle kuinka nauttii elämästään. En ole ollut anopille ilkeä, päinvastoin, olen yrittänyt saada häntä kiinnostumaan lapsista laittamalla kuvia (hyväntuulisia) jne ... olemalla ystävällinen ja huomaavainen, kiittänyt käynnistä vaikka pahalta on jutut tuntuneet.

Minä en ole odottanut että anopin pitäisi hoitaa lapseni tai että vaihtaisin elämäni anopin elämään. Tämä taitaa nyt olla 90% vaikeaa tajuta mutta ei mahda mitään. Saatte ajatella mitä haluatte ja haukkua niin paljon kuin huvittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella on siis ihan ok kujerrella sairaan vauvan äidille, joka väistämättä on väsynyt, että on itse rentoutunut ja nauttinut viime aikoina. Tämän ketjun mukaan se on ihan korrektia, ja on suorastaan kamalaa, jos lähimmäisiltä odottaisi edes jotain myötätuntoa väsynyttä äitiä kohtaan. Elämästään nauttiva mummeli taas on tosi jees. Mitähän tämä kertoo suomalaisten ajatusmaailmasta? Enpä ihmettele yhtään, että lapsettomuus yleistyy...

Se kertoo äitimyytin yhden osan murtumisesta; nykyään on tässäkin yhden totuuden maassa jo ihan OK myöntää, että lasten kasvatuksen voi kokea myös enimmäkseen raskaaksi ja epäkiitolliseksi puuhaksi. Toista se oli vielä vuosituhannen vaihteessa, äitiys oli tavoite ja naisen onni, piste (odottelin omaani noihin aikoihin). Antaa niiden iloita, jotka ovat osansa jo hoitaneet ja päässeet uuteen elämänvaiheeseen, muiden vuoro tulee kyllä aikanaan. Aikansa kutakin.

Hyvin kylmä suhtautuminen sinulla.

Minä olen aikuistuvan nepsynuoren kroonisesti sairas äiti, vielä odottaessani terve, joten asiat näyttivät silloin hyvin erilaisilta kuin vuodet ovat osoittaneet niiden olevan. Puhun tietysti vain omasta puolestani, mutta minusta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettei vanhemmuuden pitkä ja mutkainen tie olisi ollut myös raskas, niin rakas kuin lapsi onkin. "Päivääkään en vaihtaisi pois" ja muut kliseet kuulostivat aikanaan aikamoiselta jeesustelulta. Minä vaihtaisin pitkiäkin jaksoja, ja sehän on helpottavaa, että sen saa vihdoin sanoa ääneen. :) Ymmärrän kyllä, että useimpien kokemus on toisenlainen. Itse näen tulevaisuuden ja vastuun loppumisen toiveikkaana ja odottamisen arvoisena, sillä vasta silloin näen, kuinka nuoren omat siivet kantavat. Siihenhän tässä tähdätään.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minua ei loukkaa nämä kirjoitukset, koska itsetuntoni on hyvä. Minä en ole katkera siitä, että minulla on lapsia ja ne joilla ei ole pieniä lapsia, voivat mennä. Pidän anoppiani ilkeänä tai sosiaalisesti törppönä, koska hän on nähnyt minut heikoimmillani, ja hän ei ole minulle empatiaa pystynyt osoittamaan. Olen ollut todella väsynyt ja huolissani, kun vauva oli hyvin itkuinen ja oksenteli, ramppasimme tutkimuksissa jne.. anoppia ei kiinnostanut vauvan vointi tai meidän hätä, kun vaivautui kylään. Tai se miten isommat lapset reagoi kun kotona oli jatkuvasti itkevä vauva ja väsynyt äiti. Anoppini kertoi kuinka oli ollut ihanassa kylpylässä ja ottanut kuumakivihoidon ja vaihtoi tukkaan värin. Kyllä se tuntuu pahalta, se että hän ei välitä meistä ja tuntuu haluavan korostaa minulle kuinka nauttii elämästään. En ole ollut anopille ilkeä, päinvastoin, olen yrittänyt saada häntä kiinnostumaan lapsista laittamalla kuvia (hyväntuulisia) jne ... olemalla ystävällinen ja huomaavainen, kiittänyt käynnistä vaikka pahalta on jutut tuntuneet.

Minä en ole odottanut että anopin pitäisi hoitaa lapseni tai että vaihtaisin elämäni anopin elämään. Tämä taitaa nyt olla 90% vaikeaa tajuta mutta ei mahda mitään. Saatte ajatella mitä haluatte ja haukkua niin paljon kuin huvittaa.

Ap

Miten miehesi suhtautui noissa tilanteissa äitinsä sanomisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minua ei loukkaa nämä kirjoitukset, koska itsetuntoni on hyvä. Minä en ole katkera siitä, että minulla on lapsia ja ne joilla ei ole pieniä lapsia, voivat mennä. Pidän anoppiani ilkeänä tai sosiaalisesti törppönä, koska hän on nähnyt minut heikoimmillani, ja hän ei ole minulle empatiaa pystynyt osoittamaan. Olen ollut todella väsynyt ja huolissani, kun vauva oli hyvin itkuinen ja oksenteli, ramppasimme tutkimuksissa jne.. anoppia ei kiinnostanut vauvan vointi tai meidän hätä, kun vaivautui kylään. Tai se miten isommat lapset reagoi kun kotona oli jatkuvasti itkevä vauva ja väsynyt äiti. Anoppini kertoi kuinka oli ollut ihanassa kylpylässä ja ottanut kuumakivihoidon ja vaihtoi tukkaan värin. Kyllä se tuntuu pahalta, se että hän ei välitä meistä ja tuntuu haluavan korostaa minulle kuinka nauttii elämästään. En ole ollut anopille ilkeä, päinvastoin, olen yrittänyt saada häntä kiinnostumaan lapsista laittamalla kuvia (hyväntuulisia) jne ... olemalla ystävällinen ja huomaavainen, kiittänyt käynnistä vaikka pahalta on jutut tuntuneet.

Minä en ole odottanut että anopin pitäisi hoitaa lapseni tai että vaihtaisin elämäni anopin elämään. Tämä taitaa nyt olla 90% vaikeaa tajuta mutta ei mahda mitään. Saatte ajatella mitä haluatte ja haukkua niin paljon kuin huvittaa.

Ap

Miten miehesi suhtautui noissa tilanteissa äitinsä sanomisiin?

Mieheni on hyvin harvoin paikalla kun anoppi on käynyt, mutta mieheni on epäillyt että syynä tälle käytökselle on kateus siitä että minulla on parempi koulutus ja työpaikka, kun anoppi valitsi olla kotiäiti (oikeasti ei kai saanut töitä) tai sitten se, että anoppi on katkera kun ei päässyt itse menemään minnekään kun lapset oli pieniä ja tavallaan kostaa sen minulle. Ap

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Miehellä riittää intoa analysoida äitinsä tekemisiä, muttei helpottaa väsyneen vaimon happitilannetta ja perheen arkea...? Teidän pitää puhua keskenänne ja tehdä asialle jotakin, eihän tuosta mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Miksi miehesi ei sitten tee asialle mitään? Kai miehelläsi sentään on puhelin ja äitinsä numero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Miksi miehesi ei sitten tee asialle mitään? Kai miehelläsi sentään on puhelin ja äitinsä numero?

Ei viitsitä pahentaa tilannetta entisestään riitelemällä ja itse mietin sitä edelleen voiko anoppi olla niin ilkeä vai onko vaan jotenkin sosiaalisesti törppö, ettei ymmärrä. Ap

Näin tekee minunkin mummi eli lapseni isomummi, tosin hän ei kehu kylpyläreissuilla, koska on liikuntarajoitteinen.

Mutta voi sitä hehkutusta, kuinka hänellä on aikaa, istua kiikustuolissa ja neuloa sukkia ja lukea kirjoja ja kehtaa vielä kertoa, kuinka hyvä uninen on ja makoilee 9h yöunet.

Ja voitko ap. kuvitella, ei edes kotitöitä tee, vaan lämpimät ruuat tulee valmiina, kotisairaanhoito huolehtii lääkkeistä ja kylvettäjä käy kerran viikossa saunottamassa.

Perustelevat palveluita muka iällä, kun on 94v. mutta sehän on vain numeroita, vai mitä ap.

Ja minä nuori ja terve ihminen olen raskaan työn raataja, kolmen pienen lapsen äiti ja tässä vaiheessa työ ja lapset vievät kaikki mehut ja sukan neulomisesta ja lukemisesta voin vain uneksia. Eikä miehelläni ole sen helpompaa. Eikä lapsella ole edes oikeata mummoa, kun toinen on kuollut ja toinen asuu 600 km päässä, ihan piruuttaan.

Otan osaa ap. Ja olen samaa mieltä, ettei onnen lahjat käy tasan ja nämä mummot, oli mummo tai isomummi ovat kaiken pahan alku ja juuri ja hyvin itsekkäitä ihmisiä, toisin kuin me nuoret äidit.

Tee ap. jokin kostosuunnitelma tai uhkaus, uhkaa ainakin, ettei enää näe lapsia. Tosin jotkut nykymummot ovat niin itsekkäitä, että kuolevat jo ennen lapsen syntymää.

Anopit ovat niin vanhoja, etteivät enää muista, millaista on olla pienten lasten äiti.

En ymmärrä näitä vastauksia, joissa syyllistetään ap. Totuushan on, että vaihdevuosi-iässä naiset miehistyvät. Ilmeisesti osa empatiakyvystä ja herkkyydestä menee saman tien.

Kirjoita näin, koska olen itsekin jo yli 50-vuotias enkä todellakaan enää jaksa piitata nuiden ihmisten tunteista yhtä paljon kuin nuorempana.

Anoppisi puhuu itsekeskeisesti ja omahyväisesti. Kannattaa miettiä, haluatko olla väleissä vai haluatko etääntyä. Jos haluat olla väleissä, anna höpötyksen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos haluat ottaa etäisyyttä anoppiin, voi varmaan toimia niinkin. Anopille voi sanoa, etten nyt ehdi tavata enkä jutella, kun on näitä kotihommiakin. Välejä ei kuitenkaan varmaan katkaista kokonaan.

Suuri osa ihmisistä on itsekeskeisiä törppöjä. Kannattaa miettiä, mitä itse kulloinkin kestää ja jaksaa. Sillä tavalla itsekäs kannattaa olla, ettei uuvu muiden jutuista.

Voimia!

Itsepä olet halunnut lapsesi tehdä ja vielä noin pienillä ikäeroilla. Olisi kannattanut odottaa, että vanhin on vähän isompi niin voi hoitaa pienemmät sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Miksi miehesi ei sitten tee asialle mitään? Kai miehelläsi sentään on puhelin ja äitinsä numero?

Ei viitsitä pahentaa tilannetta entisestään riitelemällä ja itse mietin sitä edelleen voiko anoppi olla niin ilkeä vai onko vaan jotenkin sosiaalisesti törppö, ettei ymmärrä. Ap

Eli ette halua tehdä asialle mitään? Noh, sitten sun pitää vain purputtaa tänne palstalle, mutta ei kannata kuvitella, että anoppisi lukisi tätä ja muuttaisi käytöstään. Jaksamisia sulle ja miehellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Miehellä riittää intoa analysoida äitinsä tekemisiä, muttei helpottaa väsyneen vaimon happitilannetta ja perheen arkea...? Teidän pitää puhua keskenänne ja tehdä asialle jotakin, eihän tuosta mitään tule.

Mies ei voi lakkauttaa yritystään siksi koska vauvamme nukkuu todella huonosti. Tietysti hän parhaansa tekee silloin kun on kotona mutta ihan hetkessä tilanne ei palaudu. Ja ihan hyvin tässä nyt jo sujuu kun vauvalla on lääkitys ja sopiva korvike, mies voi välillä syöttää vauvaa. Mutta minusta mummon vierailu voisi olla lämminhenkinen eikä sellainen että minulla on pitkään paha olo sen jälkeen. Ap

Ap, sähän elät elämäsi parasta aikaa. Anoppikin varmaan luulee, että hän voi tehdä samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään että miehen mielestä "kostaa" sen siis kertomalla juttujaan vaikka näkee että olen heikossa hapessa, nauttii siitä. Ap

Miehellä riittää intoa analysoida äitinsä tekemisiä, muttei helpottaa väsyneen vaimon happitilannetta ja perheen arkea...? Teidän pitää puhua keskenänne ja tehdä asialle jotakin, eihän tuosta mitään tule.

Mies ei voi lakkauttaa yritystään siksi koska vauvamme nukkuu todella huonosti. Tietysti hän parhaansa tekee silloin kun on kotona mutta ihan hetkessä tilanne ei palaudu. Ja ihan hyvin tässä nyt jo sujuu kun vauvalla on lääkitys ja sopiva korvike, mies voi välillä syöttää vauvaa. Mutta minusta mummon vierailu voisi olla lämminhenkinen eikä sellainen että minulla on pitkään paha olo sen jälkeen. Ap

Ajattele positiivisesti: tapaat kuitenkin anoppiasi vain muutaman kerran vuodessa. Paljon parempi vaihtoehto kuin että tapaisit häntä joka viikko. Pistät anopin jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Vasta nyt viimeisimmän vierailun jälkeen havahduin kunnolla miettimään asiaa. Ehkä yritän ottaa etäisyyttä ja keskittyä omaan arkeen ja lakkaan toivomasta että anoppi muuttuu. Enkä muuten usko että lapsiluku vaikuttaa tähän, jos esikoinen olisi ollut sairas niin varmasti olisi tuntunut yhtä pahalta tuo suhtautuminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vasta nyt viimeisimmän vierailun jälkeen havahduin kunnolla miettimään asiaa. Ehkä yritän ottaa etäisyyttä ja keskittyä omaan arkeen ja lakkaan toivomasta että anoppi muuttuu. Enkä muuten usko että lapsiluku vaikuttaa tähän, jos esikoinen olisi ollut sairas niin varmasti olisi tuntunut yhtä pahalta tuo suhtautuminen. Ap

Vain itseään voi muuttaa, ei toisia. Eikä se toinenkaan muutu, jos hänelle ei kukaan halua kertoa, että olisi mitään muututtavaa. Olen samaa  mieltä, että sun kannattaa ottaa vähän etäisyyttä anoppiisi. Varsinkin henkistä etäisyyttä. Pidä enemmän yhteyttä omiin vanhempiisi, sisaruksiisi ja ystäviisi. Kestät anoppiakin muutaman kerran vuodessa, kun et enää aseta häneen mitään odotuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut anopit on niin syvältä, sellainen mullakin aikoinaan oli. Onneks ei jouduttu paljoa tekemisiin keskenämme.

Kun ensimmäinen lapsenlapsi eli minun lapseni syntyi, anoppi oli terve, eläkkeellä ja välimatkaa alle 1 km. Kehuskeli kavereilleen (kuulin), miten paljon hoitaa lapsenlastaan ja on hänen kanssaan ja auttaa ja valitteli, kuinka ikävä on.

Oikeasti kävi kyllä moikkaamassa silloin tällöin, mutta puhelin soi koko ajan ja hänellä oli kiire ostoksille, pyykkiä pesemään, siivoamaan kaappeja yms.

Joskus sanoi, että tulee käymään parin tunnin päästä. Me oltiin vauvan kanssa muualla, mutta mentiin sitten ajoissa kotiin, kun oli jotenkin yksinäistä ja ajattelin, että kiva se on vauvalle.

Anoppi oli myöhässä, sitten tulikin ilmoitus, että tuli inspiraatio siivota kaappia, tulenkin toiste. Kaavaksi tuli se, että heille sopi mennä käymään noin kerran kahdessa viikossa tiettyyn aikaan, kun siellä oli muutakin sukua. Muuten ei nähty. Kesällä he olivat mökillä, silloin ei sopinut senkään vertaa.

Sama kuvio on muuten jatkunut siitä lähtien, lapsi on jo koulussa. Anopin kiireet ne vaan jatkuu. Pikku lisäys vielä, kun ap:n juttu kuulosti niin tutulta: mökki oli ennen koko suvun käytössä, nykyään vain näiden em. appi-/isovanhempien. He ovat siellä koko kesän ja sanovat suoraan, että haluavat olla kahdestaan. Mökille ei ole muilla menemistä kuin vähäksi aikaa ja harvoin, kyläilemään muitten aikataulujen mukaan. Anoppi kehuu, miten he niin siellä lepäävät ja nauttivat.

Harmitti kovasti aikanaan, kun lapsi oli pienempi ja vielä kaipasi isovanhempia. Ja ihmetteli, kun muiden isovanhemmat tekevät kaikenlaista lasten kanssa, ovat läsnä ja jopa auttavat. Apu olisi kelvannut kyllä, vaikken sitä niin odottanutkaan, mutta kiinnostusta lapsiin ja lapsenlapsiin. Hei eivät siis "ehdi". Hyvä siitä, ettei tarvinnut olla heidän kanssaan, mutta ikävä lapsille. Itselle lapsen vauva-aika oli eri syistä raskasta ja väsyttävää, olisi auttanut paljon, jos olisi ollut enemmän seuraa ja ihmisiä ympärillä. Mutta kun lähipiirejä ja tukiverkkoja ei ollut, oltiin ihan liikaa vauvan kanssa yksin. Vähitellen helpotti, ihan yksin piti pärjätä.

Puhut koko ajan vain anopista, ja lopussa selviää, että appi on ollut ilmeisesti samanlainen. Aika yleistä, että pariskunta on samasta puusta. 

Ehkä se syy löytyisi peiliin katsomalla.

Missä on lasten isä ja isoisät?

Mitä on tapahtunut perheen tada-arvolla.

Ei päivää, etteikö joku nykynainen syyllistäisi isoäitejä, eikä kukaan muu kelpaa lastenhoitajaksi kuin iäkäs äiti tai anoppi, missä on miehet?

Olet huolissani tulevasta sukupolvesta, kun naiset siirtävät asenteensa ja oman käytösmallin lapselle ja ainoastaan nainen on se ainut joka hoitaa lapsen ja tekee kotityöt.

Ja sitten kun ei jakseta, syyllistetään mummot, eikä mitään ole riittäväksi tai tarpeeksi.