Surkea perehdytys töissä

Sanot esimiehellesi, että tarvitset perehdyttäjän. Tuosta ei tule mitään, jos joutuu koko ajan häiritsemään ja kyselemään muilta. Hyvä perehdytys tuottaa talollekin hyvänä takaisin. Saavat osaavan työntekijän nopeammin joukkoonsa.

Kannattaisi jutella esimiehen kanssa ja sanoa että tarvitset perusteellisemman perehdytyksen. Käykää samalla läpi mitä sinulta vaaditaan ja onko siinä jotain asioita mitä et oikeasti osaa tehdä. Onko siinä työkaveria, jolla samankaltainen työnkuva kuin sulla? Voitko pyytää että voit päivän tai kaksi työskennellä hänen kanssaan, jotta pääset työtehtäviin sisään?

Suomessa kautta linjan työpaikoilla on heikkoa perehdytystä. Ja samoin se mättää, että vastatulleelle keltanokalle, joka vasta opettelee, sälytetään liian vaativia tehtäviä - juttuja, joihin vähitellen kasvetaan työntekijänä.

On totta, että työ tekijäänsä neuvoo, mutta jos jatkuvasti on epätietoinen olo työn etenemisesta, yms. tehtävistä, syö se motivaatiota sekä aiheuttaa ihan turhaa stressiä.

Pyydä keskusteluhetki esimiehesi kanssa. JA rohkeasti kerro, mikä on sinulla mielenpäällä.

Olet ihan taatusti hyvä työntekijä, kunhan sinulle sanotaan ja  ohjataan paremmin, että mitä pitää tehdä.

Suomessa on tosi kova YKSINPÄRJÄÄMISEN vaatimus. Ja myös sellainen toiminta, "että koska kukaan ei minuakaan neuvonut, en minäkään neuvo sinua!"

Mulla oli samanlainen olo, kun aloitin nykyisessä työssäni. Pomo kiersi kanssani firman työtilat, kaikki työtehtävät ja talon käytännöt ensimmäisenä päivänä. Siis yhtenä päivänä. Sen jälkeen sain olla omillani. Olin aivan hoomoilasena monta kuukautta, kun en tiennyt mistään mitään. Kysyä ei saanut (enää), koska "kaikki" oli kerrottu jo ensimmäisenä päivänä. Pomo ihan suoraan nälvi ja sanoi, että "etkö muista, etkö ottanut ylös, tämähän sanottiin sinulle jo ensimmäisenä päivänä..". Lopetin kyselyn ja hikoilin monta kuukautta. Tein hirveästi virheitä, joista sitten opin kantapään kautta. Työtahti oli onnettoman hidas, kun oli pakko vain tehdä jotain ja useimmiten väärin (koska kysyä ei voinut) ja tein saman homman sitten uudestaan oikein, kun tuli haukut väärin tehdystä työstä.

Ahdisti ihan hirveästi senkin takia, ettei kollegoilla ollut minun töistäni mitään hajua. Heillä oli omat vastuualueensa, minulla täysin oma.

Nyt alkaa sujua. Tosi inhottavaa, etten kenellekään voinut valittaa tai sanoa pomolle suoraan, kun pelkäsin menettäväni työn heti alkuunsa. Pomo on laittanut koeajalla useita ihmisiä pihalle, kun ovat kyselleet liikaa (eli ovat tyhmiä). Kun kuulin tämän heti toisena päivänä kollegalta, päätin olla ihan hiljaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan taatusti hyvä työntekijä, kunhan sinulle sanotaan ja  ohjataan paremmin, että mitä pitää tehdä.

Suomessa on tosi kova YKSINPÄRJÄÄMISEN vaatimus.

No tämä. Itse aloitin keväällä työn, josta minulla ei ole aikaisemmin lainkaan kokemusta. Mikä kynnys onkaan ollut oppia siihen, että ihan oikeasti, apua pitää pyytää, jos ei osaa! Sain itse kyllä hyvän perehdytyksen, kun rehellisesti kerroin työpaikalla, että minulla ei ole kokemusta yhtään ja minua jännittää. Silti perehdytyksen jälkeen itselleni tuli heti tunne, että apua, nyt minun pitäisi sitten osata kaikki. Mutta eihän se niin mene, vaan jatkuvasti työssä oppii jotain uutta ja jatkuvasti tulee eteen tilanteita, joihin tarvitsee apua. Itsensä kokee niin helposti taakaksi, jos menee kysymään apua, mutta sekin on vain tunne, josta on päästävä yli.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen olo, kun aloitin nykyisessä työssäni. Pomo kiersi kanssani firman työtilat, kaikki työtehtävät ja talon käytännöt ensimmäisenä päivänä. Siis yhtenä päivänä. Sen jälkeen sain olla omillani. Olin aivan hoomoilasena monta kuukautta, kun en tiennyt mistään mitään. Kysyä ei saanut (enää), koska "kaikki" oli kerrottu jo ensimmäisenä päivänä. Pomo ihan suoraan nälvi ja sanoi, että "etkö muista, etkö ottanut ylös, tämähän sanottiin sinulle jo ensimmäisenä päivänä..". Lopetin kyselyn ja hikoilin monta kuukautta. Tein hirveästi virheitä, joista sitten opin kantapään kautta. Työtahti oli onnettoman hidas, kun oli pakko vain tehdä jotain ja useimmiten väärin (koska kysyä ei voinut) ja tein saman homman sitten uudestaan oikein, kun tuli haukut väärin tehdystä työstä.

Ahdisti ihan hirveästi senkin takia, ettei kollegoilla ollut minun töistäni mitään hajua. Heillä oli omat vastuualueensa, minulla täysin oma.

Nyt alkaa sujua. Tosi inhottavaa, etten kenellekään voinut valittaa tai sanoa pomolle suoraan, kun pelkäsin menettäväni työn heti alkuunsa. Pomo on laittanut koeajalla useita ihmisiä pihalle, kun ovat kyselleet liikaa (eli ovat tyhmiä). Kun kuulin tämän heti toisena päivänä kollegalta, päätin olla ihan hiljaa vaan.

Kertoo vaan siitä, että työpaikassasi on sairas työilmapiiri.

Kuullostaa tosi tutulta, varsinkin nelosen kertoma! On mullekin asioita kerran (!) näytetty. Mutta ei pysty mitenkään muistamaan, kun kaikki on uutta: tietojärjestelmät, työn sisällöt, kaikki! Sitten tulee olo, että kerrasta pitäisi muistaa. Aika tuttu lause mitä kuulen on "Eiks sulle oo kerrottu, että.....(ym. ym.) kun oon JO tehnyt jotain.

Tässä muistelen,että laissa taitaa olla jokin vaade sille, että riittävä perehdytys pitäisi tarjota. Mutta taitaa olla aika mutu tuntumaa, mikä on esimiehen mielestä se "riittävä". Nyt on sellainen fiilis, että tekee mieli kohta irtisanoutua, jos tällaisena jatkuu.

Oon it-puolen tuessa töissä. Kysyä sai, mutta edelleen koen useamman v jälkeen, että oon jotenkin vajaa tähän työhön. Pikkuasioita pitäisi oppia ulkoa ja mä en vaan opi. Apua saa vaan aiemmista asiakaskeisseistä, joita on kymmeniä tuhansia(!!!). Opettele ulkoa siinä sitten :/ ja jos täältä pois lähdet, niin kaikesta oppimastasi ei juurikaan ole hyötyä muissa firmoissa.

Onko työsi sellainen, jossa sun pitää tehdä samoja asioita samalla tavalla kuin työkaverisikin tekevät? vai onko työsi sellainen, jossa sulla on toimenkuva ja saat tehdä työsi kuten itsellesi parhaiten sopii? Vaihdoin aikoinaan alaa ja aiemmalla alallani oli tuo ensimmäinen tilanne. Uudelle työntekijälle annettiin ensin helppoja tehtäviä ja työt muuttuivat haastavammiksi sitä mukaa, kun työssään oppi. Tällä nykyisellä alallani taas oli tuo jälkimmäinen tilanne. Kun aloitin ekassa duunipaikassani, mulle näytettiin työpisteeni, kahvihuone ja vessat sekä annettiin perehdytysmappi. Kerrottiin, mitä mun pitää saada aikaiseksi ja sen jälkeen sanottiin, että tuu kysymään, jos on jotain kysyttävää. Ekan päivän plarasin mappia ja yritin päästä kärryille, mitä mun pitäisi oikein alkaa tehdä. Kukaan muu ei tehnyt täsmälleen samaa hommaa kuin minä. Olin kauhuissani ja ajattelin, että en ikinä tule selviämään tästä duunista, koska en edes ymmärrä, mistä aloittaisin. Pikkuhiljaa mulle alkoi valkenemaan, että mä saan tehdä työni juuri sillä tavalla kuin haluan. Pääasia on, että lopputulos on työnantajan haluama. En ollut tottunut näin itsenäiseen työhön, jossa koko oman toimenkuvansa saa käytännössä päättää ihan itse. Sen vuoksi kukaan ei mua perehdyttänytkään, koska  mistä he olisivat tienneet, miten minä haluan tämän homman hoitaa. 

Minulla oli töissä samoja fiiliksiä kun entistä duunia tein. Huomasin monta kertaa, että yksi ohjaajani tai "perehdyttäjäni" oli oikeastaan aika huono neuvomaan. Sanoi yhtä mutta tehdä olisi pitänyt toista. Laitoin tilauksia menemään vääränlaisina, kirjasin tilauksia vääränlaisina jne, vain koska tämä ihminen käski tehdä niin ja sitten passiivis-aggressiivisesti myöhemmin ilmoitti, että olisi pitänyt tehdä toisin. Huomasin ajan kanssa, että muillakin oli ongelmia samaisen henkilön kanssa. Hän on vain niin hajamielinen, ei osaa kertoa omista työprosesseistaan tarkasti ulkopuoliselle joka niitä ei osaa, vrt. hän itse on niitä tehnyt vuosikymmenet. Huono opettaja siis. Kyllä helpotti kun tajusi, ettei vika ollutkaan vain minussa. Opin hiljalleen sitten kysymään neuvoa aivan muilta ihmisiltä, ja lopulta näiden parempien neuvojien myötä osasin kaiken jo itsenäisesti :D

Eli AP, todennäköisesti ET ole idiootti etkä alalle soveltumaton. Kuka tahansa älykäs ihminen olisi sormi suussa uudessa, vieraassa työssä jossa ei perehdytetä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kautta linjan työpaikoilla on heikkoa perehdytystä. Ja samoin se mättää, että vastatulleelle keltanokalle, joka vasta opettelee, sälytetään liian vaativia tehtäviä - juttuja, joihin vähitellen kasvetaan työntekijänä.

On totta, että työ tekijäänsä neuvoo, mutta jos jatkuvasti on epätietoinen olo työn etenemisesta, yms. tehtävistä, syö se motivaatiota sekä aiheuttaa ihan turhaa stressiä.

Pyydä keskusteluhetki esimiehesi kanssa. JA rohkeasti kerro, mikä on sinulla mielenpäällä.

Olet ihan taatusti hyvä työntekijä, kunhan sinulle sanotaan ja  ohjataan paremmin, että mitä pitää tehdä.

Suomessa on tosi kova YKSINPÄRJÄÄMISEN vaatimus. Ja myös sellainen toiminta, "että koska kukaan ei minuakaan neuvonut, en minäkään neuvo sinua!"

Tässä kommentissa on totta joka ainoa sana!! Voin allekirjoittaa :) Vasta aloitin uudessa työpaikassa ja perehdytys oli aika lailla tätä:" tässä on nyt tämä osasto, olet yksin töissä, kyllä sinä pärjäät, heippa!". Ja työkaverit lähti kotiin. Itse on pitänyt olla hoksaavainen, oma-aloitteinen, utelias, kysyjä ja oppija. Ennen kaikkea on pitänyt uskaltaa, tehdä ylipäätään töitä ja tehdä niitä virheitä joista sitten toiset nalkuttaa jälkeenpäin. Huumoria täytyy olla hirvittävä määrä ettei stressaannu eikä lannistu. Ei ole kuitenkaan ihmishengistä kyse ihan suoranaisesti.

Periaatteessa mulla itsenäinen työ, ja "harkintavaltaa". Mutta pitäähän ne työn raamit hahmottaa. Itse asiassa en edes tarkkaan tiedä, mitä työtehtäviä minulle kuuluu tässä tehtävässä, ja mitä ei. Voitteko kuvitella?! Yksi iso ongelma on, että näissä "ihanissa" akateemisissa opinnoissa ei kyllä ole ollut suoranaisesti mitään sellaista, mistä olisi suoranaisesti apua minun työhöni. Siksi olen salaa kateellinen ihmisille, kuten ripsiteknikolleni, joka istuttaa ripsi kerrallaan ripset asiakkaan päähän niin, että lopputulos on silmin nähtävä ja kiistaton: tuuheat ripset. (Selkeä työnkuva->toiminta -> tulos).

Eipystyeikykene kirjoitti:

Kuullostaa tosi tutulta, varsinkin nelosen kertoma! On mullekin asioita kerran (!) näytetty. Mutta ei pysty mitenkään muistamaan, kun kaikki on uutta: tietojärjestelmät, työn sisällöt, kaikki! Sitten tulee olo, että kerrasta pitäisi muistaa. Aika tuttu lause mitä kuulen on "Eiks sulle oo kerrottu, että.....(ym. ym.) kun oon JO tehnyt jotain.

Tässä muistelen,että laissa taitaa olla jokin vaade sille, että riittävä perehdytys pitäisi tarjota. Mutta taitaa olla aika mutu tuntumaa, mikä on esimiehen mielestä se "riittävä". Nyt on sellainen fiilis, että tekee mieli kohta irtisanoutua, jos tällaisena jatkuu.

Mulle kuulostaa taas tutulta sun juttu!

Olen pari tyyppiä perehdyttänyt työhön, joka sisältää melko yksinkertaisia työtehtäviä mutta laajalla kentällä. Tämä tarkoittaa että pitää muistaa paljon asioita, numeroita ja tehtäviä. Perehdyttäessä huomautin henkilölle 4 (!) kertaa että kannattaa tehdä samalla muistiinpanoja, "laitoitko ylös tämän", "kannattaa kirjoittaa muisiin tämä", jne. ja se tollo ei vaan kirjannut mitään ylös, koska kuulemma muistaa kaiken. Lopulta sitten ajattelin että antaa olla, eihän se mitään osaa, mutta mun tehtävä ei ole motivoida ketään tekemään työtään ensimmäisenä työpäivänä, aikuista ihmistä ei voi pakottaa kirjoittamaan muistiinpanoja jos ei niin halua tehdä ja jos joku on noin vastuuton ja aloitekyvytön, niin ei se kauaa meillä ole kuitenkaan.

Toisella kertaa sama homma, kehotan aluksi kirjaamaan tärkeät jutut ylös, välissä muistutan "onko kynä ja paperi jo valmiina?hehheh" ja henkilö ei kirjaa mitään ylös.

Pointti on siinä, että liian usein sinne perehdytykseen myös tullaan ihan takki auki ja oletetaan että voi vain hengailla ja joku on velvollinen opettamaan minut tähän työhön, itse voi vain seilata. Niin väärin! Vastuu on aina työntekijällä, jos perehdytys on vajaa niin suu auki! Vastuu siitä omasta oppimisesta!

Mulla on sama tilanne. Uusi ala, uusi firma. Jatkuvasti ollaan ärsyyntyneitä kun en yhtäkkiä tiedä mitä klikata, kun kukaan ei ole näyttänyt!

Eihän uusi tyyppi voi tietää mitä pitäisi tietää!!!

Vierailija kirjoitti:

Eipystyeikykene kirjoitti:

Kuullostaa tosi tutulta, varsinkin nelosen kertoma! On mullekin asioita kerran (!) näytetty. Mutta ei pysty mitenkään muistamaan, kun kaikki on uutta: tietojärjestelmät, työn sisällöt, kaikki! Sitten tulee olo, että kerrasta pitäisi muistaa. Aika tuttu lause mitä kuulen on "Eiks sulle oo kerrottu, että.....(ym. ym.) kun oon JO tehnyt jotain.

Tässä muistelen,että laissa taitaa olla jokin vaade sille, että riittävä perehdytys pitäisi tarjota. Mutta taitaa olla aika mutu tuntumaa, mikä on esimiehen mielestä se "riittävä". Nyt on sellainen fiilis, että tekee mieli kohta irtisanoutua, jos tällaisena jatkuu.

Mulle kuulostaa taas tutulta sun juttu!

Olen pari tyyppiä perehdyttänyt työhön, joka sisältää melko yksinkertaisia työtehtäviä mutta laajalla kentällä. Tämä tarkoittaa että pitää muistaa paljon asioita, numeroita ja tehtäviä. Perehdyttäessä huomautin henkilölle 4 (!) kertaa että kannattaa tehdä samalla muistiinpanoja, "laitoitko ylös tämän", "kannattaa kirjoittaa muisiin tämä", jne. ja se tollo ei vaan kirjannut mitään ylös, koska kuulemma muistaa kaiken. Lopulta sitten ajattelin että antaa olla, eihän se mitään osaa, mutta mun tehtävä ei ole motivoida ketään tekemään työtään ensimmäisenä työpäivänä, aikuista ihmistä ei voi pakottaa kirjoittamaan muistiinpanoja jos ei niin halua tehdä ja jos joku on noin vastuuton ja aloitekyvytön, niin ei se kauaa meillä ole kuitenkaan.

Toisella kertaa sama homma, kehotan aluksi kirjaamaan tärkeät jutut ylös, välissä muistutan "onko kynä ja paperi jo valmiina?hehheh" ja henkilö ei kirjaa mitään ylös.

Pointti on siinä, että liian usein sinne perehdytykseen myös tullaan ihan takki auki ja oletetaan että voi vain hengailla ja joku on velvollinen opettamaan minut tähän työhön, itse voi vain seilata. Niin väärin! Vastuu on aina työntekijällä, jos perehdytys on vajaa niin suu auki! Vastuu siitä omasta oppimisesta!

Mulla oli kynä ja paperia ekana päivänä ja hiki hatussa kirjoitin ylös kaiken, mitä pomo kertoi. Mutta eihän siinä mitään opi, jos ei saa kysyä mitään ensimmäisen päivän jälkeen. Esimerkiksi minulle näytettiin, miten hälytysjärjestelmä toimii, muttei kerrottu, kuka sitä saa käyttää, pitääkö minun laittaa se aamulla päälle/pois vai onko se jonkun toisen vastuulla. Jos minä avaan ovet aamulla, mutta osa työntekijöistä on ollut jo kolme tuntia töissä muissa tiloissa, onko hälytysjärjestelmä minun vastuullani vai olisiko niiden muiden pitänyt hoitaa se. Jos otan pois päältä, se voi olla virhe. Jos en ota, sekin voi olla virhe. Ja tästä kun kysyy, niin katsotaan nenänvartta pitkin kuin halpaa makkaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Oon it-puolen tuessa töissä. Kysyä sai, mutta edelleen koen useamman v jälkeen, että oon jotenkin vajaa tähän työhön. Pikkuasioita pitäisi oppia ulkoa ja mä en vaan opi. Apua saa vaan aiemmista asiakaskeisseistä, joita on kymmeniä tuhansia(!!!). Opettele ulkoa siinä sitten :/ ja jos täältä pois lähdet, niin kaikesta oppimastasi ei juurikaan ole hyötyä muissa firmoissa.

It-tuessa myös, perehdytys next to nothing. Ohjeistus olematonta. Kysyä saa, mutta pikeasti vaikeiden asioiden kanssa jää yksin.

Kysellä ei saisi, heti pitäisi osata hommat. Jos koko ajan kyselee, on vaivaksi. Sitten kun tekee virheen, niin saa heti haukut ja moitteet - eikä kukaan kysy, mitä tapahtui, jne. Suomalaisessa työpaikkakulttuurissa on paljon kehitettävää! Enkä tällä "kehittämisellä" tarkoita YT-neuvotteluja, TYKY-päiviä, virkistyspäiviä, erilaisia seminaareja ja kokouksia organisaatiomuutoksista, vastuualueiden jakamisista, yms. vaan aivan yksinkertaista, ruohonjuuritasolla tapahtuvaa päivittäistä toimintaa. Jos esimies on sellainen, ettei hänen kanssaan uskalla neuvotella (tai neuvotella kenenekään kanssa mistään) tai ottaa esille askarruttavia seikkoja,  on ilmapiiri kestämätön.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tosi kova YKSINPÄRJÄÄMISEN vaatimus. Ja myös sellainen toiminta, "että koska kukaan ei minuakaan neuvonut, en minäkään neuvo sinua!"

Mulle kävi tuo eräässä työpaikassa aloittaessani. Oli luvattu, että minut perehdytetään kunnolla järjestelmään, joka ei siis ollut minulle eikä muille ennestään tuttu - uusi järjestelmä, jota esimiehet ensin alkoivat opetella järjestelmän edustajan ohjaamana. Työskentelin sitten (jo edustajan perehdytyksen jälkeen) samalla työpisteellä erään esimiehen kanssa ja hän etsi järjestelmästä jotain ja kysyi ajatuksissaan ääneen että mistäs täältä saikaan sen asian x. Totesin, että en kyllä tiedä, mulle ei ole opetettu tuota asiaa järjestelmästä vielä. Vastaus: ei mullekaan oo mitään opetettu, itse tää järjestelmä pitää opetella. Ko. henkilö oli vielä niitä, jotka olivat mukana järjestelmän edustajan perehdytyksessä ja myös niitä, jotka lupasivat, että perehdytetään sitten, kun heidät on perehdytetty edustajan puolesta. Hanakasti ja paljon piti kysellä, kyllä se siitä sitten alkoi luistaa. Tästä esimiehestä jäi kyllä paha maku muutenkin kuin vain tuon asian tiimoilta, toivottavasti tiemme eivät enää kohtaa tulevaisuudessa.

Itse olen jokaiselle uudelle sanonut, että ketään ei tule pitämään kädestäsi kiinni vaan itse erhedysten ja virheiden kautta on vaan opittava. Onneksi mitään peruuttamatonta ja suuria tuhoja ei voi ketään tehdä vaan kaikki on aina korjattavissa. Saman käynyt itse aikoinani läpi. Ei vaan yksikertaisesti ole aikaa, kun asiakkaat ja johto käy päälle. Asiasta ollaan kyllä keskusteltu, mutta se on taistelua  tuulimyllyjä vastaan.

Tämä on paras ketju aikoihin. Niin tuttuja kaikki nuo kommentit. Eräässäkin työpaikassa perehdytys oli siinä että joku näytti, missä on työpisteeni ja missä on kopiokone, ja aamupäivällä sainkin lähteä projektikokoukseen kertomaan mitä aion nyt konkreettisesti tehdä projektIssa (jjonka parissa muut oli olleet jo jonkin aikaa mutta joka oli mulle vielä ihan uusi ja vieras). Ööh, saisiko ihan hetken orientoitua ensin?