Surkea perehdytys töissä

Te, jotka olette kirjoittaneet tähän ketjuun huonosta perehdytyksestä, niin kertokaa minkälainen olisi teidän mielestä sitten ollut hyvä ja miten perehdytys olisi pitänyt toteuttaa, jotta se olisi toiminut teidän kohdallanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon it-puolen tuessa töissä. Kysyä sai, mutta edelleen koen useamman v jälkeen, että oon jotenkin vajaa tähän työhön. Pikkuasioita pitäisi oppia ulkoa ja mä en vaan opi. Apua saa vaan aiemmista asiakaskeisseistä, joita on kymmeniä tuhansia(!!!). Opettele ulkoa siinä sitten :/ ja jos täältä pois lähdet, niin kaikesta oppimastasi ei juurikaan ole hyötyä muissa firmoissa.

It-tuessa myös, perehdytys next to nothing. Ohjeistus olematonta. Kysyä saa, mutta pikeasti vaikeiden asioiden kanssa jää yksin.

Näissä hommissa pärjää parhaiten, jos ei edes yritäkään opetella ulkoa vanhoja keissejä vaan käyttää omaa loogista päättelykykyään ja ongelmanratkaisutaitojaan. En mä aina edes muista, että joskus pari vuotta sitten oli samanlainen ongelma. Ja jos muistankin, en muista, miten sen silloin ratkaisin. Tikettijärjestelmästäkään ei yleensä löydä mitään, kun ei muista, millä hakusanalla sitä kannattaisi edes etsiä. Ja jos etsii jollain yleisellä asiaan liittyvällä sanalla, osumia tulee tuhansia. Ongelmat, jotka toistuvat usein, jäävät mieleen, kun ne on pari kertaa ratkaissut. Ja vaikeiden tapausten kanssa jääkin yleensä yksin, koska ei niitä kukaan muukaan ole koskaan ratkaissut tai ei ainakaan muista, miten ne ratkaisi. 

Mulla on ylläpidossa yksi järjestelmä, jota en ole koskaan käyttänyt enkä edes nähnyt käytettävän. En ole saanut siihen mitään perehdytystä. Käytettävissäni on vain siihen liittyvä dokumentaatio (joita on about 1000) , kämänen testialue, jossa softa kaatuilee usein yksinkertaisesti siksi, että testidata on jotain ihan tuubaa tai puutteellista, pääsy asiakkaiden järjestelmiin sekä pääsy lähdekoodiin. Näillä mä ratkon asiakkaiden ongelmia. 

Olen julkisella puolella ja meillä perehdyttäjän nimi tulee kirjoittaa uudelle työntekijälle annettavaan työsuunnitelmaan.

Arvaapa unohtuuko perehdytys noin 100%.

Perehdytystä harvoin kirjataan ja perehdyttäjän nimeä käytännössä ei koskaan, unohtuu.

Pitää siis itse osata vaatia perehdytystä. Ja vaatia kirjaamaan ylös ja perehdyttäjän nimen kanssa. Vakinaisiltahan tämä vaatimus onnistuu kun tulee ihan uusia tehtäviä.

Tai jää työt tekemättä,. Esimiestä voi itseään pyytää kertomaan omalle esimiehelleen, että unohdin perehdyttää vaikka kirjalliset säännöt on olemassa, perehdyttämisestä.

Ja perehdyttäjäkin pitää perehdyttää.

Syyllistämisen perinne jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen julkisella puolella ja meillä perehdyttäjän nimi tulee kirjoittaa uudelle työntekijälle annettavaan työsuunnitelmaan.

Arvaapa unohtuuko perehdytys noin 100%.

Perehdytystä harvoin kirjataan ja perehdyttäjän nimeä käytännössä ei koskaan, unohtuu.

Pitää siis itse osata vaatia perehdytystä. Ja vaatia kirjaamaan ylös ja perehdyttäjän nimen kanssa. Vakinaisiltahan tämä vaatimus onnistuu kun tulee ihan uusia tehtäviä.

Tai jää työt tekemättä,. Esimiestä voi itseään pyytää kertomaan omalle esimiehelleen, että unohdin perehdyttää vaikka kirjalliset säännöt on olemassa, perehdyttämisestä.

Ja perehdyttäjäkin pitää perehdyttää.

Syyllistämisen perinne jatkuu.

Julkisella puolella myös töissä. Ei ne asiat noin yksinkertaisia ole kuin kuvaat, organisaatiot on usein niin kevyitä säästöjen ansiosta, ettei työyhteisöstä edes löydy ketään perehdyttäjää, koska kukaan ei osaa työtehtäviäsi, niin ei voi neuvoa tai perehdyttääkään:(

Eipystyeikykene kirjoitti:

Periaatteessa mulla itsenäinen työ, ja "harkintavaltaa". Mutta pitäähän ne työn raamit hahmottaa. Itse asiassa en edes tarkkaan tiedä, mitä työtehtäviä minulle kuuluu tässä tehtävässä, ja mitä ei. Voitteko kuvitella?! Yksi iso ongelma on, että näissä "ihanissa" akateemisissa opinnoissa ei kyllä ole ollut suoranaisesti mitään sellaista, mistä olisi suoranaisesti apua minun työhöni. Siksi olen salaa kateellinen ihmisille, kuten ripsiteknikolleni, joka istuttaa ripsi kerrallaan ripset asiakkaan päähän niin, että lopputulos on silmin nähtävä ja kiistaton: tuuheat ripset. (Selkeä työnkuva->toiminta -> tulos).

Ymmärrän ongelmasi. Alaa ja työtehtävää tarkemmin tuntematta on kuitenkin vaikea antaa neuvoja. Mutta tässä nyt muutama:

1. Onko olemassa jokin deadline?

2. Mitä silloin pitää olla valmiina tai ainakin selvitettynä?

3. Miten sinun pitää todentaa, että kohta 2 on toteutunut?

4. Mitä tietoja tarvitset, jotta voit tehdä homman?

5. Keneltä (asiakkaat, yhteistyökumppanit, työkaverit) tai mistä (ammattikirjallisuus, tutkimukset jne) voit etsiä em tietoja?

Asiantuntijatehtävissä ei yleensä ole mitään erikseen määriteltyjä raameja. On omassa harkinnassasi, astutko jonkun varpaille tehdessäsi jonkun toisen homman tai ottaessasi yhteyttä johonkin "liian korkeaan" henkilöön. Muut ihmiset kyllä tipauttavat sut takaisin omalle paikallesi, mutta sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti vaan oppina kokemuksesta. Työtehtävissäsi sulla on varmaan jonkinlaisia salassapitovelvollisuuksia ja lähes aina ne on, että liikesalaisuuksia tai asiakkaiden asioita ei voi paljastaa toiselle tai kolmannelle osapuolelle. Oman arviosi perusteella laitat tekemiisi dokumentteihin tekstin "luottamuksellinen". Uusien asioiden opettelussa sun pitää olla oma-aloitteinen eikä odottaa, että joku kertoo sulle asiat. 

Monet haaveilevat työstä, jossa saisi tehdä hommia itsenäisesti ja omalla tavallaan. Ja kivaahan tämä on. Kuitenkin lähes kaikilla on alussa tuo tilanne, ettei oikein tiedä, millaiseksi työnkuvansa tekisi. Tai mistä edes aloittaisi.  Jos on aiemmin tottunut, että tulee uutena työntekijänä valmiiksi mietittyyn toimenkuvaan, oman asenteen ja toimintatappojen muuttaminen vie aikaa. 

Tsemppia, kyllä se siitä lähtee :)

t. nro 9

Vierailija kirjoitti:

Eipystyeikykene kirjoitti:

Periaatteessa mulla itsenäinen työ, ja "harkintavaltaa". Mutta pitäähän ne työn raamit hahmottaa. Itse asiassa en edes tarkkaan tiedä, mitä työtehtäviä minulle kuuluu tässä tehtävässä, ja mitä ei. Voitteko kuvitella?! Yksi iso ongelma on, että näissä "ihanissa" akateemisissa opinnoissa ei kyllä ole ollut suoranaisesti mitään sellaista, mistä olisi suoranaisesti apua minun työhöni. Siksi olen salaa kateellinen ihmisille, kuten ripsiteknikolleni, joka istuttaa ripsi kerrallaan ripset asiakkaan päähän niin, että lopputulos on silmin nähtävä ja kiistaton: tuuheat ripset. (Selkeä työnkuva->toiminta -> tulos).

Ymmärrän ongelmasi. Alaa ja työtehtävää tarkemmin tuntematta on kuitenkin vaikea antaa neuvoja. Mutta tässä nyt muutama:

1. Onko olemassa jokin deadline?

2. Mitä silloin pitää olla valmiina tai ainakin selvitettynä?

3. Miten sinun pitää todentaa, että kohta 2 on toteutunut?

4. Mitä tietoja tarvitset, jotta voit tehdä homman?

5. Keneltä (asiakkaat, yhteistyökumppanit, työkaverit) tai mistä (ammattikirjallisuus, tutkimukset jne) voit etsiä em tietoja?

Asiantuntijatehtävissä ei yleensä ole mitään erikseen määriteltyjä raameja. On omassa harkinnassasi, astutko jonkun varpaille tehdessäsi jonkun toisen homman tai ottaessasi yhteyttä johonkin "liian korkeaan" henkilöön. Muut ihmiset kyllä tipauttavat sut takaisin omalle paikallesi, mutta sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti vaan oppina kokemuksesta. Työtehtävissäsi sulla on varmaan jonkinlaisia salassapitovelvollisuuksia ja lähes aina ne on, että liikesalaisuuksia tai asiakkaiden asioita ei voi paljastaa toiselle tai kolmannelle osapuolelle. Oman arviosi perusteella laitat tekemiisi dokumentteihin tekstin "luottamuksellinen". Uusien asioiden opettelussa sun pitää olla oma-aloitteinen eikä odottaa, että joku kertoo sulle asiat. 

Monet haaveilevat työstä, jossa saisi tehdä hommia itsenäisesti ja omalla tavallaan. Ja kivaahan tämä on. Kuitenkin lähes kaikilla on alussa tuo tilanne, ettei oikein tiedä, millaiseksi työnkuvansa tekisi. Tai mistä edes aloittaisi.  Jos on aiemmin tottunut, että tulee uutena työntekijänä valmiiksi mietittyyn toimenkuvaan, oman asenteen ja toimintatappojen muuttaminen vie aikaa. 

Tsemppia, kyllä se siitä lähtee :)

t. nro 9

Ai niin...vielä yksi asia. Jos tapa, jolla haluaisit tehdä homman, lisää kustannuksia, neuvottele aina ensin esimiehesi kanssa. Jos taas keksit tavan tehdä homman niin, että se vähentää työnantajasi kustannuksia, olet matkalla kohti uralla etenemistä. 

Tuttua huttua. Huono perehdytys, eli lähinnä "hommiin vaan ja kysy jos et tiedä" tasoista juttua. Sitten valitetaan että kysyy liikaa, ja jos ei kysy, niin valitetaan siitä että pitää kysyä jos ei tiedä. Monessa paikassa haukuttu maan rakoon kun olen niin tyhmä.

Ei paljon huvita töihin enää mennä.

Niin tuttua puolin ja toisin. Esimies sanoo että kollegat perehdyttää, mutta mitään aikaa perehdytykselle ei anneta. En haluaisi jättää uutta ilman apua, mutta en myöskään olla aina se ainoa joka suostuu yhtään perehdyttämään tulijaa (muut "kostavat" oman huonon alkunsa)

Asiantuntijatehtävissä ollaan. Kiva sanoa uudelle että tuossa on tietokone ja kännykkä, ala hommiin. Mutta ei yhtään kerrota mitä pitäisi tehdä.

Valitetaanko muka oikeasti että joku kysyy liikaa? En ole tähän missään työpaikalla törmännyt. Aina jos tulee uusi tyyppi, niin kaikilla on alussa todella ymmärtäväinen ote ja todellakin on sallittua kysyä, jopa toivottavaa, koska se on paljon rasittavampaa että joku kauan talossa ollut on ihan ulalla asioista, koska ei ole koskaan ottanut selvää.

Itse olen kokenut ilmiön toisinpäin, itse työntekijänä yleensä ilmaisen uudelle tyypille että saa tulla kysymään, jos ei tiedä, on mulla sen verran aikaa. Mutta kukaan ei koskaan kysele? Mä oikeastaan jopa tykkäisin puhua ja opettaa uusia, ja niin teenkin, mutta kukaan ei ilmeisesti halua tietää mitään. :D Tai sitten mulla on uskottavuusongelma, mutta luulisi että hukassa oleva aloittelija tarttuisi jokaiseen oljenkorteen.

Monella varmasti aluksi on korkea kynnys kysellä paljon, koska pelätään että näyttää epäammattimaiselta ja epäpätevältä, vaikka työnantaja ajattelee asian juuri päinvastoin. Ei "tule kysymään, jos et tiedä jotain"-ohje ole mitenkään huono, se vain tarkoittaa että työtä on haastava opettaa millään perehdytysjaksolla, vaan sen oppii parhaiten tekemällä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen julkisella puolella ja meillä perehdyttäjän nimi tulee kirjoittaa uudelle työntekijälle annettavaan työsuunnitelmaan.

Arvaapa unohtuuko perehdytys noin 100%.

Perehdytystä harvoin kirjataan ja perehdyttäjän nimeä käytännössä ei koskaan, unohtuu.

Pitää siis itse osata vaatia perehdytystä. Ja vaatia kirjaamaan ylös ja perehdyttäjän nimen kanssa. Vakinaisiltahan tämä vaatimus onnistuu kun tulee ihan uusia tehtäviä.

Tai jää työt tekemättä,. Esimiestä voi itseään pyytää kertomaan omalle esimiehelleen, että unohdin perehdyttää vaikka kirjalliset säännöt on olemassa, perehdyttämisestä.

Ja perehdyttäjäkin pitää perehdyttää.

Syyllistämisen perinne jatkuu.

Julkisella puolella myös töissä. Ei ne asiat noin yksinkertaisia ole kuin kuvaat, organisaatiot on usein niin kevyitä säästöjen ansiosta, ettei työyhteisöstä edes löydy ketään perehdyttäjää, koska kukaan ei osaa työtehtäviäsi, niin ei voi neuvoa tai perehdyttääkään:(

Tämä on hyvä muistaa, kun menee uuteen työpaikkaan asiantuntijatehtäviin. Todennäköisesti sinut on palkattu juuri siksi, ettei siellä kukaan muukaan näitä hommia osaa ja heillä on tämän lisäksi omatkin työnsä hoidettavana. Sinun tehtäväsi on siis selvittää asioita ja opetella ne tekemään eikä odottaa, että joku muu oman työnsä ohessa selvittäisi ja opettelisi puolestasi asiat ja sen jälkeen neuvoisi ne sinulle. Jos työpaikkailmoituksessa on sana "omatoiminen" tai "oma-aloitteinen", hyvin todennäköisesti työtehtävät pitää opetella itse. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on paras ketju aikoihin. Niin tuttuja kaikki nuo kommentit. Eräässäkin työpaikassa perehdytys oli siinä että joku näytti, missä on työpisteeni ja missä on kopiokone, ja aamupäivällä sainkin lähteä projektikokoukseen kertomaan mitä aion nyt konkreettisesti tehdä projektIssa (jjonka parissa muut oli olleet jo jonkin aikaa mutta joka oli mulle vielä ihan uusi ja vieras). Ööh, saisiko ihan hetken orientoitua ensin?

Näitä ööh-tilanteita tulee meille kokeneemmillekin. Jouduin hiljattain yks kas yllättäen projektipalaveriin, josta en tiennyt hölkäsen pöläystä. Projektissa ollut työkaverini jäi yllättäen pitkälle sairaslomalle ja meiltä piti saada joku palaveriin, joten nakki napsahti mulle. Palaverissa jouduin muutaman kerran sanomaan, että en ole ollut asian kanssa aiemmin tekemisissä ja sen vuoksi en osaa vastata mulle esitettyihin kysymyksiin, mutta selvitän kysytyt asiat mahdollisimman pian palaverin jälkeen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että uusien työntekijöiden ja varsinkin nuorempien, vasta uransa alussa olevien ei ole kovin helppoa sanoa, että "en tiedä". Ei se ole mikään häpeä sanoa, me kokeneetkin sanomme niin, jos emme tiedä. 

Tuossa sun tapauksessa varmaan kuitenkin tiesit edes jollain tasolla, mitä projekti koskee . Ja tiesit myös aiemman työkokemuksesi ja muun osaamisesi perusteella, mitä annettavaa sulla tälle projektille olisi. 

30, kollegani tässä osastolla tekevät samaa työtä kuin minä, asiakascaset ovat vain tottakai tietyissä määrin erit.

Kokemukseni mukaan, jos työpaikkailmoituksessa lukee...

1. arvostamme oma-aloitteisuutta =sinua ei ehditä perehdyttämään

2. nuori ja dynaaminen työyhteisö=kukaan ei viihdy täällä kauaa

3. työnkuvaan voit itse vaikutttaa= emme itsekään tiedä työnkuvaasi

4. haasteista pitävä =provikka ilman pohjapalkkaa (tätä ei minulla onneksi ole)

5. kehittämismyönteinen työyhteisö= meillä on pilotteja pilottien perään, joita kukaan ei hoida loppuun/vakiinnuta

6. työnohjaus järjestetty= varo! asiakkaina sekopäitä, jotka haluavat myös sinut narunjatkoksi

Eipystyeikykene kirjoitti:

30, kollegani tässä osastolla tekevät samaa työtä kuin minä, asiakascaset ovat vain tottakai tietyissä määrin erit.

Kokemukseni mukaan, jos työpaikkailmoituksessa lukee...

1. arvostamme oma-aloitteisuutta =sinua ei ehditä perehdyttämään

2. nuori ja dynaaminen työyhteisö=kukaan ei viihdy täällä kauaa

3. työnkuvaan voit itse vaikutttaa= emme itsekään tiedä työnkuvaasi

4. haasteista pitävä =provikka ilman pohjapalkkaa (tätä ei minulla onneksi ole)

5. kehittämismyönteinen työyhteisö= meillä on pilotteja pilottien perään, joita kukaan ei hoida loppuun/vakiinnuta

6. työnohjaus järjestetty= varo! asiakkaina sekopäitä, jotka haluavat myös sinut narunjatkoksi

Tuo pitää täydellisesti paikkansa :D :D Erityisesti kohta 3. 

Eipystyeikykene kirjoitti:

30, kollegani tässä osastolla tekevät samaa työtä kuin minä, asiakascaset ovat vain tottakai tietyissä määrin erit.

Kokemukseni mukaan, jos työpaikkailmoituksessa lukee...

1. arvostamme oma-aloitteisuutta =sinua ei ehditä perehdyttämään

2. nuori ja dynaaminen työyhteisö=kukaan ei viihdy täällä kauaa

3. työnkuvaan voit itse vaikutttaa= emme itsekään tiedä työnkuvaasi

4. haasteista pitävä =provikka ilman pohjapalkkaa (tätä ei minulla onneksi ole)

5. kehittämismyönteinen työyhteisö= meillä on pilotteja pilottien perään, joita kukaan ei hoida loppuun/vakiinnuta

6. työnohjaus järjestetty= varo! asiakkaina sekopäitä, jotka haluavat myös sinut narunjatkoksi

Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työpaikassasi? Oletko tehnyt vastaavaa työtä joskus aiemmin?

Jokusen kuukauden olen nyt ollut, samalla alalla olen kyllä ollut aiemmin, mutta ala kokonaisuudessaan niin laaja, että työt vaihtelevat todella paljon.

Ammatillista koulutusta joskus ylenkatsotaan ainakin akateemisissa piireissä, mutta olen tuuminut, että on siinä ehdottomasti hyviäkin puolia. Kuten se, että opiskellaan sitä, mitä sitten oikeasti tullaan työssä tekemään!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä muistaa, kun menee uuteen työpaikkaan asiantuntijatehtäviin. Todennäköisesti sinut on palkattu juuri siksi, ettei siellä kukaan muukaan näitä hommia osaa ja heillä on tämän lisäksi omatkin työnsä hoidettavana. Sinun tehtäväsi on siis selvittää asioita ja opetella ne tekemään eikä odottaa, että joku muu oman työnsä ohessa selvittäisi ja opettelisi puolestasi asiat ja sen jälkeen neuvoisi ne sinulle. Jos työpaikkailmoituksessa on sana "omatoiminen" tai "oma-aloitteinen", hyvin todennäköisesti työtehtävät pitää opetella itse. 

Tällöin peryhdyttäminen olisi sitä, että selkeästi kerrotaan, mitä tehtäviin kuuluu (esim. jokapaikanhöyläasiantuntijalle, jolta kysytään ratkaisua tietyn alan ongelmiin vaikkei olekaan itse projeteissa mukana) tai millainen lopputulos halutaan (esim. projektit) ja millaisia keinoja siihen on käytettävissä (esim. käytetyt ohjelmat ja niihin perehdyttäminen).

Eipystyeikykene kirjoitti:

Jokusen kuukauden olen nyt ollut, samalla alalla olen kyllä ollut aiemmin, mutta ala kokonaisuudessaan niin laaja, että työt vaihtelevat todella paljon.

Ammatillista koulutusta joskus ylenkatsotaan ainakin akateemisissa piireissä, mutta olen tuuminut, että on siinä ehdottomasti hyviäkin puolia. Kuten se, että opiskellaan sitä, mitä sitten oikeasti tullaan työssä tekemään!

Oukei. Nro 30 ja 9 ovat sama tyyppi eli minä täällä taas moi :) Mulle tuli mieleen vielä muutamia asioita, joista ainakin osan olet varmaan jo tehnyt.

1. Laadi lista omien asiakkaidesi yhteyshenkilöistä. Siis ne henkilöt, joteka tietävät näistä keisseistä. Jos tiedät asiakkaan taholta vain yhden tyypin, selvitä, onko se juuri hän vai joku muu ko asiakkaan yrityksessä. Yleensä ohjaavat sähköpostisi jollekin, joka vastaa ko keissistä. 

2. Selvitä, mitä työnantajasi on näiden asiakkaiden kanssa sopinut. Ts mitä sisältyy (ja erityisesti, mitä EI sisälly) palveluun, joita asiakkaillesi annat. Nykyisin ollaan tosi  tarkkoja rahasta (puolin ja toisin), joten älä ala ominpäin tekemään mitään, mitä ei ole sopimuksessa sanottu. Työnantajasi ei halua maksaa sinulle ajasta, jonka käytät johonkin sellaiseen, mitä asiakas ei ole tilannut ja josta asiakkaalla ei ole halua maksaa. Tarvittaessa kysy esimieheltä sopimuksia tai tarjous-tilaus -asiakirjoja. 

3. Työnkuvastasi riippuen koita joko puhua puhelimessa tai järjestää virtuaalipalaveri näiden asiakkaan yhteyshenkilöiden kanssa, jotta saat heiltä selville, mitä he haluavat. Siis jos on kyse työstä, jossa kehitetään heille jotain uutta tai muutetaan vanhaa. On paljon helpompaa saada kaipaamaansa tietoa asiakkaalta, kun on edes kuullut toisen äänen. Sen jälkeen on tavallaan jo "tutumpi". 

4. Jos susta tuntuu, että työtehtäväsi hoitaminen edellyttäisi tutustumista asiakkaidesi toimintaympäristöön, kysy esimieheltä, onko sellainen mahdollista. Eli menisit sovitusti paikan päälle asiakkaasi luokse. 

Tuossa nyt muutama. Muitakin tulee mieleen, mutta en niitä kirjoita, kun en oikein tiedä, millaista työtä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä muistaa, kun menee uuteen työpaikkaan asiantuntijatehtäviin. Todennäköisesti sinut on palkattu juuri siksi, ettei siellä kukaan muukaan näitä hommia osaa ja heillä on tämän lisäksi omatkin työnsä hoidettavana. Sinun tehtäväsi on siis selvittää asioita ja opetella ne tekemään eikä odottaa, että joku muu oman työnsä ohessa selvittäisi ja opettelisi puolestasi asiat ja sen jälkeen neuvoisi ne sinulle. Jos työpaikkailmoituksessa on sana "omatoiminen" tai "oma-aloitteinen", hyvin todennäköisesti työtehtävät pitää opetella itse. 

Tällöin peryhdyttäminen olisi sitä, että selkeästi kerrotaan, mitä tehtäviin kuuluu (esim. jokapaikanhöyläasiantuntijalle, jolta kysytään ratkaisua tietyn alan ongelmiin vaikkei olekaan itse projeteissa mukana) tai millainen lopputulos halutaan (esim. projektit) ja millaisia keinoja siihen on käytettävissä (esim. käytetyt ohjelmat ja niihin perehdyttäminen).

Tuo onkin esimiehen tehtävä, kollegat eivät voi tietää. Meille palkattiin jokin aika sitten uusi työntekijä eikä aavistustakaan, miksi. Hän tekee aivan erilaisia hommia kuin kukaan muu meistä. Myöhemmin selvisi, että hänen tarkoituksenaan on kehittää yrityksemme prosesseja. Hänen tehtäväkseen jäi selvittää, millaisia hänen työssään tarpeellisia ohjelmia on olemassa, tehdä niistä vertailu ja esittää jotain niistä valittavaksi käyttöön. Myös opetella niiden käyttö ja kirjoittaa lyhyet ohjeet ohjelmien käytöstä meille muille, jotta voimme alkaa tuottaa hänelle hänen työssään tarvittavaa dataa ohjelmaan. Mutta tosiaan vain toimitusjohtaja tiesi, miksi hänet palkattiin ja sen vuoksi me muut emme olisi voineet perehdyttää häntä mitenkään. Hän sitten itse kyselee meiltä, miksi olemme tehneet jotain niinkuin olemme tehneet ja miksi yksi tekee näin ja toinen noin. Joskus siis työtehtävät ovat sellaisia, ettei yrityksessä ole vielä ollut ketään tekemässä ko työtehtävää. 

IT-puolella on ollut esimerkiksi sellaisia ongelmia, että koskaan ei avattu joko perusteellisesti tai edes oikein sitä, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla, kun asialle on lukuisia vaihtoehtoja, mutta vain yksi tapa käy eri tilanteissa. Tai mitä kaikki vaihtoehdot ovat. Ja tiedot pystyi saamaan selville vain töistä. Muistiinpanoissakin oli väärää tietoa. Aloitin työt sillä asenteella, että parasta antaa jonkun kertoa, miten asiat oikeasti tehdään, mutta myöhemmin tajusin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saada jotain järkeä työhön itse jotain kautta. Monet asiat tulivat esiin kiertotietä. Nykyisin homma on hioutunut, mutta aikaa meni tarpeettoman paljon hukkaan aluksi ja se epäselvyys koetteli motivaatiota.

Yhdessä työhaastattelussa kysym et millainen petehdytys teillä on? Vastaus oli: heitetään mereen ja katsotaan osaako uida. Arvatkaa vaan kiinnostiko työpaikka enää sen jälkeen. Onneksi en saanut työtä. Olisin kieltäytynyt.