Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka kasvatatte lapsenne "sukupuolen mukaan"
12.09.2017 |
Miten se käytännössä sujuu? Vain tytöt tekevät kotitöitä ja pojat saa maata sohvalla ja ehkä auttaa isukkia auton rassaamisessa? Tytöille pitkät hiukset ja mekot päälle kysymättä oma mielipidettä? Ja pojille tietenkin lyhyet hiukset. Ostatteko joulu- ja synttärilahjatkin "sukupuolen mukaan" kysymättä toiveita?
Sukupuolineutraali kasvatus ei tarkoita, että pojat pakoitetaan pukemaan mekot ylleen ja että ne on tytöiltä kielletty. Se tarkoittaa, että sekä tytöt että pojat voivat leikkiä niillä leluilla mitä tahtovat ja pukea päällen mistä pitävät. Tytöt saavat mekkonsa ja pojat autonsa jos niin haluavat, ja kotityöt jaetaan tasaisesti kykyjen mukaan.
Pointtinä tässä siis se, että miten se kasvatus sukupuolen mukaan teillä näkyy?
Kommentit (152)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kauhean vaikeaa niitä kasvattaa mitenkään sukupuolettomasti.
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On se kauhean vaikeaa niitä kasvattaa mitenkään sukupuolettomasti.
Miten tyttöjen kasvatus eroaa poikien kasvatuksesta? Varsinki pikkulapsina, kun ei vielä tarvitse keskustella murrosiän tuomista muutoksista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta puoleltani voisin todeta, että:
Kutsun poikaani "isin omaksi pikkupojaksi"
Pukeutuminen on hieman "poikamaista", mutta en tietenkään pakota pitämään kauluspaitaa / hupparia, jos hän ei sitä halua. Meillä perheessä muutenkin minä isänä saatan useinkin silittää, pyykätä, tehdä ruokaa, imuroida tai pestä mattoja. Poika mukana "auttelemassa" niin paljon kun ehtii. Hoidan myös niitä perinteisempiä "miesten hommia" auton huollosta kodin pikkuaskareisiin. Vaimoni puolestaan hoitaa ihan yhtälailla kaikkea, mitä eteen tulee. Poika mukana auttelemassa luonnollisesti molempien mukana aina kun mahdollista.
Koen kasvattavani häntä ns. sukupuolen mukaan siinä, että kutsun häntä pojakseni (käytän myös nimitystä lapsi), hänellä on "poikamainen" nimi ja pukeutuu "poikamaisempiin" vaatteisiin. Mihinkään 1960-luvulle jämähtäneeseen "miestentyöt/naistentyöt" mentaliteettiin en ole koskaan itsekään oppinut (iso kiitos 60-luvulla syntyneille vanhemmilleni, jotka aikanaan opetti että on vain yhteisiä töitä, ei sukupuolitettuja töitä)
Sukupuoli-identiteetti on valtavan suuri voimavara ihmiselle. Mielestäni sukupuoleton kasvatus lisää vaaraa sille, että lapsi ei opi tuntemaan omaa, todellista identiteettiään. Olkoon se sitten syntymässä määritellyn mukainen, tai ei.
Jos ei ole mitään, eikä ketään mihin omaa itseään vertaa, kaikki ovat vain sukupuoletonta massaa, syntyy tunnetyhjiö.
Ja täytyy huomata, että myös kasvatuksenmukaisen sukupuoli-identiteetin vastustaminen on voimaannuttava kokemus. Siitä syntyy se sisäinen varmuus kuka ja mikä olen. Ei siitä, että sukupuolet yritetään jotenkin häivyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Ai jaa? Miehethän ne on, jotka enemmän joutuu fyysistä väkivaltaa kokemaan. Siis etenkin toistensa taholta. Kyllä kurssi voisi pojalle olla tarpeen ihan siinä missä tytöllekin.
Oma poikani saa kasvaa miksi kasvaa. Hän halusi barbeja, ostin hänelle kirpputorilta barbeja. No yllätyin kyllä, että hän käytti niitä taisteluissa. Niiltä lähti hyvin raajat irti niin ne oli hyviä loukkaantuneita.
Tein ihan omaksi ilokseni sitten niille barbeille vaatteita. Sekä juhla- että armeijatyylisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä sujuu? Vain tytöt tekevät kotitöitä ja pojat saa maata sohvalla ja ehkä auttaa isukkia auton rassaamisessa? Tytöille pitkät hiukset ja mekot päälle kysymättä oma mielipidettä? Ja pojille tietenkin lyhyet hiukset. Ostatteko joulu- ja synttärilahjatkin "sukupuolen mukaan" kysymättä toiveita?
Tämä osa kirjoituksestasi oli normaalia ja tervettä ajattelua.
Sen sijaa loppuosa kirjoituksessasi oli jo mielisairauden rajoilla, joissa vaadit kotitöitä niin poikien kun tyttöjenkin tehtäviksi.
Niin se ei meillä mene eikä tule koskaan menemään vaan molemmat oppivat omat paikkansa jo lapsesta alkaen.
Feminismi on mielisairasta utopiaa, mikä ei kestä totuutta sukupuolien eroavaisuuksista, älyllisestä eroavaisuudesta eikä biologisista eroista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Tuohan on ihan älyttömän ristiriitaista. Se sukupuoli-identiteetti tulee kuitenkin jostain. Roolimalleista ja ympärillä olevasta elämästä, joka perustuu sukupuolten eroavaisuuksille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aluks sun pitää päättää haluatko oikeasti keskustella asiasta asiallisesti, rakentavasti ja muita kunnioittavasti, Vai vaan provosoida. Ikävä kyllä aloitus viittaa jälkimmäiseen...
Annan heidän olla juuri sitä sukupuolta mitä ovat enkä hämmennä millään "saat valita mikä oot vai ootko mikää"-shitillä. On toiminut hyvin. Ovat onnellisia ja tasapainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ap:lla stereotypinen näkökulma sukupuolirooleista. Olitkohan ihan tosissasi edes tuossa? Vaikea sitä sukupuolta on kiistääkään, joten kyllähän se väistämättä vaikuttaa kasvatukseen.
Esim. jos on vieraita, niin poika menee miesporukan kanssa saunaan, tyttö naisporukan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä sujuu? Vain tytöt tekevät kotitöitä ja pojat saa maata sohvalla ja ehkä auttaa isukkia auton rassaamisessa? Tytöille pitkät hiukset ja mekot päälle kysymättä oma mielipidettä? Ja pojille tietenkin lyhyet hiukset. Ostatteko joulu- ja synttärilahjatkin "sukupuolen mukaan" kysymättä?
Kuvaamiisi esimerkkeihin pystyvät ihan ketkä tahansa välinpitämättömät vanhemmat (vain osa joutuu tekemään kotitöitä, lahjatoiveita ei kysytä, lapset puetaan vaatteisiin, josta ne eivät välttämättä pidä yms.) kasvattivat he lapsensa sukupuolineutraalisti tai ei.
Heillä se näkyy nimissä, ulkonäössä, pukeutumisessa, emme kaihda myöskään sukupuoleen viittavia termejä puheessa (nainen, mies,tyttö, poika, äiti, isä), emme kiellä sukupuolten välillä olevia eroja, emmekä pyri murskaamaan jatkuvasti mitään stereotypioita, eli koko ajan huomauttele "kyllä nainen/mieskin voi..." aina kun tulee esim miespoliisi tai naishoitaja. Myös harrastukset on enemmän perinteisesti sen oman sukupuolen mukaan (mutta toki ovat itse niin valinneet) -yhtä lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kauhean vaikeaa niitä kasvattaa mitenkään sukupuolettomasti.
Miten tyttöjen kasvatus eroaa poikien kasvatuksesta? Varsinki pikkulapsina, kun ei vielä tarvitse keskustella murrosiän tuomista muutoksista.
Ap
Et taida olla mikään asiantuntija? Kyllä biologiset perusasiat kiinnostaa jo pikkulapsia. Meillä ainakin jo 3-vuotiasta kiinnosti miksi vauvat kasvaa äidin masussa eikä isän ja tuleeko hänestäkin siis isona äiti ja nainen vai mies ja isi.
Missä ihmeen tynnyrissä olet kasvanut?
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:lla stereotypinen näkökulma sukupuolirooleista. Olitkohan ihan tosissasi edes tuossa? Vaikea sitä sukupuolta on kiistääkään, joten kyllähän se väistämättä vaikuttaa kasvatukseen.
Esim. jos on vieraita, niin poika menee miesporukan kanssa saunaan, tyttö naisporukan kanssa.
Niinpä! Samaa ihmettelin itsekin. Miksi se isä makaisi vaan sohvalla? Ei taida elää tässä päivässä tämä meidän ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Tuohan on ihan älyttömän ristiriitaista. Se sukupuoli-identiteetti tulee kuitenkin jostain. Roolimalleista ja ympärillä olevasta elämästä, joka perustuu sukupuolten eroavaisuuksille
Edes vuonna 1985 ei ollut ongelmaa lukea DI:ksi, vuosikurssilla 10 tyttöä ja 60 poikaa. Olen sijoittunut työelämässä hyvin, aviomies löytyi tekniikan parista ja tytär näyttää pärjäävän matematiikassa vähintään yhtä hyvin kuin äitinsä.
Omat vanhempani ovat vm. 41 ja ilmeisesti järkyttävän paljon fiksumpia, kuin moni tähän ketjuun vastannut.
t. DI nainen
Ps. veljenikin on DI
No ihan niin että saavat valita itse mitä tekevät. En voi sille mitään että niistä kasvaa tyttöjä ja poikia.
Meillä vanhemmilla tietyt työt ja roolit, ihan väkisin tulleet.