Muistatko, mitä teit tiistaina 11.9.2001? Kuinka vanha olit?

Olin armeijassa. Ikä 19v.

Olin koulussa. Ikää oli 17v

Olin töissä yllätysyllätys.

Lähdin töistä sairaana kesken päivän kotiin ja avasin telkkarin ja näin kaiken tapahtuneen heti siitä saakka kun kuvaa Suomeen välitettiin, jo ennen kuin se toinen kone oli syöksynyt toiseen torneista.

En muista. Koulussa taisin olla, kun oli arkipäivä. Muuten en muista tuon päivän tekemisiäni. Olin 16

Olin lukion ekalla, ja juuri päässyt koulusta. Menin (jo edesmenneen) lapsuudenystäväni kanssa kauppakeskukseen pyörimään. Istahdimme penkeille juttelemaan, kun sain tekstiviestin kaverilta: "KOLMAS MAAILMANSOTA SYTTYY". Sitten soitti isäkin ja kysyi, olenko kuullut. Siinä meni loppupäivä... ja oikeastaan seuraavat viikot/kuukaudet näitä asioita setviessä.

Oli YO-kirjoitukset, saksan lyhyt oppimäärä.

Olin 17 vuotta ja muistan vielä että minulla oli vähän nuha/flunssa silloin.

Muistan! Olin menossa päiväkodin vanhempaiiltaan. Lapset olivat 4- ja 2-v, itse olin 30v. Vanhempailta alkoi erilailla kun johtaja oli suunnitellut.

Olin juuri valmistunut yliopistosta ja aloittanut työt Jyvääskyläässä. Tulin töistä, avasin telkkarin ja mietin, että mitvit. Sisko taisi soittaa, että avaapa äkkiä telkkari. Mietin, että onko tämä nyt se kolmas maailmansota vai mitä.

Estonian uppoamisen muistan paremmin. Mulla oli aamulla lukiossa äikkää ja tunnilla joku kertoi, kuinka oli kuullut aamulla telkkarista tai radiosta, että tällainen onnettomuus on tapahtunut.

Olin koulussa 5-luokalla. Muistaakseni opettaja avasi television ja katsoimme uutisia. Tai sitten se oli kotona kun katsoimme, en muista tarkalleen. Äiti taisi komentaa nukkumaan, olihan ne pölyiset karkuun juoksevat ihmiset ahdistavan näköisiä.

Olin 13-vuotias. Tulin koulusta puoli neljältä ja isäni katsoi viiden uutisia ja kertoi lentokoneista. Voi olla että olin jo hetki ennen sitä lukenut asiasta netistä.

Olin 9-vuotias. Muistan kun kävin lähikaupassa ostamassa karkkia kahden luokkakaverini kanssa.  Toinen kaverini kysyi kovaan ääneen, miksi minulla on niin ruma paita. Punastuin. Toinen kaveri supatti kysyjän korvaan:

"Nokun se on kierrätyskeskuksesta."

Illalla äiti kauhisteli terrori-iskua. 

Olin röissä.

Sinkkumies

Olin 32 -vuotias ja palaverissa työkaverin kotona. Mieheni soitti ja kehotti avaamaan television. Palaveri jäi siihen, ja lähdin kotiin. Bussissa kaikki istuivat puhelin korvalla, seurasivat ja purkivat tapahtumia.

Viimeisellä pätkällä kotiin kadut olivat aivan autiot, vaikka kello oli vasta siinä 16 ja iltapäiväruuhkan aika. 

Olin lomalla ja Wienissä. Oli hiivatin kylmä ja sateinen päivä. Kun illalla palasin hotelliin viluissani, aukaisin telkun ja menin suihkuun. Kun tulin kylppäristä tuli kuvaa ihmisistä, jotka juoksivat ja ilmassa oli pölyä ja paperia jne. Kuvittelin, että kyseessä oli elokuva ja käänsin seuraavalle kanavalle, taas samaa. Kävin kaikki kanavat läpi ja totesin lopulta olevani uutiskanavalla CNN, silloin tajusin, ettei kyseessä todellakaan ollut elokuva, vaan todellinen tilanne. Olin tuolloin 44-vuotias. Tapahtuma vaikutti koko loppulomaani, sillä hotellini oli aivan Wienin raatihuoneen lähellä ja raatihuoneen torneissa, kuten muissakin julkisissa rakennuksissa oli musta suruliputus. Torstaina koko kaupunki pysähtyi puoliltapäivin minuutiksi. Olin tavaratalon liukuportailla sillä hetkellä, kun kirkonkellot alkoivat soida. Pysähdyin, kun pääsin liukuportailta pois. Tuo viikko ei unohdu koskaan.

Muistan erittäin hyvin. Olin synnyttämässä esikoistani :) Ikää oli 25v. Ei oikein maailman tapahtumat jaksaneet kiinnostaa siinä pientä ihmettä ihastellessa. 

Olin Lapin yliopistolla, reilu kolmikymppinen. Menin luennolle. Epäuskoisen näköisiä ihmisiä käytävillä. Kotona miehen kanssa katsottiin telkkarista. Järkytyin kun tajusin jotenkin vasta myöhemmin, että törmänneessä koneessa oli ihmisiä sisällä. Tavallisia matkustajia.

Junassa matkalla kotiin, Pasilan aseman jälkeen puhelimet alkoivat soida joka puolella ja ihmiset kyselivät, että mitä on tapahtunut .... Lentokone lentänyt päin WTC:tä jne. sen jälkeen alkoi tulla tilannetietoja lisää joka puolelta. Oli kaikkea muuta paitsi tavallinen rauhallinen kotimatka .... kukaan vaunussa ei lueskellut rauhallisena illtapäivälehtiä tai yrittänyt levätä saati nukkua, puhelimet kuumina soiteltiin ja välillä aina joku kertoi kovemmalla äänellä viimeisiä tietoja joita oli juuri kuullut.

Ikää oli silloin 41v.

Olin työpäivän jälkeen jumpassa ja pukkariin kuului jtn radiosta. Vasta bussissa istuessa kuulin radiosta tarkemmin... Olin 24-v. Pelotti.

Olin 10v. Olimme juuri lähteneet pankista jossa mulle avattiin ensimmäinen oma pankkitili. Radiossa kuultiin ekan kerran mitä oli tapahtunut, nopeasti ajeltiin kotiin tv:n ääreen. Päivä jäänyt hyvin muistiin.