Lapseni sai kotitehtäväksi kehua kiusaajaansa. Miten voin pelastaa hänet tällaiselta nöyryytykseltä?

Ap ei vissiin enää ole linjoilla. Missäpäin tämä on tapahtunut, jos haluat kommentoida?

Nykyään kaikkien vanhempien ja opettajien yms. lasten kanssa tekemisissä olevien pitäisi ymmärtää se, että jos lapsen antaa kiusata toisia tai kiusaamiseen ei puututa, tällaisista kiusaaja-lapsista saattaa kasvaa aikuisia, jotka eivät piittaa muiden tunteista eivätkä heikommista, ja käyttävät kyynärpäätekniikkaa joka paikassa. Jo lapsille pitäisi opettaa miten muita ihmisiä kohdellaan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Olisi hyvä, jos jokainen lapsi oppisi muiden ihmisten huomioimisen, tunteiden huomioimisen ja moraalin.

Minäkin kehun vähän entistä koulukiusaajaani.

Teemu on kova jätkä. Häntä moni väistää kunnioittavasti käytävällä. Hän on varsinainen ninja, kukaan ei potki ilmaan yhtä komeasti, paitsi Elma-täti epilepsiakohtauksessa. Jos kaikki olisivat niinkuin Teemu, niin elämä olisi paljon jännittävämpää. Hänen seurassaan vältymme olemasta jatkuvasti mukavuusalueella. Hän on hieno miehenalku, kun hän tulee vastaan niin haluisin paiskata kättä ja vähän muutakin. Yhteiskunnalla voisi hyvinkin olla käyttöä Teemun kaltaisille ihmisille, kunhan ajattelemme "laatikon ulkopuolelta."

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikkien vanhempien ja opettajien yms. lasten kanssa tekemisissä olevien pitäisi ymmärtää se, että jos lapsen antaa kiusata toisia tai kiusaamiseen ei puututa, tällaisista kiusaaja-lapsista saattaa kasvaa aikuisia, jotka eivät piittaa muiden tunteista eivätkä heikommista, ja käyttävät kyynärpäätekniikkaa joka paikassa. Jo lapsille pitäisi opettaa miten muita ihmisiä kohdellaan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Olisi hyvä, jos jokainen lapsi oppisi muiden ihmisten huomioimisen, tunteiden huomioimisen ja moraalin.

Joo ja saattavat olla hengenvaarallisiakin. Kiusatustakin voi tulla kaikkien yhteinen tragedia, jos hän ei kohdistakaan  pahaa oloansa nätisti vaan itsensä viiltelyyn.

Asenne ei saa enää 2017 olla kenelläkään, ainahan sitä kiusaamista on ollut, ei sille voi mitään, pitää sitä sen verran kestää..

Niin, jotkut kiusatut saattavat kohdistaa pahan olon myös muihin, vaikkakaan eivät kaikki. On niin, että jotkut kiusatut kohdistavat pahan olon itseensä (esim. viiltely, syömishäiriö), ja jotkut (hyvin harvat) saattavat kiusaamisen jatkuttua erittäin pitkään, ja jos ystäviä ei ole ollenkaan ollut moniin vuosiin, kohdistaa sen muihin. Jälkimmäiset tapaukset ovat erittäin harvinaisia, ja useimmiten kiusattu kohdistaakin pahan olonsa itseensä esim. viiltelyn, eristäytymisen yms. muodossa. Monen itsetunto huononee niin että se voi vaikuttaa vielä aikuisiälläkin esimerkiksi työelämässä. Ja kiusatuissa ei ole itsessään vikaa, vaan kiusatuksi sattuu usein ihan tavallinen, kiltti, ehkä hyvin koulussa menestyvä ja joskus (ei aina) hieman ujo oppilas.

Opettajana kommentoisin, ettei tämän päivän koulussa joudu jälki-istuntoon yhden kotitehtävän takia. Ei edes useamman tehtävän laiminlyönnistä. Ensin pitää olla kasvatuskeskustelu opettajan, oppilaan ja huoltajan kesken. On vaikea uskoa, että opettaja ehdoin tahdoin altistaisi itsensä virkavirhesyytökselle, jos ei huomioisi kiusaamista.

Itse olin yläasteella kiusattu tyttö, minua kiusasi mm. ystäväni. Olin ihan tavallinen tyttö, vähän ujo joskus, mutta hyvin koulussa menestyvä ja olin myös nätti (jokseenkin edelleen, tosin syömishäiriö joka minulla oli kiusaamisen takia vaikutti hieman kehoon). Jälkeenpäin kun olen ajatellut tuota kiusaamista, luulen että kiusaaja-ystäväni oli vain kateellinen minulle, koska menestyin hyvin koulussa, kaikissa aineissa (jopa ruotsissa josta vedin kymppejä ja matemaattisissa aineissa) ja koska olin nätti. Kun olen nyt lähes 30-vuotiaana katsonut tuon entisen kiusaajan facebook-profiilia, huomasin että hän seurustelee nykyään naisen kanssa eli on joko lesbo tai bi. Ehkä olikin salaa ihastunut minuun ja myös kateellinen, kuka tietää? :)

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kiusaaminen nykyään voidaan rajoittaa yhteen päätekijään, joten siinä mielessä ap:n tilanne on kaikessa kurjuudessaan ihanteellinen. Jos se yksi saadaan hiljaiseksi/pois luokasta, niin kaikki on hyvin. Tekisin ap:n tapauksessa kolme asiaa juuri tässä järjestyksessä olettaen, että opettajaan ja rehtoriin on oltu yhtedessä.

1) Soittaisin kiusaajan vanhemmille ja kertoisin tilanteen. Jos siellä on täyspäisiä vanhempia, niin varmaan haluavat sovitella, tavata, puhua lapsille jne. ja jos ei ole, niin sitten vain kohtaan kaksi.

2) Tapaisin kyseisen lapsen ja selittäisin/uhkailisin niin että tietää tasan mitä on tulossa, jos tilanne jatkuu.

3) Tekisin rikosilmoituksen kiusaajasta ja koulusta. Jos tuntisin alueen koulupoliisin, saattaisin ottaa häneen ensin yhteyttä ja hän voisi tulla puhumaan niin opettajalle, rehtorille kuin kiusaajaoppilaillekin asiasta, mutta jos en tällaista henkilöä tiedä/tunne, niin sitten vain rikosilmoitusta väsäämään.

Ja ei, lapseni ei kehuisi kiusaajaa eikä hänen tarvitsisi istua sitä jälki-istuntoakaan. Opettaja ei voi vaatia lasta tekemään kohtuuttomia läksyjä, ja kiusaajan kehuminen julkisesti on kaikin puolin kohtuutonta. Lapseni ei menisi kouluun ennen kuin kohdat 1, 2 ja 3 olisi käyty läpi ja koulu olisi lapselleni taas turvallinen. Tekisin erittäin selväksi niin opettajalle kuin rehtorillekin, että koulun on oltava lapselleni turvallinen paikka ja hänen on voitava luottaa siihen, että koulun aikuiset ovat hänen tukenaan ja apunaan eikä vain lisäkiusana mahdollistamassa lisää kiusaamista ja kiusaamiseen liittyviä ahdistavia muistoja.

Kuvaa tai lapsesi kuvaa ja nauhoittaa kiusaamista mieluummin kuin etta kiusataan.eika jaa.todisteita.nauhalle mennytta kiusaamista vaikea kiistaa tai vahatella

Vierailija kirjoitti:

Koulupoliisia voisi kiinnostaa. Kirjoittakaa yhdessä todenmukainen haukkumakirje kiusatulle ja mene poikasi tueksi lukemaan se ääneen. Jos opettaja alkaa vastustaa hänestä kannattaa tehdä valitus. Tuollainen istumiseen pakottaminen kiusaajasta on jo paha virkavirhe.

Tämä olisi nimittelyä ja kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan auttaisin lasta keksimään jotain positiivista kiusaajasta, jotta saisi tehtävän tehdyksi kunnialla. En vaatisi kehumaan häntä ihmisenä, mutta voi kai sitä muuta kertoa. Jos nyt ajattelen omaa pääkiusaajaani kouluajoilta, niin vaikken juuri mitään hyvää äkkiseltään keksisi, niin voisin totuudenmukaisesti sanoa vaikka, että hän oli suosittu poika, hänellä oli kavereita molemmista sukupuolista, hän oli pitkä ja liikunnallisesti lahjakas. Nuo on kaikki totta, vaikka hän kiusaaja pahinta laatua olikin. Missään nimessä ei tarvitse alkaa ylistämään tai valehtelemaan, että tyyliin hän on kiva ja mukava kaikille kun ei kerran ole. Mutta kyllä yleensä jokaisessa ihmisessä on jotain hyvääkin, vaikkakin miten pientä ja kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä.

Haluaisin kyllä vastaisuuden varalle keskustella sekä opettajan että rehtorin kanssa tällaisista jutuista. Heillä on varmaan ollut tarkoituksena se, että lapset oppisivat miettimään että jokaisessa on jotain hyvää, mutta aika raa'alta tuntuu että kiusatun pitäisi julkisesti kehua kiusaajaansa. Ehkä jatkossa se riittäisi, että vain opettaja näkee vastaukset ja kokoaa niistä sitten yhteenvedon, jossa näkyy se hyvä mitä jokaisesta on sanottu, mutta ei sitä kuka sen on sanonut. Siis tyyliin "Matti, luokkatovereidesi mielestä olet suosittu ja liikunnallisesti lahjakas. Minna, luokkatovereidesi mielestä olet kiva ja hyvä piirtämään. Saara, luokkatovereidesi mielestä olet avulias ja ystävällinen." Tuolla tavalla ope voisi myös kontrolloida sitä, millaisia kehuja julkaisee, voi esim jättää ulkonäköön liittyvät asiat kokonaan pois. Tuolla tavalla ei myöskään pääsisi tapahtumaan sellaista, että joku idiootti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja alkaa mollaamaan toista koko luokan edessä.

Ja näin toimieasa taas lakaistaisiin se kiusaaminen maton alle ja annetaan sen jatkua. Sen sijaan että nyt nostettaisiin kissa pöydälle ja puututaan siihen että toisella on paha olla kun toinen kiusaa. Minusta ei pidä lasta pakottaa kehumaan ihmistä joka tekee koulussa olosta helevettiä.

Ymmärsit viestini väärin. Siis nimenomaan en vaatisi lasta kehumaan kiusaajaa vaan auttaisin keksimään jotain ns. yleisellä tasolla hyväksi katsottua, jotta ei tarvitse kehua eikä jäädä jälki-istuntoon. Siis tyyliin hän on hyvä matikassa/liikunnassa tms. Ja nimenomaan puuttuisin asiaan ja vaatisin asiasta keskustelua sekä opettajan että rehtorin kanssa ja kyseenalaistaisin julkisen kehumisen opetusmenetelmänä. Mutta jos tästä yhdestä tehtävästä selvittäisiin ilman jälkkää ja siitä mahdollisesti koituvaa lisäkiusaamista sanomalla toisesta jotain yleisesti ns. hyvää, niin mitä kauheaa siinä on? Katsoisin että ainakin lapseni on sitten yrittänyt parhaansa ja tehnyt sen mitä opettaja on pyytänyt ja minun asiani vanhempana olisi sitten kyseenalaistaa opettajan toimintatavat, ei lapseni. Sen ainakin tiedän, että lapseni (joka on jo aikuinen) ei olisi uskaltanut alkaa julkisesti kiusaajaansa haukkumaan tai muuten näpäyttelemään, kuten tässä ketjussa on ehdotettu. Ja siitä jos jostain häntä olisi kiusattu entistä enemmän. Jos olisin jo ollut yhteydessä opettajaan ilman tulosta, en muuta voisi kuin auttaa lasta selviämään tehtävästä kunnialla ja sitten vaatia kunnollista keskustelua asiasta opettajan ja rehtorin kanssa.

Minusta ei pidä pakottaa etsimään edes mitään yleishyvää sanottavaa vaan lapsi saa se päivän sitten vaikka lomaa jos opettaja ei suostu siihen että kehuttavaa kohdetta vaihdetaan tai tehtävä perutaan.

Eikö tämä ole just asian pakenemista ja maton alle lakaisemista, ettei tulla paikalle vaan tulee 'vatsatauti'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerron miten tulee toimia. Menet sinne lapsesi kouluun, ja luokkaan, ja sanot että nyt vittu riittää. Osoitat lapsesi kiusaajaa luokan edessä, ja haukut hänet sen seitsemisen sanakääntein. Sanot opettajalle, että mikä perkele se sinunkin päässä viiraa, kun näin idioottimaista "kotitehtävää" olet ollut värkkäämässä?

Silloin kun omaa lastani kiusattiin ala-asteella, menin koulun ähelle väijyyn, ja kun näin kiusaajan lähtevän koulusta, uhkailin siltä paskat housuun. Siihen loppui kiusaaminen, ja apseni sai rauhassa käydä koulunsa loppuun. 

Kun omaa lastani kiusattiin, meniin kouluun kesken tunnin ja pidin puhuttelun, asiallisesti koko luokalle. Nössö opettaja kuunteli ja yritti väittää ettei mitään kiusaamista ole. Useat luokkakaverit alkoivat sanoa, että on ja ollut jo pitkään ja osoittivat ketkä ovat kousaajia.

Asiaa alettiin viimein hoitaa kunnolla. Lapseni kuitenkin vaihtoi koulua, jotta sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Kaikki päättyi hyvin.

Hyvä sinä! Rohkeaa.

Miten opettaja on muuten reagoinut kun olet kertonut lapsesi kiusaamisesta? Suurin ongelma ei ole nyt tämä tehtävä, vaan miksi kiusaamista ei saada loppumaan.

Ei välttämättä ole provo. Mä sain samanlaisen tehtävän ala-asteella... Opettajien sairasta vallankäyttöä, no iso osa maikoista on entisiä koulukiusaajia. 

Sanoo vaikka nain.osaa solmia kengannauhat.syo sotkematta.pyyhkii itse pyllynsa.jne. :) get the picture?nin laimeaa etta lahenee kettuilua tai on jo sita.asioita joissa ei tuon ikaisille ole mitaan osaamista.voi myos pysya kettuilun talla puolen eika silti oikeasti kehu

Minunkin kolmasluokkalaista lapsenlastani kiusataan koulussa, kiusattiin jo päiväkodissa saman pojan toimesta, joka koulussakin on pääkiusaajana. Poika oli mietteliäs ja itkuinen pari viikkoa sitten, kun olin heillä lastenhoitajana. Kysyin, että onko taas kiusattu. Oli kiusattu. Kertoi, että edellisenä päivänä oli kirjoja jaettu ja hän oli kerrankin päässyt ensimmäiseksi jonoon, niin kaksi poikaa oli tullut ja vaatteista siirtäneet hänet jonon hännille. Poika oli kysynyt, että miksi. No, kun sinä olet pienin meistä. Seuraavana päivänä yksi kiusaaja oli sanonut, että halaa minua, poika teki työtä käskettyä. Kertoi, että halauksen pyytäjä oli potkaissut "munille". Hän oli kertonut opettajalle ja kiusaaja kieltänyt. Opettaja oli laittanut lapsenlapseni pyytämään anteeksi. Kerran vietiin joku oma lelu kouluun, poika oli vienyt uuden valomiekkansa, kiusaaja oli katkaissut sen polveaan vaseten poikki. Opettajat tietää, eivät puutu. Tämä Rastilassa Helsingissä. Tyttäreni oli käynyt opettajan kanssa keskustelemssa asiasta. En tiedä auttaako mitään. Itkettää itseänikin. Miksi opettajat ei muka huomaa eikä tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette tee kiusaajasta lasua tai ilmoitusta poliisille? Jokaiselle lapselle on taattava turvallinen koulunkäynti.

Muakin jaksaa ihmetyttaa se etta naita oikeasti hairiintyneesti kayttaytyvista ei tehda lasuja kun muuten tuntuu etta lasu napsahtaa pienimmastakin.Jos on toisen lapsen terveydelle ja turvallisuudelle vaarallinen eiko se ole varhaisen puuttumisen paikka.Jos lapsen kehitys koulussa vaarantuu niin miksi lasta ei huostaaoteta koululta.Jos samanlaista kaytosta olisi sisarusten kesken niin sallisiko sossu myos sen?

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kolmasluokkalaista lapsenlastani kiusataan koulussa, kiusattiin jo päiväkodissa saman pojan toimesta, joka koulussakin on pääkiusaajana. Poika oli mietteliäs ja itkuinen pari viikkoa sitten, kun olin heillä lastenhoitajana. Kysyin, että onko taas kiusattu. Oli kiusattu. Kertoi, että edellisenä päivänä oli kirjoja jaettu ja hän oli kerrankin päässyt ensimmäiseksi jonoon, niin kaksi poikaa oli tullut ja vaatteista siirtäneet hänet jonon hännille. Poika oli kysynyt, että miksi. No, kun sinä olet pienin meistä. Seuraavana päivänä yksi kiusaaja oli sanonut, että halaa minua, poika teki työtä käskettyä. Kertoi, että halauksen pyytäjä oli potkaissut "munille". Hän oli kertonut opettajalle ja kiusaaja kieltänyt. Opettaja oli laittanut lapsenlapseni pyytämään anteeksi. Kerran vietiin joku oma lelu kouluun, poika oli vienyt uuden valomiekkansa, kiusaaja oli katkaissut sen polveaan vaseten poikki. Opettajat tietää, eivät puutu. Tämä Rastilassa Helsingissä. Tyttäreni oli käynyt opettajan kanssa keskustelemssa asiasta. En tiedä auttaako mitään. Itkettää itseänikin. Miksi opettajat ei muka huomaa eikä tee mitään.

vaatikaa kiusaajaa korvaamaan valomiekka.voisiko lasta opettaa suojaamaan itseaan?pysyy mahdollisuuksien mukaan vahintaan metrin etaisyydella kiusaajasta ja vie kouluun huonon lelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan auttaisin lasta keksimään jotain positiivista kiusaajasta, jotta saisi tehtävän tehdyksi kunnialla. En vaatisi kehumaan häntä ihmisenä, mutta voi kai sitä muuta kertoa. Jos nyt ajattelen omaa pääkiusaajaani kouluajoilta, niin vaikken juuri mitään hyvää äkkiseltään keksisi, niin voisin totuudenmukaisesti sanoa vaikka, että hän oli suosittu poika, hänellä oli kavereita molemmista sukupuolista, hän oli pitkä ja liikunnallisesti lahjakas. Nuo on kaikki totta, vaikka hän kiusaaja pahinta laatua olikin. Missään nimessä ei tarvitse alkaa ylistämään tai valehtelemaan, että tyyliin hän on kiva ja mukava kaikille kun ei kerran ole. Mutta kyllä yleensä jokaisessa ihmisessä on jotain hyvääkin, vaikkakin miten pientä ja kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä.

Haluaisin kyllä vastaisuuden varalle keskustella sekä opettajan että rehtorin kanssa tällaisista jutuista. Heillä on varmaan ollut tarkoituksena se, että lapset oppisivat miettimään että jokaisessa on jotain hyvää, mutta aika raa'alta tuntuu että kiusatun pitäisi julkisesti kehua kiusaajaansa. Ehkä jatkossa se riittäisi, että vain opettaja näkee vastaukset ja kokoaa niistä sitten yhteenvedon, jossa näkyy se hyvä mitä jokaisesta on sanottu, mutta ei sitä kuka sen on sanonut. Siis tyyliin "Matti, luokkatovereidesi mielestä olet suosittu ja liikunnallisesti lahjakas. Minna, luokkatovereidesi mielestä olet kiva ja hyvä piirtämään. Saara, luokkatovereidesi mielestä olet avulias ja ystävällinen." Tuolla tavalla ope voisi myös kontrolloida sitä, millaisia kehuja julkaisee, voi esim jättää ulkonäköön liittyvät asiat kokonaan pois. Tuolla tavalla ei myöskään pääsisi tapahtumaan sellaista, että joku idiootti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja alkaa mollaamaan toista koko luokan edessä.

Ja näin toimieasa taas lakaistaisiin se kiusaaminen maton alle ja annetaan sen jatkua. Sen sijaan että nyt nostettaisiin kissa pöydälle ja puututaan siihen että toisella on paha olla kun toinen kiusaa. Minusta ei pidä lasta pakottaa kehumaan ihmistä joka tekee koulussa olosta helevettiä.

Ymmärsit viestini väärin. Siis nimenomaan en vaatisi lasta kehumaan kiusaajaa vaan auttaisin keksimään jotain ns. yleisellä tasolla hyväksi katsottua, jotta ei tarvitse kehua eikä jäädä jälki-istuntoon. Siis tyyliin hän on hyvä matikassa/liikunnassa tms. Ja nimenomaan puuttuisin asiaan ja vaatisin asiasta keskustelua sekä opettajan että rehtorin kanssa ja kyseenalaistaisin julkisen kehumisen opetusmenetelmänä. Mutta jos tästä yhdestä tehtävästä selvittäisiin ilman jälkkää ja siitä mahdollisesti koituvaa lisäkiusaamista sanomalla toisesta jotain yleisesti ns. hyvää, niin mitä kauheaa siinä on? Katsoisin että ainakin lapseni on sitten yrittänyt parhaansa ja tehnyt sen mitä opettaja on pyytänyt ja minun asiani vanhempana olisi sitten kyseenalaistaa opettajan toimintatavat, ei lapseni. Sen ainakin tiedän, että lapseni (joka on jo aikuinen) ei olisi uskaltanut alkaa julkisesti kiusaajaansa haukkumaan tai muuten näpäyttelemään, kuten tässä ketjussa on ehdotettu. Ja siitä jos jostain häntä olisi kiusattu entistä enemmän. Jos olisin jo ollut yhteydessä opettajaan ilman tulosta, en muuta voisi kuin auttaa lasta selviämään tehtävästä kunnialla ja sitten vaatia kunnollista keskustelua asiasta opettajan ja rehtorin kanssa.

Minusta ei pidä pakottaa etsimään edes mitään yleishyvää sanottavaa vaan lapsi saa se päivän sitten vaikka lomaa jos opettaja ei suostu siihen että kehuttavaa kohdetta vaihdetaan tai tehtävä perutaan.

saisitko varattua hammaslaakarin tai jonkun muun pakollisen menon johon pitaa menna kouluaikana tuohon ajankohtaan?

Hei, olen 20v ja opiskelen opettajaksi. Tuo kertoo aika paljon opettajan lyhytnäköisyydestä, eikä tuollaiseen tilanteeseen mielestäni lasta tulisi asettaa - on lapsellista aikuiselta olettaa, että kaikki ohjakset ovat koko ajan hänen käsissään ja että lapsen kiusaaminen loppuu tuollaisen seurauksena kuin seinään. Lapsetkin voivat olla julmia, eivät ainoastaan aikuiset. Muistan itse omalta ala-asteeltani tilanteen, jossa opettaja kehotti kiusaajaa käymään kiusaamansa lapsen "suojelusenkeliksi" ja oletti tilanteen näin olevan kunnossa. Ottaisin välittömästi yhteyttä rehtoriin ja vaatisin ymmärrystä tilanteelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kolmasluokkalaista lapsenlastani kiusataan koulussa, kiusattiin jo päiväkodissa saman pojan toimesta, joka koulussakin on pääkiusaajana. Poika oli mietteliäs ja itkuinen pari viikkoa sitten, kun olin heillä lastenhoitajana. Kysyin, että onko taas kiusattu. Oli kiusattu. Kertoi, että edellisenä päivänä oli kirjoja jaettu ja hän oli kerrankin päässyt ensimmäiseksi jonoon, niin kaksi poikaa oli tullut ja vaatteista siirtäneet hänet jonon hännille. Poika oli kysynyt, että miksi. No, kun sinä olet pienin meistä. Seuraavana päivänä yksi kiusaaja oli sanonut, että halaa minua, poika teki työtä käskettyä. Kertoi, että halauksen pyytäjä oli potkaissut "munille". Hän oli kertonut opettajalle ja kiusaaja kieltänyt. Opettaja oli laittanut lapsenlapseni pyytämään anteeksi. Kerran vietiin joku oma lelu kouluun, poika oli vienyt uuden valomiekkansa, kiusaaja oli katkaissut sen polveaan vaseten poikki. Opettajat tietää, eivät puutu. Tämä Rastilassa Helsingissä. Tyttäreni oli käynyt opettajan kanssa keskustelemssa asiasta. En tiedä auttaako mitään. Itkettää itseänikin. Miksi opettajat ei muka huomaa eikä tee mitään.

vaatikaa kiusaajaa korvaamaan valomiekka.voisiko lasta opettaa suojaamaan itseaan?pysyy mahdollisuuksien mukaan vahintaan metrin etaisyydella kiusaajasta ja vie kouluun huonon lelun.

Oli ollut vaan se yksi lelunvientipäivä, eivät olleet korvanneet. Isä osti uuden miekan. Niitä kiusaajia kun on useita, niin niitä riittää. On yritetty neuvoa vaikka miten.