Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On opettajia jotka ei tajua lainkaan miten voi läksyjä antaa meillä on tullut vastaan mm ope, joka laittaa 19.30 meilin, että "huomiseksi joka lapsella pitää olla punapilkullista kangasta ja miekka".

Meillä lähtö kouluun aamuisiin 7.10, minä kotona yksin koululaisen ja kipeän pikkusiskon kanssa. Kaikki lapset tyttöjä, joten miekkoja ei ole.

Toisen kerran illalla kello 22 tulee viti, että huomenna sieniretki. Lapsille sadevarusteet, sienikori ja sieniveitsi. Kumpparit toki on, mutta sienitarvikkeet mökillä.

Ne ovat muistutuksia. Siis viime hetken viimeisiä muistutuksia. Nuo on sanottu lapselle siellä koulussa joka päivä viikon tai kahden ajan, että muistakaahan sitten, että päivänä x pitää olla tavarat a ja b mukana. Siltä varalta, että lapsi on niin tönö, ettei ymmärrä useaan kertaan annettua läksyä, se laitetaan vielä varmuudeksi huoltajillekin tiedoksi.

Sieniretkelle ei lähdetä yks kaks ilmoittamatta koteihin mitään. Totta kai teille on tiedotettu jo hyvissä ajoin, että päivänä x luokka lähtee sieniretkelle metsään. Pitäisi siitä ymmärtää hommata varusteet valmiiksi.

Vai ettekö te lue sitä Wilmaa?

Ei ole muistutuksia. Vaan spontaanisuutta, kuulemma.

Ja kyllä, luen Wilman ihan joka päivä, mutta en päivystä sitä yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Kasveja ei tarvitse kerätä, mutta tehtävänanto kuului nimenomaan niin, että tee vanhempiesi kanssa retki metsään ja tutustukaa yhdessä erilaisiin kasveihin ja niiden nimiin. Piti valita kolmekymmentä kasvia ja tutustua niihin.

Tämä tehtävä annettiin viikko sitten. 

30 kasvia löytyy jo parilta neliömetriltä. Erilaisia puita, varpuja, sammalia, jäkäliä, kukkia jne. Sopii avata silmät.

Meillä oli kasvistossa lakka ja lakkasoita ei lähimaillakaan. Autolla ajettiin ja kauas. :D Kyykäärmeitä oli ihan hirveesti sitte siellä suolla. Onneksi ei lapsi ollu siellä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä seiskaluokan leivontaläksyt tein ihan itse. Luota siihen lapseesi. Ei tullut mieleenkään, että äiti leipoisi. Näitä oli jo 70-luvulla, mutta silloin vanhemmat eivät kuvitelleet, ettei lapsi osaa mitään. 

En ole ikinä kuullut leivontaläksyistä. Pitääkö pullia ja kakkuja viedä kouluun näytille ja todisteeksi?

Nimenomaan. Mistä lähtien kotitaloudesta on tullut läksyjä, ja kai koulu sentään tarjoaa tarvikkeet?

Haastattelu, esim. isovanhemman, on mitä parhain läksy.  <3

Oma lapseni sai myös läksyksi pyörän kuntotarkastuksen yhdessä vanhemman kanssa. Erinomaista! Ope oli myös huomaavaisesti  laittanut wilmaan,  että n. viikon kuluessa, kunhan vanhemmalla on aikaa auttaa.

Kasvio kuuluu taas nykyiseen opetussuunnitelmaan 6.lla ja yläasteellakin kai? Syyskuu ei tietystikään enää ole  oikein hyvä aika...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä panostetaan lasten koulutukseen. Lapsille on aina painotettu että se on heidän työ ja se on tärkeää. Hyvistä tuloksista palkitsen, mutta huonommatkin on ok, jos parhaansa on tehnyt. Se on tärkeintä.

Mulla on kaksi lasta. Ei isovanhempia ja lasten isä on menehtynyt. Teen kokopäivätyötä ja mulla on aina aikaa lapsilleni.

Mutta oikeasti, tänä syksynä on tullut tehtäväksi mm. sukupuun tekeminen, isovanhemman haastattelu ja arkipäiväkirjan teko, jossa koko perheen arki käydään läpi viikon ajan. Lapset tekee omatoimisesti mm. kasvikansiot ja köksän läksyt, jälkimmäistä varten olen vain antanut rahaa. Se on ok.

Lisäksi yksi koko perheen liikuntapäivä (lauantai aamupäivä), sienestysretki vanhemman kanssa ja _vanhemman_ tehtäväksi kuvataidekirja (siis piti askarrella kannet pahvista, siihen sivut, ja tietenkin vihkon koristelu ja sidonta. Miksei lapset tehneet tätä tunnilla itse?)

Tämä on tosi koulu- ja ennenkaikkea opettajakohtaista, sillä edellisessä koulussa meno oli aivan eri. Minua ei kiinnostaisi käyttää viikonloppuja askarteluun, mutta toisaalta en tahdo lastani silmätikuksi tai huonompaan asemaan, ja esimerkillä näytän että koulu on tärkeää. Mutta se on LAPSENI koulu, minä olen omani jo käynyt.

Ettekö te sitten muuten koskaan juttele sukulaisista, edesmenneistä isovanhemmista ja isästä yms., jos sukupuun tekeminenkin tuntuu jotenkin erityisen työläältä? Siinähän se menee jutustelun ja muistelun lomassa. Me katselimme vanhoja valokuviakin samalla, että lapsikin näki, miltä ne isoisovanhemmat näyttivät, miltä me vanhemmat näytimme lapsena ja millaisia vaatteita ja koteja "ennen vanhaan" oli. Kaikilla ei tietysti ole tallessa valokuvia, mutta muistoja luulisi olevan jokaisella...

Mä muistan kun piti tehdä toi sukupuu. Sen piti ulottua isoisovanhempiin, eli niiden mummien ja vaarien vanhempiin, isovanhempien sisaruksiin ja tietenkin vanhempien sisaruksiin. Jos mahdollista, sai mennä kauemmaksikin.

Kaikista piti olla syntymäaika ja mahdollinen kuolinaika ja syntymäpaikka tai vaihtoehtoisesti paikka missä asui suurimman osan elämää.

Vaikka jutellaan, niin en minä ainakaan muista ulkoa  kaikkien neljän isovanhempani syntymä- ja kuolinaikoja, saati isoisovanhempieni. Mies ei muistanut sitäkään vähää, kun hänellä kaksi isovanhempaa on kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Kyllä tää vaati soittoja  miehen äidille ja omalle äidille ja vielä äidin siskollekin ja otti aikaa.

Mutta tulipahan tehtyä silloin ja sitten seuraavien kanssa oli helpompaa.

Samoin viime vuonna historiassa 5. luokkalaisen piti kerätä tietoja isoisovanhempiensa sota-ajasta. Ei hemmetti, mistä tommoisia tietoja edes keskivertoperhe kerää, kun noi isoisovanhemmat on kuolleet aikaa sitten tai puolidementoituneena tai ei yksinkertaisesti halua puhua sotamuistoista.

Mulla onneksi sattui olemaan hyvinkin tietoa oman isoisäni sota-ajasta, valokuvia ja mummin saamia kirjeitä.

Mutta miten ihmeessä 5. luokkalainen pystyisi edes teoriassa tekemään tuollaiset tehtävät aivan itsenäisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut sanaa läksyt

Läksy on sellainen minkä voi tehdä ilman aikuista.

Samaa mieltä ap. kanssa. Meillä ei ole ollut tuollaisia läksyjä.

Mitä ap:n kertomista läksyistä ei voi tehdä ilman aikuista?

kannustava äiti kirjoitti:

Haastattelu, esim. isovanhemman, on mitä parhain läksy.  <3

Oma lapseni sai myös läksyksi pyörän kuntotarkastuksen yhdessä vanhemman kanssa. Erinomaista! Ope oli myös huomaavaisesti  laittanut wilmaan,  että n. viikon kuluessa, kunhan vanhemmalla on aikaa auttaa.

Kasvio kuuluu taas nykyiseen opetussuunnitelmaan 6.lla ja yläasteellakin kai? Syyskuu ei tietystikään enää ole  oikein hyvä aika...

Meillä ei ole kuin isovanhempi. Aggressiivinen dementoitunut isoisä 600 kilsan päässä. Ei edes tunnista poikaansa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin kirjoittanut tähän ketjuun kriittisiä kommentteja, niin kyllä minustakin on kohtuutonta, jos oikeasti on annettu kuusi päivää aikaa kuvata 20 kasvia listassa annetusta 22:sta, elleivät ne kasvit sitten ole joka paikasta löytyviä tyyliin koivu ja mänty. En myöskään näe mitään järkeä siinä, että syksyllä pitää kuvata keväällä kukkivia kasveja. Eri asia on sitten, jos tehtävä on oikeasti annettu keväällä ja nyt tuli vain muistutus.

Minusta oikea ratkaisu tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole se, että koko perhe yrittää hiki hatussa täyttää kohtuutonta tehtävää. Eihän opettaja edes saa silloin palautetta tehtävän kohtuuttomuudesta. Minä ottaisin tällaisessa tapauksessa yhteyttä suoraan opettajaan ja kysyisin, millä perusteella hän on antanut tällaisen tehtävän tähän aikaan vuodesta.

Ketjuun kirjoittanut kolmen lapsen äiti

Hyvä oppitunti myös lapsille, että elämässä pitää osata avata suunsa, jos kohtaa täysin epärealistisia vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä panostetaan lasten koulutukseen. Lapsille on aina painotettu että se on heidän työ ja se on tärkeää. Hyvistä tuloksista palkitsen, mutta huonommatkin on ok, jos parhaansa on tehnyt. Se on tärkeintä.

Mulla on kaksi lasta. Ei isovanhempia ja lasten isä on menehtynyt. Teen kokopäivätyötä ja mulla on aina aikaa lapsilleni.

Mutta oikeasti, tänä syksynä on tullut tehtäväksi mm. sukupuun tekeminen, isovanhemman haastattelu ja arkipäiväkirjan teko, jossa koko perheen arki käydään läpi viikon ajan. Lapset tekee omatoimisesti mm. kasvikansiot ja köksän läksyt, jälkimmäistä varten olen vain antanut rahaa. Se on ok.

Lisäksi yksi koko perheen liikuntapäivä (lauantai aamupäivä), sienestysretki vanhemman kanssa ja _vanhemman_ tehtäväksi kuvataidekirja (siis piti askarrella kannet pahvista, siihen sivut, ja tietenkin vihkon koristelu ja sidonta. Miksei lapset tehneet tätä tunnilla itse?)

Tämä on tosi koulu- ja ennenkaikkea opettajakohtaista, sillä edellisessä koulussa meno oli aivan eri. Minua ei kiinnostaisi käyttää viikonloppuja askarteluun, mutta toisaalta en tahdo lastani silmätikuksi tai huonompaan asemaan, ja esimerkillä näytän että koulu on tärkeää. Mutta se on LAPSENI koulu, minä olen omani jo käynyt.

Ettekö te sitten muuten koskaan juttele sukulaisista, edesmenneistä isovanhemmista ja isästä yms., jos sukupuun tekeminenkin tuntuu jotenkin erityisen työläältä? Siinähän se menee jutustelun ja muistelun lomassa. Me katselimme vanhoja valokuviakin samalla, että lapsikin näki, miltä ne isoisovanhemmat näyttivät, miltä me vanhemmat näytimme lapsena ja millaisia vaatteita ja koteja "ennen vanhaan" oli. Kaikilla ei tietysti ole tallessa valokuvia, mutta muistoja luulisi olevan jokaisella...

Mä muistan kun piti tehdä toi sukupuu. Sen piti ulottua isoisovanhempiin, eli niiden mummien ja vaarien vanhempiin, isovanhempien sisaruksiin ja tietenkin vanhempien sisaruksiin. Jos mahdollista, sai mennä kauemmaksikin.

Kaikista piti olla syntymäaika ja mahdollinen kuolinaika ja syntymäpaikka tai vaihtoehtoisesti paikka missä asui suurimman osan elämää.

Vaikka jutellaan, niin en minä ainakaan muista ulkoa  kaikkien neljän isovanhempani syntymä- ja kuolinaikoja, saati isoisovanhempieni. Mies ei muistanut sitäkään vähää, kun hänellä kaksi isovanhempaa on kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Kyllä tää vaati soittoja  miehen äidille ja omalle äidille ja vielä äidin siskollekin ja otti aikaa.

Mutta tulipahan tehtyä silloin ja sitten seuraavien kanssa oli helpompaa.

Samoin viime vuonna historiassa 5. luokkalaisen piti kerätä tietoja isoisovanhempiensa sota-ajasta. Ei hemmetti, mistä tommoisia tietoja edes keskivertoperhe kerää, kun noi isoisovanhemmat on kuolleet aikaa sitten tai puolidementoituneena tai ei yksinkertaisesti halua puhua sotamuistoista.

Mulla onneksi sattui olemaan hyvinkin tietoa oman isoisäni sota-ajasta, valokuvia ja mummin saamia kirjeitä.

Mutta miten ihmeessä 5. luokkalainen pystyisi edes teoriassa tekemään tuollaiset tehtävät aivan itsenäisesti?

Olet oikeassa, ja kai näissä jonkunlainen tietosuoja on, et sä voi mennä levittelemään ihmisten syntymäaikoja koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä seiskaluokan leivontaläksyt tein ihan itse. Luota siihen lapseesi. Ei tullut mieleenkään, että äiti leipoisi. Näitä oli jo 70-luvulla, mutta silloin vanhemmat eivät kuvitelleet, ettei lapsi osaa mitään. 

En ole ikinä kuullut leivontaläksyistä. Pitääkö pullia ja kakkuja viedä kouluun näytille ja todisteeksi?

Nimenomaan. Mistä lähtien kotitaloudesta on tullut läksyjä, ja kai koulu sentään tarjoaa tarvikkeet?

Me just tossa lukiolaisen kanssa muisteltiin, että sillä oli useampi köksän tehtävä, jonka suorittamistavanhemman piti seurata ja antaa sitten arvosana. Tehtiin myös jotain kotitöihin liittyviä haasatatteluja, siis lapsi kysyi multa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin kirjoittanut tähän ketjuun kriittisiä kommentteja, niin kyllä minustakin on kohtuutonta, jos oikeasti on annettu kuusi päivää aikaa kuvata 20 kasvia listassa annetusta 22:sta, elleivät ne kasvit sitten ole joka paikasta löytyviä tyyliin koivu ja mänty. En myöskään näe mitään järkeä siinä, että syksyllä pitää kuvata keväällä kukkivia kasveja. Eri asia on sitten, jos tehtävä on oikeasti annettu keväällä ja nyt tuli vain muistutus.

Minusta oikea ratkaisu tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole se, että koko perhe yrittää hiki hatussa täyttää kohtuutonta tehtävää. Eihän opettaja edes saa silloin palautetta tehtävän kohtuuttomuudesta. Minä ottaisin tällaisessa tapauksessa yhteyttä suoraan opettajaan ja kysyisin, millä perusteella hän on antanut tällaisen tehtävän tähän aikaan vuodesta.

Ketjuun kirjoittanut kolmen lapsen äiti

Hyvä oppitunti myös lapsille, että elämässä pitää osata avata suunsa, jos kohtaa täysin epärealistisia vaatimuksia.

Sepä ei aina onnistu. Opettaja ottaa helposti hampaisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.

Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?

Osaahan se. Jos saan sen potkittua kolmen kilsan päähän. Kirjoitan sille listan puuttuvista aineista ja käyn nostamassa käteistä (jota minulla on aika harvoin lompsassa, koska itse maksan korteilla).

Käytännössä on helpompaa, että minä käyn autolla hakemassa nuo.

Minkä lisäksi olen läsnä ja neuvon itse hommaa.

Joten vaikka se teini itse leipoo kyllä, minulta meni 2 tuntia myös siihen koulutehtävään.

Vaikka periaatteessa siis "teini teki".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä seiskaluokan leivontaläksyt tein ihan itse. Luota siihen lapseesi. Ei tullut mieleenkään, että äiti leipoisi. Näitä oli jo 70-luvulla, mutta silloin vanhemmat eivät kuvitelleet, ettei lapsi osaa mitään. 

En ole ikinä kuullut leivontaläksyistä. Pitääkö pullia ja kakkuja viedä kouluun näytille ja todisteeksi?

Nimenomaan. Mistä lähtien kotitaloudesta on tullut läksyjä, ja kai koulu sentään tarjoaa tarvikkeet?

Eikö teillä ole jauhoja, rasvaa ja munia kaapissa? Entä pyykinpesu- tai siivousvälineitä? Kai teillä nyt sentään ruokaa tehdään ja siivotaan ja pyykätään? Idea nyt vain on se, että tällä kertaa sen hoitaa äityliinin sijasta se koululainen.

Kotitaloudesta tuli läksyä jo 80-luvulla.

Nykypäivänä voi myös valita, tuoko kouluun ämpärillisen marjoja tai omenoita tai kalaa tms. ja saa siitä pari oppituntia vapaaksi vai käykö nuo oppitunnit koulua. Siitä on useita hyötyjä: rahapulassa koulu iloitsee, jos raaka-aineita tulee ilmaiseksi, oppilaat voivat opetella kalanperkuuta tai mustikkapiirakan tekemistä, ja lapsi oppii marjastamaan tai kalastamaan itse ja tietämään, mistä raaka-aineet tulevat. Lisäksi monilla on puutarhassaan niin paljon ylituotantoa, etteivät tiedä, mihin tunkisivat omenansa tai herukkansa, joten koulu on oikein sopivat paikka niille.

Mielestäni 20 vapaavalintaisen kasvin valokuvaaminen ja aikaa viikko olisi ihan ok. Sen saa hoidettua yhdellä ulkoilureissulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasveja ei tarvitse kerätä, mutta tehtävänanto kuului nimenomaan niin, että tee vanhempiesi kanssa retki metsään ja tutustukaa yhdessä erilaisiin kasveihin ja niiden nimiin. Piti valita kolmekymmentä kasvia ja tutustua niihin.

Tämä tehtävä annettiin viikko sitten. 

30 kasvia löytyy jo parilta neliömetriltä. Erilaisia puita, varpuja, sammalia, jäkäliä, kukkia jne. Sopii avata silmät.

Niin, sanoinko jossain, että tää tehtävä olisi erityisen hankala? Varsinkin meillä helppo, kun takapihalla on metsä.

Mutta ketjussa olikin kyse siitä, ettei muka ole olemassa perheen läksyjä, vaan oppilaan pitää tehdä itsenäisesti. Tässä haluttiin nimenomaan sitä yhteistä "metsäretkeä" ja keskustelua kasveista yhdessä vanhempien kanssa, vain noista kolmestakymmenestä piti kirjoittaa sitten kuvailut jne.

Eli kyllä osassa kouluista, osassa luokista vaaditaan vanhempien osallistumista läksyihin.

Köksänläksyssä meillä ainakin vaadittiin vanhempaa kirjoittamaan "raportti" läksyn sujumisesta monisteeseen ja tietenkin hankkimaan ainekset ruokiin. esim. yhtenä viikonloppuna oli läksynä tehdä perheelle jauhelihakastike, perunamuusi ja marjakiisseli + leipoa sämpylöitä. Jokaisesta ruokalajista nimenomaan vanhemman piti kirjoittaa monisteeseen miten homma sujui valmisteluista siivoukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä seiskaluokan leivontaläksyt tein ihan itse. Luota siihen lapseesi. Ei tullut mieleenkään, että äiti leipoisi. Näitä oli jo 70-luvulla, mutta silloin vanhemmat eivät kuvitelleet, ettei lapsi osaa mitään. 

En ole ikinä kuullut leivontaläksyistä. Pitääkö pullia ja kakkuja viedä kouluun näytille ja todisteeksi?

Nimenomaan. Mistä lähtien kotitaloudesta on tullut läksyjä, ja kai koulu sentään tarjoaa tarvikkeet?

Eikö teillä ole jauhoja, rasvaa ja munia kaapissa? Entä pyykinpesu- tai siivousvälineitä? Kai teillä nyt sentään ruokaa tehdään ja siivotaan ja pyykätään? Idea nyt vain on se, että tällä kertaa sen hoitaa äityliinin sijasta se koululainen.

Kotitaloudesta tuli läksyä jo 80-luvulla.

Nykypäivänä voi myös valita, tuoko kouluun ämpärillisen marjoja tai omenoita tai kalaa tms. ja saa siitä pari oppituntia vapaaksi vai käykö nuo oppitunnit koulua. Siitä on useita hyötyjä: rahapulassa koulu iloitsee, jos raaka-aineita tulee ilmaiseksi, oppilaat voivat opetella kalanperkuuta tai mustikkapiirakan tekemistä, ja lapsi oppii marjastamaan tai kalastamaan itse ja tietämään, mistä raaka-aineet tulevat. Lisäksi monilla on puutarhassaan niin paljon ylituotantoa, etteivät tiedä, mihin tunkisivat omenansa tai herukkansa, joten koulu on oikein sopivat paikka niille.

Ei meillä ainakaan ole aina.

Vierailija kirjoitti:

Riittää, kun kasvit kuvaa. Tehtävä tuli wilmaan eilen, lauantai-iltana.

Eihän tässä mitään marisemista olisi, jos olisi ollut koko kesä aikaa.

Ap

Hieman ohi teeman, mutta kuinka osasit mennä lukemaan wilmaa lauantai-iltana?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä oppitunti myös lapsille, että elämässä pitää osata avata suunsa, jos kohtaa täysin epärealistisia vaatimuksia.

Onko läksyjen tekeminen epärealistinen vaatimus? Varmaan sitten aikanaan myös työnteko tai ajoissa töihin tuleminen tai pomon käskyjen totteleminen ovat epärealistisia vaatimuksia?

Koettakaa ymmärtää, että opettaja toteuttaa ops:n vaatimuksia, jotka on laadittu opetusministeriössä, jossa on töissä teidän vaaleilla valitsemianne ihmisiä. Valitukset epärealistisista vaatimuksista voi osoittaa sinne, ei lähikoulun opettajalle tai rehtorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä panostetaan lasten koulutukseen. Lapsille on aina painotettu että se on heidän työ ja se on tärkeää. Hyvistä tuloksista palkitsen, mutta huonommatkin on ok, jos parhaansa on tehnyt. Se on tärkeintä.

Mulla on kaksi lasta. Ei isovanhempia ja lasten isä on menehtynyt. Teen kokopäivätyötä ja mulla on aina aikaa lapsilleni.

Mutta oikeasti, tänä syksynä on tullut tehtäväksi mm. sukupuun tekeminen, isovanhemman haastattelu ja arkipäiväkirjan teko, jossa koko perheen arki käydään läpi viikon ajan. Lapset tekee omatoimisesti mm. kasvikansiot ja köksän läksyt, jälkimmäistä varten olen vain antanut rahaa. Se on ok.

Lisäksi yksi koko perheen liikuntapäivä (lauantai aamupäivä), sienestysretki vanhemman kanssa ja _vanhemman_ tehtäväksi kuvataidekirja (siis piti askarrella kannet pahvista, siihen sivut, ja tietenkin vihkon koristelu ja sidonta. Miksei lapset tehneet tätä tunnilla itse?)

Tämä on tosi koulu- ja ennenkaikkea opettajakohtaista, sillä edellisessä koulussa meno oli aivan eri. Minua ei kiinnostaisi käyttää viikonloppuja askarteluun, mutta toisaalta en tahdo lastani silmätikuksi tai huonompaan asemaan, ja esimerkillä näytän että koulu on tärkeää. Mutta se on LAPSENI koulu, minä olen omani jo käynyt.

Ettekö te sitten muuten koskaan juttele sukulaisista, edesmenneistä isovanhemmista ja isästä yms., jos sukupuun tekeminenkin tuntuu jotenkin erityisen työläältä? Siinähän se menee jutustelun ja muistelun lomassa. Me katselimme vanhoja valokuviakin samalla, että lapsikin näki, miltä ne isoisovanhemmat näyttivät, miltä me vanhemmat näytimme lapsena ja millaisia vaatteita ja koteja "ennen vanhaan" oli. Kaikilla ei tietysti ole tallessa valokuvia, mutta muistoja luulisi olevan jokaisella...

Mä muistan kun piti tehdä toi sukupuu. Sen piti ulottua isoisovanhempiin, eli niiden mummien ja vaarien vanhempiin, isovanhempien sisaruksiin ja tietenkin vanhempien sisaruksiin. Jos mahdollista, sai mennä kauemmaksikin.

Kaikista piti olla syntymäaika ja mahdollinen kuolinaika ja syntymäpaikka tai vaihtoehtoisesti paikka missä asui suurimman osan elämää.

Vaikka jutellaan, niin en minä ainakaan muista ulkoa  kaikkien neljän isovanhempani syntymä- ja kuolinaikoja, saati isoisovanhempieni. Mies ei muistanut sitäkään vähää, kun hänellä kaksi isovanhempaa on kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Kyllä tää vaati soittoja  miehen äidille ja omalle äidille ja vielä äidin siskollekin ja otti aikaa.

Mutta tulipahan tehtyä silloin ja sitten seuraavien kanssa oli helpompaa.

Samoin viime vuonna historiassa 5. luokkalaisen piti kerätä tietoja isoisovanhempiensa sota-ajasta. Ei hemmetti, mistä tommoisia tietoja edes keskivertoperhe kerää, kun noi isoisovanhemmat on kuolleet aikaa sitten tai puolidementoituneena tai ei yksinkertaisesti halua puhua sotamuistoista.

Mulla onneksi sattui olemaan hyvinkin tietoa oman isoisäni sota-ajasta, valokuvia ja mummin saamia kirjeitä.

Mutta miten ihmeessä 5. luokkalainen pystyisi edes teoriassa tekemään tuollaiset tehtävät aivan itsenäisesti?

Olet oikeassa, ja kai näissä jonkunlainen tietosuoja on, et sä voi mennä levittelemään ihmisten syntymäaikoja koulussa.

Mä vielä tiesinkin mun puolen isoisovanhemmat, oli ainkin hautkivistä kuvia. Ja toisalta puolen sukuselvitys. Mutta mieheni äiti oli kuollut kun mies oli pieni, ja isänsä ei niin sukuunsa pitänyt yhteyttä eikä niista niin kertonut. Ja kuoli kun mues oli opiskelija. Joten aika vähän on tietoa, emme edes isänisän äidin nimeä tiedä. Voi olla joillekin vaikeaa.