HS: Salla Mistola opiskeli lapsensa vauva-aikana kaksi tutkintoa
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti hänellä on ollut tukijoukkoja ympärillä, kun on joutunut kuitenkin käymään yliopistolla. Samoin kotihommien tekemisessä on apua. Tukijoukkojen avulla mikä tahansa onnistuu, tietysti täytyy itsekin olla ahkera ja tehokas. Olen ennenkin kuullut juttuja näistä tehopakkauksista mutta aina siinä on mukana muitakin.
Näinpä. Ja fakta on se, että noihin käytetty aika ON pois vauvalta. Ihan turha vängätä vastaan.
Vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia, kaikilla meillä.
Tuijotat siis vauvaasi silmiin silloinkin kun se nukkuu? Et katso elokuvia, et lue lehtiä/kirjoja, et juorua puhelimessa...
Joku voi käyttää sen ajan ajattelemalla tutkimusaihettaan, lueskelemalla kahvikupposen/lounaan äärellä kirjallisuutta ja tekemällä muistiinpanoja. Itse kirjoitustyö tehdään kun lapsi nukkuu, puoliso tai muu tukiverkko on hetken remmissä.
Anteeksi vain, mutta 24/7 yksin vauvan kanssa täysin ilman muita aktiviteetteja on hiukan epäuskottava ajatus, eikä pidemmän päälle terveellistä kummallekaan symbioosin osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä tutkinnot saa kasaan yhdessä vuodessa?
Jonkin kesken jääneen hömppätutkinnon.
Hömppatutkinnon suorittamisen helppous taisi mennä tunteisiin kun edellinen viesti poistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Kyllä, kyse on nimenomaan priorisoinnista. Ja minä en kehtaisi edes tunnustaa, jos olisin priorisoinut jotain muuta vauvani edelle sen lyhyen vauvavuoden aikana.
En tiedä sinun lapsestasi, mutta meillä ainakin vauva nukkui pitkin päivää, vauvat kun nukkuvat paljon. Sitten tykkäsi istuskella sylissä ja naureskeli katketakseen näppäimistön äänille, kun kirjoitin opintojuttuja. Välillä tietty pidettiin leikkitaukoja.
Vauvalle tärkeintä on olla äidin kanssa, ja se ainakin itselläni onnistui opintoihin yhdistettynä.
Niin, vauva tutkitusti hyötyy siitä että vanhempi on fyysisesti läsnä vaikka olisikin täysin keskittynyt läppärin ruutuun tai älypuhelimeensa. Eiku..
Järkeähän saa tietty käyttää asiassa kuin asiassa. Jos päivässä on muutamia tunteja varattu äidin opinnoille ja loppuaika vauvalle, niin siitä ei lapsi rikki mene. Ja joissain perheissä jopa se isäkin osaa työpäivän jälkeen olla lapsen kanssa, niin että äiti saa opiskeltua :)
Minua lähinnä kiinnostaa että miksi niitä opiskeluja pitää suorittaa juuri sen lyhyen vauvavuoden aikana? Miksei voi keskittyä perhe-elämään niitä kuukausia?
Itse kävin kouluni ennen lasten tekemistä ja lisää opiskelin sitten myöhemmin. Hyvin ehti!
Minä kaipasin vauva-aikoinakin älylleni haasteita.
Ja tätä älyllistä haastetta saa vain tutkintojen suorittamisesta?
No mulle ainakaan mikään "perhe-elämään keskittyminen" ei tarjonnut niitä älyllisiä haasteita mitä itse kaipasin.
Eli jättäydyit kokonaan kotiin ja katkaisit kaikki ammatilliset yhteytesi?
No nyt ymmärrän paremmin sinuakin.
Itse olin aktiivisesti vauvan kanssa ihmisten ilmoilla ja seurasin kyllä kaikki uusimmat julkaisut jotka koskivat alaani. Tiesinhän koko ajan että töihin paluu on edessä parin vuoden kuluttua, olisin kyllä siinä vaiheessa ollut aika pulassa jos olisin eristäytynyt kokonaan kotiin.
Mutta opiskella ei tarvinut koska koulut oli käytynä ennen äidiksi tuloa.
Toiset istuu kahvilla äitikavereiden kanssa ja toiset opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti hänellä on ollut tukijoukkoja ympärillä, kun on joutunut kuitenkin käymään yliopistolla. Samoin kotihommien tekemisessä on apua. Tukijoukkojen avulla mikä tahansa onnistuu, tietysti täytyy itsekin olla ahkera ja tehokas. Olen ennenkin kuullut juttuja näistä tehopakkauksista mutta aina siinä on mukana muitakin.
Näinpä. Ja fakta on se, että noihin käytetty aika ON pois vauvalta. Ihan turha vängätä vastaan.
Vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia, kaikilla meillä.
Tuijotat siis vauvaasi silmiin silloinkin kun se nukkuu? Et katso elokuvia, et lue lehtiä/kirjoja, et juorua puhelimessa...
Joku voi käyttää sen ajan ajattelemalla tutkimusaihettaan, lueskelemalla kahvikupposen/lounaan äärellä kirjallisuutta ja tekemällä muistiinpanoja. Itse kirjoitustyö tehdään kun lapsi nukkuu, puoliso tai muu tukiverkko on hetken remmissä.
Anteeksi vain, mutta 24/7 yksin vauvan kanssa täysin ilman muita aktiviteetteja on hiukan epäuskottava ajatus, eikä pidemmän päälle terveellistä kummallekaan symbioosin osapuolelle.
Onko sulla yleensäkin vaikeuksia ymmärtää lukemaasi? Vai onko vain pakonomainen tarve nähdä joka asiassa vain kaksi ääripäätä?
Kiva kun jotkut jaksaa... Itse en kyllä kehtaisi vauvaa viedä luennolle, sitä kyllä paheksutaan vaikka vauvs nukkuisikin. Ja oma vauvani ainakin aloittaa heti suoran huudon herätessään, eikä rauhoitu vaan syliin otolla kun tissi pitäisi heti olla suussa.
Katkelmia Heidi Väärämäen kirjoittamasta jutusta:
"Mistola haki opiskelemaan kulttuurituottamisen maisteriohjelmaan ja museologian koulutusohjelmaan. Lisäksi Mistola halusi perhevapaallaan viimeistellä historian gradunsa ja jatkaa luottamustoimia kahden säätiön hallituksessa."
”Pelkäsin, että ammatillisessa mielessä perhevapaa menee minulta hukkaan samalla, kun työelämässä olevat oppivat koko ajan uutta ja saavat uusia merkintöjä ansioluetteloon.”
"Kun Salla Mistola kertoi opiskelusuunnitelmistaan sosiaalisessa mediassa ja työpaikalla, hän sai hyväntahtoisen tyrmäyksen. Tuttavat kommentoivat, että Mistola huomaa kyllä pian, ettei opintoihin ole aikaa eikä energiaa vauvan kanssa. Toisten mielestä Mistolan kannattaisi keskittyä perhevapaalla vain lapsen ihailuun."
"Mistola oli kuitenkin onnekas: vauva oli terve ja hyvä nukkumaan päiväunia. Niinpä hän alkoi kaivaa tenttikirjan esiin, kun lapsi tuhisi rinnalla. Päiväuniaika tarkoitti kahden tunnin kirjoitusvapaata, ja vaunut olivat erinomainen kuljetusväline painaville tenttikirjapinoille. Luennoille ja ryhmätyötapaamisiin vauva tuli toisinaan mukaan. Jos vaunuissa alkoi yninä, Mistola nappasi lapsen syliin ja jatkoi hommia."
"Niinä iltoina ja viikonloppuina, kun Mistolan piti opiskella, vauvan hoidosta vastasi usein isä."
"Mistola palasi töihin, kun lapsi oli vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Ansioluettelossa oli kaksi uutta tutkintoa – niin kuin pitikin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
ja oikeastaan missä muualla vain maailmalla on hyväksyttyä, että jo vauvaa hoitaa välillä muu kuin äiti.
Eikai siinä mitään jos välillä. Mutta kiinnostaa ihan oikeasti mitkä tutkinnot muka opiskelee vuodessa, siis lapsihan on vauva vain ensimmäisen vuoden. Vai tarkoitetaanko tässä ikävuosia 1-3 myös? Ja mitkä olivat nuo tutkinnot? Jo parjattuun lähihoitajatutkintoon menee min. 2 vuotta.
Jos VAUVAvuodessa opiskelee 2 tutkintoa, kiinnostaa kyllä missä vaiheessa äiti on keskittynyt vauvaansa?
Mulla oli puolet kasvatustieteen maisterin tutkinnosta kasassa puoli vuotta sen jälkeen kun olin kirjautunut läsnäolevaksi. Salaisuuteni olivat avoimen opinnot ennen sitä. Jos mulla olisi ollut vauva, ei olisi kovin vaikeaa ollut suorittaa se loppuun ja sen jälkeen maisteriohjelmassa toinenkin tutkinto vuodessa .
En ole tuota juttua lukenut, mutta totta voi hyvinkin olla kahden tutkinnon suorittaminen siinäkin tapauksessa, että molemmat ovat näyttökokeilla suoritettavia ammattitutkintoja. Kaikki tutkinnot eivät todellakaan edellytä jatkuvaa lukemista ja tietokoneen näpyttelyä.
Tiedättekö, että lapsen isäkin voi osallistua vauvan hoitoon? Silloin äiti voi ihan hyvin tehdä vaikka väitöskirjaa.
No ethän sinäkään sitten koko tutkintoa tuossa ajassa suorittanut. Vähän kyllä harhaanjohtavaa, jos puhutaan kokonaisen tutkinnon suorittamisesta, mutta kuitenkin suuri osa on suoritettu jo aiemmin. Tuolla logiikalla minäkin tein maisteritutkinnon kuukaudessa, kun siihen gradun viimeistelyyn meni tuo aika. Ei kai sitä sitten tarvitse mainita, että tutkintoon kuului kyllä muitakin opintoja ja graduakin tein kauan ennen viimeistelyvaihetta.
Etusivulle
Elämä
Salla Mistola opiskeli lapsensa vauva-aikana kaksi tutkintoa – ”Tuomitsemisen sijaan olisin kaivannut kannustusta”Työ voi olla perhevapaalla olevalle äidille henkireikä vauva-arjessa. Moni kaipaa lapsenhoidon rinnalle älyllistä haastetta ja palautetta työstään. Salla Mistolalle perhevapaa tarjosi mahdollisuuden suorittaa opintoja, Pia Lemmetty perusti yrityksen.Tilaajille
Salla Mistola työskentelee nykyään Susanna Leinonen Companyssa toiminnanjohtajana. Tytär Saima pääsi käymään äidin työpaikalla Aleksanterin teatterissa. (KUVA: HEIDI PIIROINEN)
Heidi Väärämäki HS
Julkaistu: 10.9. 2:00
SALLA MISTOLA istui vessanpöntön kannelle, kaivoi repustaan rintapumpun ja alkoi pumpata. Kun säiliö oli täynnä, Mistola hulautti äidinmaidon alas Helsingin yliopiston päärakennuksen naistenvessan lavuaarista ja palasi luentosaliin. Käynnissä oli yhteiskunnallista osallistumista käsittelevä poliittisen historian seminaari ja Mistolan ensimmäinen opiskelupäivä vauvan syntymän jälkeen. Siitä oli kulunut viisi viikkoa.
Puolessa välissä seminaaria Mistola lähetti tekstiviestin puolisolleen Turkuun ja tarkisti, että tuoreella isällä ja vauvalla oli kaikki hyvin.
”Muistan, että olin ihan hymy korvissa. Minulla on vastasyntynyt lapsi ja pääsin silti seminaariin”, Mistola sanoo.
Juuri tällaista äitiysvapaata hän oli toivonutkin
KUN turkulaisessa teatterissa markkinointipäällikkönä työskennellyt Mistola teki tammikuussa 2014 positiivisen raskaustestin, ajatukset valtasi onnellinen jännitys. Mistola mietti, että onhan lapsi varmasti terve ja millainen äiti hänestä tulee.
”Olen ihminen, joka tylsistyy helposti. Tiesin, että kaipaan vauvan hoitamisen lisäksi älyllistä haastetta.”
Pian Mistola huomasi kuitenkin miettivänsä muutakin. Nimittäin sitä, mitä kaikkea vapaan aikana ehtisi tehdä. Mistola haki opiskelemaan kulttuurituottamisen maisteriohjelmaan ja museologian koulutusohjelmaan. Lisäksi Mistola halusi perhevapaallaan viimeistellä historian gradunsa ja jatkaa luottamustoimia kahden säätiön hallituksessa.
”Olen ihminen, joka tylsistyy helposti. Tiesin, että kaipaan vauvan hoitamisen lisäksi älyllistä haastetta. Eihän yksikään äiti keskity koko ajan vauvaan. Joku joogaa päiväuniaikaan, toinen katsoo telkkaria tai shoppailee lastenvaatteita. Opiskelu tuntui minulle sopivalta projektilta.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
Vastaahan esittettyyn kysymykseen. Mikä vauvavuodessa on se juttu verrattuna muihin kehityskausiin?
Täytyy kyllä tuohon kommentoida, että juuri vauvavuonna syntyy lapselle kiintymyssuhde toiseen vanhempaan (yleensä äitiin), sellainen suhde joka oli yli muiden. Jotta tuo onnistuu, niin äidin pitää olla lapselle paljon läsnä. Sen sijaan taaperon voi jo jättää tuttuun hoitoon esim 8 tunniksi, ilman että siitä nimenomaan kiintymyssuhteen kannalta olisi selvää haittaa. Toki kaikki lapset ovat yksilöitä.
Mutta ei tämän huomioiminen minun opintojani estänyt. Opiskelin enemmän kotoa käsin, ja joskus kun vauva oli yli 3kk kävin välillä iltaluennoilla parin tunnin ajan kun vauva oli isänsä kanssa. Perheen ulkopuolisessa hoidossa (meidän tapauksessa mummolla) vauva oli vasta 11kk iässä, eikä so usein käytetty, kun etäopinnot olivat mahdollisia.
Jos opiskelee esim lähihoitajaksi, niin noin vauvantahtinen elämä&opiskelu tuskin onnistuu, mutta yliopistossa hyvinkin mahdollista yhdistää vauvan tarpeet ja opiskelu.
-aiemmin vastannut, joka imetti lähes 2v ja opiskeli maisteriksi tuona aikana
Vierailija kirjoitti:
Kumoaa myytin "raskaasta" vauva-ajasta.
Noin sitä pitää!
Vauvat ovat erilaisia - äidit myös. Koliikkivauvan äiti varmaan ei jaksa viimeistellä väitöskirjaa.
Itse olisin parin alkukuukauden jälkeen voinut kirjoittaa vaikka romaanin, koska lapsi oli "helppo" ja rytmi selkeä (söi myös yöllä, muttei valvottanut). Mutta sain vain luetuksi muiden kirjoittamia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä noi tutkinnot oli? Joku etäkirjekussi?
Viimeisteli historian gradun ja aloitti kulttuurintuottamisen maisteriohjelman sekä museologian koulutusohjelman.
Vuodessa?
Viimeisteli gradun ja aloitti kaksi muuta koulutusohjelmaa. Mitä ihmeellistä?
Jotkut ovat valinneet miehensä hyvin. :) Vauva ei olekaan pelkkä äidin projekti vaan vauvalla on kaksi vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat valinneet miehensä hyvin. :) Vauva ei olekaan pelkkä äidin projekti vaan vauvalla on kaksi vanhempaa.
Niin ja tällä mallilla niitä tasapainoisimpia lapsia ja myöhemmin aikuisia kasvatetaan.
Täytyy sanoa että kateeksi käy. Oma lapsi nukkui vauvan 30 min pätkissä _ympäri vuorokauden_. Ja vaati joko minut viereensä tai nukkui liikkuvissa vaunuissa. Yritettiin opettaa vaikka millä keinoin mutta ei onnistunut.
Väsymys oli meillä kummallakin järkyttävä. Lapsi kun vielä hereilläollessaankin vaati jatkuvasti jotain. Ei viihtynyt sitterissä tai lattialla lelujen kanssa yhtään. Joutui tietenkin olemaan leikkimatolla sen ajan kun minä tein kotihommia, mutta lapsi vain huusi. Aina.
Se vähä aika, mitä joskus pystyi vetämään henkeä, meni kyllä miehen kanssa olemiseen ja muuhun sosiaaliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Ei nyt ihan pelkästään tuosta. Ihmiset ovat erilaisia oppijoita. Jollekin riittää nopea lukeminen, toisen tarvitsee kirjoittaa itse asioita muistiin, jolloin aikaa menee enemmän. Voi tietysti olla, että tulet nyt kommentoimaan, ettet puhu tyhmistä ja hitaista ihmisistä, ja kuinka normaaliuden merkki on se, että tekee väitöskirjan vuodessa. Olen sitten vain kanssasi eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Eilen palstalla haukuttiin nainen, joka oli sijoittamalla saanut kartutettua itselleen 250 000 euron edestä omaisuutta. Tänään epäilemättä haukutaan nainen, joka on opiskellut sen sijaan että olisi antanut kaikkensa vauvalle.
Olisko tuohon osakesäästäjä-ketjuun linkkiä, en löytänyt haulla?
Vierailija kirjoitti:
Mullaki on kokin tutkinto kesken,onnistuisikohan etänä äippälomalla? 😎
Kokin tutkinto? 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä noi tutkinnot oli? Joku etäkirjekussi?
Viimeisteli historian gradun ja aloitti kulttuurintuottamisen maisteriohjelman sekä museologian koulutusohjelman.
Vuodessa?
Viimeisteli gradun ja aloitti kaksi muuta koulutusohjelmaa. Mitä ihmeellistä?
Opiskeli kaksi tutkintoa.
Kyllä tuosta olettaa, että on viety alusta loppuun molemmat, ei vain aloitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla jää aikaa kuin ehkä muutama tunti päivässä, jos teen kotityöt ja hoidan vauvan ja myös NUKUN joskus. Ja senkin ajan, joka jää yli, olen yleensä niin väsynyt ja päästä pyörällä, että mikään kirjoittaminen tai lukeminen tuskin olisi kovin tehokasta.
Näin minäkin muistelen oman aikani kuluneen vauvan kanssa, vaikka siitä on jo kaksikymmentä vuotta. Ulkoilimme myös paljon, koska siten oli helpompi kestää väsymystä ja kuntokin koheni.
Keskityin kyllä täysin tuohon symbioosiin, enkä ole katunut päivääkään, vaikka monta muuta asiaa tekisinkin jälkikäteen ajatellen elämässäni toisin.
Mitkä tutkinnot saa kasaan yhdessä vuodessa?