Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Salla Mistola opiskeli lapsensa vauva-aikana kaksi tutkintoa
Kommentit (208)
Kumoaa myytin "raskaasta" vauva-ajasta.
Noin sitä pitää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt varsinaisesti liity näihin opiskeluihin, mutta muistan kun mies lähti töihin, isot lapset kouluun ja minä ja vauva otettiin parin kolmen tunnin aamupäiväunet ensimmäisen syötön jälkeen. Kyllä oli ihanaa! Jos olisin ollut tehokas, olisin siinä ajassa myöskin opiskellut tai tehnyt kotitöitä tai ihan mitä vaan, mutta valitsin torkkumisen tai lukemisen sängyssä vauva vierellä.
Nuo muistot minullakin kirkkaana mielessä kun katsoin nukkuvaa vauvaa joka tuhisi kainalossani ja sydän pakahtui onnesta 😍
Ihanan kiireetöntä aikaa se oli, nyt lapset jo teinejä mutta edelleen olen kiitollinen että vietin heidän kanssaan aikaani niin paljon kuin mahdollista. He kasvavat NIIN nopeaa!!
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kumoaa myytin "raskaasta" vauva-ajasta.
Noin sitä pitää!
Miten niin kumoaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Kyllä, kyse on nimenomaan priorisoinnista. Ja minä en kehtaisi edes tunnustaa, jos olisin priorisoinut jotain muuta vauvani edelle sen lyhyen vauvavuoden aikana.
En tiedä sinun lapsestasi, mutta meillä ainakin vauva nukkui pitkin päivää, vauvat kun nukkuvat paljon. Sitten tykkäsi istuskella sylissä ja naureskeli katketakseen näppäimistön äänille, kun kirjoitin opintojuttuja. Välillä tietty pidettiin leikkitaukoja.
Vauvalle tärkeintä on olla äidin kanssa, ja se ainakin itselläni onnistui opintoihin yhdistettynä.
Niin, vauva tutkitusti hyötyy siitä että vanhempi on fyysisesti läsnä vaikka olisikin täysin keskittynyt läppärin ruutuun tai älypuhelimeensa. Eiku..
Järkeähän saa tietty käyttää asiassa kuin asiassa. Jos päivässä on muutamia tunteja varattu äidin opinnoille ja loppuaika vauvalle, niin siitä ei lapsi rikki mene. Ja joissain perheissä jopa se isäkin osaa työpäivän jälkeen olla lapsen kanssa, niin että äiti saa opiskeltua :)
Minua lähinnä kiinnostaa että miksi niitä opiskeluja pitää suorittaa juuri sen lyhyen vauvavuoden aikana? Miksei voi keskittyä perhe-elämään niitä kuukausia?
Itse kävin kouluni ennen lasten tekemistä ja lisää opiskelin sitten myöhemmin. Hyvin ehti!
Minä kaipasin vauva-aikoinakin älylleni haasteita.
Ja tätä älyllistä haastetta saa vain tutkintojen suorittamisesta?
No mulle ainakaan mikään "perhe-elämään keskittyminen" ei tarjonnut niitä älyllisiä haasteita mitä itse kaipasin.
Eli jättäydyit kokonaan kotiin ja katkaisit kaikki ammatilliset yhteytesi?
No nyt ymmärrän paremmin sinuakin.
Itse olin aktiivisesti vauvan kanssa ihmisten ilmoilla ja seurasin kyllä kaikki uusimmat julkaisut jotka koskivat alaani. Tiesinhän koko ajan että töihin paluu on edessä parin vuoden kuluttua, olisin kyllä siinä vaiheessa ollut aika pulassa jos olisin eristäytynyt kokonaan kotiin.
Mutta opiskella ei tarvinut koska koulut oli käytynä ennen äidiksi tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
Vastaahan esittettyyn kysymykseen. Mikä vauvavuodessa on se juttu verrattuna muihin kehityskausiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä noi tutkinnot oli? Joku etäkirjekussi?
Viimeisteli historian gradun ja aloitti kulttuurintuottamisen maisteriohjelman sekä museologian koulutusohjelman.
Vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Kyllä, kyse on nimenomaan priorisoinnista. Ja minä en kehtaisi edes tunnustaa, jos olisin priorisoinut jotain muuta vauvani edelle sen lyhyen vauvavuoden aikana.
En tiedä sinun lapsestasi, mutta meillä ainakin vauva nukkui pitkin päivää, vauvat kun nukkuvat paljon. Sitten tykkäsi istuskella sylissä ja naureskeli katketakseen näppäimistön äänille, kun kirjoitin opintojuttuja. Välillä tietty pidettiin leikkitaukoja.
Vauvalle tärkeintä on olla äidin kanssa, ja se ainakin itselläni onnistui opintoihin yhdistettynä.
Niin, vauva tutkitusti hyötyy siitä että vanhempi on fyysisesti läsnä vaikka olisikin täysin keskittynyt läppärin ruutuun tai älypuhelimeensa. Eiku..
Järkeähän saa tietty käyttää asiassa kuin asiassa. Jos päivässä on muutamia tunteja varattu äidin opinnoille ja loppuaika vauvalle, niin siitä ei lapsi rikki mene. Ja joissain perheissä jopa se isäkin osaa työpäivän jälkeen olla lapsen kanssa, niin että äiti saa opiskeltua :)
Minua lähinnä kiinnostaa että miksi niitä opiskeluja pitää suorittaa juuri sen lyhyen vauvavuoden aikana? Miksei voi keskittyä perhe-elämään niitä kuukausia?
Itse kävin kouluni ennen lasten tekemistä ja lisää opiskelin sitten myöhemmin. Hyvin ehti!
Minä kaipasin vauva-aikoinakin älylleni haasteita.
Ja tätä älyllistä haastetta saa vain tutkintojen suorittamisesta?
No mulle ainakaan mikään "perhe-elämään keskittyminen" ei tarjonnut niitä älyllisiä haasteita mitä itse kaipasin.
Eli jättäydyit kokonaan kotiin ja katkaisit kaikki ammatilliset yhteytesi?
No nyt ymmärrän paremmin sinuakin.
Itse olin aktiivisesti vauvan kanssa ihmisten ilmoilla ja seurasin kyllä kaikki uusimmat julkaisut jotka koskivat alaani. Tiesinhän koko ajan että töihin paluu on edessä parin vuoden kuluttua, olisin kyllä siinä vaiheessa ollut aika pulassa jos olisin eristäytynyt kokonaan kotiin.
Mutta opiskella ei tarvinut koska koulut oli käytynä ennen äidiksi tuloa.
Uuden tutkinnon opiskelu tarkoittaa uusia ammatillisia haasteita. Miksi olisin seurannut vanhaa alaani, ylläpitänyt sen osaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
En ole tuo jolle vastasit, mutta nytkö sitä vauvaa pitää silmä kovana tuijottaa tämän nukkuessakin?
Ja tosiaan, monesti vauvalla on myös isä, joka voi luoda isä-lapsisuhdetta sillä aikaa kin äippä opiskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
Vastaahan esittettyyn kysymykseen. Mikä vauvavuodessa on se juttu verrattuna muihin kehityskausiin?
No googleta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Kyllä, kyse on nimenomaan priorisoinnista. Ja minä en kehtaisi edes tunnustaa, jos olisin priorisoinut jotain muuta vauvani edelle sen lyhyen vauvavuoden aikana.
En tiedä sinun lapsestasi, mutta meillä ainakin vauva nukkui pitkin päivää, vauvat kun nukkuvat paljon. Sitten tykkäsi istuskella sylissä ja naureskeli katketakseen näppäimistön äänille, kun kirjoitin opintojuttuja. Välillä tietty pidettiin leikkitaukoja.
Vauvalle tärkeintä on olla äidin kanssa, ja se ainakin itselläni onnistui opintoihin yhdistettynä.
Niin, vauva tutkitusti hyötyy siitä että vanhempi on fyysisesti läsnä vaikka olisikin täysin keskittynyt läppärin ruutuun tai älypuhelimeensa. Eiku..
Järkeähän saa tietty käyttää asiassa kuin asiassa. Jos päivässä on muutamia tunteja varattu äidin opinnoille ja loppuaika vauvalle, niin siitä ei lapsi rikki mene. Ja joissain perheissä jopa se isäkin osaa työpäivän jälkeen olla lapsen kanssa, niin että äiti saa opiskeltua :)
Minua lähinnä kiinnostaa että miksi niitä opiskeluja pitää suorittaa juuri sen lyhyen vauvavuoden aikana? Miksei voi keskittyä perhe-elämään niitä kuukausia?
Itse kävin kouluni ennen lasten tekemistä ja lisää opiskelin sitten myöhemmin. Hyvin ehti!
Minä kaipasin vauva-aikoinakin älylleni haasteita.
Ja tätä älyllistä haastetta saa vain tutkintojen suorittamisesta?
No mulle ainakaan mikään "perhe-elämään keskittyminen" ei tarjonnut niitä älyllisiä haasteita mitä itse kaipasin.
Eli jättäydyit kokonaan kotiin ja katkaisit kaikki ammatilliset yhteytesi?
No nyt ymmärrän paremmin sinuakin.
Itse olin aktiivisesti vauvan kanssa ihmisten ilmoilla ja seurasin kyllä kaikki uusimmat julkaisut jotka koskivat alaani. Tiesinhän koko ajan että töihin paluu on edessä parin vuoden kuluttua, olisin kyllä siinä vaiheessa ollut aika pulassa jos olisin eristäytynyt kokonaan kotiin.
Mutta opiskella ei tarvinut koska koulut oli käytynä ennen äidiksi tuloa.
Miten tämä liittyy perhe-elämään keskittymiseen, jota lainaamassasi tekstissä vastattiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
En ole tuo jolle vastasit, mutta nytkö sitä vauvaa pitää silmä kovana tuijottaa tämän nukkuessakin?.
Mistä tuo johtopäätös nyt kumpusi :O
Artikkelia ei vieläkään löydy? Mistä pitäisi keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Täysin samaa mieltä!
En kehtaisi itse edes tunnustaa, jos olisin viettänyt vauvavuoden nenä kiinni kirjassa ja läppäriä naputellen. Surulliselta kyllä kuulostaa.
Kateus vie kalatkin vedestä 😉
Kaikessahan on kyse vain priorisoinnista ja aikataulujärjestelyistä. Sillä aikaa kun sinä näpyttelet av-palstaa tai sosiaalista mediaa, voi joku sen ajan käyttää opiskeluun tai vaikka kirjan kirjoittamiseen.
Kyllä, kyse on nimenomaan priorisoinnista. Ja minä en kehtaisi edes tunnustaa, jos olisin priorisoinut jotain muuta vauvani edelle sen lyhyen vauvavuoden aikana.
En tiedä sinun lapsestasi, mutta meillä ainakin vauva nukkui pitkin päivää, vauvat kun nukkuvat paljon. Sitten tykkäsi istuskella sylissä ja naureskeli katketakseen näppäimistön äänille, kun kirjoitin opintojuttuja. Välillä tietty pidettiin leikkitaukoja.
Vauvalle tärkeintä on olla äidin kanssa, ja se ainakin itselläni onnistui opintoihin yhdistettynä.
Niin, vauva tutkitusti hyötyy siitä että vanhempi on fyysisesti läsnä vaikka olisikin täysin keskittynyt läppärin ruutuun tai älypuhelimeensa. Eiku..
Järkeähän saa tietty käyttää asiassa kuin asiassa. Jos päivässä on muutamia tunteja varattu äidin opinnoille ja loppuaika vauvalle, niin siitä ei lapsi rikki mene. Ja joissain perheissä jopa se isäkin osaa työpäivän jälkeen olla lapsen kanssa, niin että äiti saa opiskeltua :)
Minua lähinnä kiinnostaa että miksi niitä opiskeluja pitää suorittaa juuri sen lyhyen vauvavuoden aikana? Miksei voi keskittyä perhe-elämään niitä kuukausia?
Itse kävin kouluni ennen lasten tekemistä ja lisää opiskelin sitten myöhemmin. Hyvin ehti!
Minä kaipasin vauva-aikoinakin älylleni haasteita.
Ja tätä älyllistä haastetta saa vain tutkintojen suorittamisesta?
No mulle ainakaan mikään "perhe-elämään keskittyminen" ei tarjonnut niitä älyllisiä haasteita mitä itse kaipasin.
Eli jättäydyit kokonaan kotiin ja katkaisit kaikki ammatilliset yhteytesi?
No nyt ymmärrän paremmin sinuakin.
Itse olin aktiivisesti vauvan kanssa ihmisten ilmoilla ja seurasin kyllä kaikki uusimmat julkaisut jotka koskivat alaani. Tiesinhän koko ajan että töihin paluu on edessä parin vuoden kuluttua, olisin kyllä siinä vaiheessa ollut aika pulassa jos olisin eristäytynyt kokonaan kotiin.
Mutta opiskella ei tarvinut koska koulut oli käytynä ennen äidiksi tuloa.Miten tämä liittyy perhe-elämään keskittymiseen, jota lainaamassasi tekstissä vastattiin?
Samalla tavalla kuin vastauksesi kysymykseni " ja tätä älyllistä haastetta saa vain tutkintojen suorittamisesta?"
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika on aikaa vauvalle. Kannattaa käydä alta koulut pois.
Olen eri mieltä. Vauvat kannattaa tehdä nuorena ja opiskella voi siihen tahtiin kun elämäntilanne sallii. Parikymppisenä on energiaa ja on helppoa ja luonnollista kituutella pienellä budjetilla eikä se vauvakaan siitä kärsi, että ollaan köyhiä. Sitten kun lapsi aloittaa koulun vanhemmat pääsevät panostamaan täysillä työhönsä eikä äideillekään tule katkoja työuraan.
Aina mua vaan hämmästyttää tän palstan runsas määrä korvaamattomia yh-äitejä. Itse tein töitä ja opiskelin avoimessa extraa (itseä kiinnostavia kokonaisuuksia) vauva-ajan. Otin silti lapseni kanssa päikkäreitä perhepedissä, tuijotin häntä rakastuneena ja nautin vauva-arjesta. Sain aivan kaiken. Se onnistui koska kumppanini on tasa-arvoinen vanhempi ja halusin antaa hänellekin tilaa nauttia vauva-arjesta. Toki parasta oli viettää aikaa yhdessä perheenä, mutta jo se kun näin isän ja lapsen leikkivän keskenään oli ihanaa.
Ihanaa aina lukea, että vauvat nukkuvat paljon. Meidän refluksivauva nukkui ekat kolme kuukautta ehkä kahdeksasta kymmeneen tuntia vuorokaudessa noin vartin pätkissä. Päiväunien aikana ehti hyvällä tuurilla syödä. Olin niin väsynyt, että hädin tuskin pysyin pystyssä. Hereillä ollessaan vauva itki paljon, ei todellakaan loikoillut tyytyväisenä.
Ekojen kuukausien jälkeen alkoi hiukan helpottaa, ja vauva nukkui yöt jo tunnin pätkissä eikä itkenyt niin paljon. Unta tuli ehkä jotain 12-13 tuntia vuorokaudessa. Hän oppi konttaamaan kuusikuisena ja kävelemään tukea vasten seitsemänkuisena. Eipä kauheasti ollut sellaisia hetkiä, että olisi ehtinyt tehdä muut kuin pakolliset hommat.
Alue: Aihe vapaa
No mulle ainakaan mikään "perhe-elämään keskittyminen" ei tarjonnut niitä älyllisiä haasteita mitä itse kaipasin.