Lue keskustelun säännöt.
En vaan pääse lemmikin kuolemasta yli
08.09.2017 |
Lemmikistä oli niin paljon seuraa ja lohtua. Minulla ei ole juurikaan sukua, ei ole parisuhdetta, ei ole lapsia. En pidä kovin todennäköisenä että löytäisin enää miestä. Minulla on osa-aikainen työ josta pidän ja nautin, mutta työ tosiaan on vain osa-aikainen. Ja rahaa on hyvin vähän, ei ole varaa matkustella tms. Läheisiä ystäviä ei ole montaa. Koko elämä tuntuu jotenkin niin merkityksettömälle. Myös uuden lemmikin ottaminen tuntuu ihan mahdottomalle ajatukselle tällä hetkellä.
Kohtalotovereita?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Tiesin järjellä ja tunnetasolla millaista on lemmikin menetys. Luulin, että olin myös henkisesti ja hengellisesti "valmis", kun on aika luopua, koska kärsimys sitä ja tätä ja blaablaa, ei saa pitkittää ym.
Ammattinikin puolesta olen eliöiden elämänkaaresta varsin tietoinen.
Mutta mikään ei vaan kohdallani auta. Ensimmäinen oma koirani kuoli vuosi sitten, mutta sydän on säpäleinä ja olen vieläkin hajalla.
Kaksi koiraa on nyt talossa, mutta kaipaus tätä edesmennyttä kohtaan on raastava.
Niinpä. Itsekin tiesin että kumppanini on iäkäs ja loppu on lähellä, mutta ei sitä koskaan arvaa miten lähellä oikeasti se loppu onkaan ja miten tyhjälle ja epätodelliselle tuntuu kun on joutunut tekemään raskaan päätöksen että nyt on eutanasia ainut armollinen vaihtoehto. Silti suru oli ja on täysin murskaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon ihmisestä, jos sanoo että "se oli vain koira". Itselle lemmikit on ovat ystäviä, perheenjäseniä, rakkaita sieluja. Jos joku vähättelisi suruani sanomalla noin, katkaisisin varmaan välit sellaiseen ihmiseen.
Otan osaa menetykseesi. Sanotaan, että lemmikeitä surraan niin paljon, koska heitä kohtaan on vain ja ainoastaan rakkautta ja lämpöisiä tunteita, ihmisiä kohtaan tuntee muutakin, välillä pettymystä tai suuttumusta ym.
Toivon sulle voimia surun ja ikävän kanssa. Ehkä aikanaan jaksat iloita uudesta eläinystävästä, ei korvaamaan menetettyjä vaan omana ihanana itsenään. Halaus sulle!
Katri Helena sanoi muutama vuosi sitten ettei ymmärrä ihmisten surua jotka surevat lemmikkieläntensä kuolemaa. Hänen mielestään pitää just ajatella et se vaan oli koira. Katri Helena loukkasi pahoin lemmikkejä surevia . Ihminen voi surra lemmikin kuolevaa syvemmin kuin jonkun ihmisen kuolemaa. Riippuen kuinka läheinen edes mennyt oli.
Tuollaisen kommentin kuin Katri Helena voi antaa vain ihminen jolla itsellään ei ole koskaan ollut lemmikkiä. Itse olen surrut lemmikkini kuolemaa enemmän kuin yhdenkään sukulaisen. Lemmikkini kanssa vietin aikaa joka ikinen päivä. Muutos arjessa on ollut iso.
Tänään taas ollut sellainen surujen sunnuntai että ei tosikaan. Sain itseni hetkeksi piristymään kun keksin muuta puuhaa mutta nyt taas ajatukset kiertävät kehää ja olo tosi kurja. Jos kuolisin yksin tänne kämpille voisi mennä päiväkausia ennen kuin minua kukaan edes kaipailisi. Olen vaan niin yksin. Välillä tekisi mieli luovuttaa kokonaan.
Koirani kuolemasta 11 vuotta. Laitoin kuvan seinälle pari päivää sitten ja vielä itkin... Niin ihana koira, paras koira mitä minulla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä sunnuntait on monesti vaikeita. Kun jos lähtee jonnekin kaupungillekin kiertelemään, niin joka puolella törmää onnellisiin pariskuntiin tai lapsiperheisiin. Ja kun tulee kotiin niin siellä odottaa vain hiljaisuus, ei tassujen tepsutus.
Aargh aloin vihaamaan Katri Helenaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kuoli kissa keväällä ja ikävä on suuri vieläkin. Kissamme oli 17-vuotias. En tiedä, auttaako tähän mikään muu kuin aika. Rinnassa oikein tuntuu puristavalta, kun tulee niin kova ikävä. Joskus vieläkin olen näkevinäni silmäkulmassani meidän kissan tai tuntuu kuin joku hyppäisi sänkyyn viereeni. Meillä on toinen saman ikäinen kissa. Ei se poista ikävää toista kissaamme kohtaan, mutta koti ei tunnu täysin tyhjältä. 18 vuotta sitten minulta kuoli edellinen kissamme, joka oli ensimmäinen kissani ja meillä jo ennen minun syntymääni. Koin samoja tunteita silloin. Selviytymiseen on auttanut aika ja hyvät muistot.
Olen laittanut meidän kissan kuvan kehyksiin ja ostan Nomination-koruuni palan, kunhan löydän sellaisen kuin olen ajatellut. Minulla on tuollainen koru ja olen ostanut siihen kaikista tärkeistä asioista ja tapahtumista muistuttavia paloja. Sellainenkin voi auttaa, että kirjoittaa asiasta päiväkirjaan tms.
Luulen, että rakkaan lemmikin kuolemasta pääsee yli vain suremalla. Se vie aikansa. Itselleen pitää antaa lupa surra. Jossain vaiheessa pahin tuska helpottaa, vaikka nyt ei siltä tunnu. Ainakin englannin kielellä ja varmasti suomeksikin löytyy paljon lemmikin menettämistä koskevia nettisivuja. Ehkä niistäkin voi saada jotain apua.
Paljon voimia sinulle!
Juuri kun olin saanut koirani vegaaniksi se kuoli. Suru on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirani kuolemasta 11 vuotta. Laitoin kuvan seinälle pari päivää sitten ja vielä itkin... Niin ihana koira, paras koira mitä minulla on ollut.
<3
Vierailija kirjoitti:
mulla meni 2-3v. päästä yli... ymmärrän ap tilanteesi
Meni minullakin kolme vuotta ennen kuin pystyin ajattelemaankaan uutta lemmikkiä. Nyt, vuosia myöhemmin, vieläkin itkettää muistella koiraani. Vaikka uusikin on talossa, ja äärimmäisen rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti jaksamista kaikille jotka ovat menettäneet lemmikkinsä. Suru ottaa aikansa ja monia tunteita saa käydä läpi. Suru on pitkään läsnä ja joutuu käsittelemään niitä tunteita.
Itselläni sama suru kun koirani nukkui pois 6 kktta sitten. Löysin kauniin tekstin aiheesta, ja toivottavasti tuo muillekin voimia:
"Suurtakin suurempi rakkaus antoi meille rohkeuden antaa sinulle luvan lähteä: tiesimme että nyt on sen aika. Lähdit kauniille matkalle sinne, missä tassusi nousee kevyesti, missä mennä hipsuttelet ihania polkuja. Kaunis katseesi on kaiverrettu sydämeeni."
Mun koira kuoli tänään.Enpä muista koska olisin itkenyt yhtä paljon.
Mun oma pieni kulta poikani.Kiitos elämästäsi, annoit niin paljon lohtua, hauskoja hetkiä, luonnon kauneuden, öisen tähtitaivaan, lumiset metsät, puput ja peurat pelloilla.Kuntoutit minut vakavasta loppuunpalamisesta, olit kanssani vaikeina aikoina jatkuvasti ja uskollisesti.Turvallisuutta tuoden pimeimpinä pelottavina hetkinä.Minä kaipaan sinua niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-2-3-hyppy
Lemmikki on ylitetty!
Mariella kirjoitti:
Mun koira kuoli tänään.Enpä muista koska olisin itkenyt yhtä paljon.
Mun oma pieni kulta poikani.Kiitos elämästäsi, annoit niin paljon lohtua, hauskoja hetkiä, luonnon kauneuden, öisen tähtitaivaan, lumiset metsät, puput ja peurat pelloilla.Kuntoutit minut vakavasta loppuunpalamisesta, olit kanssani vaikeina aikoina jatkuvasti ja uskollisesti.Turvallisuutta tuoden pimeimpinä pelottavina hetkinä.Minä kaipaan sinua niin paljon.
Miten voit nyt?
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon ihmisestä, jos sanoo että "se oli vain koira". Itselle lemmikit on ovat ystäviä, perheenjäseniä, rakkaita sieluja. Jos joku vähättelisi suruani sanomalla noin, katkaisisin varmaan välit sellaiseen ihmiseen.
Otan osaa menetykseesi. Sanotaan, että lemmikeitä surraan niin paljon, koska heitä kohtaan on vain ja ainoastaan rakkautta ja lämpöisiä tunteita, ihmisiä kohtaan tuntee muutakin, välillä pettymystä tai suuttumusta ym.
Toivon sulle voimia surun ja ikävän kanssa. Ehkä aikanaan jaksat iloita uudesta eläinystävästä, ei korvaamaan menetettyjä vaan omana ihanana itsenään. Halaus sulle!
Vähättelijöille kannattaa sanoa napakasti takaisin, että "se oli vain ihminen", kun he menettävät itse tärkeitä läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon ihmisestä, jos sanoo että "se oli vain koira". Itselle lemmikit on ovat ystäviä, perheenjäseniä, rakkaita sieluja. Jos joku vähättelisi suruani sanomalla noin, katkaisisin varmaan välit sellaiseen ihmiseen.
Otan osaa menetykseesi. Sanotaan, että lemmikeitä surraan niin paljon, koska heitä kohtaan on vain ja ainoastaan rakkautta ja lämpöisiä tunteita, ihmisiä kohtaan tuntee muutakin, välillä pettymystä tai suuttumusta ym.
Toivon sulle voimia surun ja ikävän kanssa. Ehkä aikanaan jaksat iloita uudesta eläinystävästä, ei korvaamaan menetettyjä vaan omana ihanana itsenään. Halaus sulle!
Katri Helena sanoi muutama vuosi sitten ettei ymmärrä ihmisten surua jotka surevat lemmikkieläntensä kuolemaa. Hänen mielestään pitää just ajatella et se vaan oli koira. Katri Helena loukkasi pah
On se ollut selvää, että Katri Helena on kylmä bisnes nainen. Ei ole tunneälyä, ei ymmärrä ihmisiä ja heidän tunteitaan.
Tyhjä ja merkityksetön kuvastaa omaa oloani juuri nyt aivan erittäin täydellisesti. Yksin kipeänä kämpillä, ei jaksa eikä pysty tekemään mitään. Ennen minulla oli pieni piristäjä jaloissa jos olin sairas...