Millä tavoin masennuskierteessä eläviä nuoria ja nuoria aikuisia voitaisiin auttaa niin...
Kommentit (54)
Kunnon kuri ja ryhti kotona jo pikkulapsesta. Velvollisuudet ennen oikeuksia, nyt tämä makaaminen masentaa. Ei ole tällaista määrää masentuneita ollut vielä kun ajat oli kovat.
Ei tartte tehrä mitään, siinä se syy.
Lyhennetyt työpäivät ja mielekästä työtä. Myös "risusavotta/haravointi/omenoiden keruu" aktiviteetteja tms yhdessä tekemistä. Sosiaalista kanssakäymistä matalan kynnyksen paikoissa (tyyliin 18v eteenpäin tarjolla nuorisotalotyyppistä toimintaa, vähän kuin vanhanajan työväentalot !) Vähennetään lääkkeiden määräämistä ja lisätään etenkin ryhmämuotoista kuntoutusta ja tukihenkilöiden määrää, myös terapian tuottajia tarvitaan lisää.
Nämä tuli ensin mieleen..
Vierailija kirjoitti:
Jos et oo nussinu 7 vuoteen niin ei siinä enää jaksa tehdä mitään. Sohvalla jaksaa maata ja mikropitsoja pitää syödä kun ei ole voimia tehdä ruokaa. Vessaan ei jaksa mennä kuselle niin pitää kusta cokis pulloon. Vittu mitä elämää tämä naisettomuus!
No voi hyyh kyynel. Kumma miten moni muu pystyy normaaliin elämään ilman kumppania. Kuoppasi olet kaivanut ihan itse.
Tarjota palkallista työtä vähintään 10e/tunti vähintään 30 tuntia/viikko.
Hei! Nuoria auttaa se kun heillä on tekemistä päivisin. Nuoret voisivat huovuttaa tai purkaa lankakeriä vastineeksi siitä rahasta mitä yhteiskunta maksaa heille ja ns. masennus lähtisi pois.
Nuoren olisi hyvä olla vähintään 4 päivää viikossa kuntouttavassa toiminnassa 6 tuntia kerralla, jossa hän oppii aikataulut sekä rytmin. Yhtenä päivänä viikossa pitäisi olla ns. yhteyttämispäivä jolloin tehtäisiin erilaisia kumppanuutta korostavia tehtäviä kuten: Pienet pulleat ponit, pussaa jänistä, kuinka moni meistä mahtuu neliön sisään halamaan ?. Sellaista iloista leikkiä ja sosiaalisuuden luomista.
Vierailija kirjoitti:
Tarjota palkallista työtä vähintään 10e/tunti vähintään 30 tuntia/viikko.
:D Vitsiniekka!
Kyllä se 5 euroa tunnissa riittää nuorelle ihan hyvin. Ja nuori ei jaksa tehdä 30 tuntista viikkoa.
Pakko parantaa. Selviytymisvaiston aktivoituminen parantaa masennuksen. Luin, että ISIS on katoamassa. Jos vaikka siihen vahvistukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjota palkallista työtä vähintään 10e/tunti vähintään 30 tuntia/viikko.
:D Vitsiniekka!
Kyllä se 5 euroa tunnissa riittää nuorelle ihan hyvin. Ja nuori ei jaksa tehdä 30 tuntista viikkoa.
10€ on minimi tuntipalkka. Alle sen summan en edes katso sua päin tai nosta ruuvimeisselia lattialta. 10€ saa kahden päivän ruuat kaupasta jos syö terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Nuoria auttaa se kun heillä on tekemistä päivisin. Nuoret voisivat huovuttaa tai purkaa lankakeriä vastineeksi siitä rahasta mitä yhteiskunta maksaa heille ja ns. masennus lähtisi pois.
Nuoren olisi hyvä olla vähintään 4 päivää viikossa kuntouttavassa toiminnassa 6 tuntia kerralla, jossa hän oppii aikataulut sekä rytmin. Yhtenä päivänä viikossa pitäisi olla ns. yhteyttämispäivä jolloin tehtäisiin erilaisia kumppanuutta korostavia tehtäviä kuten: Pienet pulleat ponit, pussaa jänistä, kuinka moni meistä mahtuu neliön sisään halamaan ?. Sellaista iloista leikkiä ja sosiaalisuuden luomista.
Ihan helvetin holoa :D Eli voisi auttaa ainakin minua. Mutta kun työvoimapula-alalla töissä ja työpanostani ei voi korvata enkä vapaa-ajalla jaksa tehdä mitään... Olen siis ikuisesti masentunut :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjota palkallista työtä vähintään 10e/tunti vähintään 30 tuntia/viikko.
:D Vitsiniekka!
Kyllä se 5 euroa tunnissa riittää nuorelle ihan hyvin. Ja nuori ei jaksa tehdä 30 tuntista viikkoa.
10€ on minimi tuntipalkka. Alle sen summan en edes katso sua päin tai nosta ruuvimeisselia lattialta. 10€ saa kahden päivän ruuat kaupasta jos syö terveellisesti.
Öh? Siis meinasit tehdä vain yhden tunnin töitä? :D
Ei ole oikein muuta keinoa kuin ottaa heitä oikeasti töihin eikä vain leikisti (kaikki ilmais"työ" kuten harjoittelut).
Nuoret ovat todella kovilla kun töihin ja työelämään ei pääse. Sitä on tarpeeton ja kuulumaton, ulkopuolinen ja köyhä. Ei sitä pää kestä.
Monella työn saaminen ajoissa siis estäisi sen että stressikynnys ylittyy ja johtaa mielen oireiluun, jopa sairastumiseen.
Amfetamiini lailliseksi ja alkoon myyntiin niin ei ketään enää masenna
Vierailija kirjoitti:
Varmaa just et sais lämpöä ja läheisyyttä... sais naista.
Nii-in, tätähän tässä aloituksessa vissiin ajettiin takaa. Uliulilassukkamies siellä taas säälii syrjäytyneitä miehiä (ja vissiin itseään samalla).
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Hei! Nuoria auttaa se kun heillä on tekemistä päivisin. Nuoret voisivat huovuttaa tai purkaa lankakeriä vastineeksi siitä rahasta mitä yhteiskunta maksaa heille ja ns. masennus lähtisi pois.
Nuoren olisi hyvä olla vähintään 4 päivää viikossa kuntouttavassa toiminnassa 6 tuntia kerralla, jossa hän oppii aikataulut sekä rytmin. Yhtenä päivänä viikossa pitäisi olla ns. yhteyttämispäivä jolloin tehtäisiin erilaisia kumppanuutta korostavia tehtäviä kuten: Pienet pulleat ponit, pussaa jänistä, kuinka moni meistä mahtuu neliön sisään halamaan ?. Sellaista iloista leikkiä ja sosiaalisuuden luomista.
Tekemistä tulisi kyllä olla. Masentuneet eivät kuitenkaan ole tyhmiä tai muutenkaan lapsellisia, joten kaikenlaiset pupuleikit tai pussaa jänistä leikit saattavat olla hieman väärälle ikäryhmälle tarkoitettuja. Rento yhdessä oleskelu ja vaikka pelailu tai kävelylenkit voisivat sopia ennemminkin. Töiden tulisi ehkä olla fyysisesti rasittavia henkisen rasituksen sijasta.
Minut paransi masennuksesta, kun lopetin masennuslääkkeet. Kaikilla se ei luultavasti toimi, mutta minulla toimi. Masennus oli alun perinkin ollut ehkä väärä diagnoosi. Enemmänkin olen ahdistuva, vakava ja pessimistisyyteen taipuvainen mököttäjä, joka ilmeisesti juuri näistä ominaisuuksista johtuen on myös hyvin kunnianhimoinen, ahkera ja yritteliäs. Koulussa opettajat jatkuvasti valittivat, että teen liikaa. Yritän liikaa. Nyt vastaan, että teen sen verran kuin itse haluan. Muille ehkä liikaa, minulle sopivasti uteliaisuuteni tyydyttämiseen. Olen yhä altis eräänlaiseen dramaattisuuteen ja ajattelemaan, ettei elämällä ole mitään tarjottavaa, mutta nyt ainakin teen itseni eteen jotakin ja päässyt ottamaan ensimmäiset askeleet matkalla kohti unelmiani uuden opiskelupaikan muodossa. Lääkkeiden alaisena unelmani eivät kiinnostaneet minua. Masennuslääkkeet tasasivat mielialoja liikaa, jolloin olin tyytyväinen tekemättömyyteeni ja tilanteeseen, joka oli oikeasti surkea. Se oli kamalaa ja tajusin lopulta tämän itsekin. Matalimmat alhot ovat nyt pahempia kuin lääkkeiden aikana. Joskus niin pahoja, että olen itsetuhoinen. Mutta niin ovat korkeimmat taivaatkin. Olen kokeillut elämäni aikana niin monia erityyppisesti toimivia lääkkeitä, etten uusia jaksa edes kokeilla. Onhan tietenkin mahdollista, että lääkärit ovat NYT oikeassa, vaikka kymmeniä aiempia kertoja eivät olleet, ja tämä uusi lääke nyt olisi se viimeinen ihmepilleri, joka antaa hyödyt ilman haittoja. Minua ei vain kiinnosta enää olla koekaniinina. Mieluummin kehitän persoonaani, jonka luulen olevan vaikeuksieni takana masennusta enemmän.
Se, ettei pääse mihinkään töihin, aiheuttaa monelle suurta pahoinvointia. Se epävarmuus on hyvin kuluttavaa. Mikä minussa on vikana? Millainen on tulevaisuuteni? Eikö ketään kiinnosta?
Ensinnäkin kaikki syrjiminen ja kiusaaminen pitää saada loppumaan. Masennus harvemmin on sisäsyntyistä.
Varmaa just et sais lämpöä ja läheisyyttä... sais naista.